Viimeinen työviikko - odotukset ja todellisuus

Olin ajatellut, että viimeisellä työviikolla järjestelemme yhdessä lasten kanssa leluja. Visiossani olisimme heittäneet rikkinäiset lelut roskiin ja laittaneet turhia leluja kiertoon. Ajattelin, että lapset olisivat mielellään pesseet leluja. Päiväuniaikaan olisin ehtinyt pesemään vaikka yhden ikkunan. Arvatkaa miten kävi?

Sää oli helteinen koko viikon. Kävin hoitolasten kanssa maauimalassa ja pihassa oli kahluuallas. Kävimme retkellä kauempana olevassa puistossa ja lähipuistossa tapaamassa aiemmin lopettanutta hoitolasta. Iltaisin kävin suppaamassa. Koko perheen kanssa uimme ja saunoimme Herrasmannin leirintäalueella. Näiden lisäksi oli vielä treenikuljetuksia iltaisin. Entä se siivous?

Ehkä arvaatkin, että skippasimme siivouksen ja lähinnä vain sotkimme ja annoinne pyykkivuoren kasvaa. Töiden suhteen en himmaillut, vaan jatkoin loppuun asti aivan, kun työt perhepäivähoitajana eivät loppuisikaan.

Viimeisenä työpäivänä minulla oli pieni aarteenetsintä hoitolapsille. Hoitolasten vanhemmat vuorostaan yllättivät minut kesken työpäivän musiikkiesityksellä. Takapihallamme soitettiin Apulannan Valo pimeyksien reunoilla viululla.

Hieman oli tyhjä olo, kun vanhemmat hakivat lapsensa hoidosta viimeisen kerran. En tiedä, mitä olisin osannut tehdä ellei minulla olisi ollut kampaajaa varattuna heti työpäivän jälkeen. Sen verran olin ilmeisesti tunnekuohun vallassa, että en meinannut löytää näkyvällä paikalla Lahden keskustassa olevaa kampaamoa.

Viikonloppu meni tytön futisturnauksessa, supatessa ja Herrasmannin leirintäalueella saunoessa ja uidessa. Sunnuntaina talo hiljeni, kun kolme lastamme lähtivät äitini kyydissä Keski-Suomeen. Kotiin jäi minun ja mieheni lisäksi 12-vuotias, joka ei halunnut jättää treenejään väliin.

Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää! 

Minä vielä tasailen pulssia ja opettelen lomalla olemista. 

Miten siellä ruudun toisella puolella menee?

Nyt on leikit leikitty - uutta kohti

Haaveilin perhepäivähoitajan työstä jo poikien ollessa pieniä vuonna 2008. Sain silloin kuitenkin vakituisen työpaikan keskussairaalasta sairaanhoitajana, joten palasin hoitovapaalta töihin poikien ollessa 3v ja 1,4v.  Ehdin olla töissä vuoden ennen kolmatta äitiyslomaa ja hoitovapaata. Kolmannen lapsen jälkeen olin töissä vain pari kuukautta ennen neljännen lapsen syntymää.

Viihdyin kotona ja paluu kolmivuorotyöhön sairaalaan ei houkutellut neljännen lapsen syntymän jälkeen. Neljännen lapsen ollessa 2-vuotias minulla oli aina välillä kaksi lasta muutaman tunnin hoidossa. Meidän nuorimmat olivat vastavuoroisesti näiden kahden lapsen äidillä hoidossa. Muutaman kuukauden jatkoimme onnkstuneesti näitä vaihtareita. Sitten toiselle äidille tuli ajankohtaiseksi ajatella paluuta töihin. Minä taas en halunnut palata omaan työpaikkaani. Mieleen tuli yhä useammin vanha haave työstä perhepäivähoitajana.

Samaan aikaan meillä oli iso remontti vesivahingon takia ja kotimme oli myös myynnissä. Pohdinnan ja yhteisten neuvottelujen päätteeksi tämä toinen perhe palkkasi minut yksityiseksi hoitajaksi lapsilleen. Aloitin työt tammikuussa 2016. Vuotta myöhemmin muutimme nykyiseen kotiimme ja aloitin työni yksityisenä perhepäivähoitajana. Ryhmässä aloitti myös uusi lapsi. Näiden vuosien aikana minulla on ollut ilo saada hoitaa seitsemää lasta kuudesta eri perheestä.

