Hoitolasten kanssa

- Osallistuimme kerhon makkaranpaisto- ja ulkouluhetkeen.
- Kävimme katsomassa viidensien luokkien Antiikin Olympialaisia.
- Teimme metsäretken.
- Kävimme kuuntelemassa Lahden kaupunginorkesterin lapsille suunnatun koirakonsertin.

Poikkeuksellisen ohjelmantäyteinen viikko siis.





5-vuotiaamme kävi tämän vuoden seurakunnan kerhoa. Viime viikolla vietimme kerhon kevätjuhlaa. Syksyllä kuopuksemme menee eskariin.




4/6 perheestämme on heittänyt talviturkin. Minä kuulun vähemmistöön tässä asiassa.




Viikon kirjat

Janita Virtanen: Sydän oikealla puolella
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Janita Virtasen Sydän oikealla puolella kertoo Riitta Peltosen tarinan. Peltosesta tuli vaikeasti vammaisen lapsen äiti vuonna 2001. Kun tietoa ja apua ei ollut saatavilla Riitta hankki niitä itse. Hän päätti myös keksiä keinon, jolla auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia. Sydän oikealla puolella on rehellinen ja avoin kuvaus erityisperheen arjesta. Se on samalla myös Riitta Peltosen kasvutarina hoiva-alan yrittäjäksi. Peltosta pidetään edelläkävijänä, joka on tuonut hoiva-alalle omanlaisensa, ennakkoluuloja murtavan toimintatavan. Kirjassa oman näkemyksensä saavat kertoa myös vammaisen sisarukset, läheiset ja hoitohenkilökunta. Luin kirjan mielestä ja osittain "sairaanhoitajan silmin". Opiskeluaikoina olin kehitysvammaisten leirillä yhden autistisen nuoren naisen henkilökohtaisena avustajana. Muuten minulla ei ole kokemusta kehitysvammaisten hoidosta.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Aholan kirja koostuu Minna Canthin teksteistä. Tekstit on alustettu Aholan ajatuksilla. Minna Canth on Suomen ensimmäinen feministi. Osa hänen ajatuksistaan on yhä ajankohtaisia ja osa ongelmista on edelleen ratkaisematta.



Osallistuin Päijät-blogien ensimmäiseen tapaamiseen. Kokoonnuimme Hämeenkadulla sijaitsevaan Bottegaan, joka maahantuo ja myy laukkuja ja asusteita. Minä päädyin ostamaan kaupan ihanasta valikoimasta kultaisen shopperin. Kulta on uusi musta. Eikö niin?




Siskoni laittoi minulle ripset. Vietin nimittäin lauantain keijuna Enonsaaressa.







Kävin äänestämässä sunnuntaina. Äänestystuloksen seuranta jäi sunnuntailta. Ei suinkaan jääkiekon takia, vaan univelkojen. Kävin ajoissa nukkumaan.

Yövyin Hotelli Verson Superior-huoneessa

Viikon kirjat

Sara Parikka, 365. Ilon ja Inspiraation vuosi
Veera Vaahtera, Sopivasti sekaisin

Parikan Ilon ja Inspiraation vuosi sisältää 365 ideaa, sitaattia ja reseptiä. Kirja olisi parhaimmillaan luettuna yksi sivu kerrallaan, mutta minä ahmin kirjan muutamassa päivässä. Toimi se niinkin. Muutamat ideat otin heti käyttöön.

Veera Vaahteran Sopivasti sekaisin on kepeää ja hyvin kirjoitettua chick litiä. Kirja sijoittuu kirjastomaailmaan. Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego. Viime viikolla luin Vanhatalon Keskivaikean vuoden ja sitä ennen  Toisen elämän. Niiden kautta löysin Vaahteran kirjat, joita aion lukea lisää jatkossa.

Viikon näytelmä

Kävin tytön ja kahden hänen kaverinsa kanssa Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Sound of Musicin. Sekä minä, että tytöt nautimme musikaalista. Idea teatterireissuun lähti siitä, että tyttöjen kaveri näytteli upeasti von Trappin perheen nuorinta lasta. Teatterissa pitäisi käydä useammankin, vaikka ei tuttuja näyttämöllä olisikaan.

Työjuttuja

Retkeilin hoitolasten kanssa kahdessa hieman kauempana olevassa puistossa. Jotenkin tuntuu, että sekä lapsilla että itsellä on enemmän innostusta ja energiaa lähteä retkille. Kirjastossakin kävimme. Toisaalta talven aikana isommat lapset ovat käyneet kaksi kertaa viikossa kerhossa. Kerhon lisäksi ei ole kaivattu niin paljon erikoista tekemistä kuin ilman kerhoa olisi kaivattu. Lapset ovat usein toivoneet, että ollaan omassa pihassa tai pyytäneet saada leikkiä pidempään sisällä ennen uloslähtöä. Tämä lisääntynyt valo ja lämpö piristävät lapsia ja aikuisia.

