Viime viikolla vierailimme miehen siskon perheen luona Mikkelissä. Vierailut Mikkelissä ovat aina mukavia. Lapsilla on seuraa serkuista ja meille aikuisille on myös mukavaa seuraa. Tällä kertaa lapset innostuivat ottamaan vastuuta ruuanlaitosta. Järjestimme yhdessä hampurilaisjuhlat.


Ensin isommat lapset ottivat vastaan tilaukset. He kyselivät kaikilta täytteet hampurilaiseen. Valittavana oli myös bataattiranskalaiset tai tavalliset ranskalaiset. Muutaman tilauksen lapset hoitivat puhelimella, kun syömään kutsuttiin myös lasten täti miehensä kanssa.




Kaupassa ja uimassa käynnin jälkeen alkoi grillaus. Aikuiset hoitivat grillauksen ja isommat lapset hoitivat hampurilaisten kokoamisen tilausten mukaan. Pienimmät tarjoilivat ja avustivat.

Meidän täytevaihtoehdot hampurilaiseen

Naudanlihapihvi
Kanafilee
Kasvispihvi
Halloumi
Kananmuna
Cheddarjuusto
Tomaatti
Salaatti
Suolakurkku
Aioli
Paprikamajoneesi
Ketsuppi

Minkälaiset hampurilaisen sinä tilaisit?

Minä tilasin hampurilaisen, johon tuli kanafilee, halloumi, tomaatti, salaatti, aioli ja ketsuppi. Lisäksi valitsin bataattiranskalaiset.


Löytyykö teidän lapsista innokkaita ruuanlaittajia? 

Meidän 9-vuotias tyttö tykkää leipoa. Isoveljiä joutuu hieman innostamaan ja motivoimaan keittiöpuuhiin. Nälän yllättäessä keittäisivät mielellään vain nuudeleita itselleen.

Lomalla

- valvon liian myöhään
- nukun normaalia pidempään
- syön aamupalan ulkona, jos on lämmintä
- kuuntelen vähemmän äänikirjoja kuin arkena
- en ole julkaissut viikkokoosteita blogiin
- käytän vähemmän instagramia
- sain aikaiseksi käydä kampaajalla
- olen urheilut useammin kuin arkena
- katson miehen kanssa Sykettä
- en ole innostunut ruuanlaitosta, syöminen kiinnostaa kyllä
- olen ollut picnicillä kaverin katolla ja toisen kaverin takapihalla
- kävin asuntomessuilla
- lukupiiri kokoontui yhden piiriläisen mökillä










Miten sinä vietät kesälomaasi tänä vuonna?

Järjestin viime viikolla lapsille leffailtapäivän meillä kotona. Tai oikeastaan lapset järjestivät leffahetken lähes kokonaan itse.

Olimme antaneet jo vuosi sitten naapurissa asuvalle lasten kaverille synttärilahjaksi leffahetken meillä kotona. Suurta saamattomuutta oli olla järjestämättä tuota leffahetkeä. Onneksi lahjan saaja jälleen kerran kyseli, että milloinkohan hän saa lahjansa. Olimme yhdessä poimimassa mustikoita, kun minulta kysyttiin mahdollista leffahetken ajankohtaa. Kerrankin oli kalenterissa tyhjää ja leffahetki sovittiin jo samalle päivälle.


Lapset aloittivat heti ideoinnin. He suunnittelivat yhdessä leipovansa mustikkapiirakkaa syötäväksi leffahetkeen. Tuli muuten mustikanpoimintaan vauhtia!


Lapset valitsivat leffaksi Netflixistä Emoji-elokuvan. Se sopi myös 6-vuotiaille pikkusisaruksille, jotka otettiin mukaan leffahetkeen.


Kun mustikat oli kerätty ja lounas syöty, 10- ja 9-vuotiaat leipoivat naapurissa mustikkapiirakan. Minulla jatkui vielä työpäivä ja mustikkaretkellä mukana ollut hoitolapsi sai nukkua rauhassa päiväunet.


Leffahetkeä varten lapset tekivät myös leffaliput. Meidän (ihan kohta) 6-vuotias rakastaa piirtämistä, joten hän piirsi erilaisia leffajuhlisteita elokuvateatteriin eli meidän olohuoneeseen.


