Terveiset täältä muuton keskeltä. Viime viikolla on pakattu, pakattu, hoidettu kuumeista lasta, pakattu ja pakattu. Toki myös yritetty elää normaalia arkea kasvavien muuttolaatikko tornien keskellä. Ystäväni sanoikin osuvasti, että meidän sisustusfilosofia muutti muotoaan. Entisestä "kaikille paikoille tavara" tulikin "tavara joka kuutiolle".

Perjantaina saimme avaimen uuteen kotiin ja aloitimme muuton. Perjantaina nukuttiin jo ensimmäinen yö uudessa kodissa. Muutimme nimittäin sängyt ensimmäisten tavaroiden joukossa.

Lauantaina oli varsinainen muuttopäivä ja saimme vanhan asunnon tyhjäksi muutamaa kukkaa lukuunottamatta. Meillä oli kaiken kaikkiaan kuusi ihanaa ja tehokasta läheistä auttamassa muutossa. Suuri kiitos heille kaikille!  <3



Tämä on yhteistyöpostaus.

Ruokapalkalla muutossa mukana:
Miehen vanhemmat
Miehen eno
Minun isäni vaimonsa kanssa
Miehen sisko + pojat

Alennusta saatu muuttolaatikoista bloginäkyvyyttä vastaan:
Niemi

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Ihanaa viikkoa teille! Täällä vielä jatkuu urakointi tavaroiden paikalleen saamiseksi.

Tammikuun 20. päivä alkoi Facebookissa Niina Laitisen suunnittelemien sukkien yhteisneulonta. Joka päivä julkaistiin pieni pätkä ohjetta. Ihan ystävänpäiväksi en näitä sukkia saanut valmiiksi, mutta nämä valmistuivat ja näistä tuli sukat! Vuosi sitten nimittäin osallistuin Muita Ihania talvivillasukkien neulontaan ja niistä tuli lopulta säärystimet meidän eskarilaiselle. 

Viime viikolla leivoimme hoitolasten kanssa ystävänpäivän kunniaksi vaniljapullia sekä voisilmäpullia. Luistelemassakin käytiin kahtena päivänä. Minä kävin ystävän kanssa sauvakävelyllä ja yksin retkiluistelemassa. Pojilla ja miehellä oli salibandytreenejä ja -turnaus. Tytöllä oli futistreenit.

Viikon kohokohta oli kuitenkin sunnuntaina, kun kävimme pitkästä aikaa koko perheen kanssa ystäväperheen luona kylässä. Ennen olimme paljonkin tekemisissä muiden lapsiperheiden kanssa. Teimme jopa pieniä ulkomaanmatkoja yhdessä. Viime vuosina yhteiset matkat ovat jääneet kokonaan. Samoin viikonlopun mittaiset yökyläilyt. Ja nyt viimeiseksi myös pienistä muutaman tunnin kahvitteluista on tullut todella harvinaisia.




Olen miettinyt mistä tämä voisi johtua. Ennen lapset olivat pieniä, heitä oli vähemmän eikä lapsilla ollut vielä omia harrastuksia ja aikuisilla aikataulutettua arkea töiden, kotitöiden ja harrastuskuskausten kanssa.

Omaksi tekosyykseni sanon jälleen kerran myös tämän asumisen ahtauden. Ei tänne voi kutsua ketään. Toisaalta kyllä nämä kyläilyt vähenivät jo ennen kuin muutimme tähän väliaikaiseen asuntoon. Miehen kanssa on jo haaveiltu, että sitten uuteen kotiin voidaan kutsua vieraita. Että tervetuloa vaan! Pidetään kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kahvikutsut, tuparit, lasten synttärit ja nimipäivät ja...

Tunsin salaisesti melkein pientä ylpeyttä, kun tilasin viime viikolla ravintolassa pääruuaksi lämpimän kasvissalaatin vuohenjuustolla liha-annoksen sijaan. Ei nyt sentään vegaania, mutta kasvisruokaa kuitenkin!

Ehdin tuon annoksen somessakin jakaa. Kuva on instagram-tililläni, Blogin Facebook-sivulla ja tietysti täällä blogissa.