Jo vuosi sitten mietin perhepäivähoitajana lopettamista. Punnitsin plussia ja miinuksia. Ehdin jo ilmoittaa lopettamispäätöksestäni perheille, kun tulinkin toisiin ajatuksiin ja päätin jatkaa vielä ainakin vuoden. Nyt tuo vuosi tuli täyteen ja ihan oikeasti lopetan perhepäivähoitajana.

Miksi lopetan?

Haluan, että koti olisi pelkästään koti. Ei työpaikka eikä lasten hoitopaikka. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimiminen on yksinäistä. Minulla ei ole työyhteisöä. Tämä kevät oli koronan takia yksinäisempi kuin koskaan, sillä emme käyneet kerhoissa tai nähneet muita perhepäivähoitajia lapsineen. Työpäivät voivat venyä pitkiksi. Työt alkaa, kun ensimmäinen lapsi tulee ja loppuvat, kun viimeinen lähtee. 9 tuntia on tässä työssä lyhyt päivä. Minulla oli huono-omatunto jos minä tai joku perheestämme sairastuimme ja hoitolapset eivät voineet tulla hoitoon. Minulla ei ollut tarjota varahoitoa hoitolapsille. Toki vanhemmat tiesivät asian hoitopaikan vastaanottaessaan. Omien arkivapaiden pitäminen oli hankalaa. Muutaman kerran kehtasin pyytää vapaata omien menojen vuoksi ja aina se myös järjestyi.

Eilen oli haikea päivä. Hoidossa lopetti lapsi, joka on ollut minulla hoidossa alusta asti. Eli toinen niistä syksyn 2015 "hoitovaihtarilapsista". Myös toinen hoidossa lopettanut ehti olla useamman vuoden. Koko perheemme on saanut tutustua hoitolapsiin näiden vuosien aikana. Samalla hoitolapset ovat tutustuneet meihin ja tulleet myös läheisiksi. Oli ihana kuulla eilen, miten omat koululaiset innostuivat muistelemaan myös aiemmin lopettaneita lapsia.


Hoitolapsia muisteltiin muun muassa musiikin kautta:

"A lauloi Poppalooraa"
"Me laitettiin aina Macarena soimaan jos B ei halunnut herätä päikkäreiltä"
"C lauloi vessassa: Ikuinen lappu, takapenkil jatkuu"

Musiikkimuisteloihin lapset virittyivät todennäköisesti siksi, että minä sain yllätykseksi kesken viimeisen työpäivän takapihalle musiikkiesityksen. Saimme nauttia yhdessä hoitolasten ja yhden lapsen äidin kanssa viululla soitetusta Apulannan Valo pimeyksien reunoilla-biisistä. Myös mies keskeytti etätyönsä ja tuli ulos musiikkia kuuntelemaan.

Kiitollisena lopetan työni perhepäivähoitajana. Hengähdän hetken ja mietin, mitä seuraavaksi.

Sairaanhoitajan työ on muuttunut varmasti paljon kymmenessä vuodessa! 

Unelmamatkalla Jyväskylässä

*Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylä

Olen poistunut kotikulmilta viimeksi maaliskuun alussa ennen, kun koronarajoitukset astuivat voimaan. Silloin korona näkyi lähinnä lisääntyneenä käsidesin käyttönä ja kättelyn välttelemisenä. Harva osasi silloin aavistaa millainen kevät olisi edessä.Vietin maaliskuun alussa ihanan vuorokauden Visit Jyväskylän vieraana yhdeksän muun bloggaajan kanssa. Muisto tuosta reissusta ilahdutti ja antoi toivoa korona-aikana, kun elämä oli kutistunut kotiin ja tulevaisuus pelotti ja ahdisti.

