sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Yhtä-äkkiä onkin kesä ja loma - ainakin koululaisilla

Meillä on muodostunut perinteeksi ottaa lapsista sisaruskuva keväisin kevätjuhlien ja todistustenjaon jälkeen. Useana vuonna kevätjuhlia on ollut useita ja kuvistakin on tullut eri versioita eri vaatteissa ja erilaisilla taustoilla. On ollut koulun, kerhon ja eskarin kevätjuhlia.

Steinerkoulussa pienimmät saavat todistuksen lisäksi oman runon, joka tulee opetella ulkoa kesän aikana. Opettaja lukee runot todistustenjaossa ääneen ja usein arvuutellaan kenelle runo sopii. Nämä tilaisuudet ovat olleet ihania ja olenkin ollut joka vuosi jonkun lapseni luokassa todistustenjakoa seuraamassa. Tänä keväänä ei ollut kevätjuhlia eikä vanhemmilla ollut asiaa edes koulunpihalle, saati luokkiin todistustenjakoa seuraamaan. Sisaruskuva otettiin silti. Tänä vuonna se näyttää tältä. Lapset eivät suostuneet pönötyksiin ja heillä oli jo kiire nauttimaan kesälomasta.




Ensimmäinen keväinen sisaruskuva, jonka löysin on vuodelta 2015. Silloin meillä oli tokan luokan päättänyt, ekan luokan päättänyt ja kerhosta kesälomalle jäänyt sekä taapero. Tästä kuvasta taisi alkaa tämä kuvaperinne.




Vuonna 2016 oltiin miehen kummitytön ylioppilasjuhlissa.




Vuonna 2017 kuvattiin lapset jätskien kanssa todistusten jaon jälkeen omassa pihassa.



Lapset kuvattiin myös edellisenä päivänä kevätjuhlan jälkeen.




2018 oli lämmintä. Kevätjuhlan jälkeen räpsäisin kuvan lapsista vanhan linja-autoaseman edessä.




2019 kuvasin lapset omassa pihassa. Olisin halunnut ottaa kuvan Vesijärven rannassa, mutta se olisi ollut kuulemma liian noloa. Saa nähdä kuinka pitkään lapset suostuvat näiden yhteiskuvien ottoon ja julkaisemiseen.




Minä ainakin haluaisin ottaa näitä kuvia jatkossakin. Kuvista näkee lasten kasvun.


Ihanaa kesää ja lomaa!


Minkälaisia perinteitä teillä liittyy koulujen loppumiseen? 


perjantai 29. toukokuuta 2020

Bucket list 2019 - Miten sen kanssa kävikään?

Olemme tehneet ainakin muutamana viime vuonna oman perheen kanssa Bucket listin eli toivelistan kesälle. Ennen uuden Bucket listin tekemistä muistellaan hetki viime kesää ja katsotaan toteutuivatko viime keväänä listalle laitetut asiat.





Viime vuonna kysyin jokaiselta perheenjäseneltä erikseen, mitä he haluavat omalle listalleen. Minun listallani oli viime vuonna:

- Aamupala ulkona
- Kesähuoneelle enemmän käyttöä
- Kompostin saaminen toimimaan kunnolla
- Kesäteatteri


Muutaman aamupalan söin ulkona. Ilmat olivat suurin este ulkoaamupaloille. Lapset nukkuivat välillä kesähuoneessa. Minä en siellä juurikaan aikaa viettänyt. Äitini teki suuren työn saadakseen kompostimme haisemaan vähemmän kakalle ja toimimaan kunnolla. Kävin kerran kesäteatterissa. Heinolan kesäteatterissa oli viime kesänä tv:sta tuttu Pokka pitää. Hyachint Bucket'na oli Jaana Saarinen ja näytelmässä oli muitakin tunnettuja näyttelijöitä.





Mieheni ainoa asia omalla listallaan oli: 

- Neste Rally 1.-4.8.2019


Toive jäi toteutumatta, koska mieheltä murtui useita luita jalkapöydästä kesäkuun alussa. Miehellä oli kipsi jalassa 10 viikkoa eli lähes koko kesän.




Teini-ikäinen esikoinen kommentoi vuosi sitten: 

- Mitä väliä. Ei kiinnosta. Ei sitä etukäteen tarvitse suunnitella.


Jälkikäteen hän luultavasti sanoisi: "Mitä väliä, kuka sitä enää muistaa."




Esiteini pikkuveljen listalla oli viime kesänä vain yksi asia ja se toteutui. Minä kävin Peurungan kylpylässä lasten ja äitini kanssa. Kipsijalkainen mieheni joutui jättämään pulikoimisen väliin.  

- Peurungan kylpylä


10-vuotiaan tyttömme viime kesän Bucket list oli pidempi kuin veljillänsä. 

- Kahden uuden jäätelömaun maistaminen
- Uuden ruuan maistaminen
- Järvessä uiminen ilman saunaa
- Kesähuoneessa nukkuminen vähintään kaksi kertaa
- Uusi uimapuku


Hän söi jäätelöä ja maisteli myös uusia makuja. Tyttö ei tykkää suklaasta ja se rajoittaa uusien makujen löytämistä. Monissa jätskeissä on suklaata koristeena tai esimerkiksi tuutin sisällä. Sellaiset eivät tule kysymykseen. Tyttö ui järvessä useita kertoja ilman saunaa, nukkui kavereiden kanssa kesähuoneessa ja sai uuden uimapuvun. Kaikki listan toiveet siis toteutuivat.