Aina taiteilijan visio ja piirustuksen lopputulos eivät kohtaa. Kuvassa on onneksi äänetöntä huutoa ja hoitolapsi sai nukkua rauhassa päiväunia.


Ennen leffan alkua lapset myivät toisilleen vuorotellen leffaliput ja herkut. Kaikki saivat olla myyjänä ja ostajana. Meillä oli leikkikassakone myyntiä varten. Sitten valittiin paikat sohvalta ja leffahetki alkoi.

Meidän leffahetken menu

Vinkit

Minulla oli viimeisellä työviikolla ennen kesälomaa yksi hoitolapsi. Kotona oli myös meidän kolme koululaista sekä tuleva eskarilainen. Normaalin hoitoviikon ohjelma lähipuistoineen ja omassa pihassa leikkimisineen tuntui tylsältä. Usein olen kesäisin käynyt uimarannalla hoitolasten kanssa. Sekään ei viime viikolla houkutellut ilmojen ja järvien lämpötilejen puolesta. Niinpä keksin muuta, hieman normaalista poikkeavaa ohjelmaa viimeiselle viikolle ennen kesälomaa.



Viimeisenä päivänä ennen lomaa vein lapset Lahden Radio- ja tv-museoon. Mukaan lähti myös ystäväni omien lastensa kanssa. Ihmeteltävää löytyi jo museon pihalta. Siellä oli nimittäin kolme vanhaa puhelinkoppia sekä aito englantilainen kaksikerroksinen bussi.




Lasten mielestä parasta oli päästä itse esiintymään televisioon. He jaksoivatkin leikkiä pitkään kameran edessä. Museossa oli erilaisia vaatteita ja asusteita esiintymistä varten. Ruudulle sai vaihdettua erilaisia taustoja. Oli muun muassa sääkartta, talvimaisema, kissa ja palava nuotio. Normaalisti oman tv-ohjelmansa saisi nauhoitettua itselleen muistoksi. Meidän käynnillämme tallennuksessa oli jotain ongelmaa eikä se toiminut. Asia ei haitannut meidän innokkaita esiintyjiä.


Puolen tunnin välein museossa esitetään noin 10 minuuttia kestävä radio- ja tv-museon esittely. Se oli niin mielenkiintoisesti tehty, että lapsetkin jaksoivat sen katsoa.



Kiinnostavaa oli nähdä olohuoneita eri vuosikymmeniltä. Kun astuit vuosiluvun päälle, vaihtui seinällä kuva olohuoneesta vastaamaan kyseessä olevaa vuosikymmentä. Alla olevassa kuvassa on olohuone 80-luvulta.


Museossa pääsi katsomaan pätkiä suosikkiohjelmista eri vuosilta.


Sekä kuuntelemaan pätkiä radio-ohjelmista eri vuosilta.


Museon pääsymaksu on aikuisilta 10 euroa. Lapset pääsivät ilmaiseksi.

Olen aiemmin julkaissut postauksen, jossa kerroin lukeneeni vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 3 kirjaa ja kuunnelleeni 18 äänikirjaa. Kirjojen määrä moninkertaistui aiempiin vuosiin verrattuna. Äänikirjasovellus Bookbeat ja lukupiiri ovat kirjainnostukseni takana.

Miten kävikään lukuinnostukselle seuraavien kuukausien aikana?

 

Kirjat tammikuu-maaliskuu

3 luettua kirjaa
18 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä

Kirjat huhtikuu-kesäkuu

Kirjat huhtikuu-kesäkuu

Mitä jäi mieleen kirjoista?

Eeva Kilven Kuolinsiivous koostuu runoilijan päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2001. Kirja on koottu kuukausittain eli tammikuun kohdalla on kaikkien vuosien tammikuiden merkinnät. Välillä Kilpi kommentoi uusissa merkinnöissä aiempien vuosien merkintöjä.
Annamari Marttisen Korsetti kertoo millaista on olla heteroseksuaali mies, jonka sisällä asuu vahva ja elintilaa vaativa nainen. En muista lukeneeni muita kirjoja, joissa olisi käsitelty transvestismiä.
Juha Itkosen Ihmettä kaikki kosketti ja liikutti. Kirja on kertomus lapsen menettämisestä raskauden puolivälissä sekä pienten keskosten hoidosta. Kirjassa kuvataan myös sitä, miten eritavalla äiti ja isä voivat saman tilanteen kokea.
Johanna Venhon Ensimmäinen nainen kertoo mielenkiintoisella ja kauniilla tavalla Sylvi Kekkosesta.
Saara Turusen Rakkaudenhirviössä pystyin samaistumaan sekä päähenkilöön että hänen äitiinsä.
Kati Tervon Sukupuu kertoo usean erisukupolven naisen tarinan kahdesta suvusta Suomessa ja Saksassa. Kirja sai minut lukemaan muitakin Kati Tervon kirjoja.
Hannele Pokan Marja ja Niila kertoo muualta tulleen Marjan ja saamelaisen Niilan tarinan. Kirjassa käsitellään ennakkoluuloja suomalaisten ja saamelaisten seka-avioliittoja kohtaan.

