Meidän kahden viikon syysloma on mennyt varsin vauhdikkaissa tunnelmissa. Paljon on puuhattu kaikenlaista. On uitu meressä ja uima-altaalla. On käyty markkinoilla, ostoskeskuksessa ja Kiinakaupoissa. On pelattu jalkapalloa, koripalloa, sählyä, biljardia ja pingistä. On lenkkeilty juosten ja kävellen. On luettu kirjoja ja pelattu puhelimilla. On pelattu myös korttia ja dominoa. Olemme lisäksi tavanneet paljon ihmisiä.


Oikeastaan kaikkea muuta on ollut riittävästi, paitsi pysähtymistä. Loma on melkein lipsahtanut suorittamiseksi.



Nyt loppulomasta aloin lukemaan Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia- kirjaa. Se on ollut hyvä pysäyttäjä itselle. Lapsistakin on ollut jo havaittavissa reissuväsymystä. Lepotauot, pysähtyminen, ohjelman vähentäminen. Niillä on aloitettu tämä viikonloppu.




Miten sinun viikonloppusi kuluu?

Minä osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla-blogin Perjantaimyysseihin. Käy ihmeessä lukemassa muisenkin osallistujien kirjoitukset sekä osallistumassa itsekin!

Mukavaa viikonloppua! Aurinkoiset terveiset Espanjasta!

Ei tämä lomailu silkkaa onnea ja iloa ole. On täällä ollut myös vastoinkäymisiä. Astuin uima-altaalla omien aurinkolasieni päälle ja ne hajosivat. Onneksi olivat halppislasit.


Mies on haaveillut merkkiaurinkolaseista jo pidempään. Olen kieltänyt hankkimasta. Tai siis suositellut halppisversioita, koska hän kuitenkin hajottaisi lasinsa melko nopeasti. Eipä taida minustakaan olla huolehtimaan kalliimmista aurinkolaseista.

Tietääkö joku viisaampi, että tuhoutuuko meidän silmät, kun käytetään tällaisia ei-merkki laseja?!

Mukavaa viikkoa!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Olen muutaman kerran osallistunut Mansikkatilan mailla blogin Kukkailoitteluun. Tänä syksynä tuo noin 1,5 vuotta kestänyt Kukkailoittelu on vaihtunut Perjantaimyysseihin. (Vapaa suomennos ruotsalaisesta sanasta Fredagsmys)

Meillä on kohta viikko takana syyslomaa aurinkoisessa Espanjassa. Neljä lasta ovat pitäneet huolen, että tekemistä ja aktiviteettejä riittää. Toisaalta täällä talvehtivat isovanhemmat ovat järjestäneet lapsille kivaa tekemistä, tarjonneet hyvää ruokaa sekä mahdollistaneet minulle ja miehelle aikaa ilman lapsia.


Olemme uineet meressä ja uima-altaalla. Käyneet kävelemässä ja juoksemassa (mies) suolajärven rannalla. Minä ja mies ollaan syöty pari kertaa ravintolassa ilman lapsia. Lasten kanssa on pelattu korista ja käyty leikkipuistoissa. Pojat kävivät täällä asuvien suomalaisten kanssa pelaamassa sählyä. Tuo pelivuoro oli tietenkin ulkona, Espanjassa kun ollaan. Muutenkin ollaan ulkoiltu paljon. Yksi koko perheen ostoskeskusreissu kevensi lompakkoa ja täytti matkalaukkuja.


Horisontit saattavat olla vähän vinossa näissä käsittelemättömissä kännykkäkuvissa. Tämä kännykällä blogipostauksen kirjoittaminen ei ole ihan helppoa.


Lomalla on ollut enemmän aikaa lapsille. Yhdessä on tehty monenlaisia asioita. Nyt tankataan aurinkoa koko pitkän talven varalle.




Valoisaa viikonloppua! Nautitaan hetkistä!