Vasta nyt, yli kolme kuukautta Jyväskylässä vierailun jälkeen olen valmis kirjoittamaan bloggaajamatkasta. En ehtinyt julkaista blogikirjoitusta ennen poikkeustilan alkamista. Keskeneräinen kirjoitus painui yhä alemmas blogikirjoitusten listalla. Poikkeustilan aikana matkasta kirjoittaminen tuntui väärältä. Kun jo lähikauppaan meneminen ahdisti, en voinut kuvitellakkaan matkustavani toiseen kaupunkiin. Nyt kun kotimaanmatkailua ei ole enää tarvetta vältellä tuntuu, että on vihdoin aika kertoa matkastani Jyväskylään. Näin kesäloman lähestyessä olen alkanut haaveilla jo uudesta matkasta Jyväskylään!

Unelmamatkaani, joka ei olisi perheloma kuuluisi hyvää ruokaa, hyvää seuraa, museovierailu, hotelliyö, aikaa lukea kirjaa ja hotelliaamupala. Lyhyellä lomalla ei ehtisi edes tulla liian ikävä omaa perhettä. Lentäminen aiheuttaa lievää morkkista ilmastonlämpenemisen vuoksi, joten loma Suomessa on nykyään itselle mieluinen vaihtoehto. Enpä olisi uskonut tätä vielä kymmenen vuotta sitten! Saati, että lentäminen ja ulkomailla matkustaminen pelottaisi ja ahdistaisi ilmaston lisäksi myös maailmanlaajuisen pandemian takia.

Hassua laittaa blogiin kesällä kuvia aurinkoisesta, mutta lumisesta Jyväskylästä. Onhan tämä ollut muutenkin erikoinen kevät, että menköön nämä lumiset kuvat kesäkuussa.

Bloggaajamatkamme alkoi kokoontumisella Jyväskylän Matkakeskuksella. Meidät otti iloisen lämpimästi vastaan Visit Jyväskylän Johanna. Samalla tapasin muut matkalle osallistuvat bloggaajat. 

Neste Rally Finland

Jyväskylästä minulle tulee ensimmäisenä mieleen Neste Rally Finland. Vierailumme Jyväskylässä alkoikin Neste Rally Finlandin esittelyllä, joka on muuten Suomen suurin urheilutapahtuma. Vauhdikkaan esittelyvideon jälkeen saimme kuulla kiinnostavaa faktaa rallista, jonka piti viettää tänä vuonna 70. juhlavuottaan. Juhlaralli on sittemmin siirretty ensi vuoteen. Tiesin rallit jo ennestään ja olen ralleissa muutaman kerran käynytkin mieheni kanssa. Lapsena kuuntelimme ralleja radiosta. Tai oikeastaan isäni kuunteli, eivätkä muut voineet välttyä kuulemasta. Oikeasti ralliradio on yllättävän viihdyttävää kuunneltavaa. Sekin muisto pitää vielä kertoa teille, että minun ja mieheni hääpäivä on päätetty Urrian pikataipaleella, kun olimme yhdessä rallia katsomassa kesällä 2004.

Frans & Sandra

Lounaan söimme lähellä Matkakeskusta sijaitsevassa S-ryhmän ravintolassa, Frans & Sandrassa. Ravintolapäällikkö Kalle Heinäsuo teki ravintolakokemuksesta täydellisen. Hän kertoi ravintolan historiasta ja osasi suositella ruuat ja viinit. Huomasin, että ravintola on ollut toistaiseksi suljettu, mutta avaa ovensa kesäisen menun kanssa 1.7.2020. Ravintola mainostaa itseään elämäniloisena bistrona.

Keski-Suomen Museo

KeMu eli Keski-Suomen museo sijaitsee lähellä yliopistoa. Museo oli ollut pari vuotta remontissa ja avattu tämän vuoden helmikuussa. Poikkeustilan aikana museo on myös luonnollisesti ollut kiinni, mutta nyt se on avattu uudestaan yleisölle. Museorakennus on  Alvar Aallon 1960-luvulla suunnittelema. Museossa pääsee tutustumaan keskisuomalaisuuteen. Museon pysyvä näyttely onkin nimeltään Keskisuomalaisuutta etsimässä. Alakerrassa on vaihtuva näyttely ja meidän vierailumme aikana siellä oli Miljoonasade - Suomirokkia ja kasvukipuja. Jos Miljoonasade kiinnostaa, niin näyttely on avoinna 9.8 saakka. Kolmannessa kerroksessa oli esillä taidetta. Museot kiinnostavat minua, joten vierailu KeMuun oli oikein mieluisa. Alkuvuodesta ostinkin itselleni Museokortin, joten tänä kesänä on tarkoitus käydä museoissa.

