keskiviikko 1. elokuuta 2018

Heinäkuu 2018

Minä pidän kesälomani tänä vuonna kahdessa osassa. Niinpä heinäkuuhun mahtui kaksi loman aloitusta. Mikä onkaan ihanampaa kuin edessä oleva kesäloma ja tunne siitä, että melkein kaikki on mahdollista! Aikaa on rajattomasti ja aurinko paistaa! Auringonpaistetta on ainakin tänä vuonna riittänyt! Aikaa taas on tullut nipistettyä yöunista. Ei ehkä se paras ja terveellisin vaihtoehto, mutta tämä valoisuus ja lämpimät kesäillat! Ei malta nukkua.

Ensimmäisen lomaviikon vietin tyttöjen kanssa. Mies ja pojat olivat Prahassa salibandy-turnauksessa. Minä ja tytöt matkustimme Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse. Kävimme joka päivä uimassa. Äitini miehellä on vene, jonka perässä on sauna. Veneen perästä voi hyppiä veteen ja tytöthän hyppivät ja me aikuiset myös. Kävimme myös uimarannalla hyppimässä. Silloin vielä 4-vuotias kuopus hyppäsi kakkosesta ja tuleva tokaluokkalainen kolmosesta. Minäkin uskaltauduin monen vuoden jälkeen korokkeelle. Kakkosesta hyppäsin. 

Pääsin Vierumäelle siskoni ja hänen kavereidensa kanssa ohjatulle suppaustunnille. Olen aiemmin kokeillut suppausta pari kertaa, mutta ohjattu tunti oli silti hyödyllinen. Eikä muuten ollenkaan helpottanut tätä suppilauta-kuumetta. 

Koko perheen loman vuoro oli kuun lopussa. Matkasimme ensin viikoksi Pärnuun ja sitten pariksi yöksi Riikaan. Pärnun rannalla on uitu. Vesipuistoissa on käyty sekä Pärnussa että Jurmalassa. Kuopus täytti 5 vuotta heinäkuun viimeisenä päivänä. Hänen synttäreitään juhlittiin pulikoimalla 6,5 tuntia Jurmalan vesipuistossa. Illalla syötiin Jurmalan rannassa. Katsottiin auringonlaskua koko perheen kanssa ja käveltiin rannalla. Lapset jaksoivat hienosti pitkän päivän ja ovat muutenkin olleet huippua matkaseuraa.




Heinäkuussa olen lukenut muutaman kirjan. Viimeisimpänä Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja. Kirjassa matematiikan professorilla on onnettomuuden seurauksena vain 80 minuutin pituinen muisti.  Ennen onnettomuutta tapahtuneet asiat hän kyllä muistaa. Kirja kertoo professorin, taloudenhoitajan ja taloudenhoitajan pojan ystävyydestä, joka alkaa joka aamu esittelyllä. Tapaahan professori heidät aina ensimmäistä kertaa. Lisäksi luin Jani Toivolan kirjan Kirja tytölleni. Siinä Toivola kertoi uupumuksestaan. Kirjaa tuli peilattua omaan elämään. Mietittyä sitä mikä on väsymyksen ja uupumuksen ero. Sain hoitolapsen perheeltä Anna-Leena Härkösen koloelman Ihan ystävänä sanon. Ihana kirja täynnä hauskoja kertomuksia. Välillä nauroin ääneen.

Perheen kanssa teimme päiväretken Haapsaluun. Luultavasti kirjoitan siitä vielä erillisen postauksen blogiin. Tykättiin kaikki pienestä ja idyllisestä kaupungista, jonne on matkaa Tallinnasta reilu tunti ja Pätnusta noin 1,5 tuntia. Pääkohteena meillä oli Ilon Wiklandin museo. Hän on monien Astrid Lingrenin kirjojen  kuvittaja. Museo oli ihana! Lisäksi kävimme syömässä, kiertelimme kaupunkia ja Piispanlinnan raunioita. Mukava leikkipuistokin löydettiin.

Hollolassa oli tänä vuonna keskiaikamarkkinat. Pitkästä aikaa ehdimme markkinoille. Markkinat järjestetään Hollolassa joka toinen vuosi ja viimeksi emme paikalle päässeet. Markkinat eivöt olleet ainoa käyntimme Hollolassa. Kaveriperheen kanssa teimme retken näkötornille.

Barbienäyttelyyn Helsinkiin tein budjettireissun kaverini ja seitsemän lapsen kanssa. Siitä kirjoitin blogiinkin. Linkki löytyy tämän postauksen lopusta.