Ei mennyt montaa päivää kuvan julkaisemisesta, kun törmäsin Facebookissa mtv:n uutiseen: "Satoja pikku kilejä tapetaan juuston vuoksi - liha ei mene kaupaksi." Lihansyönti minun on pakko hyväksyä, koska sitä itsekin syön. Viime aikoina olen vain alkanut yhä useammin miettimään lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta. Se, että lihaa heitetään roskiin, tuntuu kyllä miljoona kertaa pahemmalta kuin lihan syöminen. Kilien liha nimittäin päätyy poltettavaksi, koska ihmiset eivät sitä halua syödä, mutta vuohenjuusto taas maistuu. Ruotsissa teurastetaan vähintään 6000 kiliä vuodessa vuohenjuuston tuotannon yhteydessä. Arvion mukaan Suomessa kilejä teurastetaan 300 vuodessa.

Tähän saakka tavoitteenani on ollut tehdä pari kasvisruokaa viikossa. Tammikuussa tilasin vegaanihaasteen uutiskirjeen ja sain joka päivä vegaanisia ruokaohjeita sähköpostiini. Itse en haasteeseen mukaan lähtenyt, mutta muutamia vegaanisia ruokaohjeita tuli testattua.

Nyt olen miettinyt, että pitäisikö haastaa itseään ja aloittaa laskiaisena lihaton kokeilu. Ei ehkä suoraan vegaaninen, mutta kasvisruokaa pääsiäiseen saakka. Lihan jättäminen kokonaan tuntuu vaikealta, mutta toisaalta ei tämä syyllisyyskään lihansyönnistä mukavalta tunnu.

mtv.n uutinen löytyy täältä!

Viime viikkoon mahtui monta päivää tavallista arkea. Se tuntui oikein mukavalta sairastelun jälkeen. Viikko vielä huipentui teatterissa käyntiin naisporukan kanssa. Kävimme katsomassa Vertigon Lahden kaupunginteatterissa. Teatterin jälkeen söimme Popotissa. Shampanja maistui niin hyvältä. Samoin alkupala siika ja pääruuaksi valitsemani lämmin salaatti vuohenjuustolla.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Olimme lähdössä hoitolasten kanssa ulos eräänä iltapäivänä. Sisällä olisi ollut kiva leikki kesken. Lapsia, varsinkaan omaani ei pukeminen oikein innostanut. Hetken mielijohteesta sanoin, että otetaanpa pehmolelut ulos. Jokainen sai valita yhden. Jo tuli lapsiin vauhtia! Piti päästä nopeasti ulos.




Sen iltapäivän jälkeen meillä on ollut monta kertaa pehmolelut mukana ulkona. Lapset ovat kysyneet lähes joka päivä, että onko ulkona pakkasta. Ja onhan niitä pakkaspäiviä tänä talvena riittänyt. Ja se siis on tarkoittanut, että pehmot saa ottaa ulos. Pehmolelujen kanssa on laskettu mäkeä ja lelut ovat myös saaneet laskea yksin liukurilla. Pehmoleluja on vedetty pulkassa ja työnnetty lapiossa. Niille on rakennettu majoja ja aitauksia. Niitä on myös pelastettu vaarallisista tilanteista esimerkiksi korkealta puusta ja heikoilta jäiltä. Siis leikisti. Ei me oikeasti olla heikoilla jäillä oltu.




Kun lapset ovat saaneet ottaa mieleisen pehmolelun ulos on pukeminen sujunut reippaasti ja ovathan pehmolelut innostaneet myös uusiin leikkeihin.

Tammikuussa luin inspiroivan värikkäästä Hupsistarallaa-blogista Keravan taidemuseo Sinkassa olevasta Näkyväksi neulottu - näyttelystä. Halusin ehdottomasti päästä näkemään näyttelyn. Näyttely on avoinna 5.3 saakka, joten vielä siellä ehtii käymään. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät oikean kokoiset virkatut ihmiset ja virkattu poliisiauto. Eniten ehkä häkellytti K-18 kanavatyöt. Teoksia on kolmessa kerroksessa, joten paljon siellä on muutakin nähtävää.









