Lomalta paluu

Viikko sitten palasimme lomamatkalta. Mies meni heti töihin. Me muut olemme yrittäneet sopeutua arkeen kotona. Ja onhan tämä vähän sopeutumista vaatinutkin. Unirytmitkin on lapsilla sekaisin. Sopeutumisen vastustustakin on ollut ilmassa. Esikoinen siirsi kellonsa Espanjan aikaan, kun tulimme kotiin. 5-vuotiaskin ikävöi Espanjaan, vaikka hän ikävöi reissusta kaikista eniten kotiin. 

 

Muistan omat tunteeni ja ajatukseni, kun lentokone alkoi laskeutua kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suomen kesäinen tummanvihreä luonto näytti tunkkaiselta ja rumalta. Valitin miehelle rumuutta ja kotiin palaamisen kamaluutta. Hän sanoi asennoituneensa jo kotiin palaamiseen ja siihen, että menee taas töihin. Hän kyllä hehkutti onnistunutta lomaa, mutta otti arjen vastaan tyynen rauhallisesti. (Plääh! Mikä tyyppi!) No, olisihan minunkin pitänyt yrittää tehdä samalla tavalla.

 

 

 

Minulla meni useampi päivä aikaa, että aloin taas nähdä Suomen kauniina. Ensimmäisten lomanjälkeisten päivien sade ja kylmyys eivät helpottaneet asiaa. Viime viikonlopun onnistuneen maaseutuloman jälkeen Suomi on taas kaunis! Ihanat lapsuuden kesien maisemat! Toki ajan muuttamina, mutta silti tuttuina ja rakkaina. Muovipaalit ovat korvanneet heinäseipäät, puut ovat kasvaneet huimasti ja niitä on myös paikoitellen kaadettu pois.

 



 

 

 

 

 

Kesä jatkuu! Ihanaa heinäkuuta!