Tyttöjen kanssa kävin Olgan farmilla. Kuopus pääsi ensimmäistä kertaa talutusratsastukseen ja me kaikki pääsimme pupuaitaukseen silittelemään pupuja.

Heinäkuussa valmistui yksi käsityö, kirsikkasukat. Niistä löytyy kuvat ja postaus.



Blogissa heinäkuussa:


Muistoja  Lapsuudesta ja juhannuksesta

Loiskis!   Uimahyppykuvia Keski-Suomesta

Iltauinnilla   Kuvia Pärnun rannalta

Barbienäyttelyssä - budjettimatka Helsinkiin

Kirsikkasukat  Heinäkuussa neulottua


Arki koputtelee jo nurkan takaa ja muistuttelee velvollisuuksilla. Kirjoitan tätä postausta kännykällä Riikassa. Muu perhe heräilee pikku hiljaa. Vielä hetki lomailua.


Aurinkoista elokuuta! Arki ole meille lempeä! 

Näillä kännykkäkollaaseilla osallistun Pieni Lintu blogin kollaasihaasteeseen.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Iltauinnilla


Terveiset Pärnusta!



Saavuimme tänne maanantai iltapäivänä. Silloin kävimme uimassa lähirannalla. Söimme ostoskeskuksen Hesburgerissa ja teimme muutamia pieniä ostoksia. Rimissä teimme ruokaostokset. Hinnat ovat Virossa nousseet, mutta ruoka näyttää olevan vielä halvempaa kuin Suomessa.


Tiistai aamuna kävin miehen kanssa lenkillä ja teimme vähän vatsa- ja selkälihaksia sekä kyykkyjä. Aloitin sohvaperunasta juoksijaksi ohjelman. Aamupäivällä täällä satoi ja ukkosti. Lounaan jälkeen kaivoimme esiin pyörät ja pyöräilimme rannan puistoon. Muut pyöräilevät ja nuorin istuu tarakalla. Ohjemmassa oli minigolfia ja trampoliineja sekä puistoilua. Keskustaan pyöräilimme jätskeille. Barbiet saivat uusia vaatteita käsityöliikkeestä ja minä varasin ajan kampaajalle.


Illalla pojat kävivät pelaamassa korista miehen kanssa. Ennen auringonlaskua kävimme koko perhe iltauinnilla. Minä unohdin puhelimen, mutta onneksi miehellä oli puhelin mukana. Sain otettua kuvia lapsista. Ja tuo viimeisen kuvan lintukin nähtiin.

Matkoilla teemme enemmän asioita yhdessä perheenä. Kotona on kaverit, omat menot, kotityöt, työt ja harrastukset. Minä teen vielä töitäkin kotona. Oli siis ihana päästä välillä pois.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Etsi erot - Kirsikkasukat Novita Venla langasta

Neuloin äidilleni kirjoneulesukat ohuesta Novitan Venla-langasta. Olen jo useammat kirjoneulesukat neulonut, joten siinä ei pitänyt olla mitään vaikeaa. Ensimmäisestä sukasta tuli jo hiukan erilainen kuin ohjeessa. Toisesta sukasta tuli sitten erilainen kuin ohjeessa ja erilainen kuin parinsa. Onneksi tämä ei haitannut äitiäni. Lopulta minulla oli tavoitteena tehdä sukista saman kokoiset. Se sentään onnistui. No, näitä sukkia katsellessa voi vaikka etsiä eroja sukista. Monta eroa sinä löydät?
 
 

Syynä ohjeesta poikkeamiseen saattoi olla se, että näitä sukkia neuloessani katsoin Netflixistä  The Good wife sarjaa. Sarjan pääosassa on Alicia Florrick (Julianna Margulies), jonka puoliso Peter Florrick (Chris Norh) entinen Chicagon osavaltion syyttäjä, joutuu vankilaan julkisen seksi- ja korruptioskandaalin vuoksi. Alicia palaa pitkästä aikaa töihin asianajotoimistoon elättääkseen kaksi lastaan ja palauttaakseen maineensa. Netflixistä löytyy sarjan kaikki seitsemän tuotantokautta. Minä olen katsomassa neljättä. Tosin nyt pidän taukoa sarjasta. Välillä tekee mieli katsoa jotain muuta. Tämän hetken suosikkini on Jane The Virgin. Ihana kesäsarja! Sopivan kepeä ja hauska! Ja minusta on ihana kuulla, kun osa sarjan hahmoista puhuu välillä espanjaa. Joko muuten tiesit, että 27.7 Netflixiin tulee uusi tuotantokausi Oringe is the New Blackista!



