Siitä on jo pari kukautta kun Pirita Pandamama haastoi meidät Kaksplussan verkostobloggaajat paljastamaan jääkaappiemme sisällöt. Kuvat piti ottaa heti, ilman siivousta ja järjestelyä. Vasta tällä viikolla muistin tämän haasteen, kun luin Petran perheen jääkaapin sisällöstä Sängyn alla-blogista. Kävin saman tien räpsimässä kuvat jääkaapista kännykällä. Tältä meidän jääkaappi näytti viime torstaina ennen kaupassa täydennysostoksilla käyntiä.

Ylimmältä hyllyltä löytyy voita ja munkinpaistorasvaa. Munkinpaistorasva oli ilmestynyt jääkaappiin minulta huomaamatta. Mies ilmeisesti toivoo, että paistetaan munkkeja vappuna. Meillä työnjako on perinteisesti ollut se, että minä teen taikinan ja munkit ja mies hoitaa paistamisen. Munkkien sokerointiin osallistuvat sitten usein myös lapset. Ylimmältä hyllyltä löytyy myös aurinkokuivattuja tomaatteja, vaniljarahkaa, maustamatonta rahkaa, maustamatonta viiliä, turkkilaista jugurttia, minttuhyytelöä, sinappia, pähkinöitä, joku pikkujouluihin ostettu salaatinkastike ja Polar-juustoa.


Seuraavalta hyllyltä löytyy  suolakurkkuja, juustoraastetta, Kainuun juustoleipää, puolukkahilloa, raejuustoa, halloumia, fetaa, Oltermannia tai vastaavaa, manteleita, voita, artisokan sydämiä, lakkahilloa, kapriksia ja tonnikalakastiketta.


Seuraavalta hyllyltä löytyy riisipiirakoita, marmeladia, majoneesia, mansikkahilloa, tuorejuustoa, lenkkimakkaraa ja juustoa. Rasioissa on pestokanaa ja miehen töistä ostamaa kanttarelli-herkkusienipastaa.

Juomatelineessä on maustamatonta jugurttia, lähes tyhjä ketsuppipullo sekä täysi ketsuppipullo. Huuhtelen ketsupin jämät vedellä ja kaadan esimerkiksi jauhelihakastikkeen sekaan.

Hyllyltä löyty myös Gotleria, vegaanista juustoa, ingmariinia, soijanakkeja ja kahta erilaista jogurttia.


Sitten löytyy maitoa,  lisää maustamatonta jogurttia ja lenkkimakkaraa. Keltaisessa rasiassa on ekaluokkalaisen tekemää vaniljarahka maustamatonrahka-seosta. Se on tytön suosikkiherkku ja siksi rahkoja onkin lähes aina jääkaapissa. Muissa purkeissa on makaroonia ja keitettyä kukkakaalia.


Jääkaapin ovesta löytyy anopin tekemää sinappia, kaupan sinappia, silmätippoja, lääkerasvoja, luomukasvisliemikuutioita, elintarvikeväriä, salaattijuustoa, tomaatti pyreetä, joku vanha antibiootti ja hiivaa.


Lisää jogurttia, eikä sitä edes kovin paljoa meillä syödä! Chilikastiketta, karpalomehua, maitoa ja kauramaitoa.


Vihanneslaatikossa on useita kuukausia kaapissa ollut kuohuviini, kurkkuja, bataatteja, salaattia, tomaattia, fariinisokeria ja porkkanoita.


Onpas kaikki sekaisin! Toki voin syyttää koululaisia, jotka laittavat välipalatarvikkeet milloin millekin hyllylle. Onneksi laittavat, eivätkä jätä yleensä pöydälle. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä ja mieskin laitetaan myös ruokia milloin millekin hyllylle. Se riski tässä on, että jotain jää huomaamatta ja ruokia pilaantuu. Toisaalta ruuankulutus on kovaa ja vaihtuvuus jääkaapissa suurta. Jääkaappi järjestellään yleensä aina siinä vaiheessa, kun kaupasta tuodaan lisää ruokaa. Tällä hetkellä syömäkelvotonta jääkaapissa oli vain tuo antibiootin loppu. Jugurttia pitää tarjota lapsille, ettei pääse pilaantumaan.