Kristian Venäläinen: Kuuntelija (nainen) 2019

Osana taideteosta KeMun yläkerrassa.  

Näyttääkö tutulta? Tuo Alpen mysli oli herkkuani lapsena.

Pöllöwaari

Illallinen nautittiin Ravintola Pöllöwaarissa. Olen kuullut useammaltakin ihmiseltä, Pöllöwaarin olevan Jyväskylän paras ja hienoin ravintola. Sen verran harvoin on Jyväskylässä tullut käytyä, että en ollut aiemmin Pöllöwaarissa vieraillut. Odotukset olivat korkealla! Ravintolan yhteydessä on Botique hotelli Yöpuu, jonka jokainen huone on yksilöllisesti sisustettu. Käyntimme aikana hotelli oli täynnä eli emme päässeet kurkistamaan hotellihuoneisiin. Ja entä se illallinen sitten? Ei ole Pöllöwaaria turhaan kehuttu! Niin mahtavia makuja ja kauniita annoksia! Meidän kanssamme illallisti pitkään talossa hotelli- ja ravintolapäällikkönä työskennellyt Ulla Häkkinen. Hän osasi kertoa todella kiinnostavasti ruuasta ja viineistä ja niiden alkuperästä. Minä luotin täysin Ullaan ja tilasin kaikkea, mitä hän suositteli. En olisi esimerkiksi valinnut listalta kampasimpukoita, mutta onneksi tilasin! En ollut koskaan kuullutkaan oranssiviinistä, jota Ulla suositteli yhdelle meistä. Nyt olen sitä kotiinkin kerran ostanut. Illallinen Pöllöwaarissa oli kokemus ei pelkästään illallinen!

Kuvassa Mansikkatilan mailla-blogin Taina ja Ulla Häkkinen sekä yksi illan ammattitaitoisista tarjoilijoista. 

Hotelli Verso

Yöpymispaikkamme Hotelli Verso oli minulle tuttu jo edelliseltä Jyväskylän vierailulta. Yöpyminen ennestään tutussa hotellissa ei harmittanut, koska kyseessä oli nimenomaan Verso. Ihana, perheomisteinen hotelli, hyvällä sijainnila kävelykadulla, Jyväskylän keskustassa. Verson omistaa sama yrittjäpariskunta kuin Pöllöwaarin ja Yöpuunkin. Versossa on  kauniit ja siistit huoneet ja mikä parasta erinomainen aamiaianen! Lähiruokaa ja kokkien juuri sinulle paistamia munakkaita ja muita herkkuja.

Vuosi sitten yövyin Versossa ensimmäisen kerran ja kirjoitin vierailusta blogiin: Hotelli Verso - Ihanaa rauhaa ja lähiruokaa Jyväskylän keskustassa

Kiitos seurasta

Arjen suklaasuukkoja,  Hannamaria ,Joko mennään,  Kristallikimara, Mansikkapilvi , Mansikkatilan mailla Minnean muruja, Optimismia ja energiaa ja Tyttö sinä olet vahva

Oliko tässä sinulle tuttuja kohteita? 

Mikä on sinun lempipaikkasi Jyväskylässä?

Viikko 25 - Hellettä ja sekoilua

Viikon urheilu

Mitäpä muuta kuin suppailua! Suppailusta ehdin kirjoittaa jo oman blogipostauksen: Sup-lauta - Tämän kesän hitti. Instagram-tilinikin täyttyy suppailu-kuvista. Kelit ovat suosineet viime viikkoina tätä uutta harrastustani. Olen käynyt suppaamassa oman perheen kanssa sekä ystävien kanssa. Juhannuksena veimme sup-laudat myös suvun mökille, jossa kaikki koiria lukuunottamatta kokeilivat lautoja.