Näitä sukkia ei ole höyrytetty. Otettu vain puikoilta suoraan käyttöön. Sellaistahan ei kukaan itseään ja käsitöitään arvostava neuloja kai ikinä tekisi. Saati, että kuvaisi viimeistelemättömiä käsitöitään blogiin. Minä taas en ole ikinä höyryttänyt tai kostuttanut yhtään tekemääni käsityötä.

 
 
 
Kirsikkasukat
 
Lanka. Novita Venla
Puikot: 2,5
 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Loiskis!



Minulla oli tämän vuoden ensimmäinen lomaviikko viime viikolla. Eipä olisi voinut paremmat ilmat olla! Mies ja pojat olivat Prahassa salibandyturnauksessa. Minun piti alun perin lähteä tyttöjen kanssa risteilylle. En saanut aikaiseksi varata matkoja. Onneksi! Ajelimme nimittäin tyttöjen kanssa keskiviikkona Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse. Uimme joka päivä ja innostuimme uimahypyistä.




Vesikamerani näyttää olevan hajoamassa. Se ei enää oikein kestä edes pieniä vesipärskeitä. Tuntuu, että yhdenkin vesipisaran jälkeen alkaa tulla sumuisia ja suttuisia kuvia. Ei todellakaan voi enää kameran kanssa sukeltaa. Harkitsen uuden kameran ostamista. Olisiko kenelläkään suosituksia?




8-vuotias hyppäsi kolmesta metristä. 4-vuotias hyppäsi kahdesta metristä. Nuorin ei vielä osaa kunnolla uida. Hänellä onkin käytössä viime syksyn alelöytö, Speedon kelluttava uimapuku. Tuntui aika hurjalta tuo neidin hyppiminen, mutta hän itse tuntuu nauttivan suuresti.




Tämän viikon olen ollut töissä. Pojatkin saatiin kotiin maanantai-tiistai yönä. Ensi viikolla olisi taas lomailun vuoro. Toivottavasti nämä huiput kesäsäät jatkuu!





 
Helteistä heinäkuuta!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Muistoja



Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa maalla. Kyseessä on isäni lapsuudenkoti, joka on ollut myös isäni isän lapsuudenkoti. Mummolassa asui mummo ja pappa. Heillä oli lehmiä, sikoja ja kissoja ollessani lapsi. 



Pappani kuoli jo 90-luvulla ja mummo asuu nykyään muualla. Mummola on tyhjillään. Käymme yleensä kerran vuodessa mummolassa ja mökillä. Tänä vuonna olin lasten kanssa juhannuksena mummolassa. Pitihän minun kierrellä tuttuja paikkoja ja ihmetellä sitä, miten paljon on muuttunut ja toisaalta, miten paljon tuttuja asioita on jäljellä. Onko se tämä kesä vai ikä, mikä tekee nostalgiseksi?




Autotallin vintiltä löytyi pappani veistämiä lehmikeppejä. Niitä keppejä, joilla ohjailtiin lehmiä pellolta navettaan lypsylle. En ehkä olisi tunnistanut minulle tehtyä keppiä muiden keppien joukosta, mutta kun otin yhden kepin käteen tunnistin heti, että sen oli pappa minulle tehnyt. Keppi tuntui niin tutulta kädessä. Oksankohta oli juuri oikeassa kohdassa.




Siinä missä ennen oli metsää, onkin nyt aukeaa. Ja entisellä pellolla kasvaa puita. Tutut polut ja tiet ovat kasvaneet melkein umpeen. Pieni pensas tutun kiven kohdalla onkin jo iso puu, johon lapset voivat kiivetä. Ja kiipesivätkin.




Minä muistan lapsuudestani heinän seivästyksen, perunannoston ja kasvimaan kitkemisen. Sen miten kävelin pellon poikki metsään keräämään mustikoita mustikkapiirakkaan. Parasta oli pullapohjaan tehty piirakka. Radiosta kuunneltiin Jyväskylän suurajoja, kun kerättiin viinimarjoja. Mummo keitti mehua sisällä puuhellalla. Muistan sen, miten sikaa teurastettiin. Ruho roikkui puuliiterin nurkalla vatsa auki. Parasta oli mummon paistamat veriletut. Tappaiskeitto ei ollut minun mieleeni. Mummon leipoma reikäleipä, hiivaleipä ja pippo olivat herkkua. Samoin pullapitko. Omenariisipuuro ja tikkutollo olivat myös hyviä. Kesällä maistui hurskutuskurkut ja mansikat talkkunan kanssa.





