Minulla ei ole ollut paljoakaan omaa aikaa lasten syntymän jälkeen. En ole sitä osannut ottaa enkä oikein kaivannutkaan. Tai en ole ymmärtänyt sitä kaipaavani ja tarvitsevani. Nuorimmasta, kesällä kaksivuotta täyttävästä taaperosta olin ollut yhden yön erossa, kun viime viikolla lähdin viideksi päiväksi reissuun ilman lapsia ja miestä.


Mieheni ehdotti jo talvella, että voisin pitää omaa lomaa hänen talvilomallaan. Hän pyörittäisi täällä arkea lasten kanssa ja näkisi, mitä se todella on. Ja minä pääsisin hetkeksi irti tästä kaikesta pyörityksestä. Useampi viikko meni miettiessä, mitä minä todella haluaisin tehdä ja mikä rentouttaisi oikeasti. Ei ollut nimittäin helppo päätös! Googlailin ja mietin kaikenlaista joogaleireistä kaupunkilomiin. Lopulta matkakohteeksi valikoitui Pärnu ja matkaseuraksi toinen kotiäiti. Instagram tilini täyttyi matkakuvista. Kyseessä ei siis ollut someloma, vaikka sellaistakin minulle ehdotettiin. Surffailin surutta kännykällä netissä, kun minun liittymässäni se on samanhintaista Virossa kuin Suomessa. Matkakuvia löytyy instasta hastagilla #mannaminnamatkalla



Kun matkakohde ja matkaseura oli päätetty, niin piti miettiä, mitä lomalla halutaan tehdä. Minulle tärkeintä oli päästä hetkeksi hengähtämään, kuulla mahdollisesti muutama oma ajatus, syödä ilman keskeytyksiä ja nukkua ilman herätyksiä. Rentoilua, ei mitään ihmeellistä.


Mitä lomalla sitten tehtiin? Kävimme Pärnussa kampaajalla ja jalkahoidossa. Lyhyiden hiusten leikkaus ja värjäys maksoi muuten 35€. Kiertelimme kaupoissa. Ostokset ja tuliaiset jäivät pieniksi, mutta tämä ei ollutkaan mikään shoppailumatka. Uusien tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen ei vain kiinnosta tämän tavarakaaoksen keskellä. Kävelimme paljon ja pyöräilimmekin vähän. Söimme ravintoloissa ja kahviloissa. Itse teimme helppoja ja nopeita ruokia. Tauon pitäminen ruuanlaitosta ja tarkoista ruoka-ajoista oli ihanaa. Hmmm... Meillä taisi olla ruoka-aika kokoajan. Meillä oli lenkkarit mukana, mutta flunssani pahentuikin sen verran reissussa, että juoksemaan en uskaltanut enkä jaksanut lähteä. Yhdessä taidenäyttelyssä kävimme. Niin ja kävimmehän me rannalla. Kuulimme satakielen laulua ja lintua bongaillessa huomasimme olevamme ilmeisesti nudistirannalla.







Matkalla ei ehtinyt tulla liian ikävä kotiin. Kotonakin oli pärjätty hyvin ilman minua. Kotiin palasi väsynyt, mutta rennompi äiti. Olen yrittänyt säilyttää tätä rentoutta myös tähän lomanjälkeiseen arkeen. Ja uudella lomalle lähden aivan varmasti jossain vaiheessa!


Miksi mennä taksilla, kun voi kävellä?

Tänään ulkoilin kolmen lapsemme kanssa kunnolla pitkästä aikaa. Yksi joutui jäämään kotiin flunssan vuoksi. Mies jäi kotiin hänen kanssaan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä! Näissä kuvissa näkyy vain taapero. Kaksi muuta viiletti pitkin puistoa kavereidensa kanssa.


Nämä kuvat on otettu Launeen perhepuistossa. Tuli kyllä ihanan kesäinen fiilis. Auringosta, lapsista, kavereista, ensi viikolla alkavasta pikku lomasta ja siitä, että meidän asuntoesittelyssä kävi useita ihmisiä! Edes se ei harmittanut, että taapero jätti päiväunet (taas) väliin.

Tokaluokkalaisemme oli luokkaretkellä Korkeasaaressa. Hän pyysi saada ottaa mukaan puhelimen kuvien ottamista varten. Kännykkää en antanut ottaa mukaan. Annoin hänelle meidän pokkarin, joka on Olympus Tough. Se kestää vettä, pölyä ja käsittääkseni myös pieniä kolhuja. Kännykkää en antanut ottaa sen takia, ettei tulisi mieleen pelata sillä luokkaretkellä. Tosin ei se varmasti olisi ollut edes sallittua. En tiedä olisiko poika kiinnittänyt enemmän huomiota eläimiin ilman kameraa ja keskittyikö hän nyt enemmän kuvaamiseen kuin hetkessä olemiseen. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista katsella minkälaisia kuvia hän on ottanut. Hän otti yhteensä 90 kuvaa. Mukana oli kaksi videota.