Olen jo pidempään seurannut somessa tunnetaito-ohjaaja Heli Mäkelää. Instagramista hänet löytää nimellä Kasvuntaika. Viime viikolla tein Helin vinkistä hoitolasten kanssa tunnepiirrustuksia. Käsittelimme iloa ja vihaa keskustellen, ilmeitä kokeillen ja piirtämällä.

Viikonloppu

Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Teimme miehen kassa pihatöitä. Lapsistakin oli jo paljon apua. Söimme aamupalat ulkona, mies grillasi ruuat ja söimme kesähuoneessa. Ihana viikonloppu! Lisää tällaisia kiitos!




Emmehän me sentään koko perhe kotona olleet. Toinen poikamme lähti jo torstaina pelireissulle Tallinnaan. Kotiin hän tuli vasta sunnuntaina puolen yön aikaan. Alla olevassa kuvassa kuivatellaan pestyjä sukkia auringossa ennen sukkien pakkaamista mukaan pelireissulle.

Tein toisen perhepäivähoitajan ja hoitolasten kanssa retken Pikkuveskulle. Näin muutenkin toista perhepäivähoitajaa useammin kuin yleensä. Miten ihanaa tätä työtä olisikaan tehdä yhdessä toisen hoitajan kanssa. Tai miten kiva olisi nähdä muita hoitajia useammin.




Viikon kirja:

Pauliina Vanhatalo, Keskivaikea vuosi

Keskivaikea vuosi kertoo elämästä masennusdiagnoosin jälkeen. Vaikka kirja kertoo masennuksesta, se ei ole masentava. Kirjassa äitiys osoittautuu introvertille vaikeaksi, yhdeksän laudaturin oppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia ja kaamos ahdistaa. Apua haetaan lääkityksestä, kirjoittamisesta, koiranpennusta ja meditaatiosta. Tämäkin kirja sai minut taas miettimään omaa elämääni.


Vietin viikonlopun Jyväskylässä, jossa oli koripalloturnaus. Poika pelasi ja minä olin mukana kannustamassa.



Mukavaa viikonloppua!

Minun ei olisi tarvinnut lähteä mukaan Jyväskylään, mutta ajattelin pienen hotelliloman olevan mukava tauko arkeen. Toki halusin nähdä myös poikani pelaavan. Hän on myös tulevan viikonlopun turnauksessa, joten halusin myös ylipäätänsä nähdä poikaa. Minulla ei ollut varsinaisia velvollisuuksia Jyväskylässä, mutta olen ylläpitäjänä joukkueen omilla Instagram ja Facebook-sivuilla. Katsoin kaikki pojan joukkueen pelit sekä lähes kaikki toisen joukkueenkin pelit. Laiton peleistä ja turnauksesta sen verran kuvia someen, että joukkueen tili palkittiin turnauksen parhaasta sometuksesta lippiksellä, jossa on Lauri Markkasen nimmari. Vietin aikaa koululla, jossa pojat majoittuivat. Iltaisin kävin ravintoloissa syömässä. Päivällä söin pelien välissä turnausruokalassa sekä kaupan salaattia urheiluhallin ulkopuolella.




Lauantaina ehdin rauhassa nauttimaan pienen pannullisen teetä sekä herkullista vadelma-valkosuklaajuustokakkua kuuluisassa Teeleidissä.





Tällä hetkellä kannustan lapsia heidän itse valitsemissaan lajeissa. Heille en ole paljastanut oman nuoruuteni mottoa: "Urheilu on kansakunnan syöpä" vaan kannustan heitä terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Minun on nyt aika muuttaa käsitystä itsestäni. En olekaan enää se, joka ei ymmärrä mitään urheilusta. Olen oppinut jo varsin paljon tässä vuosien aikana omien lasten harrastusten kautta. Tiedän mikä on paitsio, EU-virhe ja lay-up. En kuitenkaan leivo mokkapaloja (okei, kerran leivoin) ja kannustan hillitysti lähinnä taputtamalla. Karjunta ei ole minun juttuni.



Löysin vanhan kirjoitukseni harrastamisesta vuodelta 2014. Se on ollut vuosi, jolloin pojat olivat hetken aikaa kiekkokoulussa. Sen jälkeen he molemmat harrastivat jalkapalloa salibandyn lisäksi. Jalkapallo loppui molemmilta ja nuoremmalta loppui tänä talvena myös salibandy. Eli nyt kaikilla koululaisilla on yksi harrastus. Tuleva eskarilainen ei harrasta vielä mitään. Odotamme, että lapsi kiinnostuu itse jostain, mitä haluaa harrastaa.

