Hullu kenkänainen

Jos odotat otsikon perusteella Carrie Bradshaw-tyyppistä kenkähehkutusta, niin sitä tämä ei todellakaan tule olemaan. Tämä hullu kenkänainen on kiihtynyt lasten kenkien, kadonneiden sellaisten vuoksi. Mitä sinä olisit valmis tekemään löytääksesi kadonneet kengät? Minä yllätin itseni täysin sillä, mitä kaikkea tein kadonneiden kenkien löytämiseksi.

Kengät katosivat alkuviikosta, kun pojat olivat salibandy harjoituksissa. Poika joutui tulemaan kotiin samanlaisissa, likomärissä ja liian pienissä kengissä. Kotona alettiin sitten selvittää, että kenen kanssa kengät olisivat voineet vaihtua. Mies soitteli muutaman potentiaalisen "kengänvaihtaja"-pelikaverin vanhemmalle ja laittoi sitten joukkueen vanhemmille sähköpostia. Samalla selvitimme, että mitä muita harjoituksia oli menossa samassa urheiluhallissa. Minä soitin toisen lajin vastaavalle ja hän lupasikin laittaa vanhemmille tekstiviestit vaihtuneista kengistä.

Seuraavana päivänä kengistä ei kuulunut mitään. Mielessä kävi jo että, haluaako joku tahallaan pitää lähes uudenveroiset kengät omien rikkinäisten sijaan.

Toisena päivänä katoamisen jälkeen soitin hallin kiinteistönhoitajalle. Hän sanoi, että asia voidaan tarkistaa valvontakamerasta ja lupasi palata asiaan seuraavana päivänä. Myöhemmin samana päivänä aloin miettiä, että miten kiinteistönhoitaja ylipäätänsä voi tunnistaa valvontakamerasta, että kenen kengät päätyvät vääriin jalkoihin. Epäilyni osuivat oikeiksi, kun soitin uudestaan kiinteistönhoitajalle. Hän kertoi, että vihreät kengät ovat todennäköisesti löytyneet. Meidän kadonneet kengät eivät olleet vihreät. Mielestäni en ollut edes puhunut kiinteistöhoitajalle mistään vihreistä kengistä.

Kolmantena päivänä katoamisen jälkeen menin katsomaan valvontakameran kuvia. Vietimme yli tunnin vahtimestarin kopissa taaperon kanssa. Hänellä oli onneksi eväänä rusinoita ja smoothie. Tietokoneen ruudulta näin muun muassa miten pojat ja mies tulivat harjoituksiin ja jättivät kenkänsä keskelle lattiaa! Illalla puhuttiin asiasta muun muassa paloturvallisuuden kannalta. Kenkäasiasta selvisi sen verran, että tekstiviestit oli lähetetty väärän ryhmän vanhemmille. Lisäksi nyt oli selvillä sen pojan etunimi ja luokka, jolla oli meidän pojan kengät.

Neljäntenä päivänä sain vanhempien puhelinnumerot ja saimme vaihdettua kengät. He eivät olleet huomanneet kenkien vaihtuneen.

Kenkäasiaa selvitellessäni soitin seitsemälle ihmiselle. Minulle soitti kaksi henkilöä. Mies soitti kolmelle ihmiselle ja laittoi ryhmäsähköpostin neljälletoista. Minä vietin yli tunnin vahtimestarien kopissa valvontakameran tallennetta katsellen. YHDET VAIVAISET KENGÄT! Aika hullua!

Ps. Sen verran olen täynnä tätä kenkäasiaa, että en todellakaan mene valokuvaamaan yksiäkään kenkiä tätä postausta varten. Siksipä ei valokuvia.