Nuorimman Bucket list näytti vuosi sitten tältä:

- Linnanmäki 
- Kylpylään ja rannalle uimaan
- Pajulahden kiipeilypuistoon
- Vesiurkuja katsomaan
- Isosiskon kavereiden kanssa leikkiminen

Joulupukki oli tuonut lapsille lahjaksi Linnanmäen rannekkeet. Lintsillä kävimme heinäkuun lopussa kuopuksen 6-vuotissyntymäpäivänä. Kesän kylpyläkohde oli Peurunka ja useammallakin uimarannalla kävimme uimassa. Minä kävin katsomassa vesiurkuja kuopuksen kanssa ainakin kaksi kertaa. Nuorin haaveili isosiskon kavereiden kanssa leikkimisestä. Hän tarkoitti nimenomaan kahta tiettyä kaveria, siskoksia. Toive toteutui viime kesänä useammankin kerran. Ainoastaan kiipeilypuisto jäi viime kesänä väliin.





Mitä sinä haluat tehdä tänä kesänä?



Sinua saattaisi kiinnostaa myös:




tiistai 26. toukokuuta 2020

Liihotellen uuteen viikkoon uudessa mekossa

 

Viikon asu


Mekko: H&M
Housut: H&M (Useamman vuoden vanhat pellavahousut)
Sandaalit: Fila (lapsen, lapsi oli ottanut jalkaansa minun punaiset Adidaksen läpsyt maalatessaan varaston ovea. Ei ilmeisesti halunnut sotkea omia kenkiään)

Tämä koronakevät ja ikuinen kotonaolo ovat saaneet minut kyllästymään collegehousuihin ja tuulihousuihin. Urheiluvaatteita haluan käyttää vain urheillessa. Viikonloppuna tein kaksi päivää pihatöitä ja liihotin tässä Hennesin mekossa. Pyllistely, kyykistely ja keväinen viileys yhdistettynä keski-ikäisyyteen vaati housujen käyttöä mekon kanssa. 



Uudet korvikset


Minulla oli perjantaina yllätysvapaa, joka selvisi vasta perjantaiaamuna. Lapsilla oli koulupäivä ja eskarilaisella eskaripäivä. Niinpä minulla oli muutama tunti aikaa vain itselleni. Kävin kaupungissa hoitamassa erään asian ja samalla poikkesin Sokoksella. Alennuksessa olleet Yo Zen korvikset huusivat päästä korviini. Siitäkin huolimatta, että minulla on jo saman sarjan kaulakoru. 




Viikon ruoka


Mies grillasi lauantaina meille hampurilaiset. Pihvit hän teki itse jauhelihasta. Sämpylät ovat Fazer Street Food briossisämpylöitä, joita myydään neljän sämpylän paketeissa. Hyviä olivat ja jopa lapset kehuivat!




Viikon kirja


Paolo Giordano, Tartunnan aikaan

Hämmentävä kirja koronasta. Erityisesti sen takia, että kirja on kirjoitettu niin varhaisessa vaiheessa koronaepidemiaa, helmi-maaliskuussa. Ennen kuin epidemiasta tuli pandemia. Lyhyt kirja (76s) oli nopeasti kuunneltu. Giordano on kirjailija ja teoreettisen fysiikan tohtori. Kirja on päiväkirjamainen tietokirja. Informatiivinen, mutta selkeästi ja kansantajuisesti kirjoitettu. Korona koskee kaikkia, mutta ei samalla tavalla. Korona ei ole ensimmäinen eikä viimeinen pandemia. Kirjan kuunteleisen jälkeen minulle jäi toiveikas olo. Tästä selvitään.



Viime viikon kolmipäiväisen työviikon jälkeen tämä alkanut viikko tuntuu pitkältä. Viisi työpäivää. Koululaisilla 6 päivää. Sitten koululaisilla ja eskarilaisella alkaa loma ja minulla on taas talo ja ruokapöytä täynnä!



Mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa! 

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

22 minuutin siivoushaaste - miten saada koko perhe siivoamaan

Ystäväni kertoi, että he olivat siivonneet ja järjestelleet yhden lapsen huoneen 22 minuutissa. Viisihenkisen perheen äiti oli ehdottanut, että koko perhe siivoaa puolituntia. Lapset olivat saaneet neuvoteltua ajan 22 minuuttiin. Lopputulos oli kuulemma ollut loistava ja kaikki osallistuivat.

Meillä on kerran viikossa siivouspäivä, johon yritämme saada kaikki osallistumaan. Omien huoneiden lisäksi lasten pitää osallistua myös yhteisten tilojen siivoamiseen jollakin tavalla. Siivouspäiviimme kuuluu mielestäni liian paljon valitusta siivouksesta. Esimerkiksi kerran viikossa imurointi ei meillä riitä. Meidän kuusihenkinen perhe ja kolme hoitolasta hiekoittavat eteistä ja murustelevat keittiön lattialle sen verran paljon, että lähes joka päivä saa imuroida. Meillä olisi myös paljon opittavaa tavaroiden paikoille laitosta.




