Meillä on muodostunut perinteeksi ottaa lapsista sisaruskuva keväisin kevätjuhlien ja todistustenjaon jälkeen. Useana vuonna kevätjuhlia on ollut useita ja kuvistakin on tullut eri versioita eri vaatteissa ja erilaisilla taustoilla. On ollut koulun, kerhon ja eskarin kevätjuhlia.

Steinerkoulussa pienimmät saavat todistuksen lisäksi oman runon, joka tulee opetella ulkoa kesän aikana. Opettaja lukee runot todistustenjaossa ääneen ja usein arvuutellaan kenelle runo sopii. Nämä tilaisuudet ovat olleet ihania ja olenkin ollut joka vuosi jonkun lapseni luokassa todistustenjakoa seuraamassa. Tänä keväänä ei ollut kevätjuhlia eikä vanhemmilla ollut asiaa edes koulunpihalle, saati luokkiin todistustenjakoa seuraamaan. Sisaruskuva otettiin silti. Tänä vuonna se näyttää tältä. Lapset eivät suostuneet pönötyksiin ja heillä oli jo kiire nauttimaan kesälomasta.




Ensimmäinen keväinen sisaruskuva, jonka löysin on vuodelta 2015. Silloin meillä oli tokan luokan päättänyt, ekan luokan päättänyt ja kerhosta kesälomalle jäänyt sekä taapero. Tästä kuvasta taisi alkaa tämä kuvaperinne.




Vuonna 2016 oltiin miehen kummitytön ylioppilasjuhlissa.




Vuonna 2017 kuvattiin lapset jätskien kanssa todistusten jaon jälkeen omassa pihassa.



Lapset kuvattiin myös edellisenä päivänä kevätjuhlan jälkeen.




2018 oli lämmintä. Kevätjuhlan jälkeen räpsäisin kuvan lapsista vanhan linja-autoaseman edessä.




2019 kuvasin lapset omassa pihassa. Olisin halunnut ottaa kuvan Vesijärven rannassa, mutta se olisi ollut kuulemma liian noloa. Saa nähdä kuinka pitkään lapset suostuvat näiden yhteiskuvien ottoon ja julkaisemiseen.




Minä ainakin haluaisin ottaa näitä kuvia jatkossakin. Kuvista näkee lasten kasvun.

 

Viikon asu

Uudet korvikset

Viikon ruoka

Viikon kirja

Ystäväni kertoi, että he olivat siivonneet ja järjestelleet yhden lapsen huoneen 22 minuutissa. Viisihenkisen perheen äiti oli ehdottanut, että koko perhe siivoaa puolituntia. Lapset olivat saaneet neuvoteltua ajan 22 minuuttiin. Lopputulos oli kuulemma ollut loistava ja kaikki osallistuivat.

Meillä on kerran viikossa siivouspäivä, johon yritämme saada kaikki osallistumaan. Omien huoneiden lisäksi lasten pitää osallistua myös yhteisten tilojen siivoamiseen jollakin tavalla. Siivouspäiviimme kuuluu mielestäni liian paljon valitusta siivouksesta. Esimerkiksi kerran viikossa imurointi ei meillä riitä. Meidän kuusihenkinen perhe ja kolme hoitolasta hiekoittavat eteistä ja murustelevat keittiön lattialle sen verran paljon, että lähes joka päivä saa imuroida. Meillä olisi myös paljon opittavaa tavaroiden paikoille laitosta.




Minä innostuin ystäväperheemme 22 minuutin siivouksesta ja halusin kokeilla toimisiko se meillä. 22 minuutin siivous ei kuulosta ollenkaan niin uuvuttavalta kuin SIIVOUSPÄIVÄ.

Ensimmäisellä kerralla ilmoitin perheelleni, että nyt kaikki siivoaa 22 minuuttia. Hieman kuului jupinaa, ettei nyt ole siivouspäivä. Sanoin, että voidaan siivota myös puoli tuntia. Saimme jaettua työtehtävät melko helposti.

