Minä olen kuvannut kaikki poistot ja jakanut ne instastoorissani sekä Facebookin #raivausriennot-ryhmässä. Muutenkin olen viime aikoina ollut aktiivisempi instagramin puolella kuin täällä blogissa. Instagramista minut löytää nimellä minnakil


Minimalistiseksi kotimme ei tämän raivausoperaation jälkeen muutu. Järjestystä kotiin, kaappeihin ja omaan päähän tämä toivottavasti tuo.

Minä pidän kesälomani tänä vuonna kahdessa osassa. Niinpä heinäkuuhun mahtui kaksi loman aloitusta. Mikä onkaan ihanampaa kuin edessä oleva kesäloma ja tunne siitä, että melkein kaikki on mahdollista! Aikaa on rajattomasti ja aurinko paistaa! Auringonpaistetta on ainakin tänä vuonna riittänyt! Aikaa taas on tullut nipistettyä yöunista. Ei ehkä se paras ja terveellisin vaihtoehto, mutta tämä valoisuus ja lämpimät kesäillat! Ei malta nukkua.


Heinäkuussa olen lukenut muutaman kirjan. Viimeisimpänä Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja. Kirjassa matematiikan professorilla on onnettomuuden seurauksena vain 80 minuutin pituinen muisti.  Ennen onnettomuutta tapahtuneet asiat hän kyllä muistaa. Kirja kertoo professorin, taloudenhoitajan ja taloudenhoitajan pojan ystävyydestä, joka alkaa joka aamu esittelyllä. Tapaahan professori heidät aina ensimmäistä kertaa. Lisäksi luin Jani Toivolan kirjan Kirja tytölleni. Siinä Toivola kertoi uupumuksestaan. Kirjaa tuli peilattua omaan elämään. Mietittyä sitä mikä on väsymyksen ja uupumuksen ero. Sain hoitolapsen perheeltä Anna-Leena Härkösen koloelman Ihan ystävänä sanon. Ihana kirja täynnä hauskoja kertomuksia. Välillä nauroin ääneen.

Perheen kanssa teimme päiväretken Haapsaluun. Luultavasti kirjoitan siitä vielä erillisen postauksen blogiin. Tykättiin kaikki pienestä ja idyllisestä kaupungista, jonne on matkaa Tallinnasta reilu tunti ja Pätnusta noin 1,5 tuntia. Pääkohteena meillä oli Ilon Wiklandin museo. Hän on monien Astrid Lingrenin kirjojen  kuvittaja. Museo oli ihana! Lisäksi kävimme syömässä, kiertelimme kaupunkia ja Piispanlinnan raunioita. Mukava leikkipuistokin löydettiin.

Hollolassa oli tänä vuonna keskiaikamarkkinat. Pitkästä aikaa ehdimme markkinoille. Markkinat järjestetään Hollolassa joka toinen vuosi ja viimeksi emme paikalle päässeet. Markkinat eivöt olleet ainoa käyntimme Hollolassa. Kaveriperheen kanssa teimme retken näkötornille.

Barbienäyttelyyn Helsinkiin tein budjettireissun kaverini ja seitsemän lapsen kanssa. Siitä kirjoitin blogiinkin. Linkki löytyy tämän postauksen lopusta.

Tyttöjen kanssa kävin Olgan farmilla. Kuopus pääsi ensimmäistä kertaa talutusratsastukseen ja me kaikki pääsimme pupuaitaukseen silittelemään pupuja.

Heinäkuussa valmistui yksi käsityö, kirsikkasukat. Niistä löytyy kuvat ja postaus.

Tiistai aamuna kävin miehen kanssa lenkillä ja teimme vähän vatsa- ja selkälihaksia sekä kyykkyjä. Aloitin sohvaperunasta juoksijaksi ohjelman. Aamupäivällä täällä satoi ja ukkosti. Lounaan jälkeen kaivoimme esiin pyörät ja pyöräilimme rannan puistoon. Muut pyöräilevät ja nuorin istuu tarakalla. Ohjemmassa oli minigolfia ja trampoliineja sekä puistoilua. Keskustaan pyöräilimme jätskeille. Barbiet saivat uusia vaatteita käsityöliikkeestä ja minä varasin ajan kampaajalle.


Illalla pojat kävivät pelaamassa korista miehen kanssa. Ennen auringonlaskua kävimme koko perhe iltauinnilla. Minä unohdin puhelimen, mutta onneksi miehellä oli puhelin mukana. Sain otettua kuvia lapsista. Ja tuo viimeisen kuvan lintukin nähtiin.

Matkoilla teemme enemmän asioita yhdessä perheenä. Kotona on kaverit, omat menot, kotityöt, työt ja harrastukset. Minä teen vielä töitäkin kotona. Oli siis ihana päästä välillä pois.

Syynä ohjeesta poikkeamiseen saattoi olla se, että näitä sukkia neuloessani katsoin Netflixistä  The Good wife sarjaa. Sarjan pääosassa on Alicia Florrick (Julianna Margulies), jonka puoliso Peter Florrick (Chris Norh) entinen Chicagon osavaltion syyttäjä, joutuu vankilaan julkisen seksi- ja korruptioskandaalin vuoksi. Alicia palaa pitkästä aikaa töihin asianajotoimistoon elättääkseen kaksi lastaan ja palauttaakseen maineensa. Netflixistä löytyy sarjan kaikki seitsemän tuotantokautta. Minä olen katsomassa neljättä. Tosin nyt pidän taukoa sarjasta. Välillä tekee mieli katsoa jotain muuta. Tämän hetken suosikkini on Jane The Virgin. Ihana kesäsarja! Sopivan kepeä ja hauska! Ja minusta on ihana kuulla, kun osa sarjan hahmoista puhuu välillä espanjaa. Joko muuten tiesit, että 27.7 Netflixiin tulee uusi tuotantokausi Oringe is the New Blackista!



