Olin ajatellut, että viimeisellä työviikolla järjestelemme yhdessä lasten kanssa leluja. Visiossani olisimme heittäneet rikkinäiset lelut roskiin ja laittaneet turhia leluja kiertoon. Ajattelin, että lapset olisivat mielellään pesseet leluja. Päiväuniaikaan olisin ehtinyt pesemään vaikka yhden ikkunan. Arvatkaa miten kävi?




Sää oli helteinen koko viikon. Kävin hoitolasten kanssa maauimalassa ja pihassa oli kahluuallas. Kävimme retkellä kauempana olevassa puistossa ja lähipuistossa tapaamassa aiemmin lopettanutta hoitolasta. Iltaisin kävin suppaamassa. Koko perheen kanssa uimme ja saunoimme Herrasmannin leirintäalueella. Näiden lisäksi oli vielä treenikuljetuksia iltaisin. Entä se siivous?




Ehkä arvaatkin, että skippasimme siivouksen ja lähinnä vain sotkimme ja annoinne pyykkivuoren kasvaa. Töiden suhteen en himmaillut, vaan jatkoin loppuun asti aivan, kun työt perhepäivähoitajana eivät loppuisikaan.

Viimeisenä työpäivänä minulla oli pieni aarteenetsintä hoitolapsille. Hoitolasten vanhemmat vuorostaan yllättivät minut kesken työpäivän musiikkiesityksellä. Takapihallamme soitettiin Apulannan Valo pimeyksien reunoilla viululla.

Hieman oli tyhjä olo, kun vanhemmat hakivat lapsensa hoidosta viimeisen kerran. En tiedä, mitä olisin osannut tehdä ellei minulla olisi ollut kampaajaa varattuna heti työpäivän jälkeen. Sen verran olin ilmeisesti tunnekuohun vallassa, että en meinannut löytää näkyvällä paikalla Lahden keskustassa olevaa kampaamoa.

Viikonloppu meni tytön futisturnauksessa, supatessa ja Herrasmannin leirintäalueella saunoessa ja uidessa. Sunnuntaina talo hiljeni, kun kolme lastamme lähtivät äitini kyydissä Keski-Suomeen. Kotiin jäi minun ja mieheni lisäksi 12-vuotias, joka ei halunnut jättää treenejään väliin.

Haaveilin perhepäivähoitajan työstä jo poikien ollessa pieniä vuonna 2008. Sain silloin kuitenkin vakituisen työpaikan keskussairaalasta sairaanhoitajana, joten palasin hoitovapaalta töihin poikien ollessa 3v ja 1,4v.  Ehdin olla töissä vuoden ennen kolmatta äitiyslomaa ja hoitovapaata. Kolmannen lapsen jälkeen olin töissä vain pari kuukautta ennen neljännen lapsen syntymää.



Viihdyin kotona ja paluu kolmivuorotyöhön sairaalaan ei houkutellut neljännen lapsen syntymän jälkeen. Neljännen lapsen ollessa 2-vuotias minulla oli aina välillä kaksi lasta muutaman tunnin hoidossa. Meidän nuorimmat olivat vastavuoroisesti näiden kahden lapsen äidillä hoidossa. Muutaman kuukauden jatkoimme onnkstuneesti näitä vaihtareita. Sitten toiselle äidille tuli ajankohtaiseksi ajatella paluuta töihin. Minä taas en halunnut palata omaan työpaikkaani. Mieleen tuli yhä useammin vanha haave työstä perhepäivähoitajana.

Samaan aikaan meillä oli iso remontti vesivahingon takia ja kotimme oli myös myynnissä. Pohdinnan ja yhteisten neuvottelujen päätteeksi tämä toinen perhe palkkasi minut yksityiseksi hoitajaksi lapsilleen. Aloitin työt tammikuussa 2016. Vuotta myöhemmin muutimme nykyiseen kotiimme ja aloitin työni yksityisenä perhepäivähoitajana. Ryhmässä aloitti myös uusi lapsi. Näiden vuosien aikana minulla on ollut ilo saada hoitaa seitsemää lasta kuudesta eri perheestä.




Jo vuosi sitten mietin perhepäivähoitajana lopettamista. Punnitsin plussia ja miinuksia. Ehdin jo ilmoittaa lopettamispäätöksestäni perheille, kun tulinkin toisiin ajatuksiin ja päätin jatkaa vielä ainakin vuoden. Nyt tuo vuosi tuli täyteen ja ihan oikeasti lopetan perhepäivähoitajana.

Miksi lopetan?

Haluan, että koti olisi pelkästään koti. Ei työpaikka eikä lasten hoitopaikka. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimiminen on yksinäistä. Minulla ei ole työyhteisöä. Tämä kevät oli koronan takia yksinäisempi kuin koskaan, sillä emme käyneet kerhoissa tai nähneet muita perhepäivähoitajia lapsineen. Työpäivät voivat venyä pitkiksi. Työt alkaa, kun ensimmäinen lapsi tulee ja loppuvat, kun viimeinen lähtee. 9 tuntia on tässä työssä lyhyt päivä. Minulla oli huono-omatunto jos minä tai joku perheestämme sairastuimme ja hoitolapset eivät voineet tulla hoitoon. Minulla ei ollut tarjota varahoitoa hoitolapsille. Toki vanhemmat tiesivät asian hoitopaikan vastaanottaessaan. Omien arkivapaiden pitäminen oli hankalaa. Muutaman kerran kehtasin pyytää vapaata omien menojen vuoksi ja aina se myös järjestyi.