Aika moni viime aikainen blogikirjoitukseni on koskenut jollain tavalla kiirettä ja toivetta pysähtymisestä. Viime viikot ovat olleet kuormittavia ja täynnä menoja. Omat hetkeni ovat olleet lyhyitä kävelyjä luonnossa sekä viikottaiset kuntokoristreenit. Perheen yhteistä aikaa on ollut kovin vähän. Ainoa pidempi yhteinen hetki, joka mieleeni tulee oli käyntimme Pajulahden seikkailupuistossa.

Silloin kun tekemistä on liian paljon ja aikaa tuntuu olevan liian vähän.



On aika pysähtyä. Hengittää rauhassa. Käydä pienellä kävelyllä. Keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Miettiä, mikä on oikeasti tärkeää.

Viime viikolla meillä oli kaikkien kolmen koululaisen vanhempainillat. Ne olivat maanantaina, tiistaina ja torstaina kello 18-20. Minä kävin jokaisessa. Pojilla oli salibandytreenit maanantaina ja keskiviikkona. Mies toimii poikien joukkueen valmentajana, joten hän oli treneissä mukana. Toisella pojalla oli koris tiistaina ja torstaina. Tiistain treeneihin hän pystyy kulkemaan itse, mutta torstaihin hän tarvitsee kuljetuksen. Minä vein ja mies haki. Vanhimman pojan ja tytön futis ovat syystauolla eli viime viikolla heillä ei ollut treenejä.

Minä olin sopinut hoitolapsen vasu-keskustelun, mutta siirsin sitä viikolla eteenpäin. Iltamenoja oli mielestäni jo riittävästi. Varsinkin, kun minä ja mies pyöritetään tätä rumbaa kahdestaan. Isovanhemmat asuvat kaukana ja lastenhoitajaakaan emme ole osanneet käyttää.

Alkuviikosta meillä elettiin jännittäviä hetkiä, kun vuotaneen tiskikoneen hanan kävi ensin korjaamassa putkimies ja seuraavana päivänä vakuutustarkastaja kävi mittaamassa kosteuksia. Kaikki oli kuivaa, joten mitään korjauksia tai remontteja ei tarvittu.

Joku ehkä ihmettelee, että miten kuva pilkotuista punajuurista liittyy tähän kaikkeen. Enkö ehtinyt kiireisen viikon aikana kuvata muuta kuin pikaisen räpsyn punajuurista? Viikolla en kyllä juurikaan valokuvia ottanut. Viime viikolla tarvittiin normaalia enemmän suunnitelmallisuutta ja ennakointia. Minä valmistelin hoitolasten päiväunien aikaan seuraavan päivän lounasta. Eli esimerkiksi maanantaina keitin punajuuret valmiiksi tiistain punajuuripastaan ja tiistaina pyörittelin pari pellillistä lihapullia keskiviikoksi. Jopa hammaslääkäriajan siirron ja lasten koulukuvien tilausvahvistuksen tekemisen ajankohta oli suunniteltu etukäteen. Samoin ajankohta kaupassa käymiselle.

Viikkoon mahtui myös omaa aikaa, liikuntaa ja ystävän näkeminen. Sen verran kiireinen viikko oli, että nämä kaikki kolme asiaa oli pakko yhdistää. Maanantaina vanhempainillan jälkeen kävelin ystävääni vastaan, kun hän oli tulossa linja-autoasemalta. Reipasta kävelyä noin 3,5 kilometriä ja kuulumisten vaihtoa ja vertaistukea ruuhkavuosiin vajaa kahden kilometrin verran.

Suunnitelmallisuutta ja ennakointia pitäisi käyttää enemmän myös ihan tavallisina viikkoina. Helpottaa niin paljon elämää ja auttaa itseä jaksamaan paremmin. Kiiteentunnekin tulee harvemmin.