Minä innostuin ystäväperheemme 22 minuutin siivouksesta ja halusin kokeilla toimisiko se meillä. 22 minuutin siivous ei kuulosta ollenkaan niin uuvuttavalta kuin SIIVOUSPÄIVÄ.

Ensimmäisellä kerralla ilmoitin perheelleni, että nyt kaikki siivoaa 22 minuuttia. Hieman kuului jupinaa, ettei nyt ole siivouspäivä. Sanoin, että voidaan siivota myös puoli tuntia. Saimme jaettua työtehtävät melko helposti.

Minä imuroin
Mies siivosi keittiön
14-vuotias siivosi pienen eteisen ja järjesteli tavaroita
12-vuotias siivosi arkieteisetä
10-vuotias pyyhki pölyjä
6-vuotias pyyhki ovenkahvoja

Kun kello soi 22 minuutin jälkeen ihailimme yhdessä, mitä olimme saaneet aikaan. Minä ja mies jatkoimme vielä siivousta hetken aikaa.

Seuraavana päivänä hoitolasten lähdettyä ilmoitin, että olisi taas siivoushaasteen aika. Söimme yhdessä jäätelöt takapihalla auringonpaisteessa ja mietimme työnjakoa.



Minä järjestelin arkieteistä, jossa meillä on myös pesukone ja kuivausrumpu
Mies pyyhki lattioita
14-vuotias pesi vessan
12-vuotias tiskasi ja siivosi keittiötä
10-vuotias imuroi
6-vuotias järjesteli kenkiä

Lapset valitsivat hieman erilaisia siivoustehtäviä, mitä he ovat yleensä tehneet siivouspäivinä. En tiedä oliko tässä siivoushaasteessa vielä jokin uutuuden viehätys, mutta lapset ainakin siivosivat nopeammin ja paremmalla fiiliksellä kuin yleensä. Kahden päivän jälkeen pidimme pari päivää taukoa siivoushaasteessa. Eilen ei edes tarvittu haastetta, kun lapset alkoivat yhteistuumin siivota kesähuonetta. Ei, he eivät ole innostuneet siivouksesta. Halusivat vain kesähuoneen kuntoon, jotta pääsisivät nukkumaan siellä kavereidensa kanssa kesäloman alettua.


Miten te saatte lapset tai itsenne innostumaan siivouksesta?

Parhaat siivousvinkit saa mielellään jakaa kommenttikentässä!


Minua on viime aikoina inspiroinut Ilana Aallon Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan. 



Ilana Aallon Paikka kaikelle ei ole opas siitä, mitä sinun pitää tehdä järjestääksesi kotisi. Kaikenlaiset oppaat ja selfhelp-kirjat jäävätkin minulta yleensä lukematta. Kirja kertoo ennemminkin sen, miksi toimit niin kuin toimit. Se kertoo, miksi olemme päätyneet tavaravuorten vangeiksi ja miten voisimme vähentää kodin järjestelyyn käytettyä aikaa. Kirjassa on kiinnostavaa kulttuurihistoriallista tietoa sekä asiaa mm. piilomainonnasta ja perheiden työnjaosta. 

torstai 21. toukokuuta 2020

Suurin paheeni ja 29 muuta kysymystä vastauksineen


1. Koko nimesi ja mistä se tulee? 
Minna Kristiina. Käsittääkseni vanhempani valitsivat heidän mielestään kauniin nimen. Koulussa on samalla luokalla usein ollut toinenkin Minna. Töissä meitä taisi parhaimmillaan olla peräti neljä. Ei ihme, sillä Minna oli toiseksi suosituin nimi syntymävuotenani Sannan jälkeen. 
2. Pituus? 
Muistaakseni 184.


3. Mitä katsot TV:stä juuri nyt? 
Joonas Nordman show on tullut katsottua joka viikko. Yleensä seuraan jotain sarjaa Netflixistä, Ruutu+:sta tai Yle Areenasta. 
 4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?
 Sitä, miten nopeasti aika on mennyt. Miten nyt ollaan yhtä-äkkiä toukokuun loppu puolella.
5. Suurin haaveesi?
 Saada elää terveenä. Toivon, että myös läheiseni saavat elää terveenä ja onnellisena.
6. Tämän vuoden suunnitelmat? 
Löytää uusi työpaikka, järjestää kotia ja tehdä retkiä oman perheen kanssa. 
7. Lempiruoka? 
 Joku ruokaisa salaaatti. 
8. Mitä harrastat? 
Lukemista. Kuulun kerran kuussa kokoontuvaan lukupiiriin. Kirjoitan blogia ja olen aktiivinen instagramissa. Tykkään kävellä luonnossa. 
9. Paras vuodenaika?
 Kesä.


