Takana on toinen viikko ekopaastoa. Minun paastoni tarkoittaa tänä vuonna sitä, etten syö lihaa enkä kalaa. Oma perhe ja hoitolapset ovat syöneet pääsääntöisesti eri ruokaa kuin minä. En ole tehnyt itselleni mitään hienoja ja monimutkaisia kasvisruokaherkkuja. Ruokaa on yleensä pitänyt saada nopeasti ja helposti. Pienellä suunnittelulla olisin voinut vältellä eineksiä, mutta tämäkin on ihan riittävän hyvä. Haluan olla itselleni armollinen. Elämässä on nyt niin paljon muutakin kuin oma kasvissyönti.


Kun muut söivät jauhelihakeittoa ja  itseleivottuja sämpylöitä. niin minä söin linssikeittoa valkosipulilla maustetulla kermaviilillä ja sämpylöitä.



Muut söivät peruna-porkkanamuusia, makkarakastiketta, höyrytettyä parsakaalia paprikan ja tomaatin kanssa. Minä söin Lidlin pakaste falafelpihvejä makkarakastikkeen sijaan.




Kun muut söivät makaroonia ja tonnikalakastiketta veriappelsiinisalaatin kanssa, niin minä tein linssikeitosta ja tuoreista herkkusienistä kastikkeen.




Muut söivät riisiä, kanapihvejä, parsakaalia ja salaattia. Minä söin Lämmin kuppi Juusto ja parsakaalikeiton tuunattuna parsakaalilla ja valkosipulikrutongeilla. Lisäksi söin salaatin aurinkokuivatuillatomaateilla ja leipää.




Kun muut söivät kanakiusausta, niin minä söin herkkusienimunakkaan salaatin kera.




Kävimme viime viikolla Heinolassa syömässä Kusmiku ravintolassa. Minä tilasin vuohenjuustohampurilaisen. Toki tiedostan, että kilejä tapetaan vuohenjuuston takia ja lihaa heitetään pois. Kirjoitin asiasta blogiinkin viime vuonna otsikolla lihansyöjän syyllisyys.



Kun muut söivät riisiä ja uunissa paistettuja kanankoipia parsakaalin ja salaatin kanssa, niin minä söin jalotofua.



Viime viikon perjantaina muistin lukea pitkästä aikaa blogini sähköpostia. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen mainos ekopaasto retriitistä, joka järjestetään jo tulevana viikonloppuna. Minä olen jo vuosia sitten haaveillut jonkinlaiseen retriittiin osallistumisesta. Vuosia on kulunut ja retriittihaaveet melkein kokonaan unohtuneet tässä arjen kiireessä. Viikonlopun ajan mietin retriittiin osallistumista. Päädyin jo siihen, että en osallistuisi. Tulihan tämä vähän äkkiä ja meillä on jo suunnitelmia tulevaksi viikonlopuksi. Toisaalta jos en nyt osallistu retriittiin, niin milloin sitten? Mies oli kannustava, joten retriitti, Täältä tullaan! Kesti noin puoli minuuttia vaihtaa mielipiteeni retriittiin menemisen suhteen.

Viime viikon torstaina oli Lahden kaupunginteatterissa Ystäväni Viiru-näytelmän ensi-ilta. Sain tuttavaltani kaksi lippua loppuunmyytyyn näytökseen. Koska lippuja oli vain kaksi, niin valitsin teatteriseurakseni 4-vuotiaan kuopuksemme. Kaikki muutkin lapsemme olisivat varmasti näytelmästä tykänneet. Ja ainakin yksi koululaisistamme on menossa näytelmää luokkansa kanssa katsomaan. Kuopuksemme oli todella innoissaan teatteriin menosta. Huolella valittiin vaatteet ja hiuspompulat ennen teatteriin lähtöä.  Kun odottelimme katsomoon pääsyä, sattui Pesonen kävelemään ohitse ja hän kysyi tytöltäni, että onko tämä nähnyt pientä kissaa. Jännityksestä huolimatta tyttö uskalsi vastata. Tämän pienen kohtaamisen jälkeen tyttö odotti näytelmän alkamista entistä innokkaammin.




Minä olen lukenut kaikki Viiru ja Pesonen kirjat aiemmin vanhemmille lapsillemme ja nuorin on nähnyt Viirun ja Pesosen Pikku kakkosessa. Tiesimme siis molemmat mistä on kysymys. Nyt esityksen jälkeen olen lukenut Viirua ja Pesosta nuorimmalle sekä hoitolapsille. Kettujahti on oma suosikkini.

Näytelmä oli vähintään yhtä ihana kuin kirjatkin. Ystäväni Viiru oli jotenkin ihanan rauhallinen, mutta hauska. Lavasteet sopivat näytelmään loistavasti ja olivat kaikin puolin upeat, sopivan vanhanaikaiset, mielenkiintoiset ja "ViirujaPesosmaiset". Erikoistehosteet saivat 4-vuotiaan haltioitumaan. Ja hienoja ne olivat minunkin mielestäni.

