keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Loiskis!



Minulla oli tämän vuoden ensimmäinen lomaviikko viime viikolla. Eipä olisi voinut paremmat ilmat olla! Mies ja pojat olivat Prahassa salibandyturnauksessa. Minun piti alun perin lähteä tyttöjen kanssa risteilylle. En saanut aikaiseksi varata matkoja. Onneksi! Ajelimme nimittäin tyttöjen kanssa keskiviikkona Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse. Uimme joka päivä ja innostuimme uimahypyistä.




Vesikamerani näyttää olevan hajoamassa. Se ei enää oikein kestä edes pieniä vesipärskeitä. Tuntuu, että yhdenkin vesipisaran jälkeen alkaa tulla sumuisia ja suttuisia kuvia. Ei todellakaan voi enää kameran kanssa sukeltaa. Harkitsen uuden kameran ostamista. Olisiko kenelläkään suosituksia?




8-vuotias hyppäsi kolmesta metristä. 4-vuotias hyppäsi kahdesta metristä. Nuorin ei vielä osaa kunnolla uida. Hänellä onkin käytössä viime syksyn alelöytö, Speedon kelluttava uimapuku. Tuntui aika hurjalta tuo neidin hyppiminen, mutta hän itse tuntuu nauttivan suuresti.




Tämän viikon olen ollut töissä. Pojatkin saatiin kotiin maanantai-tiistai yönä. Ensi viikolla olisi taas lomailun vuoro. Toivottavasti nämä huiput kesäsäät jatkuu!





 
Helteistä heinäkuuta!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Muistoja



Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa maalla. Kyseessä on isäni lapsuudenkoti, joka on ollut myös isäni isän lapsuudenkoti. Mummolassa asui mummo ja pappa. Heillä oli lehmiä, sikoja ja kissoja ollessani lapsi. 



Pappani kuoli jo 90-luvulla ja mummo asuu nykyään muualla. Mummola on tyhjillään. Käymme yleensä kerran vuodessa mummolassa ja mökillä. Tänä vuonna olin lasten kanssa juhannuksena mummolassa. Pitihän minun kierrellä tuttuja paikkoja ja ihmetellä sitä, miten paljon on muuttunut ja toisaalta, miten paljon tuttuja asioita on jäljellä. Onko se tämä kesä vai ikä, mikä tekee nostalgiseksi?




Autotallin vintiltä löytyi pappani veistämiä lehmikeppejä. Niitä keppejä, joilla ohjailtiin lehmiä pellolta navettaan lypsylle. En ehkä olisi tunnistanut minulle tehtyä keppiä muiden keppien joukosta, mutta kun otin yhden kepin käteen tunnistin heti, että sen oli pappa minulle tehnyt. Keppi tuntui niin tutulta kädessä. Oksankohta oli juuri oikeassa kohdassa.




Siinä missä ennen oli metsää, onkin nyt aukeaa. Ja entisellä pellolla kasvaa puita. Tutut polut ja tiet ovat kasvaneet melkein umpeen. Pieni pensas tutun kiven kohdalla onkin jo iso puu, johon lapset voivat kiivetä. Ja kiipesivätkin.




Minä muistan lapsuudestani heinän seivästyksen, perunannoston ja kasvimaan kitkemisen. Sen miten kävelin pellon poikki metsään keräämään mustikoita mustikkapiirakkaan. Parasta oli pullapohjaan tehty piirakka. Radiosta kuunneltiin Jyväskylän suurajoja, kun kerättiin viinimarjoja. Mummo keitti mehua sisällä puuhellalla. Muistan sen, miten sikaa teurastettiin. Ruho roikkui puuliiterin nurkalla vatsa auki. Parasta oli mummon paistamat veriletut. Tappaiskeitto ei ollut minun mieleeni. Mummon leipoma reikäleipä, hiivaleipä ja pippo olivat herkkua. Samoin pullapitko. Omenariisipuuro ja tikkutollo olivat myös hyviä. Kesällä maistui hurskutuskurkut ja mansikat talkkunan kanssa.





Omien lasten kesämuistot ovat kovin erilaisia. Minä olin juhannuksen aina maalla ja mökillä. Omat lapset ovat olleet monena juhannuksena ulkomailla. Minä vietin paljon aikaa maalla. Lapseni  kaupungissa. Minä en harrastanut lapsena juuri mitään. Omani harrastavat senkin edestä. Meillä ei ollut VHS-nauhuria eikä tekstitelevisiota ollessani lapsi. Omillani on kännykät, tabletit, Xbox ja Netflix.




