Kirja oli sopivaa kesäluettavaa. Kevyt ja helppo. Mielenkiintoiseksi kirjan teki se, että olen itse ollut Kreetalla 15 vuotta sitten kolme kuukautta opiskelijavaihdossa. Kirjaa lukiessa palasin ajassa taaksepäin.
Kreetalta on jäänyt mieleen muun muassa pääsiäisen vietto. Meitä ulkomaalaisia opiskelijoita oli kutsuttu itävaltalaisten opiskelijoiden vuokraisännän loma-asunnolle pääsiäisjuhliin. Tätä vuokraisäntää, hänen perhettään saatikka sukuaan en ollut koskaan nähnyt. Itävaltalaisiakaan en kovin hyvin tuntenut. Isolla joukolla juhliin kuitenkin mentiin ja matkalla mietittiin, että onko tämä nyt ihan ok. Emme edes päässeet juhlapaikalle, kun täysin vieraat ihmiset pysäyttivät meidät matkalla ja kutsuivat heidän pihaansa juomaan rakia ja syömään lammasta. Kieltäydyimme kauniisti, mutta se ei ollut mikään vaihtoehto. Lammas, jota meille tarjottiin oli muuten lampaan pää! Meidän piti syödä lampaanpää ja juoda raki ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa juhliin, joihin olimme oikeasti menossa. Onneksi meitä oli monta ja joukossa oli walesilaisia ja saksalainen, jotka pystyivät kohteliaasti syömään lampaanpäätä. Olen pitänyt tätä tapahtumaa todella erikoisena ja ihmeellisenä, mutta nyt luettuani Koko kylän pidot, niin tämä kokemukseni vaikuttaa täysin normaalilta Kreetalla.
Lähetä kommentti