Facebookin muisto-toiminto muistutti minua tekemästäni valokuvakoosteesta vuodelta 2014. Oli niin mukava katsoa vanhoja kuvia, että päätin tehdä samanlaisen kahdentoista kuvan koosteen myös tästä vuodesta.


Tammikuussa aloitin työni perhepäivähoitajana tai siis virallisestihan olen yksityinen hoitaja. Minä ja mies pääsimme viettämään aikaa aikuisseurassa miehen serkustapaamisessa. Kuvassa näkyy meidän juustosuosikki eli Manchego hunajan ja pilkottujen pistaasipähkinöiden kera. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä! Loppukuusta meillä jylläsi kunnon flunssa, joka vesitti hyvin alkaneen treenauksen puolimaratonille.




Helmikuussa pojat pääsivät vajaaksi viikoksi isovanhempien luokse Espanjaan. Minä vietin miehen kanssa hääpäivää keilaamalla 1,5 tuntia. Pitkään suunniteltu asuntokauppa peruuntui ja me jouduimme etsimään nopealla aikataululla väliaikaisen asunnon. Kolme vanhinta lasta pääsivät hiihtolomalla serkkujen mökille ja innostuivat siellä hiihtämisestä. Vanhin lapsemme täytti 10 vuotta ja järjestimme hänelle salibandy-synttärit.




Maaliskuussa osallistuin kevään keskeneräiset-haasteeseen, jossa oli tarkoitus tehdä valmiiksi kesken jääneitä käsitöitä. Haaste oli lähtöisin Silmukansaalistus-blogista. Osallistuin myös viikonlopun mittaiselle järjestyskameran perusteet-kurssille ja innostuin valokuvaamisesta. Sairastin lasten kanssa rajun vatsataudin muuttoviikolla. Muutimme väliaikaisesti kerrostalokolmioon. (Ja täällä sitä edelleen asutaan.) Kolmas lapsemme täytti 6-vuotta. Pääsiäisenä pääsimme rentotumaan ja irtautumaan arjesta tätini ja hänen miehensä mökillä Luhangassa.




Huhtikuussa järjestin vihdoin kaverisynttärit 6-vuotiaalle. Hoitolasten kanssa vietimme lempiruokaviikkoa ja osallistuimme Suomen lasten metsäretkipäivään. Pääsin osallistumaan Inspiration Blog Awardseihin, kun Uraäidin ruuhkavuodet- blogin Aino pyysi minua avecikseen. 




Toukokuussa kävimme sirkuksessa. Juhlimme äitienpäivää. Kävin Dr. Hauschkan luonnonkosmetikka-illassa. Teimme hoitolasten kanssa bussiretken Lanu-puistoon. Vietimme kevätjuhlaa hoitolasten ja heidän äitinsä kanssa. Minä irtisanouduin vakituisesta työpaikastani sairaalasta.



Kesäkuussa teimme hoitolasten kanssa retken kotieläinpuistoon. Pojilla alkoi kesäloma. Pojat olivat viikon futiskoulussa Mikkelissä ja tyttö oli 2 viikkoa futiskoulussa Lahdessa. Lomailimme viikon Pärnussa.



Heinäkuussa lomailimme Äänekoskella Keiteleen äärellä ja "vesiurheilimme" Päijänteen rannalla Luhangassa. Pakastimme mansikoita ja mustikoita. Kokeilin ensimmäistä kertaa suppausta ja ihastuin siihen. Kävimme Peurungan kylpylässä. Nuorin lapsemme täytti 3-vuotta.




Elokuussa mies ja pojat kiersivät Neste Rallyssa. Pojilla alkoi koulu ja tytöllä eskari. Samat hoitolapset jatkoivat minulla. Kävimme hoitolasten kanssa metsäretkillä, mustikassa ja leivoimme pullaa. Minä ja mies pääsimme kahdestaan Turkuun serkkuni häihin. Tyttöjen ja miehen kanssa kävimme Olgan farmilla Iitissä.