Omille lapsilleni toivoisin enemmän tylsyyttä ja pysähtymistä. Silloin voi keksiä jotain luovaa. Toivoisin osaavani itsekin pysähtyä useammin. Muutenkin kuin somen ääreen.





Juhannuksena ottamani kukkakuvat löytyvät postauksesta nimeltä Juhannuksen kukkailoittelua.
Blogista löytyi myös kirjoitus ja kuvia viikonlopusta maalla vuodelta 2014. Lapsuuden maisemissa.



Ihanaa heinäkuuta!



Kommenttilaatikossa saa heittäytyä nostalgiseksi ja muistella omia lapsuuden kesiään. Ja toki saa kertoa myös tuoreempia kesäjuttuja.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Barbie näyttelyssä - budjettimatka Helsinkiin

Minä ja ystäväni olimme molemmat nähneet Instagramissa, miten kaksi lahtelaista äitiä lapsineen teki budjettimatkan Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyä katsomaan. Ystäväni kanssa innostuimme ajatuksesta. Ei siis mennyt kauaakaan, kun meillä oli jo reissu suunniteltuna.
 
Matkaan lähti kaksi äitiä ja seitsemän lasta. Lapsista viisi oli poikia. Barbie näyttely ei ollut poikien mielestä ehkä kaikkein mieluisin retkikohde, mutta halusimme kuitenkin viedä pojat näyttelyyn. Melkein 60 vuotta vanha Barbie kuuluu kyllä yleissivistykseen. Yhdeksän aikaa starttasimme kohti Vantaan Ikeaa. Suuren osallistujamäärän vuoksi jouduimme lähtemään kahdella autolla. Ikeassa ehdimme hetken kierrellä ja yksi lapsista halusi leikkipaikalle. Ikeassa myös söimme lounaan. Jätimme ostokset autoihin ja hyppäsimme Ikean ilmaiseen bussiin, joka vei meidän Kiasman eteen. Siitä olikin lyhyt matka kävellä Kansallismuseoon Barbie näyttelyyn. 
 
 



Saattoi olla, että äidit olivat eniten innoissaan näyttelystä. Ainakin isoimmat pojat kiersivät näyttelyn huomattavasti meitä nopeammin.

Minulla on ollut lapsena tuo alemman kuvan käsi ylhäällä seisova Tropical Barbie. Muistan, miten nuo hiukset tuntuivat superpitkiltä ja miten ihana hiuksia oli letittää. Minulla oli myös saman sarjan Skipper.



Sain joskus synttärilahjaksi tai joululahjaksi alla olevassa kuvassa oikealla olevan Barbien. Aurinkovarjo ja vaaleanpunaisen mekon tähdet loistivat pimeässä. Näyttelyssä oli yksi mintunvihreään trikooasuun pukeutunut Aerobic-Barbie, joka minulla myös oli.


Ikean bussi kyyditsi meidät Vantaan Ikeasta Helsinkiin ja takaisin. Bussin kyytiin otetaan 60 ensimmäistä. Kaikki mahtuivat kyytiin kun me matkasimme bussilla. Bussin aikataulut löytyvät Ikean sivuilta.



Menomatkalla söimme perinteiset lihapullalounaat. Paluumatkalla söimme muun muassa vohveleita, pullia ja katkarapuleipää. Kesäkuussa taisin käydä peräti kaksi kertaa Ikeassa. Heinäkuussa pistin paremmaksi. Kävin kaksi kertaa päivässä Ikeassa.




Minä ja vanhempi tyttäremme. Poikia ei enää juuri valokuviin saa ja jos saa, niin kuvia ei saa julkaista netissä.




 
 
"Kantava ajatukseni Barbien takana oli, että nuken välityksellä pikkutyttö voisi olla aivan mitä haluaa.
Kaikki on mahdollista."
 
Ruth Handler
Barbien luoja
 
 
 
Oletko käynyt katsomassa Barbie näyttelyn?
 
 Löytyikö tuttuja nukkeja?
 