Viikon kirja

Leila Tuure: Väistyvän veden kaupunki

En ollut pitkään aikaan lukenut historiallisia romaaneja, kun sain yhteistyöehdotuksen kirjoihin keskittyvälle Instagram-tililleni @minnankirjahylly Väistyvän veden kaupunkia kuunnellessani huomasin, miten loistavaa kesäkuunneltavaa onkaan romanttinen historiallinen romaani! Tänä kesänä ilmestyy ääni- ja e-kirjana Leila Tuuren Kauppamies-sarja. Ensimmäinen osa, Väistyvän veden kaupunki on jo ilmestynyt äänikirjana. Loput osat ilmestyvät tämän kesän aikana e- ja äänikirjoina. Neliosaisessa sarjassa seurataan porilaisen Weberin kauppiassuvun vaiheita 1700–1800-lukujen Suomessa. Sarjaan kuuluu itsenäinen jatko-osa nimeltään Hatuntekijä. Äänikirjojen lukijana on Sanna Majuri, jonka äänestä tykkään.

Väistyvän veden kaupunki aloittaa siis  Leila Tuuren historiallisen kirjasarjan. Kokematon korvessa kasvanut Johanna joutuu piiaksi rikkaan porvarin, Joachim Weberin taloon Poriin. Johanna tulee isännälle raskaaksi ja joutuu palaamaan kotiinsa. Johanna naitetaan nopeasti leskelle, jolla on ennestään neljä lasta ja siitä alkaa Johannan raskas ja loputon työsarka. Yllättäen Joachim Weber tuleekin noutamaan ainoaa poikaansa. Tuuren kirja on julkaistu alunperin 1998 ja tänä kesänä kirja julkaistiin äänikirjana. 

Äänikirja saatu: Word Audio Publishing Finland

Juhannus

Juhannukseemme kuului suppausta joka päivä. Näimme ystäviä ja sukulaisia suppauksen ja grillauksen merkeissä. Sunnuntaina kävin ystävän kanssa ostoksilla. Olipa outoa! Edellinen kerta taisi olla tammikuussa. Ostin mitäpä muuta kuin vedenkestävän pussin suppaustavarten. Voi ottaa pyyhkeen, varavaatteet tai vaikkapa eväät mukaan. 

Passi-sekoilu

Viime viikolla sain kutsun  Tallink Silja Oy:lta viettämään päivän Tallinnassa Tallink Victoria I:n kyydissä. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei passini ole enää voimassa. Jo samana pävänä kiirehdin passikuvaan hoitolasten päiväuniaikaan. Mies jäi vahtimaan lapsia etätöiden lomassa. Ehdin tehdä passihakemuksenkin netissä lasten nukkuessa. Samalla hain myös henkilökorttia. Jälkeenpäin tajusin, etten edes tarvitse henkilökorttia. Se kun on voimassa saman aikaan kuin passikin ja henkilöllisyyden voin todistaa myös passilla. No, tulipahan tilattua. Passinkin tilasin varulta pikana. Kaiken sähläämisen jälkeen vasta mietin, että uskallankohan edes matkustaa Tallinnaan tämän Korona-tilanteen takia!

Aamukampa

Aamukammassani on enää 3 piikkiä. Sitten on luvassa hetken hengähdys. Pikku hiljaa minua on alkanut mietityttää myös se,  että mitä seuraavaksi. Tarkoitus on etsiä monen vuoden tauon jälkeen oman alan töitä. Tähän mennessä olen varovasti vilkuillut netistä työpaikkailmoituksia. 

Huolettomia ja aurinkoisia kesäpäiviä! 

Naapuruston naisten Whatsappryhmä - vertaistukea ja villityksiä

Talvella yksi tuttu äiti meidän kaupunginosasta perusti whatsappiin ryhmän, jossa kyseltiin seuraa luistelukentälle. Ehdimme käydä muutaman kerran yhdessä luistelemassa muiden lasten ja vanhempien kanssa. Siitäkin huolimatta, että viime talvi ei ulkojäitä suosinut ja kenttä oli luistelukelpoinen vain hetken aikaa. Kentällä oli aina paljon lapsia ja aikuisillekin seuraa. Välillä minä luistelin ja muun muassa testasin kaverin hokkareita. Toisinaan join termosmukista teetä ja juttelin muiden aikuisten kanssa.