Syyskuussa olin kolmasluokkalaisten mukana riihessä. Innostuin smoothieista ja joinkin niitä päivittäin. Blogini liittyi osaksi kaksplus blogiverkostoa. Aloitin valokuvauksen peruskurssin. Hoitolasten kanssa leivottiin, askarreltiin, opeteltiin sormivirkkausta ja löydettiin kantarelleja. Toinen poikamme täytti 9-vuotta.





Lokakuussa juhlittiin pojan kaverisynttäreitä. Kävimme hoitolasten kanssa laavulla. Näimme ensilumen satavan ja matkustimme seuraavana päivänä kahdeksi viikoksi Espanjaan.




Marraskuussa sairastin sitkeän flunssan. Osallistuin kaksplus verkostobloggaajien #yllätääiti-haasteeseen. Osallistuin "naapurin tätien" pikkujouluihin. Juhlimme miehen 90-vuotta täyttänyttä mummia.




Joulukuussa sain viettää vuorokauden yksin kotona. Mies järjesti minulle yllätykseksi kasvo- ja jalkahoidon Vierumäen Day spahan. Meidän joulusuunnitelmat peruuntuivat, kun esikoinen sairastui. Joulun aikaan sairastuivat myös kolme muuta lasta ja minä.






Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu-blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla Muistoja 2016.


Ps. Vuoden 2014 kuvat löytyvät tästä vanhasta postauksesta:  12 kuvaa vuodesta 2014.

Novitan Seitsemää veljestä ovat myös nämä unisukat. Polkka tämä lanka taitaa nimeltään olla.



Nämä miesten pitkävartiset sukat eivät varsinaisesti olleet joululahja, mutta olin luvannut toimittaa nämä synttärilahja sukat jouluksi. Näissä on myös lankana Novitan Seitsemää veljestä. Sukissa on käytetty yksiväristä harmaata ja sini-harmaa sävyistä raitalankaa.


Koska joulu on mennyt sairastaessa ovat puikotkin saaneet olla rauhassa. Pikku hiljaa tekisi mieli taas jatkaa neulomista. Minulla olisi parit sukat kesken. Taitavat valmistua vasta ensi vuoden puolella.

Toiseksi vanhimmalla todettiin keskiviikkona angiina ja koko perhe passitettiin nieluviljelyyn. Vanhimmalla alkoi kuume keskiviikkona heti nieluviljelynäytteen ottamisen jälkeen. Kuume oli korkea vielä aatonaattona, joten emme päässeet lähtemään joulunviettoon alkuperäisen suunnitelman mukaan. Äitini oli ehtinyt jo tehdä jouluruokia ja ostaa herkkuja jouluksi. Niinpä minä ajoin aatonaattona Hartolaan, jossa vaihdoimme paketit huoltoaseman pihassa ja me saimme monta kassillista jouluruokia. Oli kassissa myös jouluinen pöytäliina ja vähän joulukoristeita. Siinä vaiheessa ajattelimme, että ehkä jonakin joulupäivänä ajelemme Keski-Suomeen. Kuinka väärässä olimme siinäkin asiassa.




Emme voineet hankkia joulukuusta tilanahtauden takia. Mies osti sentään kauppareissulla joulutähden. Eskarilaista harmitti joulukuusen puuttuminen myöhään aatonaatto iltana. Hetken mielijohteesta teippasin tytön sängyn yläpuolelle washiteipeistä joulukuusen. Aattoaamuna teippikuuseen teipattiin vielä muutama koriste.



Aatonaaton ja jouluaaton välisenä yönä sairastui nuorin. Jouluaattona minä. Joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä 6-vuotias. Tapaninpäivän iltapäivänä kuume nousi toiseksi vanhimmallekin, vaikka hän oli syönyt jo kuusi päivää antibioottia. Vaikuttaa siis siltä, että meidän perheessä jyllää kaksi tautia. Kolmella on angiina ja heillä sekä kahdella muulla myös viruksen aiheuttama flunssa. Mies on toistaiseksi säilynyt terveenä. Meidät muut tauti on kaatanut sänkyyn ja patjoille meidän parisängyn ympärille. Haaveilen nyt yöstä, jolloin kukaan ei herättäisi. Yksi kuumeinen ja yksi oksenteleva pitivät esimerkiksi viime yönä huolen siitä, ettei yhtäjaksoista unta tullut kahta tuntia enempää.

