Neulegraffitia kiinnittämässä

Neulegraffiti



Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu koriste. Neulegraffitit ovat lähtöisin Yhdysvalloista ja tulivat Suomeen vuonna 2008. Paitsi koriste, neulegraffiti voi olla myös toisen löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, kuten lapaset tai villasukat.
Suomessa neulegraffitien tekijöitä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vantaalla ja Oulussa. Harrastukseen kuuluu myös katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä. Poliisi ei pidä neulegraffiteja ilkivaltana, koska ne ovat helposti poistettavissa aiheuttamatta vahinkoa.
Lähde: Wikipedia

 

Neuloin tämän ensimmäisen neulegraffitini jo heti kesäkuun alussa, mutta se sai odotella kiinnittämistä melkein kuukauden. Alkuun oli liian sateista, sitten olimmekin lomalla Pärnussa. (Eka reissupostaus löytyy muuten täältä.) Sitten onkin ollut taas sateista, mutta tänään sateesta huolimatta minä ja tytöt vietiin graffiti lyhtypylvääseen ja kuvattiin se. Pikkusisko kuvasi, kun kiinnitin graffitia. Sitten pikkusisko otti noin 40 kuvaa vauvasta. Olisi ottanut enemmänkin, mutta kamerasta loppui akku. Jouduin sitten ottamaan kännykällä kuvat graffitista kiinnitettynä.
 

Tällä neulegraffitilla osallistun Silmukan ytimestä kesäkuun haasteeseen, jonka aiheena on Aurinko. Kyseessä siis kahden blogin yhdessä järjestämä haaste, jossa joka kuun ensimmäisenä päivänä ilmoitetaan uusi aihe. Haaste täytti jo vuoden. Onnea Silmukansaalistaja ja Sini!

Pärnu ja sen seitsemänsataa valokuvaa

Olimme lomalla Pärnussa. Kymmenen päivää, yli 700 valokuvaa ja mukavaa tekemistä aamusta iltaan. En tiedä mistä aloittaisi ja mitä sanoisi. Mieli on vielä reissussa, vaikka fyysisesti olenkin jo kotona. Arjen pyörittäminen eri ympäristössä teki meille hyvää. Sillä kyllä sitä ruokaa sai laittaa ja sotkuja siivota lähes samalla tavalla kuin kotonakin. Nyt tosin me molemmat vanhemmat olimme koko ajan paikalla ja paljon tehtiin yhdessä. Paljon tuli myös juteltua ja tehtyä suunnitelmia ja päätöksiä tulevasta. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu vielä ensi viikkoon ja vähän pidempäänkin.

Color//Colour Lovers: Yellow

Aiempi postaukseni ja punaiset kuvat löytyvät täältä. Alkuperäinen idea ja värien aikataulu taas löytyy täältä. 

 

 

Viime viikolla aiheena oli keltainen ja yhdessä lasten kanssa bongailtiin kaikkea keltaista. Lapset olivat innoissaan nähdessään jotain keltaista. He asettelivat keltaisia tavaroita kuvaamista varten ja käskivät ottamaan valokuvia näkemistään keltaisista asioista. Ja oli mieskin tässä mukana. Hän muun muassa pysäytti auton, että sain otettua valokuvia. Mies jopa hidasteli liikennevaloissa, jotta jouduttaisiin pysähtymään keltaisiin valoihin ja minä ottaisin valokuvan. Minulle moinen ei tullut edes mieleen, joten en ollut valmiina kameran kanssa.     

 

 

Tässä viime viikon keltaiset Pärnusta. Kolme alinta kuvaa on otettu veden kestävällä kameralla.

 

Color//Colour Lovers: Red

Ikomi-blogin Ihana Inari oli taas löytänyt kivan jutun netistä. Tällä kertaa kyseessä on kahden valokuvaajan aloittama projekti, jonka tarkoitus on tuoda väriä elämään valokuvaamalla. Seitsemän viikon väri-iloittelu löytyy täältä:  Klik! Jokaiselle viikolle on oma värinsä. Viime viikon väri oli punainen. Minä lähdin tähän mukaan hetken mielijohteesta. Nämä kuvat on räpsäisty nopeasti sinä iltapäivänä ja iltana, kun saavuimme Pärnuun. 

 

 

Värit ja aikataulun löytää Täältä! 

 

 

Mukavaa Juhannusta!

#satasyytäollaonnellinen, osa 17



Puhtaat ikkunat

Neljä päivää siihen tosin meni. Välillä käytiin terveyskeskuksessa jonottamassa korvatulehduksen takia, vahdittiin vauvaa ja haettiin poikia jalkapallokoulusta, saatiin lasten serkku meille kahdeksi yöksi yökylään, tehtiin ruokaa, siivottiin, nukuttiin, pestiin pyykkiä, ihailtiin vauvan uutta hammasta ja vaihdettiin kuolaisia bodeja...



