Kun tauti iski, niin sukat jäivät tähän vaiheeseen. Lähes viisi päivää olen viettänyt makuuasennossa. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut neuloa tai lukea tai tehdä yhtään mitään. Mies joutui jäämään töistäkin kotiin tekemään etäpäivää ja hoitamaan sairaita lapsia ja minua.




Tänään olen ollut sen verran jaloillani, että räpsin nämä parit valokuvat. Ja ruuatkin olen syönyt pöydän ääressä.


Meidän perhe ei ole ainoa, jossa sairastetaan. Facebook kavereiden kesken on toivoteltu pikaista paranemista puolin ja toisin. Minun piti tänä viikonloppuna osallistua järjestelmäkameran perusteita kurssille, mutta kurssi siirrettiin opettajan sairastumisen vuoksi. Minulla olisi ollut myös yhdet aikuisten juhlat, mutta nekin jouduttiin perumaan juhlakalun perheessä riehuvan taudin vuoksi.  


Mitenkä teillä? Onko flunssaaalto iskenyt?


Ps. Ohje Muitaihaniatalvisukkiin löytyy nyt kokonaisuudessaan Muita Ihania- blogista Tuo linkki on ensimmäiseen ohjeeseen ja jatko ohjeet on julkaistu peräkkäisinä päivinä. Josko minäkin taas alkuviikolla pääsisin neulomaan keskeneräisiä sukkia.

Tällä viikolla huomasin muita ihania-blogissa talvivillasukat, joihin julkaistaan joka päivä pätkä lisää ohjetta. Näiden salamyhkäisten sukkien neulomisen idea on siis se, että joka päivä parin viikon ajan tulee ohje kuvioon ja samaan aikaan moni muukin neuloo näitä samaisia villasukkia. Nämä sukat tuntuvat saavuttaneen heti suuren suosion. Ainakin Instagramissa löytyi heti useita kuvia hastagilla #muitaihaniatalvisukat



Onko teillä kokemusta tällaisesta knit-along-neulomisesta? Ja onko puikot heiluneet ahkerasti tänä talvena?

Kahden ensimmäisen lenkin jälkeen minulta jäi heti kolme lenkkiä väliin. Sitten jaksoin hölkätä taas neljä lenkkiä kunnes yksi jäi väliin. Pelkästään laiskuus ei ole ollut este hölkkäilylle. Pakkanen on myös hillinnyt suurinta lenkki-intoa.

Aloitin yksityisenä lastenhoitajana tammikuun alusta. Tämä eroaa yksityisestä perhepäivähoitajasta siten, että lasten vanhemmat palkkasivat minut ja hoitavat kaikki tarvittavat pidätykset palkasta. Työnähän tämä on nyt samanlaista, koska hoidan lapsia meillä kotona. Minulla on siis ystävän lapset neljä kertaa viikossa hoidossa. Ihan uutta ja ihmeellistä tämä ei ole, sillä lapset ovat ennestään tuttuja. He ovat olleet meillä ennenkin hoidossa, tosin eivät aiemmin koko päivää vaan muutamia tunteja.

Ensimmäinen hoitoviikko meni normaalia lyhemmillä ulkoiluilla kovasta pakkasesta johtuen. Meidän 5-vuotias ei mennyt kerhoon vielä ensimmäisellä viikolla, joten minun ei tarvinnut miettiä kerhoon viemisiä ja hakemisia koko lapsikatraan kanssa. Muutenkin ensimmäinen hoitoviikko otettiin rauhallisesti ilman suuria etukäteissuunnitelmia. Mentiin lasten ehdoilla. Ohjelmassa oli lyhyet ulkoilut, vapaata leikkiä, piirtämistä, maalaamista, muovailua, lorukorttien ja kirjojen lukemista. Ja kyllähän me isompien kanssa leivottiin sämpylöitä sosekeitto-lounaalle sekä pyöriteltiin langasta nyörejä. Nyt kun muistelen ensimmäistä viikkoa, niin huomaan, että aika paljonhan me ehdittiin kaikenlaista tekemään.



Tämä toinen hoitoviikko alkoi onneksi inhimillisemmissä pakkaslukemissa. Niinpä pääsimme eilen luistelemaan lähikentälle. Isommat luistelivat ja pienemmät kolasivat lapioilla lunta. Lopuksi laskimme yhdessä mäkeä.

Tähän mennessä hoitolapsille ja toki myös näille kahdelle omalle on tarjottu lounaalla makaroonilaatikkoa, kasvissosekeittoa, jauhelihakastiketta perunoiden ja porkkanoiden kera ja kana-kookoskeittoa. Välipalaksi meillä on yleensä erilaisia hedelmiä ruisleivän kera. Ja on meillä kerran riisipuuroakin keitelty välipalaksi.


Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut?
Omat lapset ovat ottaneet hoitolapset hyvin vastaan. Myös koululaisten mielestä hoitolapset ovat mukavia, vaikka hoitolasten meillä olo asettaakin rajoituksia koululaisille. Esimerkiksi päiväuniaikaan ei voi meluta ja minä en anna käyttää ruutuaikaa silloin kun hoitolapset ovat meillä. Jonkinlaista kuherruskuukautta tässä sitten kai elellään. Toisaalta kun varautui pahimpaan, niin tulee positiivisia yllätyksiä. Tokihan omat lapseni ovat olleet väsyneitä hoitopäivien jälkeen. Paljon ohjelmaa ja koko ajan seuraa. Mutta enemmän nämä hoitolapset ovat tuoneet ilon hetkiä meidän elämään. Minunkin tulee enemmän puuhailtua lasten kanssa. Ruoka tarjotaan hoitopäivinä ajallaan ja se on etukäteen mietitty ja valmisteltu. Isommat kommentoivat, että minä en voi ragee silloin kun on hoitolapsia, etteivät he pelästy.