Joulu on nyt ohi, mutta sairastelut jatkuvat vielä. Ainakin Facebook tuntuu olevan täynnä vertaistukea. Kovin monessa perheessä sairastetaan juuri nyt. Toisaalta paljon näytti olevan myös "kaikista paras ja onnistunein joulu"-päivityksiä. Toivottavasti sinulla oli mukava joulu. Meidänkin joulu oli olosuhteisiin nähden ihan kelvollinen.

Jo useampi viikko sitten kävimme Tokmannilla ja meidän 6-vuotias huomasi Novitan Heijastus-langan. Lanka sattui olemaan vielä tarjouksessa, joten tytön valitsemat värit päätyivät ostoskoriin. Heijastus-langassa on mukana heijastavaa kuitua, joka toimii siis heijastimen tavoin. Alempi kuva on otettu salamalla ja siinä tuo "heijastinlanka" näkyy. Heijastinta tämä pipo ei korvaa, mutta hyvä lisä näihin pimeisiin iltoihin.




Pipo valmistui nopeasti 6- ja 5- puikoilla ja päätyi heti käyttöön. Tuskin ehdin päätellä langat, kun tyttö jo lähti pipo päässä luistelemaan. Tupsu pipoon jäi tekemättä ja luistelukypärän alla se olisikin hankala. Niinpä en jälkeenpäinkään ole tupsua pipoon tehnyt, vaikka se oli alun perin tarkoituksena.

Puikkosuosituksena tähän lankaan on 10, mutta minä loin silmukat 6- puikoilla ja neuloin pipon 5-puikoilla. Ei vain sattunut löytymään isompia puikkoja.

Jokunen viikko sitten mies soitti töistä kotiin ja kysyi, että enkö ole lukenut meidän perhekalenteria?Olinhan minä, mutta jotenkin oli jäänyt huomaamatta teksti eräälle lauantaille minun sarakkeessani. Siinä luki: "Meno, kysy Jukalta". Tuskin ehdin asiaa kysyä kun mies jo kertoi varanneensa minulle Vierumäen day spasta kasvohoidon ja jalkahoidon. Vierumäen day spa on jo ennestään tuttu ja olen siitä blogiinkin kirjoittanut. Täällä teksti vuodelta 2014: Arjen yläpuolella - Vierumäen day spa




Jalkahoidon yhteydessä kynsiin laitettiin kestolakka. Nyt on kiiltävän kimaltavat jouluvarpaat!

Olen aina ollut huono jättämään lapsia muille hoitoon. Esikoisen vauva-aikana yli kymmenen vuotta sitten olin ehkä jopa ylisuojelevainen. Saatoin silloin luulla, että minä olen ainoa ihminen maailmassa, joka osaa poikaa hoitaa oikein. Valita vaatteet, nukuttaa ja päättää mitä hän syö. Olen imettänyt lapsia 1-2 vuotta, joten olen ollut omasta halustani "kiinni" lapsissa heidän ollessaan pieniä. Lasten isovanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, joten vaikka he olisivatkin olleet halukkaita osallistumaan lasten arkeen ja hoitoon ei se ole ollut mahdollista. Toki isovanhemmat tulevat mielellään lapsia hoitamaan, mutta sitä ei tapahdu kovin usein.

Minä olen aina viihtynyt kotona. Onkin ollut mahtavaa, että olen saanut olla kotona lasten ollessa pieniä. Jos jotain kadun niin korkeintaan sitä, että palasin töihin (tosin vain vuodeksi) toisen lapsen ollessa 1 vuotta ja 4 kuukautta.

Se, että viihdyn kotona ja rakastan olla lasten seurassa ei tarkoita sitä, että jaksaisin tehdä sitä 24/7. Minä todellakin tarvitsen myös omaa aikaa. On ihana päästä pois kotoa ilman lapsia. Mutta melkeinpä vielä ihanampaa ja harvinaisempaa herkkua on olla yksin kotona!

