Jokin aika sitten tyttö sai pikkuserkun vanhoja Prinsessa-lehtiä. Niitä on luettu ja paljon. Lehdissä on aina lukijaprinsessahaastattelu kuvan kanssa. Nämä haastattelut ovat kiinnostaneet erityisesti meidän tyttöä. Monta kertaa olen hänelle lukenut samoja haastatteluja. Tässäpä meidän 5-vuotian prinsessahaastattelu syntymäpäivän kunniaksi.





1. Ketä prinsessaa muistutat eniten?
2. Mitä ruokaa tilaisit Tianan ravintolassa?
3. Minkä taidon pyytäisit hyvältä haltialta?
4. Mihin matkustaisit lentävällä matolla?
5. Mikä on lempivärisi?
6. Mikä on lempieläimesi?
7. Mikä on lempilaulusi?
8. Mitä harrastat?
9. Mikä on lempilelusi?
10. Mitä tykkäät tehdä?



1. Meridaa. Mullahan on Meridan asu ja peruukki.
2. Lihapullia ja nuudelia.
3. Osata loihtia eläimille kivoja vaatteita.
4. Espanjaan.
5. Pinkki.
6. Dalmatialainen.
7. Mehudisco.
8. Luistelukoulua.
9. Palatsin pallero.
10. Piirtää ja leikkiä kaverin kanssa.


En edes muista, miten kauan meidän tänään 5 vuotta täyttänyt tyttö on elänyt prinsessavaihetta. Sen muistan, että kaksivuotiaana hän ei juuri mekkoja suostunut käyttämään. Piti olla farkut. Tällä hetkellä ehdottomasti tunika/mekko ja legginssit.



Kuvat ovat tältä päivältä. Äitini vei minut ja 5-vuotiaan teatterimatkalle Helsinkiin. Matkustimme junalla ja kävimme katsomassa Peppi Pitkätossun. Saimme teatteriin seuraksi myös tätini. Synttäripäivällistä syötiin sitten tätini luona. Samaan aikaan mies pyöritti arkea kotona. Hoiti viikonlopun ruokaostokset ja haki tehtaanmyymälästä leipiä taaperon kanssa, teki ruokaa, käytti poikaa hammaslääkäripäivystyksessä kahden muun lapsen kanssa.

Minä olen jo useamman vuoden ajan rajoittanut kirjojen ostamista ja suosinut kirjastoa. Maaliskuussa ostin kirjan ja toisen ja kolmannen voitin blogiarvonnasta! Periaatteita tuli siis rikottua ja kunnolla. Morkkista ei tullut ja niin tyytyväinen olen näihin hankintoihin, että haluan kirjoja täällä blogissakin hehkuttaa.


Kaikki alkoi tästä. Vietimme miehen kanssa lapsivapaata vuorokautta ja innostuin ostamaan Jenny Belitz-Henrikssonin Sisäinen voima - kirjan. Sisäinen voima koostuu 365:stä tekstistä, jotka tuovat iloa, tukea ja toivoa. Kirjan voi lukea järjestyksessä tai sitten avata kirjan summanmutikassa jostain kohtaa. Minä olen käyttänyt tuota jälkimmäistä tapaa ja lukenut ajatuksia ääneen miehellenikin. Jenny kirjoittaa blogia, jota olen jo jonkin aikaa seurannut Vastaisku ankeudelle-blogi 



Samana päivänä ostin toisenkin kirjan. Tuula Vainikaisen, Liisa Välilän ja Juha Välilän Rakastan, rikastan - polkuja parempaan parisuhteeseen. Olimme parisuhdekurssilla, jossa Liisa ja Juha Välilä olivat puhumassa. Paljon olemme kursseilla käyneet, mutta yhtään kirjaa parisuhteesta meillä ei vielä aiemmin ollutkaan. Tässä kirjassa on asiantuntijoiden ja eri-ikäisten pariskuntien kertomuksia siitä, miten parisuhde voi vahvistua ja rakkaus voi voittaa kohtaamansa esteet. Pitkäkin parisuhde voi muuttua ja parantua vuosien jälkeen. Mielenkiintoista kirjassa on aivan tavallisten parien tarinat.



Kn palasimme viikonlopun vietosta näiden kirjojen kanssa kotiin, niin posti toi vielä palkintoni blogiarvonnasta. David Bez: Salaattia! Kirjassa on ihania ruokakuvia ja nopeita ohjeita. Itse ajattelin käyttää tätä lähinnä ideapankkina, mitä kaikkia aineksia voikaan salaatissa yhdistää. Jotain muutakin kun aina ne samat salaatti, tomaatti ja kurkku. Jo tähän mennessä olen yrittänyt keksiä muita yhdistelmiä, mutta kirjasta saan varmasti lisää ideoita. Tällä hetkellä minun tekee usein mieli laittaa lautaselle baby pinaattia, herneenversoja ja paprikaa. Tämä arvontapalkinto on voitettu Uraäidin ruuhkavuodet - blogista


Tähän ei vielä maaliskuun kirjahehkutukset lopu. Tämän neljännenkin kirjan toi posti, mutta vain lainaksi. Kiitos Riikka! Olen päässyt mukaan juuri perustettuun lukupiiriin ja tämä kirja on ensimmäinen, joka on valittu luettavaksi lukupiirissä. Olen ihan intona tuosta lukupiiristä! Vaikka en edes ihan tarkkaan tiedä, mitä se tarkoittaa. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. En ole vielä kovin pitkälle ehtinyt kirjaa lukea, mutta vaikuttaa kiinnostavalta.