10. Lempielokuvasi?
 Enpä ole juuri elokuvia katsonut. Otin tavoitteeksi käydä tänä vuonna kerran kuussa elokuvissa. Ehdin käydä kaksi kertaa elokuvissa ennen, kun koronarajoitukset sulkivat leffateatterit. Kävin katsomassa Jojo Rabbit-elokuvan, joka on satiiri natseista ja Hitleristä. Tyttöjen kanssa kävin katsomassa uusimman Heinähatun ja Vilttitossun. Maaliskuun leffan piti olla Temosten Aika jonka sain. Mutta lempielokuva? En tiedä. Ehkä en ole sitä vielä nähnyt. Nuorempana Tarantinon leffat olivat suosikkejani, mutta en ole niitä kymmeniin vuosiin katsonut.
11. Kahvi vai tee? 
 Tee. En juo ollenkaan kahvia.
12. Mikä on parasta elämässä juuri nyt? 
Kevät ja lähestyvä kesä. Toiveikkuus.
13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?

Tampereelle. Haluaisin käydä Muumimuseossa ja pelimuseossa.
14. Horoskooppimerkkisi? Uskotko horoskooppeihin? 
Vaaka. Tavallaan uskon. Meidän kaikista lapsista on tehty syntymäajan ja paikan mukaiset astrologiset kartat. 
15. Esikuvasi? 
Ihmiset, jotka uskaltavat elää omannäköistä elämää.
 16. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020? 

Menemään ajoissa nukkumaan ja nukkumaan paremmin. 
17. Kuinka monta lasta haluaisit? 
Meillä on neljä lasta. Tämä tuntuu hyvältä määrältä. 
18. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä? 
Epäaitoutta. Toisten hyväksikäyttämistä.
 19. Kallein ostoksesi? 
Nykyinen koti.


20. Epäsuosittu mielipiteesi? 
Minulla ei ole kovin vahvoja mielipiteitä. Blogiakin kirjoitan osittain siksi, että oppisin sanomaan mielipiteeni. 
 21. Mitä ihailet toisissa ihmisissä? 
Persoonallisuutta ja itsevarmuutta.
22. Mikä inspiroi juuri nyt?
 Ilana Aallon Paikka kaikelle-kirja. Minulla on nyt menossa kaikenlaisia siivous ja tavaroiden järjestely-projekteja.
23. Suurin paheesi? 
Pitkät, kuumat suihkut.
 24. Mitä odotat? 
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 
25. Unelmien työpaikka? 
Sitä olen yrittänyt miettiä tämän kevään aikana. Kesällä lopetan nykyisen työni ja jotain uutta pitäisi keksiä.
26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä? 
Luotettavuus ja aitous.
27. Biisi, jota kuuntelet tällä hetkellä?
 Kuuntelen vähän musiikkia. Yleensä kuuntelen musiikkia radiosta ajaessani autoa. Tänä keväänä en ole juurikaan autolla ajanut, joten musiikin kuuntelu on jäänyt. Lenkeilläkään en ole kaivannut musiikkia kuulokkeista. Luonnon äänet eli lähinnä lintujen laulu on riittänyt. Uusin löytöni on Astrid Swan. Kuuntelin hänen kirjansa Viimeinen kirja ja toki piti tutustua myös Astridin musiikkiin. 
28. Uskotko kohtaloon? 
Tähän kysymykseen mietin vastausta pitkään keksimättä hauskaa, hyvää tai nasevaa vastausta. Asiasta voisi kirjoittaa esseen. Vielä en edes tietäisi, mihin päätelmään tulisin esseen lopussa.  
 29. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana? 
Viimeiset 14 vuotta olen elänyt perheelle. Olen tyytyväinen tekemiini valintoihin. Nyt olisi aika miettiä omia työkuvioita. Perhettä tietenkään unohtamatta. Haluan löytää kiinnostavan työpaikan sekä saada aikaa omille harrastuksille. 
30. Oletko koskaan menettänyt ystävää?
 Ystäväni ja kaverini ovat vaihtuneet muuttojen ja elämäntilanteiden vaihtumisten myötä. Olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin.




Tämän haasteen saa halutessaan napata mukaan. Minut ja muut Päijät-median bloggaajat haastoi Elsalinnean. Minä puolestani haastan tähän Kaksplus-blogiverkoston bloggaajat!


Olisi hauska, jos sinä vastaisit kommenttiboksissa vaikka yhteen haasteen kysymykseen! 


Kuvat: Elsalinnean
Paita: Marimekko
Neuletakki: Vila
Farkut: Lidl


Mukavaa helatorstaita!





tiistai 19. toukokuuta 2020

Mäenlaskua ja mekkokuvauksia - viime viikon kuulumiset

Viime viikon merkittävin asia oli lasten palaaminen kouluun. Eipä ole ennen toukokuussa odotettu koulun alkamista. Yleensä tähän aikaan vuodesta lasketaan päiviä kesälomaan. Lapset menivät mielellään kouluun. Unirytmit pysyivät meillä normaaleina etäkoulun aikana, joten heräämisessä ei ollut ongelmia.

