Mukava iltapäivä huipentui häkellyttävään lahjavyöryyn. Minut yllätettiin täysin. Ei tullut mieleenkään, että minua olisi muistettu. Ihana yllätys! Huikea loppu mukavalle keväälle, jonka olen saanut hoitolasten kanssa viettää ja heihin paremmin tutustua.

Äitini tuli miehensä kanssa perjantaina asuntovaunulla Lahteen. Äitini mies lähti perjantai-iltana kuljettajaksi Vierumäelle. Poika pääsi kaverinsa kanssa paluumatkalla leirintäalueelle uimaan ja saunaan. Poika jäi yöksi asuntovaunuun mummin ja hänen miehensä kanssa. Aamulla joukko starttasi jo aikaisin Vierumäelle turnaukseen.



Mies lähti lauantaina kuljettamaan toista poikaa Helsinkiin. Taapero halusi yllättäen lähteä mukaan. Minä jäin siis kotiin 6-vuotiaan kanssa. Ja osan ajasta tyttö oli kaverinsa synttäreillä. Sain siis olla yksin kotona melkein kaksi tuntia! Harvinaista ja ihanaa! Lauantai-iltana me kaikki kokoonnuimme leirintäalueelle. Saunottiin ja uitiin. Useampi talviturkkikin lähti. Minäkin uskaltauduin uimaan 17 asteisessa vedessä. Kaksi keskimmäistä lasta jäivät vielä yöksikin asuntovaunulle äitini ja hänen miehensä luokse. Oli outoa kuin kotona oli vain kaksi lasta.





Etukäteen vähän hirvitti, että miten me näistä viikonlopun aikatauluista selvitään ja ollaanko maanantaina ihan väsyneitä viikonlopun menoista. No, ainakin äiti on virkeä! Tämä viikonloppuhan on ollut "helpompi" kuin normaalit viikonloput. Ensi viikolla ollaan myös vajaalla kokoonpanolla. Esikoinen on kaksi yötä leirikoulussa ja pikkuveli yhden. Pyykkäystä ja pakkausta siis luvassa.

Minun piti palata elokuun alussa vakituiseen työpaikkaani sairaanhoitajaksi keskussairaalaan.




Jo jonkin aikaa olen jossitellut kahden vaihtoehdon välillä.




Tänään oli se päivä, kun tein lopullisen päätöksen.




En palaa vanhaan työpaikkaani, vain irtisanoin itseni.

Ihan kaikkia Olavi Lanun veistoksia emme nähneet, vaan kiertelimme puistossa tai pikemminkin metsäpoluilla sen verran kun lapsilla riitti kiinnostusta. Matkan varrelle mahtui jyrkkiä nousuja ja laskuja. Oikein hyvää "vuorikiipeily"-harjoitusta sanoi meidän 6-vuotias.







Lanu-puiston jälkeen menimme sataman leikkipaikalle kiipeilemään ja leikkimään. Leikkien jälkeen suuntasimme takaisin Pikkuveskulle etsimään sopivaa picnic-paikkaa.


Eväinä meillä oli tekeminäni lihapullia, tummaa reissumiestä ja juustoa, viinirypäleitä ja vesimelonia. Jälkiruuaksi olin napannut mukaan välipalakeksit. Eväät maistuivat kaikille hyvin. Ja antoivat sen verran voimia, että lapset ja hoitaja jaksoivat kävellä hyvillä mielin bussille ja vielä bussilta kotiin.



Linnuista näimme ja tunnistimme Sorsan, naurulokin ja talitintin. Sorsanpoikasiakin pääsimme ihastelemaan.




Kuvissa näkyy omat tyttäreni. Hoitolasten kuvia en tietenkään nettiin laita.


Ei-lahtelaisille tiedoksi että, Lanu-puisto on veistospuisto, jossa on 12 kuvanveistäjä Olavi Lanun suurta betonista valettua veistosta. Tuhansia työtunteja vaatineessa veistosten valamisessa on ollut apuna Lahden taideinstituutin opiskelijoita. Veistokset on suunniteltu sulautumaan ympäröivään luontoon. Veistosten väritys muistuttaa luonnonkiveä ja niiden annetaan sammaloitua.

Esikoisen luokka järjesti ravintolapäivänä Meri-intiaanien kevätkioskin. Tarjolla oli kookoskermaistalinssibataattisosekeittoa siemennäkkärin kanssa, nokkospiirakkaa, makeita raakaherkkuja ja smoothieta. Meidän perheen panos oli ostaa ja syödä kaikkia ihania herkkuja. Lisäksi mies toimi roudarina ja me osallistuimme myös tarvikekustannuksiin.




Nokkospiirakka oli minun suosikkini. Tai siis ainakin yksi suosikeista.



Tytöt ihastuivat laventelikekseihin. Niiden ostamisesta meinasi vain tulla ongelma. 6-vuotiasta jännitti mennä ostamaan keksejä yksin. 2-vuotias onneksi pelasti tilanteen ja kävi ostamassa keksit. Tosin hänellä oli rahaa vain yhteen keksiin ja hän otti kaksi. Reippaasti 2-vuotias kävi vielä viemässä puuttuvat rahat.










Suomi voitti juuri Venäjän välierässä ja nyt me lyllerrämme hetkeksi ulos kaiken tämän herkuttelun jälkeen. Pelin aikaan täällä nimittäin syötiin myös äijärinkeleitä.

