En ole pitänyt itseäni tiukasti perinteitä vaalivana ihmisenä. Tänä jouluna yllätyin. Huomasin ajattelevani, että asiat pitäisi jouluna tehdä "oikeassa" järjestyksessä ja "oikeaan" aikaan. Ihan niin kuin lapsena tai ihan niin kuin jossain utopistisessa harhassa. Onneksi havahduin asian suhteen ennen kuin aloin skitsoamaan aaton ja muiden päivien aikataulujen ja ruokien suhteen. Toki skitsoilua ja stressaamista vähensi sekin, että vietimme joulun ja koko viime viikon äitini ja hänen miehensä luona.



Oikeasti tärkeintähän on läheiset ihmiset, yhdessäolo, hyvä tunnelma ja tietenkin hyvä ruoka. Sekin kohtuudella. Jouluamme häiritsi oikeastaan vain lasten sairastelut. Joulupäivänä käytin terveyskeskuksessa taaperoa. Hän sai antibioottikuurin korvatulehdukseen. Tapaninpäivänä taas jonotin samassa paikassa toisen poikamme kanssa.

Aaton menuun kuului kinkkua, (itse) graavattua lohta, mätiä, Espanjasta tuotua kinkkua, rosollia, salaattia, porkkanalaatikkoa, punajuuri-sinihomejuustolaatikkoa, muna-makaroonilaatikkoa ja lihapullia. Kaksi viimeksi mainittua oli lähinnä lapsille tarkoitettu. Sitä paljon puhuttua ähkyä ei tullut, mutta hyvää oli ruoka ja seura.



Aattoaamun ohjelmaan kuului luistelua (pojat ja mies) ja kuusen koristeleminen. Joulurauhan julistus katsottiin televisiosta ja lounaaksi syötiin riisipuuroa. Alkupalat syötiin iltapäivällä ja niiden jälkeen tulikin joulupukki. Lahjojen avaamisen jälkeen lämmitettiin ulkosauna ja saunomisen jälkeen syötiin lämmin ruoka. Tänä vuonna tehtiin näin. Ensi vuonna todennäköisesti jotenkin toisin. Tässä kohden huomasin itsessäni tämän "perinnepirjo"-kohtauksen. Eihän jouluaattona osa porukasta voi mennä luistelemaan! Eihän pukki voi tulla ennen kuin on käyty joulusaunassa ja syöty! Ja tehdäänkö asiat joka vuosi eri tavalla, missä perinteet? Mutta kyllä, kyllä, kyllä! Näin tehtiin ja hyvin meni! Paras ja tärkein jouluperinne olkoon se, että vietämme aikaa yhdessä, stressaamatta ja ketään liikaa väsyttämättä liiallisella tehtävälistalla.




Ruuasta ei tullut ähkyä eikä katumusta liiallisesta herkuttelusta. Eikä sitä tullut lahjoistakaan. Lapsilta toteutui jokaiselta ainakin yksi toive. Esikoinen sai Vain Elämää-levyt, toinen poika lätkämaalivahdin suojat, 4-vuotias tyttö sai Palatsin palleron ja Merida-barbien sekä taapero koiralelun. Lisäksi lahjaksi tuli leffalippuja, hissiliput laskettelemaan, pojille matkaliput hiihtolomalle ja talviurheiluviikonloppu koko perheelle. Aivan parhaita nämä aineettomat lahjat!

Pojat innostuivat jääkiekosta. Ja aina kun oli mahdollista menimme läheiselle jäälle. Kausi jäi kyllä lyhyeksi huonon talven takia. Silloinen 3-vuotiaskin oppi luistelemaan viime talvena.




Meidän lapsilla on yhteensä kolme serkkua. Heidän kanssaan vietettiin monta hauskaa hetkeä.



Toinen poikamme aloitti koulun. Perinteisiin kuuluu kävellä silkkiportin lävitse.