Tuntuu, että ennen pieniä omia hetkiä oli helpompi järjestää. Mies otti lapset mukaansa kauppaan. Sain jäädä yksin kotiin. Nyt kahdella vanhimmalla on monena iltana harrastuksia, joihin heitä pitää viedä. Mies valmentaa poikia parina iltana viikossa. Kaupassa käydään usein vasta ilta kahdeksan jälkeen, eikä niin myöhään enää oteta lapsia mukaan. Tuntuu, että kotona on aina vähintään yksi lapsi.

Viime viikonloppuna mies ja lapset lähtivät vuorokaudeksi sukulaisten luokse. Sain jäädä ihan yksin kotiin. Hiljaisuus oli ihanaa. Ja aikatauluttomuus. Ei tarvinnut miettiä ruuanlaittoa. Mitä sitten tein? Käytin muutaman tunnin siivoamiseen. En puunannut koko kämppää lattiasta kattoon, vaan siivoilin fiiliksen mukaan. Kuuntelin musiikkia ja nautin. Sitten neuloin ja katsoin televisiota. Puhuin pitkästä aikaa ystävän kanssa puhelimessa. Sekin oli erilaista, kun kukaan ei keskeyttänyt. Illalla hain lähikaupasta sushia ja vähän herkkuja. Seuraavana aamuna en tietenkään osannut nukkua pitkään, mutta aamulla luin ja katsoin televisoista hömppää. Aamulenkin  jälkeen neuloin ja katsoin televisiota. Iltapäivällä kävin ystävän kanssa elokuvissa. Illalla perhe tulikin kotiin ja ääntä ja tekemistä riitti taas entiseen malliin.

Jatkossa aion pitää parempaa huolta siitä, että omaa aikaa järjestyy aina silloin tällöin. Mietin jo, että voinko alkaa harrastaa yksin oloa kotona?! Siihen kuuluisi se, että koko muun perheen pitäisi poistua kotoa kerran viikossa samaan aikaan tunniksi.  

Miten teidän oma aika? Miten vietätte sen? Ja minkälaisia haaveita teillä on oman ajan suhteen?

Pari viikkoa sitten juhlimme miehen mummin 90-vuotis syntymäpäiviä Mikkelissä Kenkäverossa. Meidän juhlaseurue haki ruuat noutopöydästä, mutta meille oli varattu kaksi huonetta noutopöydän vierestä. Ihana paikka ja ihana tapa juhlia syntymäpäiviä. Jouluruuat maistuivat hyviltä vuoden tauon jälkeen. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun söin jouluruokia. Kenkäveron joulupöytä oli sopivan perinteinen, mutta silti siinä oli jotain uutta. Esimerkiksi rosolli tarjottiin hyydykkeen muodossa ja tyrnivaahto oli raikas kaveri graavilohelle.




Kenkävero toimi pappilana vuoteen 1969 saakka. Nykyään Kenkäverossa on ravintola ja viereisessä rakennuksessa myymälä. Me ruokailimme tunnelmallisessa ja tyylikkäästi koristellussa pappilaravintolassa. Ikkunoista näkyi puutarhaa sekä kaunis järvimaisema. Aikataulun ja flunssaväsymyksen vuoksi kiersin myymälän vain pikaisesti. Sieltä olisi kyllä löytynyt itselle ja pukinkonttiinkin laadukkaita lahjoja.






Aina joulun alla tulee mietittyä omaa suhtautumistaan jouluruokiin. Lapsena vihasin niitä. Ne olivat pahinta joulussa. Lapsuudessani meillä oli itse tehtyjä perinteisiä joululaatikoita ja kinkkua. Yhtenä jouluna olen oksentanut joulukuuseen, koska minun oli pakko maistaa jouluruokia. Jotenkin ymmärrän omia lapsiani ja heidän nirsoiluaan. Toisaalta en kuitenkaan ymmärrä. Eikö voisi edes pientä palaa maistaa?! Toisaalta ei tarvitse maistaa, jos oksentaa...  