Minä en ole aiemmin käyttänyt Dr. Hauschkan tuotteita. Olen erilaisten kosmetiikkasarjojen sekakäyttäjä ja luonnonkosmetiikasta minulla ei ole juurikaan aiempaa kokemusta. Yhden illan kokemuksella olen sen verran vaikuttunut Dr. Hauschkan tuotteista, että aion suunnata ostoksille. Ainoa, mistä en ole valmis luopumaan on ripsiväri. Tykkään nimittäin käyttää ripsiväriä, joka poistetaan 38 asteisella vedellä. Kuulin koulutuksessa, että on ihmisiä, joiden silmät eivät kestä tavallisia ripsivärejä, mutta heille sopii kuitenkin Dr. Hauschkan ripsari. Eli ehkä sitäkin joskus, jos omat silmäni herkistyvät näille ei-niin hellävaraisille ja luonnollisille ripsareille. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.




Kaikki Dr. Hauschkan luonnonkosmetiikka-iltaan osallistuneet saivat kotiin vietäväksi muutamia näytteitä. Tässä kokemuksiani ja ajatuksiani joistakin kokeilemistani tuotteista. Niin ja nuo käyttöohjeet olen vielä tarkistanut Dr.hauschkan nettisivuilta.

Puhdistusvoide on pehmeän rakeista. Se tuntuu melkein kuorintavoiteelta, mutta sitä se ei ole. Puhdistusvoide levitetään kasvoille molemmin käsin painelemalla. (Alkuun teki kyllä mieli hangata kuorintavoiteen tavoin.) Puhdistusvoiteessa on voimakas tuoksu, joka kuitenkin laimenee. Kun menin sanomaan lapselle hyvää yötä kasvojen puhdistuksen jälkeen hän kysyi heti, että mitä minä olen syönyt. Tuoksutin kasvojani myös miehellä. Hän huomasi uuden tuoksun, mutta se ei ollut kuulemma ollenkaan häiritsevä hänen mielestään.

Kasvovesi tulee ohjeiden mukaan suihkuttaa puhdistetulle iholle ja painella kevyesti käsillä ihoon. Tapanani on tähän saakka ollut hangata kasvovesi puhdistuslapulla kasvoihin. Nyt jäi kysymättä, että miksi kasvovesi tulee painella käsin? Tietääkö joku viisaampi? Seuraavaksi ostan mielellään Dr.Hauschkan kasvoveden. Ajattelin kuitenkin vielä käyttää oman vanhan kasvoveteni loppuun.

Laventeli-santelipuu vartalovoiteesta tuli mieleen lapsuus. Meillä on ollut laventelia pienissä tuoksupussessa vaatekaapissa. Tämä tuoksumuisto ei ollut ollenkaan epämiellyttävä asia. Vartalovoiteen tuoksu kuulemma auttaa selkeyttämään ajatukset. Se ei olisi ollenkaan pahitteeksi tässä nykyisessä ruuhkaisessakin lapsiperhe-arjessa. Rasva levittyi hyvin ja imeytyi nopeasti. Se jos jokin on myös hyvä asia!

Huulikiilto on vähintäänkin yhtä hyvä kuin aiemmat käytössäni olleet huulikiillot. Tämä vaan tuntuu hoitavammalta. Huulet jäivät ihanan pehmeiksi. Niin ja huulikiillosta löytyy myös sitä kiiltoa ja väriä.


Tässä kollaasissa laitetaan sävyttävää värinestettä päivävoiteen sekaan.


Itselle muistiin, että ostoslistalle tulee myös meikkivoide sävyä 3 ja huultenrajauskynä sävyä 3. Kivannäköisen ja kestävän värin huuliin sai laittamalla huultenrajauskynää ja päälle huulirasvaa. Niin, että pitänee se Dr. Hauschkan huulirasvakin sinne ostoslistalle lisätä!


Mitenkä teillä, käytättekö luonnonkosmetiikkaa vai tavallista? Onko Dr. Hauschka ennestään tuttu?

Itse en ole ollut minkään yksittäisen kosmetiikkasarjan käyttäjä. Kaapeista ja meikkipussista löytyy monen merkkistä tuotetta. Ja liian usein ihonhoidossa tulee myös luistettua. Nyt olisi taas aika skarpata! Ja jatkossa aion ostaa ja kokeilla enemmänkin Dr. Hauschkan tuotteita. Koska miksipä en ostaisi hyviä tuotteita, jotka kaiken lisäksi on tehty biodynaamisesti viljellyistä ja luomulaatuisista rohdoskasveista. Dr.hauschkan nettisivuilta luin, että kyseessä on sertifioitu luonnonkosmetiikka. Tuotteilla on valvotulle luonnonkosmetiikalle myönnettävä BDIH-merkintä, kansainvälinen NATRUE-merkintä tai molemmat sertifikaatit.


Ps. Kaikki kuvat ovat kännykällä räpsäistyjä eli laatu on mitä on. Lupasin ottaa kuvia illasta ystäväni puolesta Dr.Hauschkan instagram-tilille. Dr. Hauschka Instagramissa! Tämä blogipostaus on kuitenkin kirjoitettu ihan omasta halusta enkä hyödy tästä mitään. Sain  luonnonkosmetiikka-illasta samat näytteet kuin kaikki muutkin osallistujat. Halusin kuitenkin vinkata täällä blogissa luonnonkosmetiikka-sarjasta, joka on ollut olemassa jo lähes 50 vuotta ja jota minäkin testasin ensimmäisen kerran vasta tällä viikolla!

Keinuja oli juuri sopiva määrä.



Lähdimme kävelylle metsään.







Vesi oli kylmää.



Minä räpsin kuvia.



 Edelleen täysin automaattiasetuksilla.






Retki päättyi puistoon.