Tilastoja lukemisesta

Viikon herkut

- Itsetehty mansikka-halloumisalaatti kotoa löytyneistä aineksista
- Mansikoita ja jäätelöä
- Mansikoita ja vaniljacremeä valmiin kakkupohjan kera
- Mansikoita
- Mansikoita ja Brie-juustoa

Ostin viiden kilon laatikon mansikoita ja niillä herkuteltiin muutamana päivänä. Muutama rasia päätyi myös pakastimeen. Omalta pieneltä muutaman taimen mansikkamaalta on myös saatu maistiaisia. Yksi kesäkurpitsakin saatiin omalta maalta.



- Miehen tekemät Toast Skagenit

Tarkkasilmäinen voi huomata kuvasta itsekasvattamani tillin. Tilli kasvaa kituliaasti, samoin persilja. Salaatit on joku elukka syönyt rei'ille, joten niitä ei saada ollenkaan.


- Vegehampurilainen ja bataattiranskalaiset Korkeasaaressa


- Kanaa, chevreä ja BBQ-kastiketta Santa Fe expressissä


- Itse tehty jäätee

Olen hauduttanut teen kylmään veteen. Ohjeen löysin Karkkipurkki-blogista. Minun makuuni paras tee on tullut vihreästä teestä. Mies piti enemmän mustasta teestä valmistetusta jääteestä.

Viikon asu

Enpä vielä viime viikolla osannut kuvitella, miten kylmäksi ilma voi tällä viikolla muuttua. Ei saisi valittaa säästä, mutta viime kesän jälkeen tämä tuntuu aika ankealta.

Viikon kirjat

Kiertelimme Korkeasaarta ja katselimme eläimiä. Lapset lukivat innoissaan karttaa, joka kannattaa ottaa mukaan lipunmyynnistä. Korkeasaaressa on tiettyinä päivinä ja kellonaikoina eläintuokioita. Me pääsimme vuohien aitaukseen silittelemään vuohia, kävelimme kengurujen aitauksen läpi kengurupolkua pitkin sekä näimme apinoiden ruokinnan ja kuulimme Korkeasaaren berberiapinalaumasta. Lauman apinat on pelastettu huonoista oloista esimerkiksi lopetetuista eläintarhoista ja yksityisiltä ihmisiltä. Yhtä apinaa oli pidetty 15 vuotta lintuhäkissä.



Pikkumangustit olivat hauskaa katsottavaa. Niiden touhuja voi seurata myös Korkeasaaren Livekamerasta.



Minulle oli positiivinen yllätys, miten paljon eläintensuojelutyötä Korkeasaari on tehnyt pitkän historiansa aikana. Käynnistä jäi todella positiivinen kuva. Turhaan olen vältellyt eläintarhoja. Ainakin Korkeasaarta.


Meidän oli tarkoitus paistaa makkaraa jollakin Korkeasaaren grillauspaikalla. Unohdin ottaa mukaan tulitikut ja sytytyspalat. Niitä saisi toki ostettua myös paikanpäältä. Päädyimme kuitenkin helppoon ja herkulliseen vaihtoehtoon ja söimme Karhu-ravintolassa. Kasvishampurilainen bataattiranskalaisilla oli maistuva vaihtoehto. Omina eväinä meillä oli pullaa ja mansikoita. Jätskit ostimme jätskikioskista. Porkkanakakusta tykkäävät tyttöni eivät voineet olla maistamatta Valion uutuusmakua, porkkanakakkujäätelöä. Porkkanakakkujäätelö saa kummankin tytön suositukset.




Oletko käynyt Korkeasaaressa tai muissa eläintarhoissa?