Viime viikolla alkoi myös tytön futistreenit. Harjoitukset ovat lyhyet. Joukkue on jaettu kolmeen osaan ja nämä pienryhmät harjoittelevat peräkkäisillä vuoroilla. Palloon ei saa koskea käsin, eikä palloa saa puskea. Turvaetäisyydet on muistettava juomatauollakin. Näillä säännöillä pelaaminen ei vielä onnistu, mutta esimerkiksi laukaisu- ja syöttöharjoituksia voi tehdä. Ensimmäiset treenit peruuntuivat, koska kenttä oli lumessa. Kiitos toukokuisen lumisateen. Sellainenkin täällä Etelä-Suomessa nähtiin! Enpä ole ennen toukokuun puolessa välissä vienyt lapsia laskemaan liukurilla mäkeä.



Viikon asu

Ostin jouluksi mekon Hennesiltä. Sama mekko sopi myös keväisiin kuvauksiin metsässä. Korvissa minulla on Huikee idis-korvikset. Ne ovat SaijaDesing tuotantoa eli lahtelaisen graafikon, Saija Tynkkysen tekemät. Saija käyttää korujen materiaalina uutta ja kierrätettyä nahkaa, polkupyörän sisäkumia ja puuta. Korujen metalliosat ovat nikkelivapaata kirurginterästä tai korumetallia. Minulla on kahdet Huikee idis-korvikset ja ne ovat suuresta koostaan huolimatta kevyitä.




Kuvauksista metsässä voit käydä lukemassa Itsetuntoa kohottamassa - valokuvausta metsässä- postauksesta. Kuvat minusta metsässä on ottanut Elsa Elsalinnean-blogista. Kuulumme Elsan kanssa molemmat Päijät-Media yhteisöön ja sitä kautta sovimme näistä metsäkuvauksistakin.


Viikon kirja

Astrid Swan, Viimeinen kirjani



En ollut kuullutkaan Astrid Swanista ennen kuin luin muistaakseni jostain lehdestä hänen kirjastaan. Kirja odotti jonkin aikaa tallennettuna äänikirjasovelluksessa odottamassa kuuntelua. Pelkäsin kirjan olevan liian ahdistava. Astrid Swan on Teosto-palkittu musiikintekijä, joka käsittelee muistojensa ja päiväkirjojensa kautta turvatonta lapsuuttaan ja taiteilijaksi kasvamista. Astrid on myös syöpään sairastunut äiti, mikä olikin se syy miksi pelkäsin kirjan olevan liian ahdistava. Tykkäsin siitä, että Astrid lukee kirjansa itse. Ajatuksia herättävää ja koskettavaa kuunneltavaa. Astrid Swan päätyi myös soittolistalleni Spotifyhin.

Viikon Netflix-suositus

Valeria

Näin Instagramissa Minnean muruja-blogin Minnean suosituksen espanjalaisesta Valeria-sarjasta. Minnea kuvaili sarjaa moderniksi espanjalaiseksi Sex and Cityksi. Kuulosti sopivan kevyeltä tähän koronan raskauttamaan mielentilaani.

"Elísabet Benaventin romaaneihin perustuvassa sarjassa luovuusongelmista ja aviokriisistä kärsivä kirjailija saa tukea kolmelta ystävältään, jotka myös etsivät itseään."

Katsoin yhden jakson viikonloppuna ja katson ehdottomasti lisää, kun ehdin. Sarja on hauska ja lavastus ja puvustus värikästä. En osaa espanjaa, mutta sen kuunteleminen on ihanaa. Esimerkiksi Jane the Virgin-sarjaa paransi vain espanjaksi puhutut kohtaukset. 

Viikon luontokohde

Kiikunlähde



Perheretki vei meidän Hollolaan katsomaan Kiikunlähdettä. Lähdettä pääsee nykyään ihailemaan näköalatasanteelta. Rantaan meno on kielletty, jotta ihmisten tallaama luonto saisi rauhassa parantua. Kiikunlähde on kirjasvetinen lähdeallas, jonka vesi on paikoitellen turkoosi. Vesi on lähteensilmässä noin 5°C, joten vesi on kesälläkin kylmää eikä se jäädy talvella. Turkoosiväri johtuu kasviplanktonin vähäisyydestä, liuenneista mineraaleista ja taivaan heijastuksesta.




Mukavaa uutta viikkoa! 


Ainakin minulle yksi ylimääräinen vapaapäivä tulee tarpeeseen. Innostuin viikonloppuna siivoamaan meidän varastoa ja käymään läpi tavaroita. On muuten hidasta hommaa! Kuuntelen nyt tueksi tälle järjestelylle Ilana Aallon Paikka kaikelle - Miten tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan-kirjaa. 



sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Itsetuntoa kohottamassa - valokuvausta metsässä

Kuvat: Elsa



Tämän erikoisen ja poikkeuksellisen kevään kohokohtia ovat olleet retket metsään. Olen tehnyt kävelylenkkejä ja metsäretkiä yksin, oman perheen kanssa, hoitolasten kanssa sekä ystävän kanssa. Joka viikko olen käynyt useamman kerran metsässä. Se onkin näkynyt lukuisina metsäkuvina täällä blogissani ja Instagram-tililläni.

Viime viikolla satuttamani nilkka esti kävelyt metsään viikoksi. Sen huomasi heti omassa olossa. Pinnani alkoi kiristyä ja pienetkin asiat alkoivat ärsyttää isosti.