Näyttely on auki 26.8.2018 saakka Suomen Kansallismuseossa

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesäkuu 2018

Kesäkuussa


  • Kolmalla koululaisella alkoi kesäloma.
  • Vietimme koko perhe vuorokauden Päijänteen rannalla veneillen ja lauttasaunalla saunoen
  • Minä kävin toisen poikani ja hänen korisjoukkueensa kanssa Pajulahdessa kiipeilemässä
  • Teimme hoitolasten kanssa pieniä pihahommia - kitkemistä, kastelua ja istutusta
  • Juhannuksen vietin lasten kanssa maalla
  • Mies kävi juhannuksena Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa
  • Kaksplussan kesäbileissä pääsin pakohuoneeseen, mutta en pois sieltä 
  • Luin kaksi kirjaa Satu Rämö: Islantilainen kodinonni ja Liane Moriarty: Hyvä aviomies
  • Meidän 4-vuotias tyttö innostui jalkapallosta
  • Hoitolasten kanssa kävimme Puksu-ajelulla ja picnicillä
  • Vietin lukupiirin naisten kanssa grillibileitä, ruoka ja puheenaiheet eivät loppuneet



Kesäkuuhun mahtui paljon kivoja juttuja. Blogiin ehdin kirjoittaa vain kolme postausta. Se lienee merkki siitä, että muuta elämää on ollut paljon.

Heinäkuussa minulla on yhteensä kolme viikkoa lomaa. Ne ovat kahdessa osassa. Ensin viikko, jolloin olen tyttöjen kanssa. Mies ja pojat lähtevät Tsekkeihin salibandy-turnaukseen. Kuun lopussa meillä on kauan odotettu koko perheen kahden viikon loma.


Millainen oli sinun kesäkuusi?

Mitä suunnitelmia sinulla on heinäkuulle?


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. 



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kesäjuhlat Helsingissä

*Kaupallinen yhteistyö*

Muutama viikko sitten juhlimme Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa kesäisessä Helsingissä. Kokoonnuimme Game Over Escape roomin kokoustiloissa. Alkuun kilistelimme alkumaljoilla ja sitten sovimme mihin pakohuoneeseen kukin menisi ja keiden kanssa.  Minä en halunnut pelottavaan huoneeseen ja lopulta päädyin Tutankhamonin hauta- nimiseen huoneeseen. En ollut mitenkään innostunut pakohuoneesta, mutta kun meidän suljettiin huoneeseen niin kummasti vain kilpailuvietti heräsi ja olin innoissani tehtävää ratkaisemassa. Ehkä liiankin innoissani. Lopussa tuli tehtyä vääriä valintoja. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi pakohuone kokemukseksi. Oli nimittäin sen verran mielenkiintoista ja hauskaa!

Valokuvat kolmea viimeistä lukuunottamatta: Inka / Lapsen askelin


Pakohuoneiden jälkeen meille esiteltiin suomalainen vaatemerkki Pop&Co Helsinki. Olinkin jo ehtinyt ihastella merkin vaatteita instagramissa. Etenkin jätsileggarit ovat osuneet silmään jo useamman kerran. Pääsimme etukäteen näkemään syksyn mallistoa. Tulossa on vaatteita myös pojille.



Napostelun ja juhlajuomien nauttimisen lomassa otettiin yhteiskuvia ja selfieitä. Minä keskityin lähinnä instastoorin tekemiseen ja seurusteluun. Valokuvien ottaminen jäi vähälle.


Vaatteiden lisäksi meille esiteltiin kahden suomalaisäidin perustama luonnonkosmetiikkamerkki Fiini Naturally. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus. Heillä on valikoimissaan kosmetiikkaa ihmisille ja eläimille sekä pyykkietikkaa. Ilahduttavaa oli kuulla, että tuotteet valmistetaan Suomessa, Pohjanmaalla.


Illan aikana naurettiin ja juteltiin paljon sekä myös flossattiin. Tutustuimme toisiimme paremmin muun muassa "En ole koskaan"-juomapeliä pelaamalla. Ilta loppui aivan liian nopeasti. Jatkoillekin olisi tehnyt mieli ja osa lähtikin. Minä lähdin Nyt heti-blogin Marian kanssa samalla taksilla hotellille. Olisihan se ollut mukava iltaa vielä jatkaa, mutta seuraavana aamuna hotellin aamupalalla väliin jääneet jatkot eivät harmittaneet yhtään. Kotona ehdin vielä katsomaan tytön futiskoulun lopputurnausta.

 
 



Illan aikana arvottiin muutamia palkintoja. Pääpalkintona oli Aarni Woodin puinen rannekello. Aarni Wood suunnittelee kestäviä luonnollisia desing-tuotteita. Useissa tuotteissa käytetään kotimaista puumateriaalia kuten visakoivua, tammea, saarnia, jalavaa ja tervaleppää. Muutamassa on hirvennahasta tehdyt rannekkeet. Arpaonni ei minua tällä kertaa valitettavasti suosinut, mutta kaikki saivat onneksi mukaansa runsaat Goodie Bagit.


Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille!
 
