Viime viikolla saatiin nauttia lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Hoitolasten kanssa meillä oli erityistä ohjelmaakin. Pääsimme Salpauksen hevosalan opiskelijoiden järjestämään hevosavusteiseen toimintaan. Lapset pääsivät rakentamaan poneille esteradan, harjaamaan ja koristelemaan ponit, taluttamaan poneja radan läpi sekä tekemään erilaisia tehtäviä tehtävärasteilla. Lopuksi saimme valita poneille herkkuja, jotka lapset veivät yhdessä ponille. Tapahtuma oli opiskelijoiden opiskeluun liittyvä ja meille ilmainen. Oli mahtava kokemus! Minäkin pääsin letittämään ponin harjaa.




Saippuakuplat, katuliidut, pyörät ja potkulaudat on kaivettu esiin. Nuorin piirsi itselleen siivet ja tuntosarvet.




Viikon kirjat:

Eeva Kilpi, Kuolinsiivous
Pauliina Vanhatalo, Toinen elämä


Kirjavalinnoistani voisi päätellä minun kärsivän jonkinlaisesta ikäkriisistä. Kuolinsiivous koostuu Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2001. Kirja on koottu kuukausien mukaan, eli tammikuun kohdalla on kaikkien vuosien tammikuun merkinnät. Merkinnän lopussa on mainittu vuosiluku. Välillä Kilpi kommentoi uusissa merkinnöissä aiempien vuosien merkintöjä. Minä luen näitä Kilven päiväkirjamerkintöjä väärässä järjestyksessä, kun aloitin uusimmasta eli Sinisestä muistikirjasta. Mitä enemmän pidän jostain kirjasta, sitä vaikeampi minun on sanoa kirjasta mitään järkevää. Tämä on juuri sellainen kirja. Kolahti.

Toinen elämä kirjassa nuoruus on eletty ja tärkeät valinnat tehty. Keski-ikäisenä nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei ole enää aikaa eikä tarvetta. Mitä nyt? Miten löytää omalle olemassaololle merkitys arjen loputtomien ruutiinien ja toiston keskelle? Voiko keski-ikäinen ja keski-luokkainen perheenäiti olla kiinnostava päähenkilö? Mistä aikuinen voi unelmoida?

Hieman kepeämpää hyvänmielen lukemista on ollut Sara Parikan  365 Ilon ja inspiraation vuosi, joka minulla on lainassa kirjastosta. Välillä kevyemmät vinkit tyyliin virkistäydy kesken työpäivän suihkuttamalla suihkutettavaa kasvovettä kasvoille.




Viikonloppuna tytöllä oli futisturnaus Vierumäellä. Pelien välissä oli pitkiä taukoja. Tällä kertaa se ei haitannut ollenkaan. Minulla oli myös nuorin tyttömme mukana. Vierailimme siskoni perheen luona. Tytöt näkivät serkkujaan ja leikkivät yhdessä. Kovasta jännityksestä huolimatta tytöt uskaltautuivat islannin hevosilla talutusratsastukseen.






Se olisi jo kolmas peräkkäinen  neljäpäiväinen työviikko menossa. Tällaiseenhan voisi tottua!

Vaikka ulkoilen joka päivä lasten kanssa, niin kevät on päässyt edistymään lähes huomaamatta. Leskenlehtiä olen sentään löytänyt omassakin pihasta. Tänään kävin lasten kanssa metsässä ja näin ensimmäiset sinivuokot.




Raparperit tuntuvat kasvavan silmissä. Jostain muistan lukeneeni raparperin kasvavan niin nopeasti, että kasvun kohinan kuulee. Jokohan meidän 9-vuotias pääsee kohta leipomaan raparperipiirakkaa?








Luonto ja meidän siitepölylle allerginen esikoinen kaipaisivat vettä. Me muut olemme nauttineet aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

Tällä kertaa haluan haastaa Kehukeskiviikkoon Kotomolla-blogin Tainan. Taina on kolmen lapsen äiti, jonka blogi on hänen omien sanojensa mukaan vähän Muumitaloa, ripaus Kiljusen herrasväkeä ja hyppysellinen Peppi Pitkätossua.