Poikkeusolojen aikaan perustettiin uusi ryhmä, jossa etsittiin seuraa lämpimille kevätilloille auringonlaskua katsomaan ja juttelemaan turvavälit huomioiden. Muutaman kerran kävin laiturilla iltaa istumassa ja kuulumisia vaihtamassa.

Olemme muuttaneet nykyiselle asuinalueelle seitsemän vuotta sitten. Entisessä kotikunnassa ei ollut valittamista ja muutto oli osittain vastentahtoinen. Halusimme kuitenkin muuttaa, jotta arki olisi jatkossa helpompaa. Meidän perheemme otettiin hyvin vastaan ja tunsimme itsemme tervetulleiksi. Näiden vuosien aikana on ollut muun muassa naapurin tätien pikkujouluja, pihajuhlia, puistopicnicejä ja yhden äidin ideoima kasvatuspiiri. En ole enää vuosiin haikaillut vanhaan kotikuntaan.

Vertaistuen lisäksi laituri-ryhmässä levisi tämän kesän alussa sup-lauta villitys. Muutama lauta ryhmän jäsenillä jo olikin ennestään, mutta nyt ainakin neljän ryhmään kuuluvan naisen perheeseen on lauta hankittu. Auringonlaskuja on katseltu laiturin lisäksi nyt myös sup-laudalta käsin. Alla olevassa kuvassa tosin juodaan aamukahvia.

Kuva: Petra

Onko teillä yhteisiä tapaamisia tai whatsappryhmiä lähialueen naisten kanssa?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 


Perustaisitko sinä kasvatuspiirin?

Tohinatalo
Kasvatuspiirin perustaneen Aamin blogi

Kesäisen viikon kuulumiset ja sarjasuositus

Kesäkauden avaus

Meidän perheen kesäkausi Herrasmannin leirintäalueella on avattu. Osa meistä kävi saunomassa ja uimassa maanantaina. Koko perheellä uimme ja saunoimme tiistaina. Äitini ja hänen miehensä toivat asuntovaunun Herrasmanniin ja mekin saamme käyttää vaunua ja Herrasmannin palveluita. Alkuviikosta saunoimme uudessa yksityissaunassa oman porukan kesken. 8 hengen tilaussauna oli siisti ja tilava. Seuraava saunavuoro on jo varattu juhannusviikonlopuksi. Leirintäaluetta kunnostettiin, joten se oli osittain työmaata eikä alue ollut kauneimmillaan meidän käyntiemme aikana.

Viikon asu:

Ostin Hennesin alennusmyynnistä mekon. Ihastuin tähän kuosiin jo talvella, kun näin mekon tästä kuosista H&M:n näyteikkunassa Jyväskylässä. Viime viikolla pyysin kuopusta ottamaan minusta ja mekosta valokuvaa Launeen perhepuistossa. Sekä kuvaajalla että kuvattavalla oli vaikeuksia pysyä paikallaan. 

Viikon ostos

2 sup-lautaa. Päätimme ostaa useamman vuoden tuumailun jälkeen sup-laudan. Ollessamme Motonetissa lautaa ostamassa, päätimmekin ostaa niitä kaksi. Onneksi ostimme kaksi lautaa. Olemme nimittäin kaikki kuusi innostuneet suppauksesta. Edellinen postaukseni kertoo suppauksesta.

Viikon herkku

Kesän ensimmäinen mansikkakakku.

Viikonloppuna vietimme sukulaisen synttäreitä upeassa säässä kesäisiä herkkuja syöden.