Meillä pyritään pitämään kiinni lasten ruutuajoista. Niitä seurataan ja niistä keskustellaan ja väännetään lasten kanssa aika usein. Pojilla on mummojen vanhat puhelimet, joissa ei kovin kummoisia pelejä edes ole. Olen yrittänyt opettaa lapsille, miten paljon muuta tärkeämpää ja arvokkaampaa on kuin ruudun ääressä kököttäminen. Itse olen kyllä varsin huono esimerkki. Minulla ja miehelläni on älypuhelimet, joihin tulee Instagram-, Facebook-, Whatsapp- ja sähköpostiviestejä. Minä pidän puhelimen merkkiäänet hiljaisella ja yritän vältellä viestien tarkistamista liian usein. Mutta tuleehan sitä puhelinta räpellettyä välillä liikaakin. Blogikirjoitukset pyrin tekemään silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai kavereiden kanssa. Siksi näitä tuleekin nykyään aiempaa harvemmin, enkä yleensä ehdi keskittyä kovin pitkiin pohdintoihin.


Välillä tuntuu, että olisi helpompi katsoa lasten ruutuaikaa läpisormien ja antaa periksi, kuin katsella ja kuunnella kiukuttelua ja vinkumista siitä kun: "Koskaan ei saa pelata, aina sä kiellät!" Silti koemme miehen kanssa, että ruutuajan rajoittaminen on tärkeää ja meidän tehtävä on olla niitä "urpoja", jotka rajoja asettavat. Onneksi meidän pojat tykkäävät olla ulkona kavereiden kanssa ja pelata mm. sählyä ja jalkapalloa. Silti myös meillä uhkaavat ruutuajat välillä venyä turhankin pitkiksi. Toisaalta on päiviä, jolloin ei katsota mitään ruutua.


Meidän lapsia saa välillä muistuttaa siitä, että jos on katsonut vaikka elokuvan, niin samana päivänä ei kannata kysellä lupaa pelata tabletilla jalkapallopeliä. Samoin jos peliaika tabletilla loppuu, niin ei voi hipsiä pelaamaan puhelimella.


Miten teillä ruutuaika? Herättääkö tunteita ja keskustelua lasten kanssa?



Tämän postauksen kuvat on ottanut meidän tokaluokkalainen. Kuvia ei ole käsitelty eikä rajattu.

Osallistun Löysäpipoisten neulojien jouluyöstä juhannukseen haasteeseen. Siinä on tarkoituksena neuloa tai virkata 20 käsityötä jouluyön ja juhannuksen välisenä aikana. Olen jo esitellyt Kymmenen ensimmäistä työtäni. Nyt on vuorossa viisi seuraavaa.


Broken seed-sukat, Seitsemän veljestä, 110g, 3.4-1.5.



Sateenkaarisukat, seitsemän veljestä, 50g, 20.4-3.5



Tossut, Isoveli, 90g, 29.4-5-5



Tossut, Isoveli, 100g, 28.4-11.5



Siniset unisukat, seitsemän veljestä, 90g, 19.4-13.5


Vielä olisi viisi työtä kesken. En osaa oikein laskea, että onko minun mahdollista saada loputkin työt valmiiksi ennen haasteen loppumista. Muutenkin olen yrittänyt ottaa tämän haasteen rennosti. Stressaan muista asioista ihan riittävästi, joten haluan pitää neulomisen rentouttavana en stressiä aiheuttavana.

Sain tämän haasteen Lady of the Mess blogin Ladylta ihanien saatesanojen kera. Kiitos! Innostuin tästä haasteesta ja aloin heti miettiä omia vastauksiani. Muutamassa kohdassa kyllä jaarittelen asian vierestä, mutta kai sellaista saa omassa blogissa tehdä. 



Tämän haasteen avulla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille,  joilla on alle 1000 lukijaa.

Lopuksi haaste laitetaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.


