Nelilapsisessa perheessä saa järjestää monet synttärit vuodessa. Meillä on ollut vuosien varrella kaverisynttäreitä kotona, jääkiekkosynttäreitä ulkojäillä, futissynttärit jalkapallokentällä ja salibandysynttäreitä kuplahallissa. Huomaan, että oma synttäreiden järjestämisintoni on laantunut tässä vuosien mittaan. Välillä tuntuu, että juhlien järjestäminen on yksi pakollinen rasti arjen pitkässä "to do"-listassa. Siis enemmän rasite kuin ilo.



Tänä vuonna pääsimme kokeilemaan uutta tapaa viettää synttäreitä. Esikoisemme 11-vuotissynttäreitä juhlittiin nimittäin Lahden uudessa HopLop-seikkailupuistossa. Koskaan aiemmin en ole päässyt näin helpolla synttäreiden järjestämisen suhteen. Ja silti nämä taisivat olla hauskimmat synttärit ikinä! 



Minun tehtäväni oli vain varata synttärit HopLopista. Poika valitsi synttärihuoneeksi avaruushuoneen. Se olikin loistava valinta. Sekä sankari, että juhlavieraat viihtyivät huoneessa. Pojat ihailivat huoneen sisustusta, dapailivät huoneessa olevan ison ruudun edessä ja saivat ruudun avaruusoliotkin dapaamaan. Tarjottavaksi valitsimme yhdessä pojan kanssa Plus-tarjoilupaketin, joka sisälsi mehua, limsaa, popcornia, karkkia, hedelmiä, jäätelöpallokakun, donitseja ja keksejä. Aikuisille oli kahvia. Kotiin viemisiksi lapset saivat vielä pienet pehmolelut.




HopLopin henkilökunta otti juhlijat iloisesti vastaan sekä hoiti synttäreiden tarjoilun. Minä sain seurata juhlintaa sivusta ja ehdin ottaa valokuviakin. Esimerkiksi tytön kotona vietetyillä synttäreillä jäi valokuvat kokonaan ottamatta. Lahden uusi HopLop on rakennettu HopLopin uuden konseptin mukaan. Puistot mainostavat itseään sillä, että he tukevat aktiivisesti perheiden yhteisiä liikuntahetkiä. Lapsille ei sanota ei, vaan lapset saavat kokeilla rajojaan ja kokea onnistumisen elämyksiä. Näiden juhlien osallistujat olivat jo sen verran isoja ja kokeneita sisäleikkipuistojen kävijöitä, ettei heidän perässään tarvinnut koko ajan kulkea. Ei sillä, että olisin heidän perässään edes pysynyt. Minua haettiin välillä ottamaan valokuvia pojista eri paikoissa. Sain muuten otettua aikamoisen määrän tärähtäneitä valokuvia. Sen verran oli vauhdikasta meno! 

 

 

Tulivuoriliuku oli poikien mieleen. Itse en olisi uskaltanut laskea mäestä.

 

 

 

Safarialueella sai ratsastaa muun muassa seepralla.

Donitsiliukua minunkin oli ihan pakko päästä testaamaan.

 

Pallomeressä saa hienoja selfieitä, kun valot muuttavat pallojen väriä.

Onko sinulla kokemusta HopLop synttäreistä?

Miten teillä juhlitaan lasten kaverisynttäreitä?

Lapsemme ovat Steinerkoulussa, joten heidän luokkakaverinsa asuvat eri puolilla kaupunkia ja myös naapurikunnissa. Tarvitaan siis normaalia enemmän vanhempien apua kavereiden tapaamisessa kouluajan ulkopuolella. Kaikkien luokse ei voi kävellä tai edes pyöräillä pimpottamaan ja pyytämään ulos. Jokaisen kaverin luota ei myöskään voi kipaista kotiin syömään ja palata hetken päästä takaisin.

Minä olen ollut kotona koko poikien koulussa olo ajan. Ensin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Nyt perhepäivähoitajana. Lasten kaverit olleet aina tervetulleita meille. Nykyään kyläilyjä tosin rajoittaa hoitolapset. Esimerkiksi päiväuniaikaan pitää olla hiljaa.

Yksi kaveri on erittäin toivottu vieras ja molempien poikien kaveri. Hän onkin meillä usein. Niin usein, että hänen vanhempansa muistivat meitä välipalapa-avustuksella. Mikä ihana ajatus! Tämän idean aion muistaa jatkossa, jos joku meidän lapsista on usein nähty vieras kaverinsa ruokapöydässä.




Miten teidän koululaiset? Syövätkö aina vain kotona vai myös kavereilla? Entä onko teillä usein ruokavieraita?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Lasten synttärit olivat samalla myös uuden kotimme tuparit.