Ennen ostelin paljonkin kirjoja. Nyt ostokirjat ovat harvinaista herkkua. Mietin tarkkaan mitä ostan ja mitä kirjoja haluan pienessä kirjahyllyssämme säilyttää. Tosin jonkinlainen inventaario kirjahyllyssä pitäisi tehdä. Olen tarkka, mitä uutta sinne hankitaan, mutta ennestään sinne on päässyt luikahtamaan kaikenlaista ei-niin-säilyttämisen arvoista.

Yhteisen ajan löytäminen ja ottaminen ei aina ole helppoa. Tällä kertaa jännitti taaperon jättäminen ensimmäistä kertaa yökylään ilman kumpaakaan meistä vanhemmista. Turhaan jännitin. Hyvin oli mennyt. Neiti oli nukkunut ilta yhdeksästä aamu kymmeneen! Lienee turha mainita, että kotona tuollaista ei ole koskaan tapahtunut!

Jos odotat otsikon perusteella Carrie Bradshaw-tyyppistä kenkähehkutusta, niin sitä tämä ei todellakaan tule olemaan. Tämä hullu kenkänainen on kiihtynyt lasten kenkien, kadonneiden sellaisten vuoksi. Mitä sinä olisit valmis tekemään löytääksesi kadonneet kengät? Minä yllätin itseni täysin sillä, mitä kaikkea tein kadonneiden kenkien löytämiseksi.

Kengät katosivat alkuviikosta, kun pojat olivat salibandy harjoituksissa. Poika joutui tulemaan kotiin samanlaisissa, likomärissä ja liian pienissä kengissä. Kotona alettiin sitten selvittää, että kenen kanssa kengät olisivat voineet vaihtua. Mies soitteli muutaman potentiaalisen "kengänvaihtaja"-pelikaverin vanhemmalle ja laittoi sitten joukkueen vanhemmille sähköpostia. Samalla selvitimme, että mitä muita harjoituksia oli menossa samassa urheiluhallissa. Minä soitin toisen lajin vastaavalle ja hän lupasikin laittaa vanhemmille tekstiviestit vaihtuneista kengistä.

Seuraavana päivänä kengistä ei kuulunut mitään. Mielessä kävi jo että, haluaako joku tahallaan pitää lähes uudenveroiset kengät omien rikkinäisten sijaan.

Toisena päivänä katoamisen jälkeen soitin hallin kiinteistönhoitajalle. Hän sanoi, että asia voidaan tarkistaa valvontakamerasta ja lupasi palata asiaan seuraavana päivänä. Myöhemmin samana päivänä aloin miettiä, että miten kiinteistönhoitaja ylipäätänsä voi tunnistaa valvontakamerasta, että kenen kengät päätyvät vääriin jalkoihin. Epäilyni osuivat oikeiksi, kun soitin uudestaan kiinteistönhoitajalle. Hän kertoi, että vihreät kengät ovat todennäköisesti löytyneet. Meidän kadonneet kengät eivät olleet vihreät. Mielestäni en ollut edes puhunut kiinteistöhoitajalle mistään vihreistä kengistä.

Kolmantena päivänä katoamisen jälkeen menin katsomaan valvontakameran kuvia. Vietimme yli tunnin vahtimestarin kopissa taaperon kanssa. Hänellä oli onneksi eväänä rusinoita ja smoothie. Tietokoneen ruudulta näin muun muassa miten pojat ja mies tulivat harjoituksiin ja jättivät kenkänsä keskelle lattiaa! Illalla puhuttiin asiasta muun muassa paloturvallisuuden kannalta. Kenkäasiasta selvisi sen verran, että tekstiviestit oli lähetetty väärän ryhmän vanhemmille. Lisäksi nyt oli selvillä sen pojan etunimi ja luokka, jolla oli meidän pojan kengät.

Neljäntenä päivänä sain vanhempien puhelinnumerot ja saimme vaihdettua kengät. He eivät olleet huomanneet kenkien vaihtuneen.

Kenkäasiaa selvitellessäni soitin seitsemälle ihmiselle. Minulle soitti kaksi henkilöä. Mies soitti kolmelle ihmiselle ja laittoi ryhmäsähköpostin neljälletoista. Minä vietin yli tunnin vahtimestarien kopissa valvontakameran tallennetta katsellen. YHDET VAIVAISET KENGÄT! Aika hullua!

Ps. Sen verran olen täynnä tätä kenkäasiaa, että en todellakaan mene valokuvaamaan yksiäkään kenkiä tätä postausta varten. Siksipä ei valokuvia.

Nyt maaliskuuta on eletty jo jonkin aikaa. Yhdeksi uudeksi lisätavoitteeksi on tullut pakastimen tyhjentäminen. Meillä on arkkupakastin, jonne on päässyt kertymään vähän yhtä ja toista. Nyt maaliskuussa sieltä on löytynyt ruokapöytään leipää, lihaa ja omenahilloa. Lisäksi olen tehnyt mansikoista kiisseliä, omenapaloista omenariisipuuroa, pinaatista pinaattilettuja, katkaravuista täytettä uuniperunoihin ja käyttänyt hernemaissipaprikaa risottoon. Projekti jatkuu. Vielä ei nimittäin ole tapahtunut suurta vajenemista pakastimessa.

Miten teidän ruokamenot? Onko niitä seurattu tai niiden pienentämiseksi tehty jotain? Vinkit jakoon!

Ystävänpäivänä alkoi blogini ensimmäinen arvonta. Palkintona oli neulomani sukat.



Arvonta päättyi eilen ja tänään arvoimme voittajan.



Onnettarena toimi 4-vuotias tyttäremme.



"Tässä lukee joku seitsemän"



Ja näin siinä luki. Onnettarella taisi olla lappu väärinpäin. Onnea Riikka L!