Meidän 11-vuotias on harrastanut salibandya kohta jo kuusi vuotta. Koripallon hän aloitti vuosi sitten. Ennen koripalloa hän harrasti pari kautta futista. Urheilu on pojalle tärkeää. Tulevaisuuden haaveetkin liittyvät urheiluun.



Herkkä lapseni on yllättänyt sitkeydellään ja rohkeudellaan meidät vanhemmat jo monta kertaa. Joitakin vuosia sitten olin huolissani, kun poika ei lue yhtään. Enää en todellakaan ole. Hän on lukenut kaikki Harry Potterit. Tällä hetkellä hän lukee Saska Saarikosken kirjaa Lauri Markkasesta. Iltaisin minun pitää sammuttaa valot ja pyytää häntä lopettamaan lukeminen, kun on aika käydä nukkumaan.




Kaverisynttäreitä vietetään viikonloppuna X-box turnauksen merkeissä. Pelinä taitaa olla NHL.

Viime kuukaudet ovat olleet hiljaisia täällä blogissa. Julkaisen instagram  kuviakin nykyään aiempaa harvemmin. Eniten tulee laitettua videoita ja kuvia instastooriin. Niitä tuleekin laitettua lähes päivittäin. Se on sopivan nopeaa ja suunnittelua vaatimatonta puuhaa.

Viime viikolla pysähdyin miettimään, että mihin minä aikani kulutan. Iltaisin, kun on aikaa pysähtyä, tuntuu etten enää jaksa muuta, kuin lösähtää sohvalle. Mutta mitä tapahtuukaan ennen sitä? Miten minä päväni kulutan? Minun työviikkoni ovat tällä hetkellä noin 45 tuntisia. Kuulostaa paljolta. Toisaalta monet yksityiset perhepäivähoitajat tekevät 50 tuntista työviikkoa! Mieheni tekee toimistotöitä ja hänellä menee aikaa työmatkoihin noin 50 minuuttia päivässä. Välillä hänellä on työmatkoja kotimaassa ja ulkomailla.

Laskin yhtenä iltana ihan huvikseni, että tällä hetkellä meille tulee noin 85 kilometriä viikossa treenikuskauksia. Määrästä on vähennetty muutama kuljetus oletuksena, että meidän futiksen kimppakyytirinki toimii. Ja onhan se toiminut. Ainoastaan minun mieheni unohti yhtenä iltana yhden tytön futiskentälle. Kyytirinki toimi onneksi silloinkin ja yksi kentän lähistöllä toisella treenikuskauksella ollut äiti haki kentälle jääneen lapsen.




Illalla päivän touhujen jälkeen, kun kaadun väsyneenä sohvalle on läppäri saanut olla rauhassa. Yleensä olen katsonut Netflixiä ja ehkä neulonut. Tällä hetkellä teen myös lankatupsuja "tupsuryijyä" varten. Netflixistä tykkään katsoa ei-pelottavia ohjelmia. Viimeksi katsoin yhden tuotantokauden eli seitsemän jakson verran Sisters-sarjaa. Sarjassa Julian hedelmällisyyslääkärinä toiminut isä paljastaa kuolinvuoteellaan, että Julialla on yli sata sisarusta. Suosittelen! Eilen aloin katsoa ruotsalaista Bonusperhettä. Vaikuttaa lupaavalta.

Viikonloppuisin lapsilla on turnauksia. Yleensä turnauksiin mennään omilla autoilla. Noin kerran kaudessa on menty jonnekin pidemmälle pelimatkalle tilausbussilla. Bussi tietenkin maksaa ja se tarkoittaa rahankeräystä eli talkoita. Talkoita, joihin olemme osallistuneet, ovat perinteiset leipomiset turnausten kanttiiniin. Olemme olleet myös jakamassa mainoksia ja työntämässä Kärkkäisen ostoskärryjä telineisiin.