Syyslomalla näimme tärkeitä ihmisiä Keski-Suomessa ja Mikkelissä. Loma oli mukavaa yhdessä oloa, liikuntaa ja ulkoilua.



Tänä talvena olemme kaikki päässeet laskemaan mäkeä ja onpa meidän neljävuotias ehtinyt suksiakin kokeilla.

Tänä vuonna teetimme joulukortteihin viime kesänä otetun perhekuvan. Jotenkin tuntui, ettei nyt ollut innostusta ja aikaa laittaa lapsia, tonttulakkeja ja joulurekvisiittaa samaan ja lisäksi kivannäköiseen kuvaan. Siksi valitsimme helpon tavan ja teetimme kortteja tästä yllä olevasta kuvasta. Meillä kävi kuvaaja taaperon 1-vuotissyntymäpäivän aikaan ja nämä kesäiset kuvat on silloin otettu. Halusin, että "viralliset" 1-vuotis kuvat otetaan ulkona. Isommat sisarukset on kuvattu 1-vuotiaina valokuvaamossa.



Valokuvakorttien lisäksi askartelin itse muutaman kortin. Näiden suunnitteluun ja tekemiseen en käyttänyt kovinkaan paljon aikaa. Monena vuonna olen askarrellut noin 40 samanlaista korttia. Tänä vuonna kortteja tuli noin 10 ja askartelu oli enemmän fiilistelyä kuin liukuhihna-askartelua. Olisi toki voinut laittaa lapset askartelemaan. Ehkäpä yritinkin, mutta miten siinä kävi? Siitä voi lukea täältä




Näihin kolmiulotteisiin joulupalloihin löysin idean netistä. En vain muista enää missä tällaisia palloja näin.



Tänä vuonna näin monessa paikassa kortteja, joihin oli käytetty hamahelmiä. Ne jäivät nyt kokonaan kokeilematta. Hamahelmiä meillä kyllä olisi ollut.

Ja sitten se kultakruunu.


Niistä tekemistäni joulukorteista tulee kuvia myöhemmin (ehkä).

Varmuuden vuoksi ostin kaupasta Anti-Stress teetä. Että säilyy tämä rentoilu jouluun asti ja ylikin. Tämä viimeinen kuva on otettu kännykällä ja julkaistu tänään instagramissa Minut löytää sieltä nimellä minna_kiljustenblogi Varsin kesäisellä pöytäliinalla mennään vielä.

Olen tehnyt aiemmin kolmet palatossut Novitan huopasesta. Ohje on Novitan Talvi 2010 lehdestä ja löytyy myös Novitan sivuilta. Tällä kertaa tein tossut niistä huopanen keristä, joita minulle on muista töistä jäänyt. Se siis selittää näiden tossujen värityksen.




Tossuja pitäisi vielä vähän harjata pörreämmäksi ja kauniimman näköiseksi, mutta enhän minä sellaista malttanut tehdä ennen tossujen kuvaamista.

Lopuksi vielä kännykällä otetut kuvat tossuista ennen huovutusta.

Viime viikko oli täynnä juhlia. Molemmat pojat oli kutsuttu kaverisynttäreille. Eri kavereille ja eri päivinä. Koko perheen kanssa juhlimme ekaluokan pikkujoulut ja kahdet 6-vuotis syntymäpäivät. Olipa mukava nähdä ystäviä ja sukulaisia iloisissa merkeissä.

Ekaluokan pikkujouluissa saimme nähdä taidokkaat esitykset. Oli kansantanssia, huilun soittoa ja laulua. Mykistyttävää, miten paljon lapset ovat syyslukukauden aikana oppineet. Ne pienet lapset, jotka kävelivät ensimmäisenä päivänä hieman epävarmasti silkkiportin läpi ovat nyt jo reippaita koululaisia.



Viime viikolla läksyksi tuli joulukoristeen (haitari) tekeminen. Hienoja haitareita olivat lapset tehneet.



Tässä sitten kuvia eilisiltä 6-vuotissyntymäpäiviltä.