Jos joku tuon menun nähdessään ajattelee, että oltiinpa me ahkeria... Niin tällä kertaa oltiin ennemminkin fiksuja ja pyydettiin lähisuvusta leipomisapuja. Itse tehtiin saaristolaisleivät, suolainen piirakka ja tahnat leivän päälle. Riisipiirakat olivat kaupasta.




Jatkossakin juhlissa voisi tarjota saaristolaisleipää. Sen tekeminen on helppoa ja leipä on parhaimmillaan pari, kolme päivää leipomisesta. Eli leivät voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen viime hetken juhlapaniikkia. Sellainen nimittäin tuppaa tulemaan meille aina juhlapäivänä. Ohjeen saaristolaisleipään löysin Pastanjauhantaa - blogista.

Mutakakku on myös helppo ja hyvänmakuinen juhlatarjottava. Sitä on aina meidän kahden vanhemman lapsen synttäreillä. Pirkan mutakakku - ohjeella onnistuu varmasti, kunhan ei vain paista kakkua liian pitkään. Nykyisin meidän perheen suosikiksi on noussut  Olga Temosen suklaakakun ohjeella tehty kakku.



Mitä näihin aikatauluihin tulee, niin jatkossa juhlat voisi yrittää järjestää mahdollisimman lähellä oikeaa juhlapäivää. Lapsillekin on mukavampi, kun ei tarvitse odottaa omia juhliaan viikkoja tai jopa kuukausia. Tämän vuoden selitykseksi laitan meidän muuton.

Olen haaveillut monta vuotta paastoavani ennen pääsiäistä. Asia on kiinnostanut minua jo parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin vasta tänä vuonna päätin kokeilla paastoa. Minun kohdallani se tarkoitti, että en syönyt punaista lihaa enkä kanaa laskiaisen ja pääsiäisen välisenä aikana. Aloitin tosin paaston epähuomiossa jo viikkoa ennen laskiaista. Kalaa annoin itselleni luvan syödä paaston aikana.

Eilen pääsiäispäivänä tuo paasto sitten loppui. En sännännyt heti aamulla leikkelepaketin kimppuun, vaan söin aamiaiseni ilman lihaa. Iltapäivällä meidät oli kutsuttu lapsuudenkotiini syömään. Mikä olikaan parempi tapa lopettaa paasto kuin syödä lampaanviulua, jonka alkuperä oli tiedossa. Lammas oli lähikunnasta, mummolan naapurista tilalta, jossa viljellään luomuviljaa. Tarjolla oli myös itse savustettua lohta, kananmuna-salaattia riisin tai puikulaperunoiden kera.


Olen aiemmin kirjoittanut paastostani Ei lihaa, ei kanaa - postauksessa.  Myös #viikonräpsy 9/52 - kirjoitus koski paastoa. Käytin maitotuotteita tämän paaston aikana, mutta niidenkin poisjättämistä voisin ajatella. Viimeistään vaikkapa ensi vuoden paastossa. Juustot ovat suuri herkkuni, mutta niiden ekologisuus ja etenkin vuohenjuuston eettisyys arveluttaa. Kiliparkojen julmasta kohtalosta juuston vuoksi voi lukea Lihansyöjän syyllisyys-postauksesta.

Miten tästä eteenpäin? Tuskin on enää paluuta entiseen. Valitsen mielummin kasvisvaihtoehdon kuin lihan. Nyt on tavoitteena löytää hyviä ja ravitsevia kasvisruokia, joista koko perhe tykkää. Katsotaan miten käy, kun nämä ajatukset kohtaavat sen normaalin ja välillä kiireisenkin arjen.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Ps. Hyviä kasvisruokareseptejä saa vinkata!

Keittiö. Keskeisellä paikalla. Valkoinen, kaunis ja toimiva.



Sauna. Tumman tunnelmallinen. Riittävän iso.



Takka.



Pojilla omat huoneet. Ja riittävästi säilytystilaa.



Valo. Luonnonvalo ja riittävä määrä valaisimia.



Laatikkosänky, kristallikruunu ja sauna: Fasetti


Kuva meidän kodista löytyy TÄÄLTÄ!

Olen ollut äiti jo yli 11 vuotta ja lapsiakin on neljä. Olen hurahtanut aikoinaan kestovaippoihin, kantoliinoihin, sormiruokailuun ja ylipäätänsä lapsiin. Silti en ole koskaan käynyt lapsimessuilla!

Tänä vuonna ajattelin tehdä poikkeuksen ja käydä katsomassa messuhulinaa. Hain messuille bloggaajapassia. Olin jo unohtanut messut, kun sähköpostiin tuli bloggaajapassi sekä kaksi lippua arvottavaksi.