Minä imuroin
Mies siivosi keittiön
14-vuotias siivosi pienen eteisen ja järjesteli tavaroita
12-vuotias siivosi arkieteisetä
10-vuotias pyyhki pölyjä
6-vuotias pyyhki ovenkahvoja

Kun kello soi 22 minuutin jälkeen ihailimme yhdessä, mitä olimme saaneet aikaan. Minä ja mies jatkoimme vielä siivousta hetken aikaa.

Seuraavana päivänä hoitolasten lähdettyä ilmoitin, että olisi taas siivoushaasteen aika. Söimme yhdessä jäätelöt takapihalla auringonpaisteessa ja mietimme työnjakoa.



Minä järjestelin arkieteistä, jossa meillä on myös pesukone ja kuivausrumpu
Mies pyyhki lattioita
14-vuotias pesi vessan
12-vuotias tiskasi ja siivosi keittiötä
10-vuotias imuroi
6-vuotias järjesteli kenkiä

Lapset valitsivat hieman erilaisia siivoustehtäviä, mitä he ovat yleensä tehneet siivouspäivinä. En tiedä oliko tässä siivoushaasteessa vielä jokin uutuuden viehätys, mutta lapset ainakin siivosivat nopeammin ja paremmalla fiiliksellä kuin yleensä. Kahden päivän jälkeen pidimme pari päivää taukoa siivoushaasteessa. Eilen ei edes tarvittu haastetta, kun lapset alkoivat yhteistuumin siivota kesähuonetta. Ei, he eivät ole innostuneet siivouksesta. Halusivat vain kesähuoneen kuntoon, jotta pääsisivät nukkumaan siellä kavereidensa kanssa kesäloman alettua.

Viime viikon merkittävin asia oli lasten palaaminen kouluun. Eipä ole ennen toukokuussa odotettu koulun alkamista. Yleensä tähän aikaan vuodesta lasketaan päiviä kesälomaan. Lapset menivät mielellään kouluun. Unirytmit pysyivät meillä normaaleina etäkoulun aikana, joten heräämisessä ei ollut ongelmia.

Viime viikolla alkoi myös tytön futistreenit. Harjoitukset ovat lyhyet. Joukkue on jaettu kolmeen osaan ja nämä pienryhmät harjoittelevat peräkkäisillä vuoroilla. Palloon ei saa koskea käsin, eikä palloa saa puskea. Turvaetäisyydet on muistettava juomatauollakin. Näillä säännöillä pelaaminen ei vielä onnistu, mutta esimerkiksi laukaisu- ja syöttöharjoituksia voi tehdä. Ensimmäiset treenit peruuntuivat, koska kenttä oli lumessa. Kiitos toukokuisen lumisateen. Sellainenkin täällä Etelä-Suomessa nähtiin! Enpä ole ennen toukokuun puolessa välissä vienyt lapsia laskemaan liukurilla mäkeä.

Viikon asu

Kuvauksista metsässä voit käydä lukemassa Itsetuntoa kohottamassa - valokuvausta metsässä- postauksesta. Kuvat minusta metsässä on ottanut Elsa Elsalinnean-blogista. Kuulumme Elsan kanssa molemmat Päijät-Media yhteisöön ja sitä kautta sovimme näistä metsäkuvauksistakin.

Viikon kirja

Viikon Netflix-suositus

Tämän erikoisen ja poikkeuksellisen kevään kohokohtia ovat olleet retket metsään. Olen tehnyt kävelylenkkejä ja metsäretkiä yksin, oman perheen kanssa, hoitolasten kanssa sekä ystävän kanssa. Joka viikko olen käynyt useamman kerran metsässä. Se onkin näkynyt lukuisina metsäkuvina täällä blogissani ja Instagram-tililläni.

Viime viikolla satuttamani nilkka esti kävelyt metsään viikoksi. Sen huomasi heti omassa olossa. Pinnani alkoi kiristyä ja pienetkin asiat alkoivat ärsyttää isosti.