En tiedä miten kuvailisin näytelmän henkilöitä. Pesonen, Viiru ja Rilla olivat juuri sellaisia kuin pitääkin. Pesonen hieman hajamielinen keksijä ja maalaisukko. Viiru energinen ja vilkas kissa. Rilla höpsö ja kaakattava kana.



Suosittelen ehdottomasti hankkimaan liput näytelmään Lahden kaupunginteatterin sivuilta. Teatterissa menee myös Tatun ja Patun Suomi. Sen kävimme katsomassa viime syksynä kaikkien lasteni ja äitini kanssa. Kirjoitin näytelmästä viime syksynä blogiinkin.




Teatterissa käynti oli ihana kokemus. Aivan liian harvoin tulee käytyä.

Viime viikonloppuna meidän sairastaneet lapset olivat siinä kunnossa, että pääsimme koko perhe ulkoilemaan. Ilma oli kaunis. Pakkasta oli jonkin verran, mutta ei onneksi tuulta.




Minä ostin vuosi sitten retkiluistimet ja niillä oli mukava luistella Lokin rannasta Mukkulaan ja takaisin aurattua reittiä pitkin. Jäällä oli paljon muitakin ulkoilijoita. Jäällä luisteltiin, käveltiin, pyöräiltiin ja hiihdettiin.






Alun perin meillä piti olla viikonloppuna kahden lapsen yhteiset sukulaissynttärit, mutta kun yhdellä lapsella oli torstaina lämpöä, niin juhlat peruttiin. Viime aikoina jyllänneiden pitkään kestäneiden kuumeiden takia oletimme, että lapsi olisi sairastanut koko viikonlopun. Onneksi olimme väärässä taudin keston suhteen ja lapsella oli lämpöä vain yhtenä päivänä.




Vielä perjantai arkea ja sitten lapsilla ja miehellä alkaa talviloma. Minulla ei tänä(kään) vuonna ole talvilomaa, mutta eiköhän me jotain yhdessä perheen kanssa ehditä tekemään myös työpäivieni jälkeen. Ainakin valoisuus on lisääntynyt, joten töiden jälkeen ehtii ulkoilla valoisassa. Ja saanhan minä ulkoilla myös töissä.

Nyt kun takana on neljä kasvisruokapäivää huomaan, että tämä on paljon helpompaa kuin vuosi sitten. Ruokien miettiminen ei vaadi ollenkaan niin paljon pähkäilyä. Meillä syödään normaalisti muutaman kerran viikossa kasvisruokaa, joten kasvisruuat ovat jo entuudestaan tuttuja.



Mitä minä olen syönyt lounaaksi ja päivälliseksi?  Salaatin avocadolla, juustolla ja saksanpähkinöillä. Linssikasvissosekeittoa valkosipulikrutongeilla. Punajuuri-vuohenjuustolasagnea. Lidlin pakaste falafeleja riisillä ja parsakaalilla. Santa Fe ravintolassa Tempe hampurilaisen. Uuniperunoita, salaattia ja nyhtökaura-fetapihviä.



Olo on ollut hyvä sekä henkisesti että fyysisesti. Nälkää ei ole tarvinut nähdä normaalia enempää. Tuntuu, etten ole jäänyt mistään paitsi. Ei ole haitannut syödä välillä eri ruokaa kuin muut. Juuston syöminen herättää pientä huonoa omaatuntoa. Ehkä ensi vuonna jätän maitotuotteetkin pois ekopaaston ajaksi.



Tämä paastoni ei ole uskonnollinen vaan ennemminkin ekologinen. Tarkoitus on myös hidastaa ja miettiä omaa, läheisten ja maapallon hyvinvointia. Pieni askel kohti ekologisempaa ja parempaa elämää?

Kuulun Facebookissa Blogisisaret-ryhmään. Ryhmän tarkoituksena on tuoda inspiraatiota ja luovuutta bloggaamiseen sekä tarjota vertaistukea bloggaajien kesken. Jokin aika sitten tuolla ryhmässä Kuiskauksia blogin Niina ehdotti ystävänpäiväkortti-vaihtoa blogisisarten kesken. Entisenä korttien askartelijana innostuin asiasta heti. Ei ehkä edes uskoisi, että olen joskus askarrellut paljonkin kortteja. Nykyään en nimittäin saa lähetettyä edes valmiita kortteja jouluna, ystävänpäivänä tai läheisten syntymäpäivinä.



Minä sain tässä ystävänpäiväkortti vaihdossa kauniin itsetehdyn kortin Inspiration blogin Viltsumarilta. Kortin välistä löytyi vielä yllätykseksi ihan minun värinen koru! Ihana yllätys blogisisarelta, joka askartelee kortteja ja tekee kierrätyskoruja.