Viikon sarja: Normaaleja ihmisiä, Yle Areena

Olen kuullut useammassakin yhteydessä suosituksia Sally Rooneyn romaaniin perustuvan Normaaleja ihmisiä-sarjasta. Nyt olen katsonut sarjaa muutaman jakson ja ihastunut. Sarja kuvaa Mariannen ja Connellin elämää ja heidän epätodennäköisen suhteensa kehittymistä lukiovuosista yliopistoon. Marianne ja Connell asuvat samassa pikkukaupungissa Irlannissa. Connell on suosittu jalkapalloilija ja Mariannella ei ole ystäviä. Jokin vetää kuitenkin heitä yhteen. Sarja kuvaa kauniisti ja kiinnostavasti nuoria ihmisiä. Olen lukenut Rooneyn kirjan Keskusteluja ystävien kesken. Siitä en pitänyt. Koin olevani liian vanha kirjaan. Normaaleja ihmisiä sarjasta minulle ei ole tullut samanlaista oloa, vaikka omista lukio-ja opiskeluvuosista on jo ikuisuus. 

Viikon peli

Hoitolapset ovat puhuneet jo pitkään Pokemoneista. Minä en ole ymmärtänyt ollenkaan, mistä on kysymys. Viime viikolla latasin Pokemonin puhelimeeni ymmärtääkseni asiasta edes jotain. Kortteja en sentään vielä ole alkanut keräillä. Minulla oli Pokemon-peli hetken aikaa silloin kun se tuli Suomeen, mutta lähinnä lapseni sitä pelasivat kunnes saivat Pokemonin omiin puhelimiinsa. 

Sup-lauta - tämän kesän hitti

Olen kokeillut sup-lautaa useamman kerran viime vuosien aikana. Aina suppaus on ollut kivaa ja saanut minut haaveilemaan omasta laudasta. Ajatus laudan säilyttämisestä, pumppaamisesta ja rantaan kantamisesta on saanut minut luopumaan oman laudan ostamisesta.

Tällä viikolla kävin suppaamassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kaveri pyysi mukaan suppaamaan keskiviikkoiltana. Meitä oli 3 naista ja viihdyimme Vesijärvellä lähes kaksi tuntia. Kahdella oli omat laudat ja minä lainasin kaverin toista lautaa.

Kuva: Petra

Keskiviikosta asti olen googlaillut lautoja. Mietin oman laudan hankkimistä. Päätin, että en tarvitse omaa lautaa. Katselin kateellisena kavereiden suppauskuvia. Päätin ostaa laudan. Peruin päätökseni. Mieskin alkoi katselemaan youtube-videoita laudan valinnasta. Perjantaina päätin, että emme tarvitse lautaa.

Kuva: Petra

Lauantaiaamuna heräsin ja googlasin Motonetin aukioloajat. Olimme Lahden Motonetissa puoli tuntia sen aukeamisen jälkeen. Olin miettinyt kahden eri lautamallin välillä kumman hankkisin. Kumpaakaan ei ollut hyllyssä!

Mies lähti etsimään myyjää ja kysymään laudoista, mutta löysikin sup-lautoja toisaalta kaupasta. Päädyimmekin ostamaan kaksi lautaa. Yksi molempia. Toiset laudat loppuivat jo meidän ollessa kaupassa ja toiset muutaman tunnin sisään. Suppaus tuntuu kiinnostavan muitakin tänä kesänä! 

Lauantaina kävimme koko perheen kanssa kokeilemassa uusia lautoja. Seurana oli myös ystäviä lapsineen ja lautoineen. Kaikille löytyi lautoja kokeiltavaksi ja kavereita seuraksi. Illalla lähdin vielä kolmen kaverin kanssa järvelle suppaamaan ja myös lillumaan laudoilla. Ilta ja vesi oli ihanan lämmin! Niinkin lämmin, että sai lukea jo ensimmäisistä havainnoista sinilevästä! Meidän lähirannassa saa varoa myös joutsenia. Tänä kesänä joutsenilla on ainakin seitsemän poikasta. 

Kuva: Markus Muukka

Meillä on miehen kanssa haaveissa päästä tänä kesänä kahdestaan suppaamaan. Eilen pääsimme hetkeksi kahdestaan laudoille.  

Kuva: Markus Muukka

Toivottavasti tästä tulee hyvä ja lämmin suppailukesä puhtaissa vesissä!