Omien lasten kesämuistot ovat kovin erilaisia. Minä olin juhannuksen aina maalla ja mökillä. Omat lapset ovat olleet monena juhannuksena ulkomailla. Minä vietin paljon aikaa maalla. Lapseni  kaupungissa. Minä en harrastanut lapsena juuri mitään. Omani harrastavat senkin edestä. Meillä ei ollut VHS-nauhuria eikä tekstitelevisiota ollessani lapsi. Omillani on kännykät, tabletit, Xbox ja Netflix.




Omille lapsilleni toivoisin enemmän tylsyyttä ja pysähtymistä. Silloin voi keksiä jotain luovaa. Toivoisin osaavani itsekin pysähtyä useammin. Muutenkin kuin somen ääreen.





Juhannuksena ottamani kukkakuvat löytyvät postauksesta nimeltä Juhannuksen kukkailoittelua.
Blogista löytyi myös kirjoitus ja kuvia viikonlopusta maalla vuodelta 2014. Lapsuuden maisemissa.



Ihanaa heinäkuuta!



Kommenttilaatikossa saa heittäytyä nostalgiseksi ja muistella omia lapsuuden kesiään. Ja toki saa kertoa myös tuoreempia kesäjuttuja.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Barbie näyttelyssä - budjettimatka Helsinkiin

Minä ja ystäväni olimme molemmat nähneet Instagramissa, miten kaksi lahtelaista äitiä lapsineen teki budjettimatkan Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyä katsomaan. Ystäväni kanssa innostuimme ajatuksesta. Ei siis mennyt kauaakaan, kun meillä oli jo reissu suunniteltuna.
 
Matkaan lähti kaksi äitiä ja seitsemän lasta. Lapsista viisi oli poikia. Barbie näyttely ei ollut poikien mielestä ehkä kaikkein mieluisin retkikohde, mutta halusimme kuitenkin viedä pojat näyttelyyn. Melkein 60 vuotta vanha Barbie kuuluu kyllä yleissivistykseen. Yhdeksän aikaa starttasimme kohti Vantaan Ikeaa. Suuren osallistujamäärän vuoksi jouduimme lähtemään kahdella autolla. Ikeassa ehdimme hetken kierrellä ja yksi lapsista halusi leikkipaikalle. Ikeassa myös söimme lounaan. Jätimme ostokset autoihin ja hyppäsimme Ikean ilmaiseen bussiin, joka vei meidän Kiasman eteen. Siitä olikin lyhyt matka kävellä Kansallismuseoon Barbie näyttelyyn. 
 
 



Saattoi olla, että äidit olivat eniten innoissaan näyttelystä. Ainakin isoimmat pojat kiersivät näyttelyn huomattavasti meitä nopeammin.

Minulla on ollut lapsena tuo alemman kuvan käsi ylhäällä seisova Tropical Barbie. Muistan, miten nuo hiukset tuntuivat superpitkiltä ja miten ihana hiuksia oli letittää. Minulla oli myös saman sarjan Skipper.



Sain joskus synttärilahjaksi tai joululahjaksi alla olevassa kuvassa oikealla olevan Barbien. Aurinkovarjo ja vaaleanpunaisen mekon tähdet loistivat pimeässä. Näyttelyssä oli yksi mintunvihreään trikooasuun pukeutunut Aerobic-Barbie, joka minulla myös oli.


Ikean bussi kyyditsi meidät Vantaan Ikeasta Helsinkiin ja takaisin. Bussin kyytiin otetaan 60 ensimmäistä. Kaikki mahtuivat kyytiin kun me matkasimme bussilla. Bussin aikataulut löytyvät Ikean sivuilta.



Menomatkalla söimme perinteiset lihapullalounaat. Paluumatkalla söimme muun muassa vohveleita, pullia ja katkarapuleipää. Kesäkuussa taisin käydä peräti kaksi kertaa Ikeassa. Heinäkuussa pistin paremmaksi. Kävin kaksi kertaa päivässä Ikeassa.




Minä ja vanhempi tyttäremme. Poikia ei enää juuri valokuviin saa ja jos saa, niin kuvia ei saa julkaista netissä.




 
 
"Kantava ajatukseni Barbien takana oli, että nuken välityksellä pikkutyttö voisi olla aivan mitä haluaa.
Kaikki on mahdollista."
 