Iän myötä olen alkanut jopa pitää jouluruuista. Kuuluvathan ne jouluun. Omia suosikkejani ovat graavi- ja kylmäsavulohi, mäti ja muutkin kylmät alkupalat. Kinkkuakin syön, vaikka aika ajoin mietinkin kasvissyönnin aloittamista. Montaa päivää en jaksa jouluruokia joulun aikaan syödä. Toisaalta joulu tulee myös ilman perinteisiä jouluruokia. (Yksi joulu on nimittäin vietetty Espanjassa ilman suomalaisia jouluruokia. Ja se on ollut yksi parhaista jouluistamme.) Tulevan joulun me vietämme äitini ja hänen miehensä luona. Melko perinteisiä jouluruokia on luvassa, mutta vain sellaisia mistä ainakin joku tykkää. Ei siis vaan ruokia sen vuoksi, että ne kuuluvat jouluun.

Marraskuu alkoi lähes helteisessä säässä Espanjassa.





Minä ja lapset saavuimme Espanjasta lumiseen ja kylmään Suomeen marraskuun 8. päivä. Mies oli tullut kotiin jo aiemmin. Matkalaukkuja jouduimme odottamaan normaalia pidempään vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi. Vähän aikaa saimme nauttia talvesta ja totutella yli 20 asteen lämpötilaeroon. Sitten sainkin taas kaivaa kuravaatteet esiin ja koko ajan oli pimeää ja märkää. Marraskuun viimeisinä päivinä nautittiin taas talvesta, lumesta ja mäenlaskusta. Aurinkokin pilkisti. Jopa kahtena päivänä peräkkäin!

Marraskuussa vietettiin perinteistä päiväkodin ja koulun lyhtyjuhlaa. Sen verran oli kylmä, ettei kännykälläkään pystynyt montaa kuvaa ottamaan, mutta ihana perinne ja ihana tunnelma!




Osallistuin perinteisiin naisporukan pikkujouluihin. Seura oli hyvää ja ruoka maukasta ja sitä oli paljon! Blogiverkoston pikkujoulut minulta jäivät välistä flunssan takia.



Juhlimme Mikkelin Kenkäverossa miehen 90 vuotiasta mummia. Kenkäveron jouluruuat olivat maukkaita. Ja toki oli mukava nähdä miehen sukulaisia pitkästä aikaa. Lapset lauloivat onnittelulaulun suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Miinusta tuli flunssaisesta olosta.



Marraskuussa sain valmiiksi yhdet villasukat ja puikoilla on kahdet keskeneräiset. Blogiin kuvia sukista tulee vasta joulun jälkeen. Ymmärrätte varmaan miksi.

Lomalukemisena minulla oli Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Tätä kirjaa suositteli Sutkautuksia blogin ihana Elisa. Jos joku tuttu tästä kirjasta kiinnostuu, niin saa tulla hakemaan kirjahyllystä eikä tarvitse palauttaa. Laitetaan hauska kiertoon. Luin myös Laura Lähteenmäen kirjan nimeltä Kaaso.



Voitin Taikasaappaat blogin arvonnasta Taru Kasandran kirjan Norsu nimeltä Roby. Minun oli tarkoitus lukea tämä lapsille iltasaduksi, mutta koska minulta lähti ääni niin mies sai toimia lukijana. Hieman kateellisena kuuntelin miehen ja lasten keskusteluja kirjan aiheista eli erilaisuudesta ja kiusaamisesta. Vaikka en ole kirjaa lukenut, niin voisin tätä suositella. Tärkeä aihe lasten kanssa keskusteltavaksi!

... mutta tästä tuli tällainen valitus.

Suuri syy miksi hain kaksplussan blogiverkostoon viime syksynä oli, että pääsisin tapaamaan muita bloggaajia. Kaikenlaiset blogitapahtumat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen kovasti. Ensimmäinen mahdollinen blogitapahtuma olisi ollut koulutustilaisuus. En päässyt, koska olimme Espanjassa.