Ladyn kysymykset ja minun vastaukset:

1. Mistä blogisi nimi tulee?

Olen aloittanut blogin pitämisen Kiljusen herrasväki-nimellä helmikuussa 2013. Blogimaailmaan eksyin loppuvuodesta 2012, kun raskaustesti näytti neljännen kerran plussaa ja mieli oli myllerryksessä. Voiko neljän lapsen kanssa matkustella? Miten arki sujuu? Voiko itsellä olla ollenkaan omaa aikaa tai harrastuksia? Näitä asioita mietin ja googlasin. Löysin erilaisia blogeja. Alkuun suurperhe-aiheisia, mutta pian myös muita. Samalla kypsyi myös itsellä ajatus, että olisi mukava kirjoittaa blogia. Jäisi kuvia ja juttuja talteen sekä olisi paikka, jossa esitellä omia käsitöitään. Ollaan aika kovaäänisiä ja siitä keksin tuon nimen. Blogin osoite on kiljustenblogi ja nimi Kiljusen herrasväki. Enpä tullut ajatelleeksi asiaa blogia aloittaessa. Muutenkin haluaisin blogille uuden nimen, mutta enpä ole asian eteen mitään tehnyt.  

2. Kaikista kirjoittamistasi postauksistasi, mikä on lempparisi?

Jälkeenpäin tykkään lukea ja katsoa millainen on ollut meidän "tavallinen päivä". Näitä postauksia oli jo vanhassa blogissani yksi, jossa päivä oli jaettu kahteen osaan Aamupäivä syyskuussa 2013 ja Loppupäivä syyskuussa 2013
Tästä nykyisestä blogista löytyy Tiistai lokakuussa 2014 ja Tiistai huhtikuussa 2015 ja tämä Postaus helmikuulta 2015 menee vähän samaan sarjaan. Vastaus kysymykseen on siis postaussarja "tavallinen tiistai"

3. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

Omaa aikaa. Harrastus. Kuvien ottamista ja talletamista nettiin muidenkin nähtäväksi.

4. Kallein aarteesi?

Jos ei lapsia saa mainita, niin Kalevala korun kultainen lapsikoru. Minulla tosin on toistaiseksi vain kolme helaa.



5. Mikä on mieleisin huonekalu kodissasi?

Sänky, Meillä Tempur-patja.

6. Millä päiväsi alkaa?

Liiankin usein kännykkä kädessä Instagramissa, bloglovinissa ja Facebookissa.

7. Teetkö unelmatyötäsi?

Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona. Ja tästähän minä olen haaveillut. Se pitäisikin muistaa myös huonoina päivinä.

8. Mikä on voimanlähteesi?

Käsityöt ja liikunta (kunhan vain saan itseni ensin liikkeelle). Toimiva parisuhde ja lapset ovat rakkainta ja tärkeintä ja myös voimaa antavia.



9. Kuvaile yhdellä sanalla parasta ystävääsi?

Luotettava.

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi?

Uuden onnen löytäminen on mahdollista.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?

Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa. Odotan koko perheen lomamatkaa etelän lämpöön, mutta myös pieniä arkisia hetkiä kotona ja retkillä.


 Haastan mukaan seuraavat blogit:

Uraäidin elämää - blogi, jossa on uraäidin päivityksiä elämästä ja käsitöistä.
Melskelän lapset - suurperheen äidin blogi, jossa eletään vauhdikasta arkea ja juhlaa.
Taikasaappaat - blogi, jossa kasvetaan ihmisenä ja yrittäjänä.
Shampanjaa sukkasillaan - blogin kirjoittaja kuvaa blogia osuvasti elämän sekametelisopaksi.
Lastensilmin - Lapsiperheen elämää Suomessa ja Algeriassa.


En haastanut yhtätoista blogia. Seuraan kyllä monia ihania blogeja, joita olisin voinut haastaa mukaan, mutta nyt iski väsymys. Lisäksi tämä konekin on jo jumittanut ja herjannut ihan riittävän monta kertaa. Parempi siis julkaista tämä haaste tällaisena, kun kohta mahdollisesti väsypäissään deletoida koko kirjoitus. Tämän haasteen saavat muutkin halutessaan napata mukaansa. Jos vastaat haasteeseen, niin olisi kiva lukea vastauksesi. Eli saa käydä kertomassa kommenteissa osallistuneensa haasteeseen.

Silmukan ytimestä - blogin haasteen aiheena toukokuussa on "lempivärisi". Ajattelin pitkästä aikaa osallistua tähän haasteeseen. Ensin meinasi tulla ongelma siitä, että minulla ei oikein ole yhtä lempiväriä. Lempivärini ovat vaihtuneet vuosien mittaan. Entisistä inhokeista on tullut lempivärejä ja entisistä lempiväreistä ei niin mieluisia. Näidenkin sukkien sateenkaarilanka on entinen inhokkini. Silloin kun tämä lanka tuli ensimmäisen kerran myyntiin, niin en tykännyt tästä enkä todellakaan ostanut. Nyt kun lanka tuli uudestaan myyntiin, niin olen ostanut tätä jo useamman kerän! Ehkä teen itsellenikin sukat tästä langasta.