Mies tuli töistä aikaisemmin. Osa hoitolapsista haettiin kotiin aiemmin ja minä pääsin ystävän kyydillä päivystykseen. Samalla viikolla olin venäyttänyt nilkkanikin koripallossa, enkä uskaltanut ajaa autolla jalan kivun takia. Ensimmäinen itku tuli ilmoittautumisluukulla, kun vastaanotossa ollut ihminen kysyi olisiko minun mahdollista tulla seuraavana päivänä uudestaan. Ilmoittauduin nimittäin vasta viimeisillä minuuteilla eli hieman kolmen jälkeen ja paljon oli jo ihmisiä jonossa ennen minua. Päivystys sulkeutuu neljältä ja ilmoittautumisen pitää tapahtua kolmeen mennessä. Minut otettiin kuitenkin jonottamaan hoitajan vastaanotolle, kun kerroin että töiden järjestäminen olisi hankalaa seuraavana päivänä.
Jonkin aikaa odotettuani hoitaja kutsui minut huoneeseensa ja kysyi esitiedot sekä tunnusteli patin. Hän lähti pyytämään lääkäriä paikalle ja minä odottelin yksin huoneessa ainakin parikymmentä minuuttia. Siinä ajassa ehtii miettiä paljon. Tosin jälkeenpäin en juuri muista mitä kaikkea päässä pyörikään.
Lääkäri tutki patin nopeasti sekä tunnusteli myös imusolmukkeita. Hän arveli patin voivan olla kysta. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen mammografiaan ja ultraääneen. Tarvittaessa otettaisiin myös patista näyte. Minut lähetettiin vastaanottoluukulle varaamaan aikaa radiologiaan. Kun saavuin luukulle se oli jo kiinni. Yhden hoitajan näin ja hänelle selitin asiani itku kurkussa. Hän ei voinut varata minulle aikaa, vaan antoi keskuksen puhelinnumeron, johon voisin seuraavana päivänä soittaa ja pyytää yhdistämään radiologiaan.
Seuraavana yönä nukuin kolme tuntia. Luin netistä kaiken, mitä löysin rintasyövästä, pateista, mammografiasta ja ohutneulanäytteistä. Löysin itseltäni uusia oireita ja olin varma, että minulla on levinnyt rintasyöpä. Miehenkin herätin kertoakseni hänelle asiasta.
Heti aamulla soitin radiologiaan ja sain ajan kuvauksiin kahden viikon päähän. Itkuisena kysyin mahdollista peruutusaikaa ja mielipidettä yksityiselle lääkäriasemalle menemisestä. Hoitaja rauhoitteli minua ja lupasi ottaa yhteyttä, jos peruutusaika tulisi. Hetken päästä puhelin soi ja lääkäri oli luvannut ottaa minut ylimääräiselle ajalle seuraavana maanantaina. Oli perjantai kun soitin aikaa. Minun pitäisi jaksaa siis odottaa vain viikonlopun yli kuvaukseen pääsemistä ensin luvatun kahden viikon sisään. Päivä meni jonkinlaisessa sumussa. Minua ei väsyttänyt, vaikka en ollutkaan nukkunut. Illalla uni onneksi tuli ja nukuin koko yön. Viikonloppu kului kotona. Asia ei juurikaan unohtunut. Vähän väliä se tuli mieleeni. Onneksi mies oli kotona. Hän teki ruuat ja pyöritti muutenkin arkea koko viikonlopun. Minä tein mitä jaksoin ja pystyin.
Maanantaina mies tuli töistä hoitamaan hoitolapsia kuvaukseni ajaksi. Hän ja lapset veivät minut autolla terveyskeskukseen. Ensin tissini litistettiin mammografiassa. Sitten lääkäri tuli paikalle ja katsoi ultralla. Patti näytti kuulemma hyvänlaatuiselta fibroadenoomalta. Lääkäri otti vielä ohutneulanäytteen. Sen valmitumiseen menisi kuulemma viikko tai kaksi. Minun pitäisi varata soittoaika kuullakseni sitten ohutneulanäytteen vastauksesta. Minulla oli jo yksi soittoaika parin päivän päähän ultrasta ja peruin sen sekä varasin uuden soittoajan viikon päähän ultrasta.