Päijät-blogit yhteisön whatsapp-ryhmässä Elsa kyseli vapaaehtoisia malliksi, jotta hän voisi harjoitella henkilökuvausta. Elsa kertoi kaivaneensa järkkärin esiin parin vuoden tauon jälkeen. Minä ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Kameran edessä oleminen tuntuu vaikealta ja vaivaannuttavalta. Häpeän huonoa ryhtiäni, jonka olen saanut häpeillessäni pituuttani. Nykyään häpeän myös vatsamakkaroitani ja vuosien tuomaa löysyyttä vähän siellä ja täällä.



Sovimme Elsan kanssa tapaamisen lähimetsään. Saavuin paikalle maihareissa ja mekossa jalkaani hieman linkaten. Mukana minulla oli vaihtovaatteet ja toiset korvikset. Muutama sadepisara tippui matkalla metsään, mutta onneksi sade loppui ja aurinkokin näyttäytyi.

Ei ollut helppoa olla kuvattavana. Tapasin Elsan ensimmäistä kertaa, mutta häntä minun ei tarvinut jännittää. Juttelimme mukavia ja Elsa ohjasi ja kannusti minua. Kameran edessä oleminen jotenkin jähmettää minut. En oikein tiedä, missä asennossa olisin. Seison jäykkänä, enkä tiedä minkä ilmeen ottaisin. Toisaalta Elsa kaipasikin rauhallisempaa mallia kuvauksiin vilkkaan Espanjan vesikoiransa jälkeen. Rauhallisen mallin hän minusta sai. Minä en turhia heilunut tai asentoa vaihtanut. Seisoin tönkkönä paikallani, kunnes tajusin vaihtaa asentoa usean pyynnön jälkeen.




Pieni kuvaushetkemme metsässä teki hyvää. Oli mahtavaa päästä metsään pienen tauon jälkeen. Niin rauhoittavaa ja kaunista. Itsensä näkeminen Elsan ottamissa kauniissa kuvissa kohotti itsetuntoa. Samoin lukuisat kehut Instagramissa, jossa julkaisin tuon postauksen ensimmäisen kuvan. Yksi ystäväni vertasi minua Tellervoon, metsänkuningattareen. Eipä tässä enää nuoria tyttösiä olla, mutta oman elämäni kuningatar olisin mielelläni!


Mekko: H&M (Vanhaa mallistoa)
Korvikset: Huikee idis
Kuvaaja: elsalinnean

Vaikka tässä on laskettu päiviä lähiopetuksen alkamiseen, niin ainakaan minulle koulujen alkaminen ei vielä näin keskiviikkoiltana tunnu todelliselta. Etäkoululaisista ja eskarilaisesta kotona on tullut uusi normaali. Mieskin tuntuu tehteen töitä kotona jo iäisyyden. Kuka edes muistaa hänen käyneen työpaikallaan töissä?! Se taisi tapahtua siihen maailman aikaan, kun lapset kävivät ohjatuissa treeneissa, jonne heidät vietiin autolla. 

Ennen kuin koulujen uudelleen avaamisesta ilmoitettiin minä kyselin Instagram-tililläni seuraajieni mielipiteitä koulujen avaamisesta. Ajattelin jakaa teille tässä blogikirjoituksessa tämän täysin epätieteellisen ja ei-yleistettävän tutkimukseni tuloksia. Suurin osa kyselyyni vastanneista vastusti koulujen avaamista 29.4, jolloin järjestin kyselyn. Saman päivän iltana hallitus ilmoitti, että koulut tullaan avaamaan 14.5.




Kun kysyin mielipidettä koulujen avaamiseen, niin avaamisen kannalla olijat perustelivat mielipidettään huolella lapsista. Toivottiin, että kaikki lapset tavoitettaisiin ennen kesälomia. Huolissaan oltiin etenkin niistä lapsista, joiden kotona on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Koulujen avaamisen vastustajat taas olivat yleensä huolissaan omasta tai läheistensä terveydestä. Osa taas alkoi olla väsyneitä ja kyllästyneitä oman työnsä ja lasten etäopiskelun yhdistämiseen.