Päijät-blogit yhteisön whatsapp-ryhmässä Elsa kyseli vapaaehtoisia malliksi, jotta hän voisi harjoitella henkilökuvausta. Elsa kertoi kaivaneensa järkkärin esiin parin vuoden tauon jälkeen. Minä ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Kameran edessä oleminen tuntuu vaikealta ja vaivaannuttavalta. Häpeän huonoa ryhtiäni, jonka olen saanut häpeillessäni pituuttani. Nykyään häpeän myös vatsamakkaroitani ja vuosien tuomaa löysyyttä vähän siellä ja täällä.



Sovimme Elsan kanssa tapaamisen lähimetsään. Saavuin paikalle maihareissa ja mekossa jalkaani hieman linkaten. Mukana minulla oli vaihtovaatteet ja toiset korvikset. Muutama sadepisara tippui matkalla metsään, mutta onneksi sade loppui ja aurinkokin näyttäytyi.

Ei ollut helppoa olla kuvattavana. Tapasin Elsan ensimmäistä kertaa, mutta häntä minun ei tarvinut jännittää. Juttelimme mukavia ja Elsa ohjasi ja kannusti minua. Kameran edessä oleminen jotenkin jähmettää minut. En oikein tiedä, missä asennossa olisin. Seison jäykkänä, enkä tiedä minkä ilmeen ottaisin. Toisaalta Elsa kaipasikin rauhallisempaa mallia kuvauksiin vilkkaan Espanjan vesikoiransa jälkeen. Rauhallisen mallin hän minusta sai. Minä en turhia heilunut tai asentoa vaihtanut. Seisoin tönkkönä paikallani, kunnes tajusin vaihtaa asentoa usean pyynnön jälkeen.




Pieni kuvaushetkemme metsässä teki hyvää. Oli mahtavaa päästä metsään pienen tauon jälkeen. Niin rauhoittavaa ja kaunista. Itsensä näkeminen Elsan ottamissa kauniissa kuvissa kohotti itsetuntoa. Samoin lukuisat kehut Instagramissa, jossa julkaisin tuon postauksen ensimmäisen kuvan. Yksi ystäväni vertasi minua Tellervoon, metsänkuningattareen. Eipä tässä enää nuoria tyttösiä olla, mutta oman elämäni kuningatar olisin mielelläni!


Mekko: H&M (Vanhaa mallistoa)
Korvikset: Huikee idis
Kuvaaja: elsalinnean




keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Takaisin kouluun eli etäkoulun loppu



Vaikka tässä on laskettu päiviä lähiopetuksen alkamiseen, niin ainakaan minulle koulujen alkaminen ei vielä näin keskiviikkoiltana tunnu todelliselta. Etäkoululaisista ja eskarilaisesta kotona on tullut uusi normaali. Mieskin tuntuu tehteen töitä kotona jo iäisyyden. Kuka edes muistaa hänen käyneen työpaikallaan töissä?! Se taisi tapahtua siihen maailman aikaan, kun lapset kävivät ohjatuissa treeneissa, jonne heidät vietiin autolla. 

Ennen kuin koulujen uudelleen avaamisesta ilmoitettiin minä kyselin Instagram-tililläni seuraajieni mielipiteitä koulujen avaamisesta. Ajattelin jakaa teille tässä blogikirjoituksessa tämän täysin epätieteellisen ja ei-yleistettävän tutkimukseni tuloksia. Suurin osa kyselyyni vastanneista vastusti koulujen avaamista 29.4, jolloin järjestin kyselyn. Saman päivän iltana hallitus ilmoitti, että koulut tullaan avaamaan 14.5.




Kun kysyin mielipidettä koulujen avaamiseen, niin avaamisen kannalla olijat perustelivat mielipidettään huolella lapsista. Toivottiin, että kaikki lapset tavoitettaisiin ennen kesälomia. Huolissaan oltiin etenkin niistä lapsista, joiden kotona on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Koulujen avaamisen vastustajat taas olivat yleensä huolissaan omasta tai läheistensä terveydestä. Osa taas alkoi olla väsyneitä ja kyllästyneitä oman työnsä ja lasten etäopiskelun yhdistämiseen.

Tämän viikon tiistaina kyselin Instagram-tililläni, menevätkö lapset kouluun. Lisäksi kysyin mitä mieltä seuraajani ovat koulujen avautumisesta. Suurin osa lapsista on palaamassa kouluun. Etäkouluhan ei enää torstaina ole mahdollinen. Poissaoloista tarvitaan lääkärintodistus tai loma-anomus. Meidän lasten koulun wilma-viestissä vaihtoehtona oli mainittu koulusta eroaminen.




Monen vastanneen mielestä kouluun palaaminen on hyvä asia. Koettiin tärkeäksi se, että lapset näkevät vielä opettajan ja luokkatoverit. Kouluun palaaminen koettiin tärkeäksi juuri sosiaalisuuden vuoksi eikä niinkään minkään yksittäisen asian oppimisen takia.