Pari päivää ultran jälkeen puhelimeni soi illalla kahdeksalta. Minulle soitti lääkäri. Hän kertoi, että näyte ei vielä oli valmis. Kerroin, että tiesin jo asian ja sanoin, että minulla on jo uusi soittoaika seuraavalle viikolle ja, että olin kyllä jo perunut tämän soittoajan. Lääkäri kysyi, että sopisiko minulle, että hän soittaa parin viikon päästä. Ihmettelin asiaa, koska en ole tätä lääkäriä edes koskaan nähnyt. Miksi juuri hän haluaa minulle soittaa. Lisäksi epäilytti niin pitkä odotusaika. Miksi ei voida pitää voimassa soittoaikaa toiselle lääkärille, joka olisi yli viikkoa aiemmin? Yksikin ylimääräinen epävarmuudessa ja pelossa odotettu päivä tuntui pitkältä. Lääkäri sanoi, että voisin toki aiemmin katsoa tuloksia netistä omakannasta. Suostuin siis hänen ehdotukseensa.
Viime viikolla olisi ollut se varaamani soittoaika, joka siis oli ilmeisesti peruttu koska kukaan ei soittanut. Illalla katsoin näytteen vastausta omakannasta. Näyte oli vastattu. Siellä luki, että näyte ei ollut riittävä. Ei siis vieläkään selvyyttä.
Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että minusta otettu näyte ei ollut riittävä. Hoitaja aikoi esitellä asian lääkärille. Lääkäri tekisi uuden lähetteen radiologiaan ja minä voisin varata seuraavana päivänä uuden ajan kuvaukseen ja näytteenottoon. Minä maltoin odottaa vain iltapäivään ja soitin jo silloin radiologiaan. Onneksi lääkäri oli ehtinyt tehdä lähetteen. Sain ajan kahden viikon päähän. Tällä kertaa otetaan näyte paksummalla neulalla. Oletan, että sen valmistuminen kestää taas viikon tai kaksi.
Epävarmuuteni ja epätietoisuuteni asian suhteen jatkuu vielä. Tällä hetkellä en lue mitään syöpään liittyvää. Yritän olla ajattelematta asiaa. Tukeudun radiologin sanoihin, että rinnassani on todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain.
Mutta siis tutkikaa rintanne, niin tiedätte mitä patteja ja möykkyjä siellä löytyy. Itse en ole rintojani juuri tutkinut, joten en tiedä miten pitkään tämä patti on minulla ollut. Rintoja kannattaa tutkia myös eriasennoissa. Seisten ja makuulla. Kädet ylhäällä ja sivuilla. Paras aika tutkimiseen on kuukautisten jälkeen. Jos kuukautisia ei ole niin kannattaa tutkia joka kuukausi samaan aikaan.
Postauksen valokuvat olen ottanut eräänä marraskuisena aamuna Torreviejassa, Espanjassa auringonnousun aikaan.
28 kommenttia
Tsemppiä! <3
VastaaPoistaHyvä muistutus tuo että tutkikaa rintojanne!
Kiitos! <3
PoistaTsemppiä!
VastaaPoistaKiitos!
Poista❤️
VastaaPoistaVoi ei, tiedän miten stressaavaa on odotella koetuloksia. Itselläni muista syistä ja kyllä se vaan vei yöunet - loppujen lopuksi ei ollut onneksi aihetta huoleen.
VastaaPoistaTsemppiä! ♥
Kiitos tsempeistä! <3
Poistavoi!
VastaaPoista<3!
Halaukset Minna ja tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaVoimia. <3
VastaaPoistaMinulta ei ole (vielä) löytynyt pattia mutta vuosi sitten rinta alkoi vuotaa nestettä. Sekin on syy pikaisille tutkimuksille. Mitään ei löydetty, mitään syytä ei oikein osattu antaa. Se oli niin ahdistava kokemus, että en mielelläni muistele asiaa. Kuitenkin kerran kuussa on "pakko", sillä asia tulee mieleen joka kerta rintoja tutkiessa.