Tainan blogi on ensimmäisiä blogeja, joita olen alkanut seuraamaan. Minä olen aloittanut bloggaamisen loppuvuodesta 2012 ja Tainan blogin taisin löytää samoihin aikoihin. Tainan matkakertomusten ansiosta olen alkanut haaveilemaan jopa telttalomasta. Ei sentään mitään peruscampingia vaan glampingia eli glamour campingia niin kuin Tainalla! Kotomolla blogista ja instagram-tililtä kotomon_taina löytyy kauniita kuvia Suomesta ja ulkomailta sekä kekseliäitä välipaloja ja herkkuja.


Kehukeskiviikko on Kaunismäessä blogin Virpin aloittama haaste, jossa esitellään kiinnostava blogi ja haastetaan blogin kirjoittaja mukaan haasteeseen. Haasteeseen voi vastata kerran tai vaikkapa joka viikko. Minä olen aiemmin haastanut mukaan kolme blogia.

Mansikkatilan mailla
Sutkautuksia
Colour outside the lines


Minkä blogin sinä haastaisit mukaan Kehukeskiviikkoon?

Iloista ja energistä viikkoa!

Saimme jo viime vuonna esimakua siitä, mitä pääsiäinen tarkoittaa lahtelaisille perheille, joissa harrastetaan koripalloa. Lahdessa nimittäin järjestetään pääsiäisenä suuri koripalloturnaus nimeltään Easter tournament, mikä tarkoittaa lapsille pelejä ja vanhemmille talkoita. Viime vuonna mies teki osuutensa meidän perheen talkoovuoroista ja piti monta tuntia pöytäkirjaa peleissä. Tänä vuonna mies ilmoittautui taas vapaaehtoiseksi. Hän oli kenttävastaavana eli talkootunnit ja vastuu lisääntyivät. Minä lupaudun majoitusvalvojaksi yhdelle koululle. Ajattelin, että yövuoro sopisi parhaiten meidän perheen kuvioihin. Mies kun talkoili päivät, niin minä voisin talkoilla yöllä. Lapsilla olisi aina toinen vanhempi saatavilla. Yövalvonnan lisäksi olin järjestelemässä koulua ennen ja jälkeen majoitusta. Tänä vuonna kaikki turnauksen yli 500 peliä kuvattiin, joten muutama kuvausvuorokin osui minulle ja pojalle.




Turnauksen talkooporukassa oli hyvä henki ja talkoilu oli hauskaa. Yöunet vaan jäivät lyhyiksi. Suurhallilta löytyi mukavaa oheistoimintaa, mutta meidän kolme lasta eivät innostuneet viettämään Suurhallilla kolmea päivää. Ensi vuonna pitääkin keksiä heille jotain kivaa tekemistä. Sukulaiset ja kaverit huomio! Tänä vuonna lapset olivat jonkin verran kavereiden kanssa ja tulihan heille aika paljon ruutuaikaakin. Mutta olisihan se kiva, että heilläkin olisi pääsiäisenä jotain erityistä.

  


Korishuuma ei loppunut, kun Easter tournament loppui sunnuntaina alkuillasta. Illalla oli nimittäin vielä Lahti Basketball edustusjoukkueen peli. Mies oli ostanut kaksi lippua loppuunmyytyyn peliin. Alun perin minun piti mennä pojan kanssa, mutta hän ei enää jaksanut lähteä. Olihan hän ollut sunnuntainakin hallilla 7.30-16.30. Pyysin mukaan kaveriani, mutta hänkään ei innostunut lähtemään peliin. Sen sijaan kaveri ehdotti, että menisin miehen kanssa. Kaveri lupasi vahtia meidän lapsia. Kävin siis miehen ja noin 1400 muun ihmisen kanssa kannustamassa Labaa. Pelistä tuli voitto ja se tarkoitti myös mestaruutta ja nousua korisliigaan.