Kiitos myös ihanille bloggaajille, jotka järjestitte tämän hauskan päivän meille
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannuksen kukkailoittelua

Tänä vuonna miehen juhannussuunnitelmat selvisivät jo hyvissä ajoin. Hän oli torstaista lauantaihin Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa. Minun ja lasten juhannussuunnitelmat varmistuivat vasta perjantaina hieman ennen puoltapäivää. Useasta eri vaihtoehdosta päädyimme valitsemaan mahatauti-uhkan väistyttyä vuorokauden Hartolassa minun mummolassani. Mummola on nykyään tyhjillään, koska mummo asuu muualla.
 
 

 
 
Mummoni rakastaa kukkia ja onkin ollut taitava viherpeukalo. Nyt kun mummoni ei ole enää vuosiin ollut hoitamassa lukuisia kukkapenkkejään, niin upein ja runsain kukkaloisto on himmennyt. Luonnonkukat ovat vallanneet kukkapenkkejä ja rikkaruohot mansikkapeltoa.
 
 



Kaivoin pitkästä aikaa kamerani esiin ja kuvasin juhannuksena mummolan ja mökin rakkaita maisemia sekä yksityiskohtia. Tässä postauksessa on kukkakuvia juhannuspäivältä. Kameran esiin kaivamiseen ei mennyt muuten ollenkaan niin pitkään, kun kameran johdon etsimiseen. Meinasi jo epätoivo iskeä. Kuvien siirtopiuha löytyi lopulta kuopuksen ulkovaatelaatikosta ja minä sain siirrettyä kuvat koneelle.


Meidän juhannukseen kuului saunomista ja uimista mökillä. Vain hurjimmat (lue lapset) uivat. Kävelyretki metsätiellä. Hyvää ruokaa ja seuraa. Tuulista ja kylmää ilmaa sekä sadekuuroja.
 

Juhannusyönä yritin nukkua, mutta ikkunaa raapiva puu, puolentunnin välein soiva kello, heräilevät lapset, naamaa nuoleva koira ja kova patja eivät tehneet siitä ihan helppoa. Yötön yö sai uuden merkityksen. Aamulla yksi lapsistani kysyi, mitä mustaa minulla on silmien alla.


Ehdottomasti kannatti lähteä, vaikka silmän alusten sävy tummeni ja juhannus sai varmasti aikaan myös muutaman uuden naururypyn. Tunnin ajomatka ja aivan järjetön pakkaaminen yhden yön takia olivat pieni vaiva siitä, miten mukava juhannus meillä oli.


Ihanaa oli nähdä, miten lapsetkin viihtyivät ja keksivät tekemistä. Netti toimi huonosti, mutta se ei haitannut.


Minä tajusin yhtä-äkkiä juhannusaattona, että olen ollut suurimman osan elämääni aikuinen. Joskus lapsena toivoi, että aika kuluisi nopeammin. Nykyään sitä toivoo pääsääntöisesti, että aika kuluisi hitaammin.




 
Osallistuin näillä kuvilla Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoittelua-haasteeseen. Juhannuksen kukkailoittelua haasteen linkki on auki maanantai-iltaan saakka, joten nopeimmat ehtivät vielä osallistua. Käykäähän ainakin ihastelemassa kukkakuvia!
 
 
 
Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Toukokuu 2018

Toukokuussa...



Toukokuun alussa meillä oli vielä pipotkin päässä, kun istutimme orvokkeja ruukkuihin. Sittemmin saimme pukea shortsit ja kesähatun ihanan usein. Puiden lehdet kasvoivat silmissä. Minulle on kerätty monta voikukka- ja lemmikkikimppua. Omenapuut kukkivat toukokuussa kauniisti. Nyt kukassa ovat jo alppiruusut ja juhannusruusu. 
 




Kuukausi aloitettiin vappubrunssilla. Pihalla on istutettu orvokkeja lasten kanssa. Kasvilaatikoihin kylvimme  hernettä, retiisiä ja salaattia. Viime vuoden kuudesta mansikantaimesta talvesta selvisi viisi. Yritin esikasvattaa kesäkurpitsaa, mutta siemenet eivät itäneet. Pinaatti pitäisi vielä kylvää. Ruukussa minulla on minttua ja suklaaminttua.

Kesän ensimmäiset pussikaljat on juotu jo alkukuusta. Nykyään se tarkoittaa yhtä siideriä Myllysaaren laiturilla auringonlaskua katsellen. Tyttöjen ksnssa kävin katsomassa Petteri Kaniini-elokuvan.