Meillä minä teen yleensä arkiruuan. Hoitolapsille tarjoan joka päivä eri ruokaa. Niinpä meillä usein loppuviikosta alkaa olla useampien ruokien jämiä. Silloin vietetäänkin päivää, jolloin iltaruualla tarjolla voi olla kolmeakin eri ruokaa. Yhtä lajia ei riitä kaikille, mutta jokaiselle on jotakin. Lasten harrastusten vuoksi emme syö joka päivä yhdessä iltaruokaa. Sen takia on hyvä, että jääkaapissa on näitä jämäruokia, joita voidaan lämmittää lapsille ennen tai jälkeen treenien jokaisen treeniaikataulun mukaan. Onneksi ihan joka päivä ei ole harrastuksia.

Näitä kuvia otteassa meidän jääkaapissa on poikkeuksellisen paljon makkaraa. Normaalisti emme syö edes kerran kuussa makkaraa tai nakkeja. Lienee lähestyvä vappu ja grillikausi sekoittanut kaupassa kävijän. Minä olen lopettanut tänä talvena punaisen lihan syömisen kokonaan, joten makkarat eivät kuulu ollenkaan ruokavaliooni.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen lähdin kauppaan ja ostin jääkaappiin muun muassa maitoa, kanaa, jauhelihaa ja nyhtökauraa.

Miltä näyttää ja kuulostaa? Uskaltaisitko avata jääkaappisi oven just NYT ja kuvata sisällön someen?

Jos olet yhtä utelias kuin minä niin käypä katsomassa näiden bloggaajien jääkaapit!

Aamiaisen jälkeen ajoimme Taksilla Viron taidemuseo Kumuun. Museon arkkitehtuurin on muuten suunnitellut suomalainen Pekka Vapaavuori.








Sunnuntaina kotimatka alkoi jo heti puolen päivän jälkeen. Arkeen paluu alkoi jo Tallinnassa. Emme olleet muistaneet ilmoittautua tai edes kertoa omalle lapselle kaverisynttäreistä, joihin hänet oli kutsuttu. Puolessa tunnissa saimme ilmoitettua pojan mukaan Megazoneen, ohjeistettua papan lahjaostoksille R-kioskille ja pojan askartelemaan onnittelukorttia. Naapurissa asuva ystäväperhe hoiti ystävällisesti kyydityksen juhliin. Kaikki muu muistettiin, mutta pojalle oli selvinnyt vasta autossa matkalla juhliin, että synttärit ovat Megazonessa. Se asia jäi mainitsematta.






Aiempia blogikirjoituksiani Tallinnasta:

Viikonloppu Tallinnassa kaverin kanssa 8/2017 (myöhästyimme laivasta)

Yksi yö Tallinassa 4/2017, mukana vain käsilaukku


Kollaasin kuvat ovat syömiäni ruokia. Tallinnassa söin kasvisruokaa. Kollaasin kolme ylintä kuvaa ovat aamupalalani Must Puudelista. Keskirivin kaksi vasenta kuvaa F-hooneelta. Keskirivin oikea ja alarivin kaksi vasenta kuvaa Baltic hotel Vana Wirun aamupalalta. Alimman rivin oikean reunan kuva Silja Europan härkis hot dog.

Sukat neuloin tuttuun tapaan Novitan 7 veljestä langasta. Väreinä musta, valkoinen ja keltainen. Yhdellä puikolla on 12 silmukkaa. Kantapää on vahvistettua neuletta ja kärkeen tein nauhakavennuksen.



Tänä vuonna meidän tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa virpomaan. Minä vakoilin reippaiden noitien puuhia seuraamalla heitä vähän matkan päästä.




Näin kauniin kimpun sain hoitolapsen vanhemmilta ennen pääsiäistä.




Neulomuksiini kuuluu nykyään tärkeänä osana myös Netflix. En nimittäin juurikaan neulo ilman, että samalla katsoisin Netflixiä. Näitä sukkia neuloessa olen katsonut Valtiatar (Reign) sarjan neljättä tuotantokautta. Viihdyttävä historiallinen sarja. Enemmän hömppä ja jenkkityylinen kuin esimerkiksi ihastuttava ja laadukas Downton Abbey.

Mies ja kuopus veivät minut heti aamusta terveyskeskukseen tutkimukseen. Kotimatkalla kaunis sumu sai minut pyytämään miehen jättämään minut ja kuopuksen Myllysaaren rantaan. Tyttö puhalteli saippuakuplia ja minä otin muutaman kuvan kännykällä. Olisipa ollut kamera mukana!