Tiedän useammankin koululaisen, joka olisi mielellään jatkanut hyvin sujuvaa etäopiskelua kevätlukukauden loppuun. Osa kyselyyn vastanneista oli sitä, mieltä ettei kouluun paluu näin lyhyeksi aikaa lukuvuoden lopussa enää edes hyödytä: "Numerot on jo annettu". 

Muutama vastanneista ei päästä lapsiaan enää tänä keväänä kouluun.

"Ei osallistuta koronatreffeille. Eli testiryhmä voi mennä."


Muutama vastaaja ajatteli, että tukea tarvitsevia oppilaita oltaisiin voitu auttaa muulla tavoin kuin koulut avaamalla.




Meiltä kouluun lähtee huomenna 3-, 6- ja 7-luokkalainen. Nuorin menee päiväkodin yhteydessä olevaan esikouluun. Lapset ovat viimeksi olleet koulussa ja eskarissa perjantaina 13.3. Reppuja on pakattu ja huomisia vaatteita valittu. Silti itse en vielä oikeasti ymmärrä lasten lähtevän kouluun. 

Lapset tuntuvat itse sisäistäneen uudet ohjeet, jotka koskevat kouluunmenoa ja siellä oloa. Olen kuullut heidän puhuvan yhdessä kouluun menosta. Luokat on jaettu ympäri koulua, jotta naulakoilla olisi väljää. Jokainen luokka viettää välituntejaan ennalta nimetyissä paikoissa. Ruokailusta, käsienpesusta ja ties mistä on annettu oppilaille ohjeet. Kaikilla lapsillamme on hyvät opettajat, joihin luotan. Lähetän lapseni niin turvallisin mielin kouluun kuin se vain tässä maailman tilanteessa on mahdollista. 


Tsemppiä kaikille uudenlaiseen arkeen! 

 tai sitten siihen samanlaiseen. Kaikkiahan tämä koulujen avautuminen ei kosketa millään tavalla. 


Erityisesti ajattelen nyt opettajia! Tsemppiä! Teette todella tärkeää työtä! 

tiistai 12. toukokuuta 2020

Viimeinen kokonainen viikko etäkoulua


Selailin puhelimeni kuvia tältä keväältä ja havahduin siihen, mitä kaikkea näiden etäkouluviikkojen aikana onkaan tapahtunut. Vaikka toisaalta kaikki tapahtumat ja menot peruttiin, eikä tapahtunut tavallaan mitään. Tämä kotona olo ja jonkinlainen pysähtyminen on todennäköisesti opettanut minulle enemmän minusta itsestäni, parisuhteestani ja lapsistani kuin mitä normaalioloissa olisin oppinut. Ainakin tämä on opettanut sietämään epävarmuutta.

Tämän blogipostauksen kuvat ovat viime viikolta. Kun uutta viikkoa eletään jo tiistai-iltapäivässä, niin viime viikko tuntuu jo kovin kaukaiselta. Jotain haluan kuitenkin tallentaa muistiin tänne blogiin viime viikosta. Siksipä jatkan näitä jo viime vuonna aloittamiani  viikkoraportteja. Vai olikohan se jo sitä edellisenä vuonna?!

Viikon Ruutu+ suositus: Keihäsmatkat

Vapun aikaan aloitimme miehen kanssa katsomaan Keihäsmatkoja Ruutu+ palvelusta. Suomalainen kännisekoilu ei kiinnosta, mutta tämä sarja on muutakin. Erityisen kiinnostavaksi sarjan tekee se, että sarjan tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle. Sarjan lavastusta ja puvustusta on kiva katsoa. Matkalaisten joukossa on myös "tuttuja" esimerkiksi Irwing Goodman, Junnu Vainio ja Tarmo Manni taiteilijaystävineen. Me bongailemme sarjasta myös yhtä tosielämän tuttua, jolla on sarjassa pieni rooli. Vaikka Kalevi Keinänen ja moni sarjan henkilö on oikeasti elänyt, niin sarja on fiktiivinen draamakomedia.

Kuva: Ruutu.fi

Viikon Netflix-suositus: Salattu rakkaus 

Löysin sattumalta Netflixistä silmät kostuttavan  dokumentin nimeltä Kielletty rakkaus. Dokumentti kertoo kahdesta naisesta, jotka pitävät rakkautensa salassa vuosikymmenten ajan. Kaapista he tulevat vasta myöhemmällä iällä. 

Viikon juomasuositus: Itsetehty jäätee

Ostin kaupasta jääteetä ja lapset ihastuivat siihen heti. Minä en ihastunut niinkään jääteen tuoteselosteeseen. Niinpä kokeilin tehdä itse jääteetä. Kun tekee jääteen kylmään veteen, niin siitä ei kuulemma tule niin kitkerää kuin kuumaan veteen tehdystä. 


Jäätee

1 l vettä
4-5 pussia mustaa sitruunateetä
1-2 sitruunaa
Agavesiirappia
Jääpaloja

Laita teepussit ja kylmä vesi lasikannussa yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä lisää viipaloitu sitruuna. Minä en ole löytänyt viime aikoina luomusitruunaa, niin olen pessyt ja kuorinut sitruunan teen sekaan. Makeuta agavesiirapilla tai haluamallasi makeutusaineella. Jääpaloja lasiin ja hellepäivän juoma on valmis.