Näitä sukkia ei ole höyrytetty. Otettu vain puikoilta suoraan käyttöön. Sellaistahan ei kukaan itseään ja käsitöitään arvostava neuloja kai ikinä tekisi. Saati, että kuvaisi viimeistelemättömiä käsitöitään blogiin. Minä taas en ole ikinä höyryttänyt tai kostuttanut yhtään tekemääni käsityötä.

Minulla oli tämän vuoden ensimmäinen lomaviikko viime viikolla. Eipä olisi voinut paremmat ilmat olla! Mies ja pojat olivat Prahassa salibandyturnauksessa. Minun piti alun perin lähteä tyttöjen kanssa risteilylle. En saanut aikaiseksi varata matkoja. Onneksi! Ajelimme nimittäin tyttöjen kanssa keskiviikkona Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse. Uimme joka päivä ja innostuimme uimahypyistä.




Vesikamerani näyttää olevan hajoamassa. Se ei enää oikein kestä edes pieniä vesipärskeitä. Tuntuu, että yhdenkin vesipisaran jälkeen alkaa tulla sumuisia ja suttuisia kuvia. Ei todellakaan voi enää kameran kanssa sukeltaa. Harkitsen uuden kameran ostamista. Olisiko kenelläkään suosituksia?




8-vuotias hyppäsi kolmesta metristä. 4-vuotias hyppäsi kahdesta metristä. Nuorin ei vielä osaa kunnolla uida. Hänellä onkin käytössä viime syksyn alelöytö, Speedon kelluttava uimapuku. Tuntui aika hurjalta tuo neidin hyppiminen, mutta hän itse tuntuu nauttivan suuresti.




Tämän viikon olen ollut töissä. Pojatkin saatiin kotiin maanantai-tiistai yönä. Ensi viikolla olisi taas lomailun vuoro. Toivottavasti nämä huiput kesäsäät jatkuu!

Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa maalla. Kyseessä on isäni lapsuudenkoti, joka on ollut myös isäni isän lapsuudenkoti. Mummolassa asui mummo ja pappa. Heillä oli lehmiä, sikoja ja kissoja ollessani lapsi. 



Pappani kuoli jo 90-luvulla ja mummo asuu nykyään muualla. Mummola on tyhjillään. Käymme yleensä kerran vuodessa mummolassa ja mökillä. Tänä vuonna olin lasten kanssa juhannuksena mummolassa. Pitihän minun kierrellä tuttuja paikkoja ja ihmetellä sitä, miten paljon on muuttunut ja toisaalta, miten paljon tuttuja asioita on jäljellä. Onko se tämä kesä vai ikä, mikä tekee nostalgiseksi?




Autotallin vintiltä löytyi pappani veistämiä lehmikeppejä. Niitä keppejä, joilla ohjailtiin lehmiä pellolta navettaan lypsylle. En ehkä olisi tunnistanut minulle tehtyä keppiä muiden keppien joukosta, mutta kun otin yhden kepin käteen tunnistin heti, että sen oli pappa minulle tehnyt. Keppi tuntui niin tutulta kädessä. Oksankohta oli juuri oikeassa kohdassa.




Siinä missä ennen oli metsää, onkin nyt aukeaa. Ja entisellä pellolla kasvaa puita. Tutut polut ja tiet ovat kasvaneet melkein umpeen. Pieni pensas tutun kiven kohdalla onkin jo iso puu, johon lapset voivat kiivetä. Ja kiipesivätkin.




Minä muistan lapsuudestani heinän seivästyksen, perunannoston ja kasvimaan kitkemisen. Sen miten kävelin pellon poikki metsään keräämään mustikoita mustikkapiirakkaan. Parasta oli pullapohjaan tehty piirakka. Radiosta kuunneltiin Jyväskylän suurajoja, kun kerättiin viinimarjoja. Mummo keitti mehua sisällä puuhellalla. Muistan sen, miten sikaa teurastettiin. Ruho roikkui puuliiterin nurkalla vatsa auki. Parasta oli mummon paistamat veriletut. Tappaiskeitto ei ollut minun mieleeni. Mummon leipoma reikäleipä, hiivaleipä ja pippo olivat herkkua. Samoin pullapitko. Omenariisipuuro ja tikkutollo olivat myös hyviä. Kesällä maistui hurskutuskurkut ja mansikat talkkunan kanssa.




Omien lasten kesämuistot ovat kovin erilaisia. Minä olin juhannuksen aina maalla ja mökillä. Omat lapset ovat olleet monena juhannuksena ulkomailla. Minä vietin paljon aikaa maalla. Lapseni  kaupungissa. Minä en harrastanut lapsena juuri mitään. Omani harrastavat senkin edestä. Meillä ei ollut VHS-nauhuria eikä tekstitelevisiota ollessani lapsi. Omillani on kännykät, tabletit, Xbox ja Netflix.




Omille lapsilleni toivoisin enemmän tylsyyttä ja pysähtymistä. Silloin voi keksiä jotain luovaa. Toivoisin osaavani itsekin pysähtyä useammin. Muutenkin kuin somen ääreen.





Juhannuksena ottamani kukkakuvat löytyvät postauksesta nimeltä Juhannuksen kukkailoittelua.
Blogista löytyi myös kirjoitus ja kuvia viikonlopusta maalla vuodelta 2014. Lapsuuden maisemissa.






Kommenttilaatikossa saa heittäytyä nostalgiseksi ja muistella omia lapsuuden kesiään. Ja toki saa kertoa myös tuoreempia kesäjuttuja.