Viime viikonloppuna pääsin jo todella keväiseen oloon Tallinnassa, jonne päätimme lähteä miehen kanssa muutaman tunnin varoitusajalla. Aurinko paistoi ja arki unohtui. Ehkäpä palaan vielä Tallinnan viikonlopun tunnelmiin kuvien ja tekstin kera.

Noin kuukausi sitten löysin sattumalta toisesta rinnastani patin. Ajattelin ensin, että se häviää kuukautiskierron mukana. Muistan jostain lukeneeni, että rinnat kannattaa tutkia aina samaan aikaan kuukaudesta ja mielellään kuukautisten jälkeen. Unohdin patin. Jokunen viikko patin löytämisen jälkeen kokeilin olisiko patti kadonnut. Ei ollut! Pieni pelko hiipi mieleeni. Samana päivänä soitin terveyskeskukseen. Ajattelin, että varaavat minulle ajan muutaman viikon päähän. Käskivät kuitenkin tulla samana päivänä päivystykseen. Pieni pelko kasvoi suuremmaksi.

Mies tuli töistä aikaisemmin. Osa hoitolapsista haettiin kotiin aiemmin ja minä pääsin ystävän kyydillä päivystykseen. Samalla viikolla olin venäyttänyt nilkkanikin koripallossa, enkä uskaltanut ajaa autolla jalan kivun takia. Ensimmäinen itku tuli ilmoittautumisluukulla, kun vastaanotossa ollut ihminen kysyi olisiko minun mahdollista tulla seuraavana päivänä uudestaan. Ilmoittauduin nimittäin vasta viimeisillä minuuteilla eli hieman kolmen jälkeen ja paljon oli jo ihmisiä jonossa ennen minua. Päivystys sulkeutuu neljältä ja ilmoittautumisen pitää tapahtua kolmeen mennessä. Minut otettiin kuitenkin jonottamaan hoitajan vastaanotolle, kun kerroin että töiden järjestäminen olisi hankalaa seuraavana päivänä.

Jonkin aikaa odotettuani hoitaja kutsui minut huoneeseensa ja kysyi esitiedot sekä tunnusteli patin. Hän lähti pyytämään lääkäriä paikalle ja minä odottelin yksin huoneessa ainakin parikymmentä minuuttia. Siinä ajassa ehtii miettiä paljon. Tosin jälkeenpäin en juuri muista mitä kaikkea päässä pyörikään.

Lääkäri tutki patin nopeasti sekä tunnusteli myös imusolmukkeita. Hän arveli patin voivan olla kysta. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen mammografiaan ja ultraääneen. Tarvittaessa otettaisiin myös patista näyte. Minut lähetettiin vastaanottoluukulle varaamaan aikaa radiologiaan. Kun saavuin luukulle se oli jo kiinni. Yhden hoitajan näin ja hänelle selitin asiani itku kurkussa. Hän ei voinut varata minulle aikaa, vaan antoi keskuksen puhelinnumeron, johon voisin seuraavana päivänä soittaa ja pyytää yhdistämään radiologiaan.



Seuraavana yönä nukuin kolme tuntia. Luin netistä kaiken, mitä löysin rintasyövästä, pateista, mammografiasta ja ohutneulanäytteistä. Löysin itseltäni uusia oireita ja olin varma, että minulla on levinnyt rintasyöpä. Miehenkin herätin kertoakseni hänelle asiasta.

Heti aamulla soitin radiologiaan ja sain ajan kuvauksiin kahden viikon päähän. Itkuisena kysyin mahdollista peruutusaikaa ja mielipidettä yksityiselle lääkäriasemalle menemisestä. Hoitaja rauhoitteli minua ja lupasi ottaa yhteyttä, jos peruutusaika tulisi. Hetken päästä puhelin soi ja lääkäri oli luvannut ottaa minut ylimääräiselle ajalle seuraavana maanantaina. Oli perjantai kun soitin aikaa. Minun pitäisi jaksaa siis odottaa vain viikonlopun yli kuvaukseen pääsemistä ensin luvatun kahden viikon sisään. Päivä meni jonkinlaisessa sumussa. Minua ei väsyttänyt, vaikka en ollutkaan nukkunut. Illalla uni onneksi tuli ja nukuin koko yön. Viikonloppu kului kotona. Asia ei juurikaan unohtunut. Vähän väliä se tuli mieleeni. Onneksi mies oli kotona. Hän teki ruuat ja pyöritti muutenkin arkea koko viikonlopun. Minä tein mitä jaksoin ja pystyin.