Jokohan tuo riittäisi koriskuulumisista?! ;)



Viikon kirjat

Saku Tuominen, Juu ei
Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

Tuomisen kirja päätyi lukulistalleni Sutkautuksia blogin Tarun suosituksesta. Selfhelp-kirjat eivät ole suosikkejani, mutta tämä oli nopea, lyhyt ja helppolukuinen. Ja aihekin oli sen verran kiinnostava ja omaa elämää koskettava, että ylipäätään luin kirjan. Juu ei tarjoaa yksinkertaisen priorisointimallin, joka auttaa miettimään mille asioille elämässä kannattaa sanoa juu ja mille ei. Kaikelle kun ei voi sanoa juu ja kaikkea ei ehdi eikä voi tehdä. Minusta tuntuu samalta kuin kirjan kirjoittajasta, että juu tulee sanottua niille asioille, joille pitäisi sanoa ei ja päinvastoin.

Juha Itkosen Ihmettä kaikki on koskettava kertomus lapsen menettämisestä raskauden puolivälissä sekä pienten keskosten hoidosta. Kirjassa kuvataan sitä, miten eritavalla äiti ja isä voivat saman tilanteen kokea. Minä en ole aiemmin Itkosen kirjoja lukenut, vaikka hän on niitä useammankin jo kirjoittanut ja hän on ollut ehdolla kaksikin kertaa Finlandia-palkinnon saajaksi. Tämän lukukokemuksen perusteella aion tutustua Itkosen muihinkin kirjoihin.

Minä tein oman instagram-tilin lukemilleni ja kuuntelemilleni kirjoille. Kirjatilini löytyy Instagramista nimellä minnankirjahylly. Oma instagram tilini on minnakil.

Teimme viime kesänä kahden yön reissun Riikaa, Latviaan. Lomailimme Pärnussa, joten ajomatkaa tuli yhteen suuntaan noin 200 kilometriä. Matkalla Riikaan pysähdyimme sattumalta ravintolaan, jonka pihalta löytyi muun muassa riippumattoja. Sähkökatkojen vuoksi jouduimme odottelemaan ruokaa jonkin aikaa, mutta odottaminen sujui mukavasti kun lapsille löytyi tekemistä ulkona. Ruokakin oli odottamisen arvoista.





Säästimme majoituksessa varaamalla huoneiston keskustan ulkopuolelta. Ehkä suosittelisin kuitenkin majoittumaan lähempänä keskustaa. Varsinkin jos haluaa viettää aikaa keskustassa. Me kävimme keskustassa vain yhtenä päivänä. Latvian matkamme pääkohde oli Livu Akvaparks Vesipuisto Jurmalassa.



Keskustaan kuljimme taksilla, joka on hyvä ja halpa keino liikkua. Majoituspaikan työntekijä suositteli meille Taxifyn käyttöä ja hän tilasikin meille taksit menomatkalle. Paluumatkalla meidän perheelle säätöä aiheutui siitä, että emme mahtuneet yhteen taksiin, vaan tarvitsimme kaksi taksia. Kahden taksin tilaaminen yhdellä kännykkäsovelluksella mahdollisti toisen taksikuskin huijaavan meiltä muutamia ylimääräisiä euroja.









Riian keskustassa lapset eivät innostuneet kävelystä, joten turistijuna oli hyvä ratkaisu. Saimme lepuuttaa jalkoja junan kyydissä ja samalla näimme keskustaa ja kuulokkeista kuulimme selostuksen. Kiertoajelun jälkeen jaksoimme vielä kierrellä sekä kävimme syömässä. Pitkän päivän jälkeen päädyimme syömään Hesburgeriin.




Seuraavana päivänä kuopuksemme täytti 5 vuotta. Aamupalan jälkeen oli synttärilahjan vuoro eli menimme vesipuistoon Jurmalassa. Riian ja Jurmalan välillä pitää muuten maksaa tiemaksu. Tienvieressä oli useampi automaatti, jossa maksaminen sujui nopeasti.