Vietimme viikonloppuna jo perinteeksi muodostunutta miehen suvun serkustapaamista. Jonkin verran käytiin keskustelua ja yritettiin laskea, että monesko tapaaminen tämä oli. Luultavasti kuudes. Tällä kertaa paikalle pääsivät kaikki kutsutut yhtä lukuun ottamatta. Meitä oli yhteensä 13.


Tapaaminen järjestettiin Mikkelissä. Aloitimme yhden aikaan skoolaamalla kuohuviinillä ja herkuttelemalla itsetehdyillä pizzoilla mieheni siskon ja hänen miehensä luona. Jälkiruuaksi saimme miehen serkun leipomia tuoreita pullia. Toinen pizzakuva oli uusi yhdistelmä minulle. Kesäkurpitsa, brie ja parmankinkku. Suosittelen kokeilemaan. Oli nimittäin hyvää!









Myöhemmin iltapäivällä kävimme hohtokeilaamassa. Oli mukavaa. Itse en ole keilannut ainakaan kymmeneen vuoteen. Enkä kovin montaa kertaa silloinkaan. Naistensarjan voitti tuli silti! Keilailun jälkeen kävimme yksillä ja sitten suuntasimme syömään. Ravintolaksi valittiin Bistro Vilee. Ja hyvä valinta se olikin. Minä söin 4 ruokalajin Saimaa menun. Pari ruokalajia jäi kuvaamatta kameralla, mutta instagramista nekin löytyvät.








Syömisen jälkeen siirryimme kahdella tilataksilla miehen toisen siskon luokse. Saunomaan ja syömään vähän lisää. Tämän talven suosikiksi meille on tullut Manchego, hunaja ja rouhitut pistaasipähkinät. Sitäkin suosittelen kokeilemaan.



Loppuillasta soitettiin musiikkia. Arvailtiin ihmisten suosikkikappaleita ja kuunneltiin tarinoita musiikkiin liittyen. Rentoa, mukavaa ja niin virkistävää, vaikka unet jäivätkin lyhyiksi. Uutta tapaamistakin jo vähän suunniteltiin.

Yöksi jakaannuimme kahteen eri paikkaan. Tässä kuva meidän aamupalalta. Aamupalalle tehtiin mm. Namaste sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Ihanan rapea kuori ja pehmeitä sisältä! Kannattaa etsiä netistä ohje ja testata, jos et ole vielä kokeillut. Ovat lisäksi todella helppo tehdä. Käsiäkään ei tarvitse taikinaan sotkea.

Loppuvuodesta ystäväni kysyi minua osallistumaan hänen kanssaan huhtikuun lopussa puolimaratonille. Niin hyvin tuo kaveri markkinoi juoksutapahtuman sekä harjoittelun helppouden ja yhdessä treenaamisen mukavuuden, että minä suostuin. Juoksu on jossain pääkaupunkiseudulla. Vielä on jäänyt itse tapahtuma tarkemmin selvittämättä. Kaverini sen toki tietää ja minullekin kertoikin, mutta ei jäänyt mieleen. Treeniohjelmat teimme myasics-sivustolla. Tällä hetkellä takana on kaksi lenkkiä. Molemmissa piti hölkätä yksi kilometri kymmenessä minuutissa. Ohjelma alkaa hitaasti. Toivottavasti motivaatio säilyy ja mitään vammoja ei tule. Itse en ole juossut juuri koskaan, sauvakävellyt sentään joskus. Että aika nollasta lähtee tämä puolimaratonille treenaus.


Suuri muutos kotiäidin elämässäni nyt vuoden alussa on se, että aloitin eilen yksityisenä hoitajana. Minulla on ystäväni kaksi lasta hoidossa neljä kertaa viikossa. Lapset ovat ennestään tuttuja, mutta onhan tämä silti alkuun uusien rytmien ja tapojen opettelua puolin ja toisin.


Eilen teimme myös kaupat tästä nykyisestä kodistamme. Saamme asua tässä ainakin maaliskuuhun saakka. Etsinnässä on siis uusi koti. Suuri muutos tämäkin. En oikein vielä usko todeksi, että tämä on myyty ja meidän on oikeasti löydettävä uusi koti. Toki olemme varautuneet muuttamaan väliaikaisesti vuokralle ennen kuin se oma koti löytyy.


Tämän postauksen kuvat ovat minun uudesta kalenterista, johon on tarkoitus kirjoittaa muistiin tämän vuoden tärkeät asiat. Kalenteri on Lahden Muotoilu- ja taideinstituutin valokuvauksen 2. vuosikurssin opiskelijoiden tekemä. Kalenterin kuvien aiheena on tänä vuonna Intohimo.




Minulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa Muotsikan valokuvausopiskelijoiden kalenteri. Silloin se näytti tältä.