Keskeneräinen Rio de Janeiro.



Keskeneräinen Ateena.

Kirjoitinkin jo miehen ja minun kahdenkeskisestä viikonlopusta Kahdestaan-laivalla postauksessa. Nyt luvassa on tunnelmia Tukholmasta.


Laiva saapui sumuiseen Tukholmaan aamulla 6.30. Kävelimme nopeasti laivasta ulos, että ehdimme saada matkatavarat päiväksi säilytykseen. Lokeroita oli paljon tyhjänä niin, että ehkä vähempikin kiire olisi riittänyt. Siihen se kiire sitten onneksi loppuikin. Meillä oli koko loppupäivä aikaa olla Tukholmassa. Paikkoja, joissa halusimme käydä oli niin vähän, että suurin osa ajasta mentiin ihan vain fiiliksen mukaan aurinkoisesta päivästä nauttien.



Kävelimme satamasta Urban Deliin (Nytorget 4). Aamupalaa ja Urban Delin aukeamista jouduimme odottelemaan tunnin verran, mutta kyllä se kannatti. Erilaisia sämpylöitä, myslejä, jogurtteja, mehuja, paljon luomua, erikoiskahveja ja teetä. Vieressä oli leikkipuisto, jossa olisi ollut lastenkin kanssa hyvä odotella paikan aukeamista. Jep, lapset tulivat mieleen tässä vaiheessa matkaa.


Olin googlettanut yhden museon, jossa halusin reissun aikana käydä. Fotografiska museet sattui vielä sijaitsemaan Vikingin terminaalin lähellä. Niinpä kävelimme aamupalalta valokuvataiteen museoon. Meidän ei tarvinnut käyttää Tukholmassa julkisia ollenkaan. Käveltyä tulikin sitten aika paljon.


Museossa vaikutuksen meihin molempiin teki Nick Brandtin valokuvat. Ne ovat nähtävillä museossa 13.9 saakka. Voit käydä kurkkaamassa:  Nick Brandtin kuvia Museossa on myös näköalakahvila, mutta sen verran tukeva aamupala oli takana, että emme jääneet museoon syömään tai juomaan. Lisäksi museon kaupassa oli kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaa.


Museosta kävelimme keskustaan. Etsimme Top Shopia, joka onkin sitten ilmeisesti lopetettu jo useampi vuosi sitten. Ja minun kun oli tarkoitus ostaa itselleni housuja Top Shopin Long-mallistosta. Keskustassa kiertelimme kaupoissa ja söimme lounaaksi sushia.



Välipalaksi ostimme mansikoita ja kirsikoita, jotka söimme jossakin puistossa.



Kuljeskelimme myös Vanhassa Kaupungissa.

Saimme viettää viime viikonlopun kahdestaan miehen kanssa. Viime vuosina olemme viettäneet harvat kahdenkeskiset päivät usein jollakin parisuhdekurssilla. Se on tehnyt suhteellemme hyvää ja jatkossakin meillä on tarkoitus noin kerran vuodessa osallistua jollekin parisuhdekurssille tai vastaavalle ajatuksena parisuhteen määräaikaishuolto.


Tällä kertaa teimme kuitenkin jotain muuta. Varasimme matkan Tukholmaan. Menomatkalla laivana oli Viking Linen uusin laiva, Viking Grace. Laiva lähti Turun satamasta perjantaina klo 21 ja Tukholmassa olimme lauantaina klo 6.30. Paluumatkalla laiva oli Amorella ja se lähti Tukholmasta klo 20. Turkuun saavuimme sunnuntaina klo 7.45.


Meille jäi aikaa olla Tukholmassa noin 12 tuntia. Se olikin yksi syy, miksi valitsimme lähdön Turusta ja laivan vaihdon Tukholmassa. Toinen syy oli nähdä Viking Grace, uusi laiva. Ja olihan se Grace hieno. Joimme alkuun kuohuviiniä Shampanja baarissa ihaillen samalla Saariston maisemia, sitten kiertelimme laivaa. Valokuvasimme kannella auringonlaskua Söimme drop in-ravintolassa. Olisihan laivalla ollut myös Spa ja tietenkin yökerho, mutta hyttimme pehmeä parisänky oli houkuttelevampi valinta. Pitihän koko seuraava päivä jaksaa kierrellä Tukholmassa. Instagramissa reissukuvat löytyvät tällä kertaa hastagilla #murunkanssamatkalla





Paluumatkan laiva Amorella olikin sitten vanhempi ja me varsin väsyneitä. Kävimme kuitenkin syömässä Buffet illallisen. Ei jonoja, ryysimistä tai örveltämistä. Ruoka oli hyvää. Ravintolassa ihmisiä, etenkin lapsiperheitä viihdytti kaksi taikuria. Syömisen ja pienen laivalla kiertelyn jälkeen kutsui kuitenkin ikkunallinen hytti ja parisänky.



Kirjoitan Tukholmasta erillisen postauksen. Tämä oli tällainen pikafiilistely reissusta väsyneenä, mutta henkisesti virkistyneenä.

Viime keväänä meidän nuorin ei puistossa juuri muuta tehnyt, kun istui keinussa. Kun hän halusi ulos, hän yleensä sanoi: "Heijaa mennään." Ja kyllä sitä sitten keinuttiinkin. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että onko se fanaattinen keinuminen edes normaalia. "Heijaa, heijaa" "Rainbow Dash-vauhdit" ja mitä näitä sanontoja olikaan. Jos ehdotin taaperolle jotain muuta tekemistä, hän korkeintaan halusi vaihtaa viereiseen keinuun.