Vesipuiston kerrotaan olevan Baltian ja Itä-Euroopan suurin vesipuisto. Vesipuistoon kuuluu sisäalue ja kesäisin auki oleva ulkoalue. Meidän vierailulle sattui aurinkoinen hellepäivä. Mietimme muutaman tunnin lipun ja kokopäivä lipun välillä. Onneksi päädyimme kokopäivälippuun, sillä vietimme lopulta yli 6 tuntia vesipuistossa. Väsyneinä, nälkäisinä ja hyvin lionneina lapset jaksoivat vielä lähteä kävelemään Jurmalan pitkälle hiekkarannalle. Rannalta löytyi kaunis rantaravintola, jossa söimme. Samalla nautimme kauniista auringonlaskusta.



5-vuotias oli oikein onnellinen syntymäpäivälahjastaan ja me muutkin nautimme suuresti. Jurmalan vesipuistossa käynti olikin yksi perheemme parhaita kokemuksia viime kesänä. Sitä muistellaan välillä vieläkin.

Tässä olisi taas asioita, jotka jäivät mieleen viime viikolta. Tämä viikko on alkanut ihanan aurinkoisilla päivillä. Tuntuu, että energiaa ja iloista mieltä on heti paljon enemmän kun aurinko paistaa. Nyt palataan vielä viime viikkoon.


Viikon kirja:

Ani Kellomäki, Tiedostavan siemailun taito

Mediassa on puhuttu siitä, miten sosiaalinen media on täynnä positiivisia viestejä alkoholinkäytöstä. Instagramissa keski-ikäiset naiset (myös minä) julkaisevat kuvia kuohuviinilaseista ja hienoista drinkeistä. Ani Kellomäen loppuvuodesta ilmestynyt Tiedostavan siemailun taito on ollut herättämässä tätä keskustelua. Kirja on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun, lopettamiseen tai vähentämiseen. Kirjan tarkoitus ei ole kieltää alkoholin käyttöä. Se on kannanotto alkoholinkäytön arkipäiväistymistä vastaan. Kirjan on tarkoitus herätellä huomaamaan, miten paljon arjessa on tilanteita, joissa alkoholi on läsnä vaikka sitä ei erityisesti haluaisikaan.  Onko sinusta ok juoda alkoholia arkiaamuna? Oletko tykännyt kuohuviinikuvasta, joka on otettu  lentokentän baarissa aamulla ennen lentoa? Alkoholi voi olla läsnä onnellisissa ja nautinnollisissa tilanteissa, mutta se itsessään ei ole onnen ja nautinnon aiheuttaja.

En koe, että minulla olisi tarve vähentää omaa alkoholinkäyttöäni. Alkoholinkäyttöni on vähentynyt ihan tiedostamattakin. Saunaolut tai saunasiideri eivät kuulu meillä automaattisesti viikonloppuihin. Emme myöskään avaa viinipulloa ruuan kanssa montaakaan kertaa vuodessa. Mielellään kippistän kuohuviinillä, mutta sitä ei tapahdu joka viikko tai edes joka kuukausi. Kirja sai minut kuitenkin miettimään sitä, haluanko jakaa alkoholia kuvia somessa. Nyt tuntuu, että en halua. On tutkittu, että jo alkoholikuvien näkeminen saa ihmisen tekemään mieli alkoholia. Haluanko minä innostaa muita juomaan alkoholia? Vastaus on en. Toisaalta en myöskään halua tuntea syyllisyyttä siitä, että joskus kippistän vettä vahvemmalla.


Muun muassa nämä lehtijutut olen lukenut:

Mistä tiedät, että keski-ikäinen lähtee lomalle tai viettää parisuhdeaikaa?

Jäikö juomaputki päälle? Alkoholista kieltäytyminen on tehty mahdottomaksi.



