kevätjuhlat vol 1

Hoitolasten äiti ehdotti, että pidettäisiin kevätjuhlat viimeisenä hoitopäivänä. Juu, olisihan minun pitänyt järjestää juhlat ja harjoitella lasten kanssa ohjelmaa, leipoa tarjottavat ja... Vanha minä olisikin saanut tästä kauheat morkkikset ja miettinyt, että miksi olin saamaton ja miksi en järjestänyt. Ja mitä muut ihmiset nyt minusta ajattelevat! Uusi minä taas nautti iltapäivästä hoitolasten ja heidän äitinsä kanssa. Sääkin oli lämmin ja aurinkoinen.  

 

 

 Pihalla syötiin välipala picnic hengessä. Aikuisille oli lisäksi pieni lasillinen skumppaa. Tytöt tanssivat flamencoa ja esittivät yhden lorun. Keinuissa keinuttiin, kiipeiltiin, leikittiin aarteen etsintää ja puhallettiin saippuakuplia. 

Mukava iltapäivä huipentui häkellyttävään lahjavyöryyn. Minut yllätettiin täysin. Ei tullut mieleenkään, että minua olisi muistettu. Ihana yllätys! Huikea loppu mukavalle keväälle, jonka olen saanut hoitolasten kanssa viettää ja heihin paremmin tutustua.

 

 

Tämän kirjoituksen alussa mainitsin uuden ja vanhan minän. En osaa sanoa, milloin muutos on alkanut. Kuitenkin tässä ollaan muutoksessa, matkalla, henkisen kasvun tiellä tai miten tätä nyt edes nimittäisi. Minun on täytynyt elää lähes 38 vuotta ennen kuin uskallan tehdä itse omaa elämääni koskevia päätöksiä.  

 

Hyvää kesää!