Nyt keinuminen on pikku hiljaa jäänyt vähemmälle. Taaperon lempipuuhaa tuntuu olevan kiipeäminen. "Ite piipee!"

On tässä silti ollut totuttelemista arkeen. Tosin nyt kun luin vuoden takaisen kirjoitukseni samasta aiheesta, joka muuten löytyy täältä: Ensimmäinen viikko vuonna 2014, niin huomaan että aika helppohan tämä ensimmäinen viikko on tänä syksynä ollut. Kukaan ei aloittanut mitään täysin uutta. Pojilla alkoi toinen ja kolmas luokka ja tyttökin on jo toista vuotta samassa kerhossa. Kukaan ei aloita edes uutta harrastusta. Suuret muutokset ovat edessä vasta ensi vuonna, joten nautitaan nyt tästä "rauhallisesta" syksystä.

Tähän ensimmäiseen viikkoon on mahtunut kauniita päiviä ja jalkapalloa. Jalkapallohuumassa siis eletään edelleen. Molemmat pojat pelaavat, keräävät futiskortteja ja seuraavat instagramissa lähinnä jalkapallon pelaajia. Lauantaina molemmat pojat olivat turnauksessa ja tänään vain vanhempi. Onneksi 5-vuotiaalla on hyvä ystävä ja hänellä ihanat vanhemmat, jotka ottivat tytön tänään lähes koko päiväksi leikkimään. Tyttäremme pääsi ystävänsä perheen mukana lisäksi mukavaan tapahtumaan ja välttyi täten yhdeltä päivältä kentän laidalla. Viikonlopun saldona oli kaksi tsempparipalkintoa meidän perheeseen, joten vaikuttaa siltä, että kentän laidalla ollaan jatkossakin huoltojoukoissa ja kannustamassa.


Nämä viimeiset kuvat ovat kännykkäräpsyjä Instagramista. Olen siellä nimellä minna_kiljustenblogi

Neulon lähes aina pidemmillä matkoilla autossa. Olen huomannut, että vähänkään monimutkaisempaa käsityötä ei yleensä tule juuri neulottua reissussa, joten siksi pussukka sisältää lähes poikkeuksetta perussukat.


Näitä sukkia aloin neulomaan lentokoneessa 13.6, joka muuten sattui olemaan Knit in Public-päivä. Minulla oli nämä siis Espanjassa mukana. Siellä ei tullut paljon puikkoja heilutettua. Siksipä nämä valmistuivat vasta nyt.

Jo jonkin aikaa minusta on tuntunut, että tarvitsisin hetken aikaa vain itselleni. Ihan yksin. Kesä on ollut mukava, vauhdikas ja täynnä ihania ihmisiä. Minä vain kaipaan välillä omaa aikaa. Hiljaisuutta ja rauhaa. Nyt en ole kuitenkaan malttanut järjestää itselleni omaa aikaa. Oli niin paljon kaikenlaista mukavaa menoa. Omaa aikaa on tullut kuitenkin nipistettyä joka ilta yöunista ja arvaahan sen miten tässä sitten lopulta kävi. Nyt on kurkku kipeä ja kesäflunssa iski.


Buranaa, Panadolia ja Carmolista. Ja lepoa.


Niin kipeä en ole, että en tänään menisi lukupiirin tapaamiseen. Nyt kesällä lukupiirissä on luettu Myrskyluodon Maijaa. Tuo kolmas kirja on minulla vielä kesken. Taidan käpertyä sohvalle Maija kainalossa. Taustalla soi Kaija Koo. Sitä kuuntelen aina kipeänä tai apeana. Kunnon sydänsuru-musiikkia.

Tässä pikaiset räpsyt sukista, joiden takia Jyju-15 haaste ei valmistunut ajoissa. Tuossa haasteessahan olisi ollut tarkoituksena neuloa 20 työtä jouluyön ja juhannuksen välisenä aikana. Meinasin jo kyllästyä koko sukkiin, mutta tällä viikolla nämä vihdoin valmistuivat. Ohjeessa luki koko 39, mutta nämä sukat vastaavat kyllä pikemminkin kokoa 42.

Heinäkuussa...

Mies oli töissä ja me muut pääsääntöisesti kotona. Lapset ehtivät nähdä kavereita. Minä keskityin muun muassa heinäkuun projektiin eli minimalismihaasteeseen. Siinä vähennetään tavaroita siten, että kuukauden ensimmäisenä päivänä yksi, sitten kaksi, kolmantena päivänä kolme jne. Loppukuuhun osuneiden reissujen vuoksi muutaman viimeisen päivän poistot ovat vielä tekemättä, mutta kyllä täältä on vielä helppo tavaraa vähentää.



Vietimme kaksi kesäistä ja lähes helteistä päivää maalla. Juuri luin lehdestä, että niitä hellepäiviä oli täällä meillä heinäkuussa kolme.




Kävimme taidenäyttelyssä.



Lomailimme Mikkelissä.



Sain valmiiksi säärystimet.



Liityin Slow-blogeihin. Hämeen alueen sisustus- ja lifestyleblogien facebook-ryhmä löytyy tuosta linkistä.



Kuopus täytti kaksi vuotta.


Heinäkuu vaihtui elokuuksi, kun olimme Keski-Suomessa. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan mies kiersi rallissa poikien ja vanhempiensa kanssa. Samaan aikaan minä ja tytöt lomailtiin äitini luona, jonne myös väsyneet rallimiehet ehtivät muutamaksi päiväksi lomailemaan. Instagramista löytyy enemmän kuvia. Tällä kertaa hastagilla #kiljusetkeskisuomessa