Minkälaisia arjen helpotus- ja selviytymiskeinoja sinulla on? Jaa vinkkisi meille muillekin!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Käydessämme asuntomessuilla Mikkelissä kiinnitin heti alkuun huomioni monen talon seinässä olleeseen pyykki/mattotelineeseen. Teline vaikutti todella kätevältä ja tukevalta. Lisäksi tuote on suomalainen. Käyttämättömänä teline oli litteästi seinää vasten eikä levitettynäkään vienyt suurta tilaa. Meillä ei ollut minkäänlaista matto- tai pyykkitelinettä ulkona, joten tällaiselle tuotteelle oli tarvetta. Olin jo tehnyt ostopäätöksen telineestä ennen kuin tapasimme näiden tuuletus- ja tomutustelineiden esittelijän. Hän lupasi meille messutarjouksen, nopean toimituksen ja kaupanpäälle nuo kuvassa näkyvät isot pyykkipojat. Kaupat oli siinä vaiheessa sovittu. Vasta myöhemmin hoksasin kysyä alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Tai mieshän sitä oikeastaan pyysi. Minä vain olen niin huono mainostamaan tai edes mainitsemaan blogiani.

Tässä ensimmäisessä kuvassa Duster-tuuletusteline on kasaan taiteltuna. Aputaso on nostettu ylös ja teleskooppiset tuuletusvarret on painettu kasaan.




Tilauksen jälkeen meni vain muutama päivä, kun teline oli saapunut meidän lähipostiin. Hieman enemmän meni aikaa siihen, että mies ehti kiinnittää telineen seinään. Itse kiinnittämisessä ei kovin kauaa mennyt.






Messuilta ostimme myös Verisure hälytinjärjestelmän kotiin. Sekä nämä alemmassa kuvassa näkyvät juuri pakkauksistaan telineelle nostetut puuvillaiset Lina hamam-pyyhkeet. Näihin pyyhkeisiin me olemme ihastuneet! Ohuet pyyhkeet vievät vähän tilaa, mutta kuivaavat silti hyvin ja kuivuvat nopeasti.

Mies sai jo toissa keväänä neljä lippua Pajulahden seikkailupuistoon. Sopivaa aikaa seikkailupuistoon menemiselle ei tuntunut koskaan löytyvän. Lapsetkaan eivät kiipeilemään hinkuneet.

Toissa viikonloppuna päätimme miehen kanssa, että nyt vihdoin on aika mennä Pajulahteen seikkailupuistoa testaamaan. Lapset eivät heti innostuneet ajatuksesta. Olisi ollut kivempaa olla kavereiden kanssa.

Meidän lapset ovat iältään 11, 10, 7 ja 4. Kolmella vanhimmalla riitti pituus kaikille radoille. Nuorin pääsi kahdelle lasten radalle. Niilläkin hän tarvitsi aikuisen apua, koska ei vielä osannut sulkea ja avata valjaiden lukkoja. Minun piti mennä alunperin nuorimman kanssa lastenradalle, mutta viime hetkellä vaihdettiin miehen kanssa osia. Pääsin seikkailemaan ja kiipeilemään. Ja oli kyllä huippua!

Kaikki lapset olivat innoissaan. Välillä pelotti kovastikin, mutta jokainen ylitti itsensä. Kolme tuntia meni tosi nopeasti. Ehdottomasti mennään joskus vielä uudestaan.

Oletko sinä käynyt Pajulahdessa tai jossain muualla kiipeilemässä?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Ohjelmantäyteisen arkiviikon jälkeen oli ihana herätä lauantai aamuna ilman kellon soittoa. Heräsin tosin jo 6.30, mutta sängystä minun ei tarvinnut heti nousta. Ennen aamupalaa kävin yksin kävelemässä. Otin mukaan kameran ja katselin rauhassa syksyistä luontoa.



Tällä viikolla olen töiden lisäksi ollut kolmessa vanhempainillassa ja yksillä lapsen kaverisynttäreillä. Hoitolapsen vasu-keskustelun siirsin tältä viikolta seuraavalle, kun menoja oli niin paljon.


