Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun voitin jotain blogiarvonnasta. Blogiarvonnoissa on hyvät mahdollisuudet voittaa, koska osallistujia ei niin kovin paljon ole. Tässäpä teillekin vinkki yhdestä arvonnasta.

Pärnun hansapäivät


Viime kesänä olimme Pärnussa Hansapäivien aikaan. Kävimme ensimmäistä kertaa tässä jokavuotisessa tapahtumassa. Kiertelimme markkinakojuja sekä näimme ja kuulimme musiikkiesityksiä. Menomatkalla lapset vinkuivat. Olisivat halunneet mieluummin rannan puistoon. Tässä ensimmäisessä valokuvassa on vielä vastahakoisia lapsia.









Viiden euron ritsat taisivat olla koko lomamatkan paras ostos. Nämä ovat olleet kovassa käytössä ja toimivat edelleen.



Perunasta rullattiin tällainen kierre ja se paistettiin rasvassa ja maustettiin.



Kuulemma ihan parasta syömistä!


Neiti sai miekan ja tunikan (päällä).


Pojat eivät ole ainoita, jotka ovat ritsoilla ampuneet.

Meillä ei ole tyylikkäitä "blogilapsia", joita äiti pukisi merkkivaatteisiin tai edes valitsisi lastensa vaatteet. Tosin eipä tätä äitiäkään voi tyylikkääksi kehua. Tuntuu, että lasten omatahto pukemisen suhteen on alkanut jo kovin pienenä. On ollut lempivaatteita ja ehdottomia ei-ikinä-päälle vaatteita. Esikoinen käytti uutta mikki yöpukua yötä päivää sellaisen 2-vuotiaana saatuaan.

Olemme aina saaneet vaatteita lahjaksi tai käytettyinä ja olen ottanut kierrätetyt vaatteet ilolla vastaan. Niinpä meidän lasten vaatekaapit on olleet suloinen sekamelska kaikennäköisiä vaatteita aina esikoisen vauva-ajasta alkaen. Nykyään pojilla on usein aina päällä kangashousut, t-paita ja collegetakki. 4-vuotias taas käyttää legginssejä eri yhdistelmien kanssa.



2-vuotiaana meidän neidin mielestä sukkien käyttö oli ärsyttävää! Silti en antanut asiassa periksi. Monet kerrat hän riisui kengät, sukat ja vähän muutakin ulkona talvella. Hän ei muuten edelleenkään pidä sukista. Taas käymme keskusteluja siitä, että tarvitseeko nyt käyttää sukkia. Onneksi keskustelut ovat vähän rakentavampia kuin kaksi vuotta sitten.


Pääsiäisen aikaan. Isoveljen autopipo, kaverin vanha trikoopaita ja mekko. Jalassa muumilegginssit ja goretex lenkkarit.

Hyvä omenasato

Oksat notkuvat omenoiden painosta. Omenapuun alla on omenoita. Joka kerran kun vilkaisen ulos ikkunasta, niin näen ainakin yhden omenan putoavan.





Olen pilkkonut jo monta isoa kattilallista omenoita sosetta varten. Sormetkin ovat värjääntyneet omenoiden käsittelystä.



Omenahyve ja vaniljajäätelö. Herkku, jota olemme jo useasti syöneet.


Nyt viikonloppuna kokeilin uutta omenapiirakkaohjetta. Kreemiomenapiiras. Varsin makea herkku. Ei kaivannut jäätelöä tai vaniljakastiketta seurakseen. Sain reseptin kun ostin kotigastronomin vaniljakreemijauhetta. Sama resepti löytyi myös netistä.

Olen lukenut vähemmän ihmisten kuulumisia Facebookista. Eli en tiedä, mitä entinen työkaverini on leiponut tiistaina tai missä lapsuuden ystävä on treenannut keskiviikkona. Saati missä joku sukulainen on lounastanut torstaina. Olen pyrkinyt kuuntelemaan enemmän niiden ihmisten kuulumisia, joita olen ihan oikeasti nähnyt. Enkä todellakaan halua räveltää kännykkääni silloin, kun tapaan muita ihmisiä. Toki olen sen verran Facebookia vilkuillut, että olen nähnyt ystävän vastasyntyneen vauvan kuvat ja yksityisviestit olen käynyt lukemassa. Alkuviikosta ei tehnyt edes mieli jäädä selailemaan Facebook-päivityksiä. Yksityisviestien vilkaisu kerran päivässä riitti. Täytyy kyllä myöntää, että loppuviikkoa kohti väsymyksen lisääntyessä myös Facebookin vilkuilu on lisääntynyt.

Alun perin minun oli tarkoitus lähteä mukaan somettomaan syyskuuhun. Siihen en sitten kuitenkaan halunnut tai uskaltanut lähteä. Aion kuitenkin kiinnittää huomiota sosiaalisen median käyttööni syyskuun ajan ja vähentää sitä. Tuntuu, että olen roikkunut viime kuukausina ihan liikaa netissä kännykällä. Samaan aikaan olen seurannut tarkasti lasten ruutuaikaa ja rajoittanut sitä. Nyt meni siis omakin ruutuaika tarkempaan syyniin.


Aamulla on hetki aikaa lukea Aku Ankan taskukirjaa isoveljen sängyssä. (Ja äiti ehtii valokuvaamaan, kun ei näppäile kännykkää.)



Tällä viikolla on taas kerätty omenoita, keitetty hilloa ja omenariisipuuroa. Kokonaisia uuniomenoita on myös tehty sekä syöty omenoita suoraan puusta.



Hienoja tanssiesityksiäkin on nähty. Taapero oli melkein viikon kipeä (vauvarokko?), mutta nyt tauti on ohi ja kävelyharjoitukset jatkuvat "sairaslomatauon" jälkeen.



Eilen vietin aikaa taaperon kanssa koulun pihalla, kun odottelimme isosiskoa jumpasta.



Nyt edessä on lyhyt viikonloppu. Pojilla kun on koulupäivä lauantaina.

Aloitin kirjoneulelapasten neulomisen isoveljestä (vasemman puoleiset lapaset). Ajattelin niitä ensin lahjaksi, sitten itselle. Lopulta niistä tuli sopivat meidän tokaluokkalaiselle. Matkan varrella suunnitelmat vaihtuivat senkin suhteen, että tuleeko näistä lapaset vai kynsikkäät. Lanka on paksua, joten lapaset valmistuivat nopeasti. Siitäkin huolimatta, että tein niin paljon virheitä, ettei purkamiselta vältytty.


Ilmat kylmenivät. Taaperolle ei löytynyt lapasia. Niinpä päätin yksi ilta neuloa hänelle lapaset isoveljestä. Kaksi iltaa lapasiin meni. Sitten ilmat taas lämpenivätkin, joten lapasia ei ole tarvittu. Ennen seuraavia kylmiä voisi taaperolle neuloa uudet paremmin istuvat lapaset. Mutta nyt puikoilla on jo jotain ihan muuta.


Ohje tokaluokkalaisen lapasiin oli uusimmassa Novita-lehdessä. Minulla on eri värit ja kuviotkin vähän erijärjestyksessä kuin alkuperäisessä ohjeessa.