Tämän viikon tiistaina kyselin Instagram-tililläni, menevätkö lapset kouluun. Lisäksi kysyin mitä mieltä seuraajani ovat koulujen avautumisesta. Suurin osa lapsista on palaamassa kouluun. Etäkouluhan ei enää torstaina ole mahdollinen. Poissaoloista tarvitaan lääkärintodistus tai loma-anomus. Meidän lasten koulun wilma-viestissä vaihtoehtona oli mainittu koulusta eroaminen.




Monen vastanneen mielestä kouluun palaaminen on hyvä asia. Koettiin tärkeäksi se, että lapset näkevät vielä opettajan ja luokkatoverit. Kouluun palaaminen koettiin tärkeäksi juuri sosiaalisuuden vuoksi eikä niinkään minkään yksittäisen asian oppimisen takia.

Tiedän useammankin koululaisen, joka olisi mielellään jatkanut hyvin sujuvaa etäopiskelua kevätlukukauden loppuun. Osa kyselyyn vastanneista oli sitä, mieltä ettei kouluun paluu näin lyhyeksi aikaa lukuvuoden lopussa enää edes hyödytä: "Numerot on jo annettu". 

Muutama vastanneista ei päästä lapsiaan enää tänä keväänä kouluun.

Selailin puhelimeni kuvia tältä keväältä ja havahduin siihen, mitä kaikkea näiden etäkouluviikkojen aikana onkaan tapahtunut. Vaikka toisaalta kaikki tapahtumat ja menot peruttiin, eikä tapahtunut tavallaan mitään. Tämä kotona olo ja jonkinlainen pysähtyminen on todennäköisesti opettanut minulle enemmän minusta itsestäni, parisuhteestani ja lapsistani kuin mitä normaalioloissa olisin oppinut. Ainakin tämä on opettanut sietämään epävarmuutta.

Tämän blogipostauksen kuvat ovat viime viikolta. Kun uutta viikkoa eletään jo tiistai-iltapäivässä, niin viime viikko tuntuu jo kovin kaukaiselta. Jotain haluan kuitenkin tallentaa muistiin tänne blogiin viime viikosta. Siksipä jatkan näitä jo viime vuonna aloittamiani  viikkoraportteja. Vai olikohan se jo sitä edellisenä vuonna?!

Viikon Ruutu+ suositus: Keihäsmatkat

Viikon Netflix-suositus: Salattu rakkaus 

Viikon juomasuositus: Itsetehty jäätee

Viikon leipuri: Meidän 10-vuotias

Mitä en suosittele: 

Äitienpäivänä seurasin poikkeuksellisen paljon muiden äitienpäivän viettoa Instagramin kautta. Tänä keväänä Instasta on tullut minulle todella tärkeä, ehkä liiankin tärkeä. Ei ole tainnut kulua päivääkään, etten olisi käyttänyt Instagramia. Laitan päivittäin itsekin kuvia ja videoita instastooriin. Instagramista minut löytää nimimerkillä Minnakil

Tarjoilija, lasissani on lapsi!

1. Parsat uunissa

1. Kuori parsat noin puolesta välistä alaspäin ja leikkaa puumainen osa pois
2. Laita parsat vierekkäin leivinpaperin päälle pellille ja paista 10 minuuttia 175°C
3. Kypsien parsojen päälle ripotellan suolaa ja lorautetaan oliiviöljyä 

Meillä oli parsojen ympärillä äitienpäivän kunniaksi pekonia. Pekoni käärittiin kolmen parsan ympärille. Parsat maistuvat ilman pekoniakin. Jopa mies oli sitä mieltä, että ensi kerralla tehdään parsat ilman pekonia!