Oletko sinä kokeillut suppaamista?

Haaste: Sukunimeni ensimmäinen kirjain

Olen nähnyt useammassakin blogissa tämän kirjain-haasteen. Tämä vaikutti niin hauskalta, että halusin osallistua tähän. Toivottavasti vastauksista selviää jotain uutta minusta. Tarkoituksena on siis vastata kysymyksiin vaihtoehto, joka alkaa sukunimen ensimmäisellä kirjaimella. Minulla se on M. Sama kirjain tulisi myös, jos valitsisin etunimeni ensimmäisen kirjaimen.

Kuva: Elsalinnean

VAATE 

Mekko

Olen ottanut tavoitteeksi opetella käyttämään mekkoja. Ihailen mekkoja ja hameita muiden päällä, mutta en oikein osaa käyttää niitä. Tämä mekkoprojektini alkoi syyslomalla Espanjassa, kun ostin Primarkista mielestäni kauniin hameen. Sittemmin olen ostanut kaksi hametta ja kolme mekkoa. Nyt en todellakaan haaveile uusien mekkojen ostamisesta, vaan jo kaapissa olevien käyttämisestä.

JUOMA 

Mehu

Oikeastaan juon mehua aika harvoin. Välillä ostan sokeroimatonta karpalomehua ja juon sitä virtsatieulehduksia estämään. (Jep, olen entinen urologinen hoitaja). Joskus ostamme appelssiinimehua viikonlopun aamiaisille. Talvella, appelssiiniaikaan puristan mielelläni mehun tuoreista appelssiineistä.

PAIKKA 

Museo

Rakastan museoita, mutta käyn niissä kovin harvoin. Hieman ennen koronarajoituksia ostin museokortin, jotta museoissa tulisi käytyä useammin. Ehdin käymään neljässä museossa ennen, kun ne sulkivat ovensa. Nyt en ole vielä museoissa käynyt, mutta ehdottomasti aion mennä! 

Kuva Helsingin Taidehallista Anu Tuomisen näyttelystä

RUOKA  

Maksalaatikko

Lapsuuteni lempiruoka, jota en ole enää vuosiin syönyt. Lapsena laitoin maksalaatikon sekaan höylättyjä juustonpaloja, jotka ihanasti sulivat maksalaatikkoon. Lisäksi tietysti puolukkahilloa.

ELÄIN 

Miljoonakala

Minulla oli ala-asteella akvaario, jossa oli miljoonakaloja, neontetroja ja täpläimumonneja. Myöhemmin minulla oli akvaariossa kääpiökynsisammakoita.

KUKKA 

Maitohorsma

Alla oleva taulu horsmista on ukkini 70-luvun lopussa maalaama. Kesäisin sekoan kukista. Niitä tuleekin kuvattua paljon. Tuntuu, että iän myötä kukkarakkaus vaan lisääntyy. Jonkin verran kerään luonnonkukkia maljakkoon ja pihasta löytyy muutama kesäkukka.

TYTÖN NIMI 

Maija

Perinteiset suomalaiset nimet viehättävät minua. Sen voi jo päätellä lastemme nimistä. Maijaa meidän perheestä e kuitenkaani löydy. En halua, että etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. Naimisiinmenon myötä omat nimikirjaimeni ovat juurikin kammoamani tuplakirjaimet, MM.

POJAN NIMI 

Mainio

Mainio nimi.   

AMMATTI 

Metsuri

Tuli ensimmäisenä mieleen. Metsässä on tullut vietettyä tänä keväänä erityisen paljon aikaa. Oma työni vaihtuu tämän kesän jälkeen. En enää jatka perhepäivähoitajana. Tarkoitus olisi palata sairaanhoitajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen!

KUVAUS HENKILÖSTÄ 

Mukava, menevä ja maanläheinen

JOKA KODISSA 

Matto

Meillä tosin elettiin pitkään ilman mattoja. Nykyään niitä on jo joka huoneessa keittiötä lukuunottamatta. 

Tuliko yllättäviä vastauksia? 

Aurinkoista viikonloppua!