Tällä viikolla askartelimme hoitolasten kanssa maitopurkeista astiat pääsiäisruoholle. Maitopurkin kylkiin liimasimme värilliset paperit. Päätyyn leikkasimme ja liimasimme pahvista pupun tai kissan. Kävimme myös yhdessä ostamassa ohransiemenet ja kylvimme ne. Pientä itämistäkin ehdimme jo nähdä.



Siemenpussin kyljessä luki, että itäminen tapahtuu viidessä päivässä. Meillä meni vain muutama päivä. Laitoin kylvösten päälle rei'itettyä kelmua. En tiedä oliko siinä nopean itämisen taika.

Joko teillä on pääsiäisruoho kasvamassa? Vielä ehtii varmasti saada pääsiäiseksi jonkinlaisen sängen, jos tänään kylvää siemenet.


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Me käymme yleensä pari kertaa vuodessa sisäleikkipuistossa. Ja silloinkin vain siellä yhdessä ja samassa. Voitte siis kuvitella kuinka innoissaan meidän tytöt olivat, kun kuulivat pääsevänsä Vantaalle Naurusaareen. Innostunut ja hieman jännittynyt olin minäkin. Olihan kyseessä ensimmäiset bloggaajien treffit, joille osallistuin. Ketään osallistujista en ollut tavannut aiemmin. Näille treffeille osallistui Kaksplus blogiverkoston bloggaajia lapsineen.



Jännittäminen oli turhaa, niin kuin yleensäkin tällaisissa tilanteissa. Suurin osa ajasta meni nimitäin tyttöjä vahtiessa. He tykkäsivät kiipeillä ja laskea mäkeä Naurusaaren putkissa. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että minä sain ihailla ja vahtia kiipeilyä maasta käsin. Kesken kiipeilyn sain sentään houkuteltua tytöt hetkeksi synttärihuoneeseen nauttimaan Naurusaaren meille järjestämästä tarjoilusta. Tarjolla oli muun muassa kalapuikkoja, nakkeja, kasvispyöryköitä, porkkanoita, lanttuja, karkkeja, poppareita, viinirypäleitä ja salaattia.





Muiden bloggaajien kanssa tuli vaihdettua vain muutama sana. Parikymmentä ihmistä, joita en ole aiemmin nähnyt, mutta joiden elämästä tiedän yhtä ja toista blogien ja whatsapp-keskustelujen kautta. Aika hämmentävää! Alkujännitys karsiutui kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun kysyin eräältä bloggaajalta minkäikäinen hänen tyttönsä onkaan. Hänen lapsensa on siis poika! En luullut poikaa tytöksi, koska en ollut lasta vielä nähnyt. Kunhan sekoilin. Ja vähän kyllä hävetti. Sen keskustelun avauksen jälkeen ajattelin, että ei tämä nyt enää enempää voi pieleen mennä. Eikä mennyt. Bloggaajia oli paikalla paljon ja heidän nimet ja blogien nimet ja lapset ja kaikki meni iloisesti sekaisin päässäni.


Kuva: Hanna - Ylipyykkivuorten    Kotimatkalla oli mukava tutkia mahtavaa goodiepackia, jonka saimme. Tytöt joivat heti smoothiet ja minä testasin suklaapatukat. Niin paljon kaikkea ihanaa kassi sisälsi, että vielä kotiinkin riitti ihmettelemistä ja ihastelemista. Kiitokset yhteistyökumppaneille:

Viime viikolla kävin hoitolasten kanssa metsässä, puistossa ja lammen rannalla. Nykyisen työni parhaita puolia on se, että joka päivä tulee ulkoiltua. Lisäksi ulkoiluseurani osaa nauttia ulkoilusta! Eivät he valita, että sää on harmaa tai sateinen. Päinvastoin: "Jee, rännistä saa kerättyä vettä ämpäriin". 

Olen järjestänyt blogissani kaksi kertaa villasukka-arvonnan. Molemmat arvonnat olivat vuonna 2015. Toisen arvonnan voitti mieheni serkku. Tänä aamuna tuo serkku lähetti valokuvan sukista whatsappissa.






Tiedättekö muuten mitä tekee bloggaaja, jos lähetätte hänelle valokuvan? No, kysyy tietenkin lupaa kuvan julkaisuun blogissa ja muualla somessa. Eikä se vielä riitä! Hän pyytää vielä ottamaan kohteesta lisäkuvia. Mitä siitä vaikka kello ei ole vielä edes kahdeksaa lauantai aamuna. Hyvin voi nousta ottamaan kohteesta myös vaakakuvia, jotka toimivat blogissa paremmin kuin pystykuvat.