Nyt yritän rauhoittua, pysähtyä ja olla läsnä. Maadoittua. Aamuinen kävelylenkki oli hyvä aloitus päivälle ja viikonlopulle.


Vuosi sitten olin valokuvauskurssilla. Valokuvaamisesta piti tulla säännöllinen harrastus. Nyt en ole melkein vuoteen juurikaan järkkärillä kuvannut. Blogiinkin tulee laitettua usein kännykkäkuvia. Nämä kuvat on otettu järkkärillä, mutta automaattiasetuksilla.

Syyskuussa...

Kävimme koko perhe Helsingissä Luonnontieteen museossa.
Yövyimme ensimmäistä kertaa koko perheen kanssa hotellissa.
Kävimme Pajulahden Seikkailupuistossa kiipeilemässä.
Kävin äitini ja lasten kanssa katsomassa Tatu ja Patu näytelmän Lahden kaupunginteatterissa.
Toinen poikamme täytti 10 vuotta.

Minä...

Osallistuin Kaksplus verkostoblogien syysbileisiin.
Olin järjestämässä vauvakutsuja.
Tein monta pientä metsäretkeä nuorimman kanssa.
Tein hoitolasten kanssa retken laavulle.
Olin viikon yksin lasten kanssa miehen työmatkan vuoksi.
Sain ryhmääni uuden hoitolapsen.
Sain valmiiksi yhdet villasukat.
Yritin osallistua IhmeAamuHaasteeseen..
Vietin omaa aikaa kuntokoristreeneissä ja ruokakaupassa.

Ps. Oikeassa yläkulmassa rasvasuositus kuiville käsille ja jaloille.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. Käykää ihmeessä katsomassa myös muiden kollaaseja!

Kotiin päästyäni tein sitten ruokaa lapsille ja kävin läpi sähköposteja arpajaisten järjestämiseen liittyen. Ihmetytti, kun paikalle ei tullut myyjiä. Oliko kukaan edes lupautunut arpoja myymään? Minä olin jättänyt nuo sähköpostit aiemmin lukematta tarkemmin, koska ajattelin tällä kertaa luistaa vastuusta. Niin oli tainnut moni muukin. Minä vain satuin sopivasta paikalle ja arpanakki napsahti! Toisaalta, jos en olisi ollut paikalla niin olisiko arpajaispalkintojen kerääminen ja niiden laputtaminen ollut ihan turhaa. Olisiko ollut pakko pistää arpapulju kiinni?

Soitin luokan yhdyshenkilölle ja purin kiukkuani tätä arpajaisjuttua kohtaan. Puhelun aikana selvisi, että kaikki loput arpajaispalkinnot, pöytäliinat, rahalippaat (ilman rahoja) ja muuta tarvikkeet oli ehditty jo viedä epähuomiossa paikalliselle kirpputorille toiselle puolen kaupunkia. Kaikki koulun kirpputorilta ylijääneet tavarat nimittäin lahjoitetaan yhdelle kirpputorille. Eli iltapäivästä päädyin vielä toisen äidin kanssa kirpputorin takahuoneeseen penkomaan lahjoitettuja tavaroita ja etsimään luokan omaisuutta. Kaikki muuten löytyi lopulta!

Kesken tämän blogijutun kirjoittamisen mies huomasi, että meidän tiskikoneen tuloletku valuttaa vettä. Putkimies on tilattu. Vakuutusyhtiöön otettu yhteyttä ja huomenna alkaa korjaus ja selvitykset. Toivottavasti vettä on tihkunut vähän.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.


Löytyykö muiden koululaisten luokilta aktiivisia vanhempia osallistumaan erilaisiin talkoisiin? Oletko sinä aktiivinen vanhempi? Kun kaikki tekevät edes vähän, niin yhden ei tarvitse tehdä kohtuuttoman paljon.