Ajatukseni lasten harrastuksista vuodelta 2014


Miten ja mitä teillä harrastetaan?
Mikä on vanhempien rooli?

Minä ja Jukka. Menin tuuheahiuksisen miehen kanssa naimisiin vuonna 2005. Vuodet ovat ohentaneet Jukan hiuksia niin paljon, että nykyään hän on kalju. Meillä ei ole samanlaisia tuulipukuja, mutta Lahti Basketball fanihupparit löytyy.



Instagram-tililtäni löytyy ruokakuvia. Näissä kuvissa on muuten sama lautanen. Eroa on kuvan käsittelyssä. Edelleen otan useimmat ruokakuvani läheltä, vaikka nykymuodin mukaan kuva otetaan usein kauempaa. Niin, etä ruoka-annoksen lisäksi näkyisi myös kattausta.



Minulla on ollut tapana esitellä sekä keskeneräisiä, että valmiita neulomuksia. Vanhemmassa sukat eivät näy edes kokonaan. Uudemmassa kuvassa olen  stailannut kuvaa tulppaaneilla.




Viime vuosina olen innostunut uudestaan lukemisesta ja etenkin äänikirjoista. Tänä vuonna perustin oman kirjagram-tilin eli kirjoihin keskittyvän instagram-tilin. Kirjatilini löytyy instagramista nimellä @minnankirjahylly




Meillä kolme vanhinta lasta harrastaa joukkueurheilua. Lajeina ovat tällä hetkellä salibandy, koripallo ja jalkapallo. Instagramissa näkyy välillä kuvia myös lapsista urheilemassa. Tällä hetkellä olen toisen pojan korisjoukkueen somevastaava eli päivitän joukkueen omaa instagram-tiliä ja facebook-sivua.



Selfieitäkin löytyy. Omituisen värinen tausta tuossa piponesittely kuvassa.



Joskus olen saavuttanut 100 seuraajan rajan. Nyt seuraajia on 1000. Wow!




Kollaasi ennen ja nyt. Nykyään julkaisen joka kuukausi kollaasin kuukauden kohokohdista.

Olipa hauska selata omaa instatiliään taaksepäin. Mukavia muistoja vuosien varrelta.




Ps. Nykyään minulla on myös Barbie-aiheinen instagram-tili tyttöjen kanssa. Etenkin nuorin on innoissaan, kun etsimme yhdessä barbeja ja tavaroita valokuvia varten. Tili löytyy nimellä @instanuket

Aktiivisesti somea käyttävät eivät ole voineet välttyä kuulemasta CGM:sta eli Curly Girl-metodista. Minäkin olen törmännyt aiheeseen useamman kerran. Kiharapilviä tavoittelevat tuntuvat usein olevan pitkähiuksisia. Päätin silti kokeilla metodia. Minulla on lyhyet, ohuet, helposti rasvoittuvat ja hieman taipuisat hiukset.

Alkuun minun piti selvittää, mistä oikein on kysymys. Liityin Facebookin Curly Girl Suomi-ryhmään. Ryhmästä löytyy paljon tietoa. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu yli 50 000 jäsentä. Minä en ainakaan heti ymmärtänyt, että mitä kaikkia tuotteita tarvitaan ja missä järjestyksessä niitä on tarkoitus päähän laittaa. CG-metodi tuntui salatieteeltä ja ovathan monet sitä kutsuneet jopa uskonnoksi.




Viikko sitten ajoin Tokmannille ja kiertelin 20 minuuttia hiustenhoito-osastoa etsien metodin mukaisia tuotteita. Olisin voinut kierrellä pidempäänkin, mutta kauppa meni kiinni. Tuotteiden löytämisessä minua auttoi Curly Girl-Facebook-ryhmän albumit. Albumeista löytyy kuvat tuotteista, jotka sopivat metodiin. Minä en jaksa lukea pitkiä INCL-listoja ja etsiä oikeita tuotteita. Tuotemerkeillä kun saattaa olla vain yksi tietty shampoo tai hoitoaine, joka sopivat metodiin. Minä olen huono lukemaan ohjeita, mutta kuvia katson sujuvasti. Kaikkea en ensimmäisellä ostosreissulla löytänyt, mutta shampoon ja hoitoaineita onneksi löysin ja pääsin heti kotona kokeilemaan metodia. Joissain kaupoissa on kuulemma jo oma hylly CG-metodin tuotteille. Metodiin sopivia tuotteita löytyy myös luonnonkosmetiikasta ja kampaamotuotteista. Minä lähdin kokeilemaan metodia markettituotteilla.