Loppukuusta vietin päivän intiaanina Enonsaaressa. Pojan luokka vanhempineen järjesti kaksi Mikämikä-seikkailua Enonsaareen keräten rahaa kuudennenluokan Lapin leirikoulua varten. Ensi keväänä seikkaillaan taas!

Talviturkin heitin 25.5. Herrasmannin leirintäalueella. Toukokuussa tutustuin  Karismassa toimivan sisustuskauppa Boppiksen valikoimaan toisten bloggaajien kanssa. Ystäväni 40-vuotissynttäreitä juhlittiin Pajulahden seikkailupuistossa kiipeillen ja laavulle retkeillen.

Toukokuun viimeisenä päivänä perheemme kolmella koululaisella oli kevätjuhla. Tänäkin vuonna otettiin perinteinen sisaruskuva juhlavaatteissa.




Täällä blogissa olen kirjoittanut myös helteisestä toukokuusta ja Kesän 2018 bucket listista.

Osallistun näillä kollaaseilla Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen.



Millainen oli sinun toukokuusi?
Aurinkoista kesäkuuta!
Ihanaa lomaa lomalaisille!

torstai 31. toukokuuta 2018

Boppis sisustuskauppa - hetkeni sisustusbloggarina

Viime viikolla olin Lahden Karismassa sisustuskauppa Boppiksen bloggari-illassa. Kutsusähköpostista tunnistin muutaman tutun blogin nimen, mutta ketään paikalla olleista bloggaajista en ollut tavannut aiemmin. Oli mukava nähdä kasvoja blogien takaa. Ja olipa ihana olla sisustuskaupassa pitkästä aikaa! Siitä on jo yli vuosi, kun asuimme vuoden ajan 79,5 neliöisessä kerrostaloasunnossa ja emme ostaneet juuri mitään ruokaa ja vaatteita lukuun ottamatta. Päinvastoin pyrimme koko ajan vähentämään tavaraa. Tuona aikana minä opin välttelemään sisustusliikkeitä. Mitäpä niihin menemään, kun ei voinut mitään ostaa. Jotenkin tuo sisustuskauppojen välttely on jäänyt päälle. Samoin tuntuu jääneen päälle myös sisustamisen välttely. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olisi ihana vähän laittaa kotia. Tehdä muutakin kuin raivata tavarakasoja ja imuroida. Suuntasin siis pitkästä aikaa sisustuskauppaan ostoaikeissa.   
 



Boppiksen omistajalla, Leenalla on samanniminen kauppa Tampereella kauppakeskus Ratinassa. Myös Heinolasta löytyy liike, mutta erinimellä. Leena oli varannut meille naposteltavaa, mutta ei niitä herkkuja oikein malttanut syödä, kun piti kierrellä kauppaa ja tutkia sen laajaa tarjontaa.








 
Boppiksesta tosiaan löytyy paljon kaikenlaista sisustustavaraa ja hinnat vaikuttivat kohtuullisilta elleivät jopa edullisilta. Kaupasta löytyy kaikenlaista kivaa esimerkiksi kesätuliaisiksi tai opettajien muistamiseen.



Miten sitten sujui ostosreissu sisustusliikkeessä? Eivät minun ostotaitoni ihan ruosteessa olleet, vaikka toki haparointia oli havaittavissa. Eteiseen ostin kuvassa näkyvän valkoisen ristikon. Sen mukana tuli nipsuja, joilla ristikkoon voi kiinnittää vaikka kortteja. Ristikon alareuna on taivutettu ja siihen saa sujautettua esimerkiksi päivän postin. Toisten bloggaajien kanssa oli puhetta, että ristikkoon voisi laittaa vaikka pienen koukullisen ruukun ja kukan. Lisäksi ostin pari huonetuoksua, pienen maton sekä pari puista yrttitikkua, johon voi kirjoittaa liidulla yrtin nimen. Epäonnisin ostos oli puinen hunajaotin, joka jäi kotona oven väliin ja hajosi. Ei se mitenkään erityisen heikko ollut, mutta ei kestänyt oven paiskaamista. Tuo ristikko ei muuten tullut sille paikalle, mitä alun perin kaavailin. Siinä kohtaa eteisessä meillä olikin yllättäen ikkuna. Matto, jonka ostin pojan huoneeseen on ehkä hieman liian pieni. Niin, että on tällä wannabe sisustusbloggarilla vielä vähän opettelemista. Silti olen oikein tyytyväinen hankintoihini.



Kiitos seurasta Taina, Satu, Kati ja Jenni!
Kiitos myös Boppiksen Leenalle!