Maanantaina mies tuli töistä hoitamaan hoitolapsia kuvaukseni ajaksi. Hän ja lapset veivät minut autolla terveyskeskukseen. Ensin tissini litistettiin mammografiassa. Sitten lääkäri tuli paikalle ja katsoi ultralla. Patti näytti kuulemma hyvänlaatuiselta fibroadenoomalta. Lääkäri otti vielä ohutneulanäytteen. Sen valmitumiseen menisi kuulemma viikko tai kaksi. Minun pitäisi varata soittoaika kuullakseni sitten ohutneulanäytteen vastauksesta. Minulla oli jo yksi soittoaika parin päivän päähän ultrasta ja peruin sen sekä varasin uuden soittoajan viikon päähän ultrasta.

Pari päivää ultran jälkeen puhelimeni soi illalla kahdeksalta. Minulle soitti lääkäri. Hän kertoi, että näyte ei vielä oli valmis. Kerroin, että tiesin jo asian ja sanoin, että minulla on jo uusi soittoaika seuraavalle viikolle ja, että olin kyllä jo perunut tämän soittoajan. Lääkäri kysyi, että sopisiko minulle, että hän soittaa parin viikon päästä. Ihmettelin asiaa, koska en ole tätä lääkäriä edes koskaan nähnyt. Miksi juuri hän haluaa minulle soittaa. Lisäksi epäilytti niin pitkä odotusaika. Miksi ei voida pitää voimassa soittoaikaa toiselle lääkärille, joka olisi yli viikkoa aiemmin? Yksikin ylimääräinen epävarmuudessa ja pelossa odotettu päivä tuntui pitkältä. Lääkäri sanoi, että voisin toki aiemmin katsoa tuloksia netistä omakannasta. Suostuin siis hänen ehdotukseensa.



Viime viikolla olisi ollut se varaamani soittoaika, joka siis oli ilmeisesti peruttu koska kukaan ei soittanut. Illalla katsoin näytteen vastausta omakannasta. Näyte oli vastattu. Siellä luki, että näyte ei ollut riittävä. Ei siis vieläkään selvyyttä.

Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että minusta otettu näyte ei ollut riittävä. Hoitaja aikoi esitellä asian lääkärille. Lääkäri tekisi uuden lähetteen radiologiaan ja minä voisin varata seuraavana päivänä uuden ajan kuvaukseen ja näytteenottoon. Minä maltoin odottaa vain iltapäivään ja soitin jo silloin radiologiaan. Onneksi lääkäri oli ehtinyt tehdä lähetteen. Sain ajan kahden viikon päähän. Tällä kertaa otetaan näyte paksummalla neulalla. Oletan, että sen valmistuminen kestää taas viikon tai kaksi.

Epävarmuuteni ja epätietoisuuteni asian suhteen jatkuu vielä. Tällä hetkellä en lue mitään syöpään liittyvää. Yritän olla ajattelematta asiaa. Tukeudun radiologin sanoihin, että rinnassani on todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain.

Mutta siis tutkikaa rintanne, niin tiedätte mitä patteja ja möykkyjä siellä löytyy. Itse en ole rintojani juuri tutkinut, joten en tiedä miten pitkään tämä patti on minulla ollut. Rintoja kannattaa tutkia myös eriasennoissa. Seisten ja makuulla. Kädet ylhäällä ja sivuilla. Paras aika tutkimiseen on kuukautisten jälkeen. Jos kuukautisia ei ole niin kannattaa tutkia joka kuukausi samaan aikaan.



Postauksen valokuvat olen ottanut eräänä marraskuisena aamuna Torreviejassa, Espanjassa auringonnousun aikaan.

Minä valmistan suurimman osan tuorepuuroistani tällä ohjeella.

Tuorepuuro

Olen tehnyt puuroa myös pelkistä chia-siemenistä. Oma suosikkini on kuitenkin kaurahiutaleista tehty tuorepuuro. Se pitää nälän paremmin poissa ja on maultaankin parempi. Tuorepuuron valmistaminen on nopeaa, kun vain muistaa sekoittaa puuron illalla valmiiksi jääkaappiin.

Maaliskuussa...

Osallistuin Ekopaasto retriittiin Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa. Maaliskuun vietin ekopaastoa olemalla syömättä lihaa ja kalaa. Tänä vuonna tosin lopetin paaston jo pitkäperjantaina syömällä kalaa.

Maaliskuuhun mahtui myös huolia ja murheita, mutta nyt luottavaisin mielin kohti huhtikuuta, valoa ja kevättä.