Ensimmäisten työpäivien tunnelmia

Aloitin yksityisenä lastenhoitajana tammikuun alusta. Tämä eroaa yksityisestä perhepäivähoitajasta siten, että lasten vanhemmat palkkasivat minut ja hoitavat kaikki tarvittavat pidätykset palkasta. Työnähän tämä on nyt samanlaista, koska hoidan lapsia meillä kotona. Minulla on siis ystävän lapset neljä kertaa viikossa hoidossa. Ihan uutta ja ihmeellistä tämä ei ole, sillä lapset ovat ennestään tuttuja. He ovat olleet meillä ennenkin hoidossa, tosin eivät aiemmin koko päivää vaan muutamia tunteja.

Ensimmäinen hoitoviikko meni normaalia lyhemmillä ulkoiluilla kovasta pakkasesta johtuen. Meidän 5-vuotias ei mennyt kerhoon vielä ensimmäisellä viikolla, joten minun ei tarvinnut miettiä kerhoon viemisiä ja hakemisia koko lapsikatraan kanssa. Muutenkin ensimmäinen hoitoviikko otettiin rauhallisesti ilman suuria etukäteissuunnitelmia. Mentiin lasten ehdoilla. Ohjelmassa oli lyhyet ulkoilut, vapaata leikkiä, piirtämistä, maalaamista, muovailua, lorukorttien ja kirjojen lukemista. Ja kyllähän me isompien kanssa leivottiin sämpylöitä sosekeitto-lounaalle sekä pyöriteltiin langasta nyörejä. Nyt kun muistelen ensimmäistä viikkoa, niin huomaan, että aika paljonhan me ehdittiin kaikenlaista tekemään.

Tämä toinen hoitoviikko alkoi onneksi inhimillisemmissä pakkaslukemissa. Niinpä pääsimme eilen luistelemaan lähikentälle. Isommat luistelivat ja pienemmät kolasivat lapioilla lunta. Lopuksi laskimme yhdessä mäkeä.

Tähän mennessä hoitolapsille ja toki myös näille kahdelle omalle on tarjottu lounaalla makaroonilaatikkoa, kasvissosekeittoa, jauhelihakastiketta perunoiden ja porkkanoiden kera ja kana-kookoskeittoa. Välipalaksi meillä on yleensä erilaisia hedelmiä ruisleivän kera. Ja on meillä kerran riisipuuroakin keitelty välipalaksi.

Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut?
Omat lapset ovat ottaneet hoitolapset hyvin vastaan. Myös koululaisten mielestä hoitolapset ovat mukavia, vaikka hoitolasten meillä olo asettaakin rajoituksia koululaisille. Esimerkiksi päiväuniaikaan ei voi meluta ja minä en anna käyttää ruutuaikaa silloin kun hoitolapset ovat meillä. Jonkinlaista kuherruskuukautta tässä sitten kai elellään. Toisaalta kun varautui pahimpaan, niin tulee positiivisia yllätyksiä. Tokihan omat lapseni ovat olleet väsyneitä hoitopäivien jälkeen. Paljon ohjelmaa ja koko ajan seuraa. Mutta enemmän nämä hoitolapset ovat tuoneet ilon hetkiä meidän elämään. Minunkin tulee enemmän puuhailtua lasten kanssa. Ruoka tarjotaan hoitopäivinä ajallaan ja se on etukäteen mietitty ja valmisteltu. Isommat kommentoivat, että minä en voi ragee silloin kun on hoitolapsia, etteivät he pelästy.

Mukavaa viikkoa töissä ja kotona! 

 

Ps. En julkaise hoitolasten kuvia täällä blogissa. Kuvissa esiintyy omat lapseni.