Neulegraffiti

Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu koriste. Neulegraffitit ovat lähtöisin Yhdysvalloista ja tulivat Suomeen vuonna 2008. Paitsi koriste, neulegraffiti voi olla myös toisen löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, kuten lapaset tai villasukat.
Suomessa neulegraffitien tekijöitä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vantaalla ja Oulussa. Harrastukseen kuuluu myös katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä. Poliisi ei pidä neulegraffiteja ilkivaltana, koska ne ovat helposti poistettavissa aiheuttamatta vahinkoa.
Lähde: Wikipedia


Neuloin tämän ensimmäisen neulegraffitini jo heti kesäkuun alussa, mutta se sai odotella kiinnittämistä melkein kuukauden. Alkuun oli liian sateista, sitten olimmekin lomalla Pärnussa. (Eka reissupostaus löytyy muuten täältä.) Sitten onkin ollut taas sateista, mutta tänään sateesta huolimatta minä ja tytöt vietiin graffiti lyhtypylvääseen ja kuvattiin se. Pikkusisko kuvasi, kun kiinnitin graffitia. Sitten pikkusisko otti noin 40 kuvaa vauvasta. Olisi ottanut enemmänkin, mutta kamerasta loppui akku. Jouduin sitten ottamaan kännykällä kuvat graffitista kiinnitettynä.
 










Tällä neulegraffitilla osallistun Silmukan ytimestä kesäkuun haasteeseen, jonka aiheena on Aurinko. Kyseessä siis kahden blogin yhdessä järjestämä haaste, jossa joka kuun ensimmäisenä päivänä ilmoitetaan uusi aihe. Haaste täytti jo vuoden. Onnea Silmukansaalistaja ja Sini!

Olimme lomalla Pärnussa. Kymmenen päivää, yli 700 valokuvaa ja mukavaa tekemistä aamusta iltaan. En tiedä mistä aloittaisi ja mitä sanoisi. Mieli on vielä reissussa, vaikka fyysisesti olenkin jo kotona. Arjen pyörittäminen eri ympäristössä teki meille hyvää. Sillä kyllä sitä ruokaa sai laittaa ja sotkuja siivota lähes samalla tavalla kuin kotonakin. Nyt tosin me molemmat vanhemmat olimme koko ajan paikalla ja paljon tehtiin yhdessä. Paljon tuli myös juteltua ja tehtyä suunnitelmia ja päätöksiä tulevasta. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu vielä ensi viikkoon ja vähän pidempäänkin.

Mukavaa Juhannusta!

Puhtaat ikkunat

Pikkusiskokin on kipeä. Hänellä on yskää ja korvatulehdus. Hän ei pizzasta välitä ja tällä kertaa hän saikin valita syökö pizzaa vai salaattia. Pikkusisko valitsi salaatin. Hänen salaatissaan oli raejuustoa, kurkkua, kinkkua ja pieni pala paprikaa. Salaatin hän nautti paahdetun leivän kanssa. Yleensä meillä kaikki syövät samaa ruokaa, mutta joskus on näitä poikkeuksia.


Aikuisten pizzan mies teki aika lailla minun maun mukaan. Tuoreita herkkusieniä, tölkki artisokkaa, paljon juustoa, tomaattia ja kyllä sieltä seasta kinkkukin löytyi. Usein korvaan kinkun aurinkokuivatuilla tomaateilla.


Pizzan päälle haettiin ulkoa herneenversoja. Nam!

Kävin lasten kanssa meidän pienessä lähikirjastossa. Kiertelin hyllyjen välissä vauva sylissä ja silmiin osui Merja Tuominen-Gialitakin "Koko kylän pidot - elämänmenoa kreetalaisittain". Pakkohan se oli lainata. Kirjan kirjoittaja on asunut yhteensä 20 vuotta Kreetalla. Välillä hän on asunut myös Suomessa ja ollut mukana perustamassa Tampereelle Knossos-ravintolaa.

Kirja oli sopivaa kesäluettavaa. Kevyt ja helppo. Mielenkiintoiseksi kirjan teki se, että olen itse ollut Kreetalla 15 vuotta sitten kolme kuukautta opiskelijavaihdossa. Kirjaa lukiessa palasin ajassa taaksepäin.



Kreetalta on jäänyt mieleen muun muassa pääsiäisen vietto. Meitä ulkomaalaisia opiskelijoita oli kutsuttu itävaltalaisten opiskelijoiden vuokraisännän loma-asunnolle pääsiäisjuhliin. Tätä vuokraisäntää, hänen perhettään saatikka sukuaan en ollut koskaan nähnyt. Itävaltalaisiakaan en kovin hyvin tuntenut. Isolla joukolla juhliin kuitenkin mentiin ja matkalla mietittiin, että onko tämä nyt ihan ok. Emme edes päässeet juhlapaikalle, kun täysin vieraat ihmiset pysäyttivät meidät matkalla ja kutsuivat heidän pihaansa juomaan rakia ja syömään lammasta. Kieltäydyimme kauniisti, mutta se ei ollut mikään vaihtoehto. Lammas, jota meille tarjottiin oli muuten lampaan pää! Meidän piti syödä lampaanpää ja juoda raki ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa juhliin, joihin olimme oikeasti menossa. Onneksi meitä oli monta ja joukossa oli walesilaisia ja saksalainen, jotka pystyivät kohteliaasti syömään lampaanpäätä. Olen pitänyt tätä tapahtumaa todella erikoisena ja ihmeellisenä, mutta nyt luettuani Koko kylän pidot, niin tämä kokemukseni vaikuttaa täysin normaalilta Kreetalla.

Viikonloppumatka