Minä sain seuraksi Keravalle ystäväni. Googlettelun ja Facebookissa tehdyn kyselyn perusteella päätimme käydä Keravalla museon lisäksi myös sushilla. Sushi housessa oli paljon erilaisia ja tuoreita susheja. Viikonloppuna lounasbuffet maksoi 12,50€. Paikka saa meiltä molemmilta suositukset. Onneksi emme kuunnelleet ihmisiä, jotka ehdottivat meille käyntikohteeksi ABC:tä ja Lidliä.



Ps. Minun suosikkitöideni takana ovat virkatun poliisiauton on tehnyt Kaija Papu ja virkatut ihmiset  ja vessan tehnyt Liisa Hietanen. Kannattaa käydä katsomassa heidän nettisivujaan.

Vajaan viikon sisällä kolme eri antibioottia. Kuumetta. Monta päivää sängyssä maaten. Olipahan kokemus!




Blogi päivittyi viime viikolla ihan vain sen ansioista, että minulla oli valmiiksi kirjoitettuja postauksia. Pääsääntöisesti makasin sängyssä, nukuin päikkäreitä ja katsoin televisoita.

Yle Areenasta löysin Kandit-nimisen sarjan kolme tuotantokautta. Sarjassa kerrottiin lääketieteen opiskelijoiden ensimmäisestä kesästä lääkärinä. Nuorin kysyikin minulta loppuviikolla, että: "Parantaako tuo ohjelma sinut äiti?" 

Ihana olla taas terve. Tavallista arkea on jo niin odotettu!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Olen lukenut jonkin verran Marie Kondon Konmari - siivouksen elämänmullistava taika sekä Konmari - Iloa säkenöivä järjestys kirjoja. Anne te Velde-Luoman kirjoittaman Kaaoksen kesyttäjän olen lukenut kaksikin kertaa. Lehdistä ja internetistä tulee myös luettua lähes aina tavarakaaosta ja järjestelyä koskevat jutut. Teorian pitäisi siis olla aika hyvin hallussa.

Yhtenä päivänä selitin miehelle, jotain tavaroihin ja järjestykseen liittyvää ajatusta ja painotin lausetta: "Kaikille paikoille pitää olla tavara". Hetken hiljaisuuden jälkeen naurettiin molemmat vedet silmissä. Lopulta mies sanoi, että nyt hän viimein ymmärtää tämän sisustusfilosofian joka meillä vallitsee.

Vahingosta on tullut meillä yhteinen vitsi. Vaikka tällä hetkellä tuo lause on täyttä totta. 79,5 neliötä ja 6 ihmistä. Lapsilla on kirjoja, leluja ja harrastuksia eli harrastusvälineitä riittää. Löytyy salibandymailaa, lätkämailaa, monoja, luistimia, sisäpelikenkiä, pieniä maaleja, nopeustutka, monta jalkapalloa. Ja nämä tavarat siis löytyvät täältä meidän asunnosta. Erikseen on häkkivarasto, pyörävarasto ja autotalli. Eli jokaiselle paikalle on tavara tai kaksi!

Tammikuussa tuli neulottua erityisen paljon. Sain valmiiksi neljät villasukat. Lisäksi virkkasin lapsille ruoka-aineita leikkeihin.



Nuorin tilasi itselleen pitkät villasukat. Neuloin ne Novitan Seitsemän veljestä langasta. Vuorotellen kaksi riviä sinisellä raitalangalla ja kaksi riviä sateenkaarilangalla.



Anoppi pyysi joskus unisukkia. Hänelle neuloin unisukat Novitan seitsemän veljestä Nostalgia-langasta. Langan sain #yllätääti haasteesta.



Itselleni tein Olga-sukat Novitan Seitsemän veljestä raita-langasta. Nämä ehdinkin jo esitellä täällä blogissa.



Esikoinen sai villasukat tästä Novitan Seitsemän veljestä raita-langasta. Tämä oli jotenkin ihan hänen väristään lankaa.