Ensimmäiseksi hiukset pestään shampoolla tai pesuaineella, jossa on korkea sulfaattipitoisuus, mutta ei silikonia. Tämä Final wash poistaa hiuksista niihin kertyneen silikonin ja muotoilutuotteet. Pesu tehdään vain kerran, silloin kun aloittaa metodin käytön. Myös silloin, kun erehtyy käyttämään vääriä hiustenhoitotuotteita tehdään final wash. Pesun jälkeen hiuksiin olisi pitänyt laittaa hiusnaamio. Minulla ei ollut hiusnaamiota vielä tässä vaiheessa. Niinpä siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen.





Jatkossa hiuksia pestään hoitoaineella eli tehdään Co-wash eli Condition wash. Hiuksia pestään hoitoaineella päänahkaa hieroen viiden minuutin ajan. Myös sulfaatiton shampoo kävisi, mutta monet tuntuvat käyttävän pelkkää hoitoainetta. Niin myös minä. On ollut yllättävää, miten hiukset ovat puhdistuneet pelkällä hoitoaineella pestessä. Ennen tämän metodin kokeilemista minä en käyttänyt koskaan hoitoainetta. Hiustenhoitorutiinini oli joka toinen päivä shampoo ja joka toinen päivä kuivashampoo.

Hoitoainepesun jälkeen on vuorossa Hoitoaine. Hiuksiin laitetaan hoitoainetta, joka voi olla sama kuin co-washissa. Halutessaan voi käyttää myös kosteuttavampaa hoitoainetta tai hiusmaskia. Hoitoaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti. Hoitoainetta laittaessa hiuksia voi haroa sormilla tai harvahampaisella kammalla. Minä en ole kampaa lyhyisiin hiuksiini tarvinnut.

Pesun jälkeen märkiin hiuksiin puristellaan hiuksiin jätettävä hoitoaine. Hoitoaine puristellaan latvoista ylöspäin ja mielellään pää alaspäin.

Hoitoaineen jälkeen vuorossa olisi muotoilu. Hiuksiin puristellaan runsaasti geeliä. Geelin on tarkoitus pitää pörröisyys poissa. Minä olen kokeillut geelin käyttöä kerran. Seuraavana päivänä "kiharani" oikenivat ennätysnopeasti. Pelkään myös geelin saavan hiukseni näyttämään rasvaisilta. Niinpä olen toistaiseksi vain skipannut tämän vaiheen.






CG-metodissa hiuksia ei saa kuivata pyyhkeeseen vaan ne plopataan eli kuivataan T-paitaan. T-paita asetellaan sängylle ja hiukset asetellaan pää alaspäin paidalle. Tosin minun lyhyissä hiuksissani ei paljon asettelemista ole. Lopuksi T-paita sidotaan päähän. Olen pitänyt paitaa päässäni noin puoli tuntia. Sitten hiukset ovatkin jo melko lailla kuivat. Ryhmän keskustelut monen tuntien kuivaamisesta eivät koske minua. Enkä todellakaan tarvitse hiustenkuivaajaa, jossa on diffuuseri. En edes tiedä mikä se diffuuseri on, mutta sitä saisi tässä metodissa käyttää.

Alla olevassa kuvat hiukset ovat vielä märät ploppauksen jäljiltä. Menin nukkumaan, kun hiukset olivat vielä vähän kuivuneet. Yöksi hiukset pitäisi kiinnittää ananakselle, jotta kiharat eivät suoristu. Tavallista puuvillaista tyynyliinaa parempi vaihtoehto olisi silkkinen tyynyliina. Eipä ollut ananasta eikä silkkistä tyynyliinaa.

 

Näytinkin sitten seuraavana päivänä tältä (alla oleva kuva). Kiharoita voi freesata puristelemalla vedellä tai hoitoaineen ja veden yhdistelmällä.



Joskus saatan näyttää aamulla myös tältä.




Tai tältä. Koskaan ei tiedä minkä näköisenä herää!



Ehkä huomasitkin, että en vielä täysin ole tämän metodin kaikista saloista selvillä. Pellavansiemeniä on kaapissa, mutta geeliä en niistä ole vielä keitellyt. Muutenkin olen ottanut aika rennosti ja vähän sinnepäin. Oleellista on, että hiuksia ei saa kammata kuivana eikä niitä saa kuivata froteepyyhkeeseen tai käyttää hiustenkuivaajaa paitsi se diffuuseri-juttu. Suoristusrauta on myös ehdottomasti kielletty.

Ryhmästä luin, että päänahalta ja hiuksilta voi mennä jopa 10 kuukautta tottua uusiin hiustenhoitorutiineihin. Saa nähdä, miten kauan itse jaksan tätä metodia yrittää toteuttaa.





Käy lukemassa:

Kokemukseni kokeiltuani kaksi kuukautta Curly Girl-metodia.