Kiitos! <3
PoistaSinäkin olet joutunut kokemaan tämän ahdistavan pelon. <3
Voi ei, tuollainen odottaminen on kaikista pahinta. Meillä on sukurasitteena rintasyöpä, äitini, tätini ja serkkuni ovat kaikki sairastaneet rintasyövän. Heidän neuvoistaa olen alkanut tutkia rintojani kerran kuukaudessa. Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! <3
PoistaTsemppiä! Lähipiirissä, äiti ja täti, olleet rintasyöpätapaukset onneksi muistuttaa tutkimaan rinnat edes epäsäännöllisesti. Tämä toi taas muistuksen siitä, miksi pitäisi tutkia aina.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKovasti tsemppiä! Epätietoisuus on ehkä pahinta! Meillä on lähipiirissä ollut paljon rintasyöpää ja mies jaksaa muistutella, kuinka tärkeää olisi käydä kontrolleissa jne. Kirjoituksesi oli hyvä muistutus tästä!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! <3
PoistaViisas mies sinulla.
Hurjasti tsemppiä! Minulle tuttua, sillä rintani ovat olleet välillä täynnä kystiä - ja mammografioiden jälkeen ultrat ja neulanäytteet ovat tulleet tutuiksi. Silti - joka kerta mammografiaan mennessä pelottaa.
VastaaPoistaHienoa, että kirjoitit - ja muistutit <3
Kiitos! <3
PoistaVoi ei, tuo odottaminen epävarmuudessa on varmasti kaikista pahinta tuossa tilanteessa! On hyvä, että kuitenkin hakeuduit lääkäriin ja että asiaa nyt tutkitaan. Tässäpä kyllä hyvä muistutus siitä, miksi rintojen tutkiminen säännöllisesti kannattaa. Voimia sinulle tähän odottamisen tuskaan ♡
VastaaPoistaPuhut todella tärkeästä aiheesta, superpaljon tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! <3
PoistaOnpa kurjaa, että joudut odottamaan tuloksia epätietoisuudessa. :/ Jaksamisia sinulle!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHei,
VastaaPoistakokeilenpa vielä kerran kommentin jättämistä. Joko odottavat tarkistusta tai häviävät bittiavaruuteen :)
Joka tapauksessa halusin kertoa oman kokemukseni tästä tärkeästä aiheesta, rintojen omatoimisesta tutkimisesta. Olen 40 v asti käynyt säännöllisesti mammossa ja lisäksi lukuisissa ultrissa radiologin suosituksesta. Rintarauhaskudokseni on tiiviskaikuista ja kystia on aina ollut. Nyt 48 v, 1,5 vuoden aikana tehdyn mammon ja useamman ultrauksen jälkeen lääkäri päätyi paksuneulanäytteisiin. Omien sanojensa mukaan "sokkona otettaviin", koska mitään hälyyttävää ei kuvantamisella edelleenkään näkynyt. Muhkuraisesta, kystisestä rinnasta löytyikin syöpä ja vasta magneettikuvaus näytti 3 kasvainta. Nyt on rinta poistettu ja sytostaatit käynnissä. Olin onnekas, että neulanäytteet osuivat syöpäkudokseen. Mutta tämä on vahvistanut ajatustani siitä, että tutkimuksia pitää vaatia, jos itsestä tuntuu, etteivät asiat ole ihan kohdillaan. Vasta kirurgini ja syöpälääkärini ovat nyt minulle kertoneet, etteivät mammo ja ultra valitettavasti ole aukottomia, kaikki syövät eivät niillä näy.
Kiitos, kun jaksoit sinnikkäästi kirjoittaa kommentin. Voimia ja hyviä vointeja sinulle sytostaattihoitoihin!
PoistaMiltä se patti tuntui ja missä sijaitsi?
VastaaPoista