Minä lähetin ystävänpäiväkortin Milli's little home - blogin Millille. Kortti on yksiosainen. Maalasin sinisiä sävyjä vesivärillä ja sirottelin märän maalauksen päälle suolaa tuomaan "talventaikaa". Tällä samalla tekniikalla olemme maalanneet myös hoitolasten kanssa. Kuoreen sujautin mukaan kultaisia ääriviivatarroja.



Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu pimeässä kännykällä. En nyt vain ehtinyt ja pystynyt valokuvaamaan päivänvalossa järkkärillä. Samasta syystä jäi kaikki muut ystävänpäiväkortit tekemättä ja lähettämättä. Kortin ja korun saaminen Viltsumarilta tuntui kuitenkin niin mukavalta, että taidan haastaa itseni lähettämään tänä vuonna enemmän kortteja ystäville. Viime vuonna en tainnut lähettää yhtään korttia, joten sen määrän ylittäminen ei pitäisi olla vaikeaa.

Nykyään ystäviin tulee pidettyä yhteyttä lähinnä somen kautta. Välillä whatsapp ja Messenger käyvät kuumana kun viestejä ja kuvia vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Puheluitakin tulee soitettua harvemmin. Onneksi moni ystävistä on instagramissa ja Facebookissa.

Minua ainakin kiinnostaa, millaisia kortteja muut blogisisaret ovat toisilleen lähettäneet.


Kuiskauksia / Itse tehty / Optimismia ja energiaa / Lumisiivet / Äidin kasvatusopas / Käsintehtyä ja kaunista / Inspiration / Pihlajan oksalla / Saippuakuplia olohuoneessa / Milli's little home / Taikasaappaat / Turkooseja unelmia / Mitäs meille....? / Kivempi blogi

Jos joku meidän lapsista sairastaa, niin se vaikuttaa oman perheen lisäksi kolmen muunkin perheen elämään. Olen yksityinen perhepäivähoitaja, joten hoitolapsillani ei ole varahoitopaikkaa. Vanhemmat voivat järjestää varahoidon itse, jolloin minä hyvitän sen heille takautuvasti hoitomaksussa. Tai sitten minä kyselen muilta yksityisiltä hoitajilta varahoitopaikkaa hoitolapsilleni ja maksan tälle hoitajille lasten hoidosta. Toisen hoitajan kanssa en voi tehdä pysyvää varahoitosopimusta, koska yleensä hoitajilla on ryhmä täynnä eli neljä lasta hoidossa. Lapsimäärä ei saa ylittyä perhepäivähoidossa edes poikkeustapauksissa.




Yksityisenä perhepäivähoitajana ei siis riitä, että ilmoitan pomolle olevani kipeä. Yrittäjänä minulla ei edes ole pomoa. Kunnan perhepäivähoidon ohjaajat kyllä valvovat yksityisten perhepäivähoitajien toimintaa ja sen lainmukaisuutta, mutta emme ole kuntaan työsuhteessa.




Kun minä tai lapsemme sairastuvat ilmoitan hoitolasten vanhemmille sairastumisesta ja siitä, että joudun pitämään hoitopaikan ovet kiinni. Samalla selvitän varahoidon tarpeen. Kyselen tarvittaessa yksityisten perhepäivähoitajien Facebook-ryhmässä varahoidon perään. Koen huonoa omaatuntoa sairastumisesta ja sen aiheuttamasta vaivasta. Toki hoidan myös sairasta lasta ja yritän välttää perheen sisällä lisätartunnat. Mahatautia taidan pelätä eniten. Viime aikoina olen vahtinut lasten käsienpesua kohta jo hulluuteen saakka. Jokaisen taudin kohdalla minun ei tarvitse sulkea hoitopaikkaa. Isommat koululaiset voivat jo sairastaa omissa huoneissaan ja he käyttävät eri vessaa. Tosin mainitsemani mahatauti on niin tarttuva, että jos joku perheestämme sitä sairastaan niin hoitoon ei kannata tulla.  



Kuvissa oleva nuorin lapsemme on ollut kipeää. Taas. Viimeisen kahden viikon aikana on ollut lievää kuumetta. Silmätulehdus. Korkeaa kuumetta. Yskää ja nuhaa. Yksittäisiä oksennuksia (Aina sänkyyn). Korvatulehdus.

Eikö tämä jo riittäisi? Aivan liian monta sairasviestiä olen jo hoitolasten vanhemmille joutunut lähettämään.

Kuvissa näkyvä peitto on neulottu Chunky Wool langasta. Tilasin langan Mansikkatilanmailla- blogin  Tainan innoittamana Adlibriksesta. Lanka on ihanan paksua. Neuloin peiton koon 30 puikoilla. Ainoa huono puoli peitossa on siitä lähtevä karva. Peitto saakin toimia lähinnä koristeena. Lapset saavat jatkossakin rakentaa majoja sekä vetää toisiaan lattialla fleecepeitoilla.

Blogissa olen tammikuussa esitellyt lähinnä vain lapasia.