Latasin siis kovasti odotuksia verkostoblogien pikkujouluihin, jotka järjestettiin viime lauantaina. Minä en siellä ollut, koska jouduin perumaan osallistumiseni tämän nyt jo yli viikon ikäisen flunssan vuoksi. Kaikki alkoi kurkkukivulla, sitten lähti ääni ja jossain vaiheessa sain nuhan ja yskän. Voimat ovat olleet vähissä koko taudin ajan. Yskä on äitinyt niin pahaksi, että minä joka en ole vuosiin yskänlääkettä käyttänyt tai lapsille antanut lähetän tänään miehen yskänlääke ostoksille. Kun on jo monena yönä valvonut tunteja yskien ja välillä oksentanut yskän takia, niin todellakin otan tänä iltana yskänlääkettä! Sanoivatpa läkärit mitä tahansa. Ei se yskänlääke yskää paranna, mutta toivottavasti antaa minun nukkua.



Olen huomannut, että kun itse sairastaa niin todella mielellään juttelee taudeista myös muiden kanssa. Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin vertailla oireita toisen tautisen kanssa. Eli nyt saa vapaasti valitella omista taudeistaan kommenttikentässä! Minä luen ja tunnen myötätuntoa! Ja saa leuhkia, jos on ollut koko syksyn terveenä. Minäkin olin tähän tautiin saakka.

Tuleva joulu on yhdestoista, jonka vietämme lapsiperheenä. Näistä "lapsellisista" jouluista yksi on vietetty omassa kodissa oman perheen kesken. Meillä oli silloin kolme lasta. Muut joulut olemme viettäneet toisten eli isovanhempien nurkissa. Viime jouluna tosin olimme miehen siskon perheen luona, mutta oli sielläkin isovanhemmat joulua viettämässä.

On ollut jouluja, jolloin emme olisi edes voineet viettää omassa kodissa. Eli se, että meitä on kutsuttu jouluvieraiksi on ollut senkin puolesta mahtavaa. Kolmena jouluna meillä on ollut omassa kodissa remontti. Siis sellainen suurempi, ei mikään tapetin vaihto tai listan kiinnitys. Tulevana jouluna emme myöskään voi olla kotona, saati ketään tänne kutsua. Kerrostalokolmioon ei vain mahdu vaikka sopu sijaa antaisikin.


Tässä saunassa emme saunoneet jouluna 2013.



Yhden joulun ja uudenvuoden olemme viettäneet Espanjassa. Saunoimme kattoterassilla telttasaunassa ja söimme grillattua miekkakalaa ja tonnikalaa. Nautimme auringosta ja isovanhempien seurasta.


Jouluaattona 2012 ei ollut lunta, mutta ei myöskään pimeää. Kuva on otettu kattoterassilta, jossa myös jouluateria syötiin.

"Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen. Kuka muistaa äitiä?"
Lähdin mukaan Kaksplussan verkostobloggaajien #yllätääiti haasteeseen. Haasteessa me mukaan lähteneet bloggaajat yllätämme toisiamme pienillä lahjoilla. Muistutamme, että äitikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, olalletaputus ja pieni yllätys? Eihän tässä tosiaan yksin olla!

Ideaa saa vapaasti kopioida ja muokata mieleisekseen. Yllätä sinäkin äitiystäväsi!

Minä sain salaiseksi ystäväkseni Mutsi on MäSä - blogin kirjoittajan. Blogi ja kirjoittaja ovat minulle ennestään vieraita, joten blogia lukemalla yritin tutustua MäSäMutsiin ja keksiä hänelle yllätystä. Tärkeimmäksi ajatukseksi lahjaa valitessa minulle jäi kuitenkin pakkomielle, että postikulut eivät saa nousta liian korkeiksi. Halusin käyttää yhdessä sovitun rahasumman itse muistamiseen, en postimaksuihin. Ajatus postimaksuissa pihistämisessä ei syntynyt blogia lukiessa vaan ihan vain omassa päässäni. Yritin siis miettiä mahdollisimman kevyttä ja litteää yllätystä.






Korttien kanssa tuli vähän sekoiltua. Ensimmäinen, huolella valitsemani kortti katosi kokonaan. Ja on edelleen kadoksissa. Kaapista löytyi onneksi sitruuna-aiheinen kortti. En ehtinyt kirjoittaa siihen mitään, mutta meidän kolmevuotias ehti. Oman viestini kirjoitin sitten lopulta tuohon vadelmakorttiin.