Välillä mietin, mihin on kadonnut se nainen, joka esimerkiksi tilasi monta kertaa vuodessa valokuvia ja laittoi valokuvat heti albumeihin. Hän teki jopa välillä valokuvakirjoja teipaten, liimaten ja koristellen tarroilla ja kuvilla. Täyteen kirjoitettuja vauvakirjoja välistä pursuavine liitteineen on esikoisella kaksi. Kuopuksella ei edes ole vauvakirjaa. Hänen neuvolakorttinsakin katosi.

Lasten luokkakavereiden vanhempien perheyritys tuo jouluksi kauppoihin SULO-tuolit, jotka muuntautuvat lapsen kehityksen mukaan vauvasta koululaiseksi.

SULO-tuolin on suunnitellut Lahden Muotoiluinstituutista muotoilijaksi valmistunut Petteri Häkkinen. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on myös artesaanipuuseppä. SULO-lastentuoli oli vuoden 2016 Iskun Suomi 100-suunnittelukilpailun finalisti Habitaressa. Jouluksi 2018 tuoli saadaan markkinoille. Tuoliin pääsee tutustumaan jo ensi viikolla Habitaressa Desing Lahti - osastolla AHEAD-hallissa, koordinaateissa 6K80. Netissä tuoliin voi tutustua vaikka heti www.sulotuoli.fi


Itse en ole tätä tuolia vielä livenä nähnyt, mutta ostaisin tämän ihan varmasti jos meillä olisi syöttötuolia tai juniorituolia käyttävä lapsi. Lapsiperheen välillä sekaisessa keittiössä kaipaa ympärilleen kauneutta ja käytännöllisyyttä. Ja onhan tämä kotimaista suunnittelua!

Kommentoimalla tätä postausta olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa 2 lippua 12.-16.9.2018 järjestettävään Habitareen. Aikaa osallistua arvontaan on 10.9.2018 klo 12 saakka.


Ps. Jos haluat lisätä voittomahdollisuuksia, niin käy osallistumassa arvotaan myös Instagramissa (minnakil)
Pps. SULO-tuolin insta

Elokuun alussa palasimme 10 päivän Pärnun ja Riikan matkalta.
Lapsilla alkoi koulu. Tänä vuonna. Meillä on kakkos-, vitos- ja kutosluokkalainen.
Arjen alkamisen huomaa kännykästä. Valokuvia on tullut otettua paljon vähemmän kuin kesällä.
Arnoldsilla ja Bus Burgerissa on käyty herkuttelemassa. Maisemia kävin katsomassa äitini ja tyttöjen kanssa Luhdan tornin lounasravintolan terassilta.
Meidän pihassa juhlittiin perinteiset kadun pihajuhlat. Ne on järjestetty yhtäjaksoisesti jo yli 30. vuonna.
Pääsimme miehen kanssa kahdestaankin juhliin. Miehen kaveri valittiin Radio Voiman Kesätähti-kilpailun voittajaksi. Palkinnoksi hän sai bileet 100 hengelle. Oli ruokaa, juomaa ja musiikkia.
Esikoisemme oli elokuun viimeisen viikon leirikoulussa Kolilla. Me seurasimme viikon kulkua whatsappin kautta. Mukana olleet vanhemmat lähettivät kuvia ja videoita. Lapsilta puhelimet kerättiin heti matkan alussa ja palautettiin tuntia ennen kotiin saapumista. Mahtavalta vaikutti leirikoulu!
Elokuussa olen osallistunut facebookissa raivausrientoihin. Siitä kirjoitinkin blogiin. Viimeisen viikon raivaukset ovat vielä tekemättä, mutta aion ne tehdä vaikka elokuu loppuikin jo.
Viime aikoina blogi on päivittynyt harvoin. Päivät täyttyvät töistä ja lasten harrastuksista. Omat hetkeni olen käyttänyt Netflixiin (Jane the Virgin), neulomiseen ja lukemiseen.

Mukavaa syyskuuta!