Viikon lounas- ja välipalalista:

Ma: Italianpata soijarouheesta, salaatti
Vp: viili + mangosose
Ti: makarooni, jauhelihakastike, tomaatti + kurkku
Vp: riisipiirakka, omena
Ke: riisi, uunibroileri, salaatti
Vp: maissihiutaleet, banaani
To: munakas, kukkakaali, parsakaali
Vp: riisipuuro
Pe: peruna, porkkana, uunikala, tomaatti + kurkku
Vp: leipä, hedelmiä

Viikon ruokia miettiessäni olen taas lueskellut päiväkotien ruokalistoja. Lounaalla ja välipalalla on tarjolla aina myös leipää. Tarjoilen ensin ruuan. Leipää saa ruokailun loppupuolella jos haluaa. Omat lapseni ovat ainakin olleet sellaisia leivän puputtajia, että jos leivällä aloittaa voi muu ruoka jäädä syömättä.


Viikon henkisen kasvun paikka:

Toisella pojalla piti olla lauantaina koristurnaus. Sinne oli kutsuttu läheisiäkin katsomaan. Poika sairastui maanantaina flussaan ja kurkkukipuun. Astmakin paheni. Tauti vaati antibioottikuurin ja me vanhemmat emme päästäneet poikaa pelaamaan. Kasvattava kokemus. Meille kaikille. Oletko pitänyt parhaimmillaan 16 tuntia viikossa urheilevaa lasta urheilukiellossa? Voin suositella vain äärimmäisessä pakossa.

Viikon juhlat:

Isäni täytti huhtikuussa vuosia ja me kävimme porukalla syömässä Vierumäellä Sportti baarissa. Seurueen lapset ja aikuiset viihtyivät hyvin.

Viikon turnaukset:

9-vuotiaalla tytöllämme oli launataina futisturnaus Helsingissä. Mies oli lupautunut kuljettajaksi. Onneksi turnaus oli jo aamupäivällä, sillä iltapäivällä mies ja esikoinen hyppäsivät bussiin ja lähtivät Joensuuhun turnausmatkalle. Joensuusta tultiin sunnuntaina puolen yön jälkeen kotiin mitalit kaulassa. Me täällä kotona seurasimme ensimmäistä peliä live-seurannan kautta. Finaalipelissä live-seuranta ei enää toiminutkaan, mutta paikalla olevat vanhemmat olivat onneksi aktiivisia Whatsappin päivittäjiä ja me pysyimme ajantasalla pelin jännittävistä tilanteista.

Suomen naisjääkiekkoilijoiden turnausta seurasin vain sen verran, mitä television vaalivalvojaisissa näytettiin. Lenpipelaajani löytyvät edelleen omien lasten joukkueista, enkä muuten juuri urheilua seuraa.


Emme käyneet virpomassa, mutta meillä kävi monia noitia, velhoja ja eläimiä.

Entäs minä?

Ööö... Kuuntelin äänikirjoja, kävin lenkillä, kävin kolme kertaa Kärkkäisellä työntämässä ostoskärryjä ulkoa sisälle ja tein monta uutta sivua Bullet Journaliin.

En varsinaisesti tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta otin itselleni tavoitteeksi lukea tänä vuonna enemmän kirjoja. Loppuvuodesta sain vielä sopivasti tarjouksen BookBeat-äänikirjapalvelusta. Olin aiemmin kokeillut monia eri äänikirjapalveluja ja nyt olin valmis maksamaan palvelusta. Miten tavoitteen kanssa on käynyt? Moni blogin lukija ehkä tietääkin vastauksen, jos on sattunut lukemaan viikko- tai kuukausi-postauksiani.

Alkuvuoden luetut kirjat (3)

Ilkka Luukkonen, Kongolainen kampa 2018
Petja Lähde, Ilon kaava 2018
Nina Rousu, Joko ollaan perillä, 2018

Alkuvuoden äänikirjat (18)

Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin 2018
Michelle Obama, Minun tarinani 2018
Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää 2018
Minna Lindgren, Vihainen leski 2018
Mia Kankimäki, Asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin 2013
Laura Manninen, Kaikki anteeksi 2018
Riina Mattila, Järistyksiä 2018
Katja Kärki, Jumalan huone 2019
Essi Ihonen, Ainoa taivas 2018
Suvi Ratinen, Matkaystävä 2019
Veera Nieminen, Avioliittosimulaattori 2013
Katri Sisko, 30 ennen 30 2018
Martina Haag, Olin niin varma meistä 2017
Laura Lähteenmäki, Korkea aika 2016
Hanna Velling, Kirjosieppo 2018
Liane Moriarty, Nainen joka unohti 2016
Anna-Maria Eilittä, Kun olen poissa 2019
Eeva Kilpi, Sininen muistikirja 2019

Kolmessa kuukaudessa yhteensä 21 kirjaa. Televisiota en ole juuri katsellut. Äänikirjoja kuuntelen pyykkiä viikatessa, siivotessa, lapsia treeneihin kuljettaessa sekä iltaisin, kun en jaksa lukea. Välillä kuuntelen kirjaa lasten ollessa päiväunilla. Lopetimme Netflix-palvelun. Television katselulle, kun ei meinaa olla aikaa. Äänikirjat eivät ole ollenkaan huono vaihtoehto ruudun katselulle.

Mitä jäi mieleen kirjoista?

Kun kuuntelee paljon kirjoja niin, niiden tapahtumat saattavat hieman sekoittua. Kaikki kirjat eivät kosketa, eikä niiden tapahtumia muista enää vähän ajan päästä. Alkuvuoden kirjoista mieleeni ovat jääneet erityisesti Mia Kankimäen kirjat. Kankimäki vieraili alkuvuodesta Lahden pääkirjastossa ja olin lukupiirin naisten kanssa Kankimäkeä kuuntelemassa. Ostin itselleni Naiset joita ajattelen öisin ja nyt kirja löytyy kirjahyllystäni omistuskirjoituksella. Kankimäen kirjat ovat kiehtova yhdistelmä kaunokirjallisuutta ja tietokirjoja.

Kirja, joka ärsytti aluksi ja jonka lukemisen olisin jättänyt kesken ellen olisi ollut lenkillä kuulokkeet päässä oli Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Kun olin päässyt tietyn pisteen yli en enää voinut jättää kirjaa kesken. Kirja oli paljon mielenkiintoisempi kuin sen ensivaikutelma.

Laura Mannisen Kaikki anteeksi on kauniisti kirjoitettua ja aitoa kuvausta parisuhdeväkivallasta, häpeästä, vaikenemisesta ja onnistumisen pakosta. Voisin kuvitella kirjan auttavan ihmisiä, jotka ovat joutuneet parisuhdeväkivaltaa kokemaan.

Kuuntelin kolme kirjaa uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisesta peräkkäin. Tykkäsin niistä kaikista. Se, että niin saman aiheiset, vaikkakin hieman erinäkökulmasta kirjoitetut kirjat tuli kuunneltua peräkkäin sekoitti kirjat keskenään. Kaikki olivat esikoiskirjoja. Katja Kärki kirjoittaa kirjassaan Jumalan huone kolmen eri sukupolven naisen kautta Pohjois-Karjalaisen suvun tarinaa 30-luvulta tähän päivään. Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä. Suvi Ratisen Matkaystävä kirjan päähenkilö on jo lähtenyt uskonnollisesta yhteisöstä, mutta hän joutuu palaamaan vastentahtoisesti muistoihinsa kuultuaan vanhan luokkakaverinsa kadonneen.

Nina Rousun kirjaa Joko ollaan perillä olenkin jo kehunut täällä blogissa ja kehun taas. Kirja on matkakertomus monen maan ja maanosan läpi reppureissaajasta diplomaattipiireihin. Nina on synnyttänyt lapsensa Afrikassa ja se on kovin erilaista, mitä me Suomalaiseen neuvolajärjestelmään tottuneet olemme kokeneet. Tämä tositarina on huikeampi kuin mikään keksitty tarina voisi olla.