Eilen oli haikea päivä. Hoidossa lopetti lapsi, joka on ollut minulla hoidossa alusta asti. Eli toinen niistä syksyn 2015 "hoitovaihtarilapsista". Myös toinen hoidossa lopettanut ehti olla useamman vuoden. Koko perheemme on saanut tutustua hoitolapsiin näiden vuosien aikana. Samalla hoitolapset ovat tutustuneet meihin ja tulleet myös läheisiksi. Oli ihana kuulla eilen, miten omat koululaiset innostuivat muistelemaan myös aiemmin lopettaneita lapsia.


Hoitolapsia muisteltiin muun muassa musiikin kautta:

"A lauloi Poppalooraa"
"Me laitettiin aina Macarena soimaan jos B ei halunnut herätä päikkäreiltä"
"C lauloi vessassa: Ikuinen lappu, takapenkil jatkuu"

Musiikkimuisteloihin lapset virittyivät todennäköisesti siksi, että minä sain yllätykseksi kesken viimeisen työpäivän takapihalle musiikkiesityksen. Saimme nauttia yhdessä hoitolasten ja yhden lapsen äidin kanssa viululla soitetusta Apulannan Valo pimeyksien reunoilla-biisistä. Myös mies keskeytti etätyönsä ja tuli ulos musiikkia kuuntelemaan.





Kiitollisena lopetan työni perhepäivähoitajana. Hengähdän hetken ja mietin, mitä seuraavaksi.

Sairaanhoitajan työ on muuttunut varmasti paljon kymmenessä vuodessa! 

Frans & Sandra

Keski-Suomen Museo

Pöllöwaari

Hotelli Verso

Yöpymispaikkamme Hotelli Verso oli minulle tuttu jo edelliseltä Jyväskylän vierailulta. Yöpyminen ennestään tutussa hotellissa ei harmittanut, koska kyseessä oli nimenomaan Verso. Ihana, perheomisteinen hotelli, hyvällä sijainnila kävelykadulla, Jyväskylän keskustassa. Verson omistaa sama yrittjäpariskunta kuin Pöllöwaarin ja Yöpuunkin. Versossa on  kauniit ja siistit huoneet ja mikä parasta erinomainen aamiaianen! Lähiruokaa ja kokkien juuri sinulle paistamia munakkaita ja muita herkkuja.

Vuosi sitten yövyin Versossa ensimmäisen kerran ja kirjoitin vierailusta blogiin: Hotelli Verso - Ihanaa rauhaa ja lähiruokaa Jyväskylän keskustassa

Viikon urheilu

Viikon kirja

Passi-sekoilu

Aamukampa

Talvella yksi tuttu äiti meidän kaupunginosasta perusti whatsappiin ryhmän, jossa kyseltiin seuraa luistelukentälle. Ehdimme käydä muutaman kerran yhdessä luistelemassa muiden lasten ja vanhempien kanssa. Siitäkin huolimatta, että viime talvi ei ulkojäitä suosinut ja kenttä oli luistelukelpoinen vain hetken aikaa. Kentällä oli aina paljon lapsia ja aikuisillekin seuraa. Välillä minä luistelin ja muun muassa testasin kaverin hokkareita. Toisinaan join termosmukista teetä ja juttelin muiden aikuisten kanssa.

Poikkeusolojen aikaan perustettiin uusi ryhmä, jossa etsittiin seuraa lämpimille kevätilloille auringonlaskua katsomaan ja juttelemaan turvavälit huomioiden. Muutaman kerran kävin laiturilla iltaa istumassa ja kuulumisia vaihtamassa.

Olemme muuttaneet nykyiselle asuinalueelle seitsemän vuotta sitten. Entisessä kotikunnassa ei ollut valittamista ja muutto oli osittain vastentahtoinen. Halusimme kuitenkin muuttaa, jotta arki olisi jatkossa helpompaa. Meidän perheemme otettiin hyvin vastaan ja tunsimme itsemme tervetulleiksi. Näiden vuosien aikana on ollut muun muassa naapurin tätien pikkujouluja, pihajuhlia, puistopicnicejä ja yhden äidin ideoima kasvatuspiiri. En ole enää vuosiin haikaillut vanhaan kotikuntaan.




Vertaistuen lisäksi laituri-ryhmässä levisi tämän kesän alussa sup-lauta villitys. Muutama lauta ryhmän jäsenillä jo olikin ennestään, mutta nyt ainakin neljän ryhmään kuuluvan naisen perheeseen on lauta hankittu. Auringonlaskuja on katseltu laiturin lisäksi nyt myös sup-laudalta käsin. Alla olevassa kuvassa tosin juodaan aamukahvia.

Kesäkauden avaus

Viikon asu:

Viikon ostos

Viikon herkku

Viikon peli

Olen kokeillut sup-lautaa useamman kerran viime vuosien aikana. Aina suppaus on ollut kivaa ja saanut minut haaveilemaan omasta laudasta. Ajatus laudan säilyttämisestä, pumppaamisesta ja rantaan kantamisesta on saanut minut luopumaan oman laudan ostamisesta.

Tällä viikolla kävin suppaamassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kaveri pyysi mukaan suppaamaan keskiviikkoiltana. Meitä oli 3 naista ja viihdyimme Vesijärvellä lähes kaksi tuntia. Kahdella oli omat laudat ja minä lainasin kaverin toista lautaa.