Nyt ei puutu kuin hellepäivä! Lahdessa satoi eilen lunta ja aamulla laskimme liukureilla. Viime viikolla tein parikin kertaa jääteetä. Nyt on maistunut lämmin tee.


Viikon leipuri: Meidän 10-vuotias


Meidän 6-vuotias toivoi viime viikolla monena päivänä korvapuusteja. Viimein pikkusiskon herkkutoiveisiin vastattiin, kun hänen 10-vuotias isosiskonsa leipoi perjantaina mustikkapiirakkaa. Lauantaina 10-vuotias leipoi niitä kauan odotettuja korvapuusteja. Sunnuntaina herkuttelimme tytön tekemällä sitruunajuustokakulla. Olen niin ylpeä meidän leipurista! Ihanaa, kun on innostunut leipomaan. 




Mitä en suosittele: 

Torstaina olin lähdössä kävelylle ja kompuroin portaissa. Vasemman nilkan nivelsiteet kärsivät huolimattomassa alastulossa. Pieni, mutta ärsyttävä vamma. Nilkkatuen kanssa käpyttelen, enkä juurikaan kotipihaa pidemmälle. Tänään kävelin jo pihan ulkopuolelle. Kun toukokuun puolivälissä voi Etelä-Suomessa viedä lapset laskemaan mäkeä, niin pakkohan se oli tehdä! 


Mukavaa uutta viikkoa! 


Joko teillä odotetaan koulujen alkamista?

Onko muita muutoksia tulossa arkeen? 

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivä 2020 - hyvää ruokaa ja kompostointia



Äitienpäivänä seurasin poikkeuksellisen paljon muiden äitienpäivän viettoa Instagramin kautta. Tänä keväänä Instasta on tullut minulle todella tärkeä, ehkä liiankin tärkeä. Ei ole tainnut kulua päivääkään, etten olisi käyttänyt Instagramia. Laitan päivittäin itsekin kuvia ja videoita instastooriin. Instagramista minut löytää nimimerkillä Minnakil


Äitienpäivän aamuna sain nukkua pitkään ja poikkeuksellisesti osasin nukkuakin. Pitkään nukkuminen tarkoittaa minun kohdallani nykyään yli kahdeksaan nukkumista. Mies oli tehnyt aamiaiselle muun muassa Toast Skagenia. Lisäksi sain lasillisen Mimosaa. 

Tarjoilija, lasissani on lapsi!

Äitienpäiväviikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu maaliskuun puolivälin jälkeen, jolloin emme käyneet koko perheen metsäretkellä. Muu perhe kävi metsässä äitienpäivänä, mutta minä jäin kotiin neulomaan tukiside nilkassa ja jalka koholla. Onneksi televisiosta tuli Siskonpeti ohjelman maraton. 

Lounaaksi söimme uunissa paistettuja parsoja, savustettua lohta ja salaattia. Lapsilla oli lisäksi pastaa. Kaverini kehui vähän aikaa sitten uunissa paistettuja parsoja. Eikä kehunut turhaan. Uunissa paistetut parsat ovat ihan parhaita! Ihanan napsahtavia. Keitettyinä parsat meinaavat mennä meillä löllöiksi ja sitkeiksi. 

  1. Parsat uunissa

  1. Kuori parsat noin puolesta välistä alaspäin ja leikkaa puumainen osa pois
  2. Laita parsat vierekkäin leivinpaperin päälle pellille ja paista 10 minuuttia 175°C
  3. Kypsien parsojen päälle ripotellan suolaa ja lorautetaan oliiviöljyä 

Meillä oli parsojen ympärillä äitienpäivän kunniaksi pekonia. Pekoni käärittiin kolmen parsan ympärille. Parsat maistuvat ilman pekoniakin. Jopa mies oli sitä mieltä, että ensi kerralla tehdään parsat ilman pekonia! 



Meidän 10-vuotias on halunnut jo pidempään tehdä sitruunajuustokakkua. Sovimme jo aiemmin, että hän voisi tehdä juustokakun äitienpäiväksi. Minä en ole tehnyt koskaan juustokakkua. Enkä tehnyt tälläkään kertaa. Tyttö teki juustokakun miehen avustuksella. 


Illalla herkuttelimme vielä miehen tekemillä hampurilaisilla. Uunissa paistettiin bataatti- ja juuresranskalaisia. Lisäksi meillä oli vesimelonisalaattia. 


Sain lapsilta itsetehdyt kortit. Lisäksi sain kompostilahjakortin. Pari vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi kompostin, mutta eihän kukaan yhdellä kompostilla pärjää! 

Ainakin minulle se oli yllätys, että kompostin tuotos ei ole valmista multaa vaan se pitää vielä siirtää toisaalle käymään lisää. Nyt sain uuden kompostin tätä jatkosäilyttämistä varten. Toivottavasti kompostointi saadaan sujumaan paremmin kahdella kompostilla. Olen kyllä kuullut joidenkin haaveilevan kolmannestakin kompostista! 





Toivottavasti sinulla oli mukava viikonloppu!

Instagram