Mutta nyt meillä on puhtaat ikkunat! Ja pienistä rannuista ei välitetä! Meillä oli miehen äidiltä lainassa tuommoinen ikkunanpesin. (Kärcher) Aika kätevä. 

Pizzaa tilauksesta - melkein kuin ravintolassa

Minä sairastuin ikävään kesäflunssaan. Olen yskinyt niin, että vatsalihaksetkin ovat jo kipeät. Nenä vuotaa ja kuumettakin on ollut. Onneksi nyt on viikonloppu. Mies on kotona ja minä olen saanut levätä. Tänään me herkuttelimme miehen tekemällä pizzalla. 

 

 

Pojille oli oma pellillinen pizzaa. Täytteeksi he valitsivat kinkun ja ananaksen. Pojat saivat itse laittaa täytteet. Hyvällä ruokahalulla söivät koko pellillisen!

 



Pikkusiskokin on kipeä. Hänellä on yskää ja korvatulehdus. Hän ei pizzasta välitä ja tällä kertaa hän saikin valita syökö pizzaa vai salaattia. Pikkusisko valitsi salaatin. Hänen salaatissaan oli raejuustoa, kurkkua, kinkkua ja pieni pala paprikaa. Salaatin hän nautti paahdetun leivän kanssa. Yleensä meillä kaikki syövät samaa ruokaa, mutta joskus on näitä poikkeuksia.

Aikuisten pizzan mies teki aika lailla minun maun mukaan. Tuoreita herkkusieniä, tölkki artisokkaa, paljon juustoa, tomaattia ja kyllä sieltä seasta kinkkukin löytyi. Usein korvaan kinkun aurinkokuivatuilla tomaateilla.

Pizzan päälle haettiin ulkoa herneenversoja. Nam!



Kreeta kirjassa ja muistoissa

Kävin lasten kanssa meidän pienessä lähikirjastossa. Kiertelin hyllyjen välissä vauva sylissä ja silmiin osui Merja Tuominen-Gialitakin "Koko kylän pidot - elämänmenoa kreetalaisittain". Pakkohan se oli lainata. Kirjan kirjoittaja on asunut yhteensä 20 vuotta Kreetalla. Välillä hän on asunut myös Suomessa ja ollut mukana perustamassa Tampereelle Knossos-ravintolaa.

Kirja oli sopivaa kesäluettavaa. Kevyt ja helppo. Mielenkiintoiseksi kirjan teki se, että olen itse ollut Kreetalla 15 vuotta sitten kolme kuukautta opiskelijavaihdossa. Kirjaa lukiessa palasin ajassa taaksepäin.

Kreetalta on jäänyt mieleen muun muassa pääsiäisen vietto. Meitä ulkomaalaisia opiskelijoita oli kutsuttu itävaltalaisten opiskelijoiden vuokraisännän loma-asunnolle pääsiäisjuhliin. Tätä vuokraisäntää, hänen perhettään saatikka sukuaan en ollut koskaan nähnyt. Itävaltalaisiakaan en kovin hyvin tuntenut. Isolla joukolla juhliin kuitenkin mentiin ja matkalla mietittiin, että onko tämä nyt ihan ok. Emme edes päässeet juhlapaikalle, kun täysin vieraat ihmiset pysäyttivät meidät matkalla ja kutsuivat heidän pihaansa juomaan rakia ja syömään lammasta. Kieltäydyimme kauniisti, mutta se ei ollut mikään vaihtoehto. Lammas, jota meille tarjottiin oli muuten lampaan pää! Meidän piti syödä lampaanpää ja juoda raki ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa juhliin, joihin olimme oikeasti menossa. Onneksi meitä oli monta ja joukossa oli walesilaisia ja saksalainen, jotka pystyivät kohteliaasti syömään lampaanpäätä. Olen pitänyt tätä tapahtumaa todella erikoisena ja ihmeellisenä, mutta nyt luettuani Koko kylän pidot, niin tämä kokemukseni vaikuttaa täysin normaalilta Kreetalla.

#satasyytäollaonnellinen, osa 16

Viikonloppumatka 

Kesällä viikonloppureissukin tuntuu lomalta. Ihan kuin kesällä ehtisi enemmän samassa ajassa kuin talvella.  

 

Olimme viikonloppuna Mikkelissä sukulaisten luona. Aika turisteja oltiin. Valokuvia otettiin kahdella kameralla. Kävimme kolmella eri asuinalueella ihastelemassa uusia koteja. Viime vuonna ja tänä vuonna valmistuneita. Myös Mikkelipuistossa, Kenkäverossa ja Xonpuistossa käytiin eri kokoonpanoilla. Torikahvit vaihtuivat Rossossa syömiseen. Sade ja nälkä yllättivät. Rossossa pikkusisko kysyi eräästä mainoksesta, että "lukeeko tuossa mikkeliksi?" Ainakin yksi luuli ilmeisesti olevansa ulkomailla. 

 

 

Olipa mukava ja virkistävä viikonloppu, vaikka unet jäivät lyhyiksi.

Kiitokset ja terveiset Mikkeliin!