Anna:Maria Eilittän Kun olen poissa kertoo 45-vuotiaasta Ilonasta, joka kuolee suojatiellä auton tönäisemänä. Tarina alkaa ruumishuoneelta. Ilona lähtee öiseen kaupunkiin sekä kotiinsa ja jää seuraamaan läheistensä elämää. Haikean herkkä, mutta hyväntuulinen kirja piti otteessaan ja sai miettimään oman elämän rajallisuutta. Vai onko niin, että keski-ikäisenä kaikki kirjat saavat miettimään sitä?

Muu perhe

Meidän perheessä mies kuuntelee podcasteja. 11-vuotias kuuntelee BookBeatista elämäkertoja omalla puhelimellaan. Hän on kuunnellut monien urheilijoiden elämäkertoja ja nyt viimeisimpänä Cheekin elämäkerran. Tytöt ovat kuunnelleet Risto Räppääjiä ja Ellaa ja kavereita. 5-vuotias tykkää Prinsessa Pikkiriikistä. Pikkiriikki näyttää kutkuttavan ihanasti hänen nauruhermojaan. Esikoinen ei ole vielä äänikirjoja löytänyt. Hän lukee kirjoja iltaisin.

Viikon työasiat:

Viime viikolla kokoonnuimme yksityisten perhepäivähoitajien kanssa. Tapaamisen tarkoitus on jakaa ideoita ja inspiroitua. Tapaamisen alkuun keskustelimme pitkään veroasioista. On ihan uskomatonta, miten verotoimistosta ja Kelasta saadut ohjeet voivat olla erilaisia riippuen virkailijasta. Yksityisille perhepäivähoitajille ei ole olemassa täysin selkeitä ohjeita ja sääntöjä. Tavallaan olemme yrittäjiä, mutta emme kuitenkaan täysin ole. Joku saa esimerkiksi työhuonevähennyksen ja toiselle sanotaan, ettei sellaista saa hakea. Minä olen ulkoistanut veroasioideni hoidon miehelleni, mutta tänä vuonna ajattelin itsekin ottaa enemmän vastuuta omista vero- ja raha-asioistani.


Viikon kirja:

Annamari Marttinen: Korsetti, 2018

Kirja kertoo miehestä, jonka sisällä asuu nainen. Kirja on tarina transvestiitin elämästä. Se kertoo millaista on olla heteroseksuaali mies, jonka sisällä on myös vahva ja elintilaa vaativa nainen. Minulle oli yllätys, että transvestismi luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 2011 saakka. Tämä taisi olla ensimmäinen lukemani kirja, jonka päähenkilö on transvestiitti.


Viikon omat hetket:

Otavamedian koulutus Lapland Hotels Bulevardissa

Mindfulness ja Asahi


Edellisestä blogikirjoituksestani voi käydä lukemassa blogipäivän kokemuksistani sekä ihastelemassa kuvia Lapland Hotels Bulevardista. Lyhyesti sanoittuna hotelli oli hieno ja on aina mukava nähdä bloggaajakavereita.

Sunnuntaina osallistuin Ceeston järjestämään viiden tunnin koulutukseen. Teimme sekä Mindfulness että Asahi-harjoituksia. Minulla on tavoitteena lisätä tietoista läsnäoloa arkeeni. Muutaman pienen harjoitteen haluan tehdä lastenkin kanssa. Ajattelin tehdä harjoitteet sekä omien että hoitolasten kanssa. Saa nähdä, mikä on vastaanotto.





Viikon lounaslista:  (Vp= välipala)

Ma: Papu-jauhelihakastike, spagetti, tomaatti
Vp: puuro-porkkanarieska, päärynä

Ti: peruna-porkkanamuussi, papupyörykät, parsakaali, avocadosalaatti
Vp: Smoothie, ruisleipä, viinirypäleet

Ke: kahdenkalankeitto, ruisleipä
Vp: banaaniletut, appelssiini

To: kermainen kanapasta, salaatti
Vp: viili + mangosose, päärynä

Osallistuin eilen Otavamedian blogipäivään, joka järjestettiin tammikuussa Bulevardille avatussa Lapland hotels Bulevardissa. Hotelli sijaitsee Olympiavuonna 1952 rakennetussa talossa, jota remontoitiin kahden vuoden ajan hotelliksi.