Ruth Handler
Barbien luoja
 
 
 
Oletko käynyt katsomassa Barbie näyttelyn?
 
 Löytyikö tuttuja nukkeja?
 
Näyttely on auki 26.8.2018 saakka Suomen Kansallismuseossa

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesäkuu 2018

Kesäkuussa


  • Kolmalla koululaisella alkoi kesäloma.
  • Vietimme koko perhe vuorokauden Päijänteen rannalla veneillen ja lauttasaunalla saunoen
  • Minä kävin toisen poikani ja hänen korisjoukkueensa kanssa Pajulahdessa kiipeilemässä
  • Teimme hoitolasten kanssa pieniä pihahommia - kitkemistä, kastelua ja istutusta
  • Juhannuksen vietin lasten kanssa maalla
  • Mies kävi juhannuksena Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa
  • Kaksplussan kesäbileissä pääsin pakohuoneeseen, mutta en pois sieltä 
  • Luin kaksi kirjaa Satu Rämö: Islantilainen kodinonni ja Liane Moriarty: Hyvä aviomies
  • Meidän 4-vuotias tyttö innostui jalkapallosta
  • Hoitolasten kanssa kävimme Puksu-ajelulla ja picnicillä
  • Vietin lukupiirin naisten kanssa grillibileitä, ruoka ja puheenaiheet eivät loppuneet



Kesäkuuhun mahtui paljon kivoja juttuja. Blogiin ehdin kirjoittaa vain kolme postausta. Se lienee merkki siitä, että muuta elämää on ollut paljon.

Heinäkuussa minulla on yhteensä kolme viikkoa lomaa. Ne ovat kahdessa osassa. Ensin viikko, jolloin olen tyttöjen kanssa. Mies ja pojat lähtevät Tsekkeihin salibandy-turnaukseen. Kuun lopussa meillä on kauan odotettu koko perheen kahden viikon loma.


Millainen oli sinun kesäkuusi?

Mitä suunnitelmia sinulla on heinäkuulle?


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. 



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kesäjuhlat Helsingissä

*Kaupallinen yhteistyö*

Muutama viikko sitten juhlimme Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa kesäisessä Helsingissä. Kokoonnuimme Game Over Escape roomin kokoustiloissa. Alkuun kilistelimme alkumaljoilla ja sitten sovimme mihin pakohuoneeseen kukin menisi ja keiden kanssa.  Minä en halunnut pelottavaan huoneeseen ja lopulta päädyin Tutankhamonin hauta- nimiseen huoneeseen. En ollut mitenkään innostunut pakohuoneesta, mutta kun meidän suljettiin huoneeseen niin kummasti vain kilpailuvietti heräsi ja olin innoissani tehtävää ratkaisemassa. Ehkä liiankin innoissani. Lopussa tuli tehtyä vääriä valintoja. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi pakohuone kokemukseksi. Oli nimittäin sen verran mielenkiintoista ja hauskaa!

Valokuvat kolmea viimeistä lukuunottamatta: Inka / Lapsen askelin


Pakohuoneiden jälkeen meille esiteltiin suomalainen vaatemerkki Pop&Co Helsinki. Olinkin jo ehtinyt ihastella merkin vaatteita instagramissa. Etenkin jätsileggarit ovat osuneet silmään jo useamman kerran. Pääsimme etukäteen näkemään syksyn mallistoa. Tulossa on vaatteita myös pojille.



Napostelun ja juhlajuomien nauttimisen lomassa otettiin yhteiskuvia ja selfieitä. Minä keskityin lähinnä instastoorin tekemiseen ja seurusteluun. Valokuvien ottaminen jäi vähälle.


Vaatteiden lisäksi meille esiteltiin kahden suomalaisäidin perustama luonnonkosmetiikkamerkki Fiini Naturally. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus. Heillä on valikoimissaan kosmetiikkaa ihmisille ja eläimille sekä pyykkietikkaa. Ilahduttavaa oli kuulla, että tuotteet valmistetaan Suomessa, Pohjanmaalla.


Illan aikana naurettiin ja juteltiin paljon sekä myös flossattiin. Tutustuimme toisiimme paremmin muun muassa "En ole koskaan"-juomapeliä pelaamalla. Ilta loppui aivan liian nopeasti. Jatkoillekin olisi tehnyt mieli ja osa lähtikin. Minä lähdin Nyt heti-blogin Marian kanssa samalla taksilla hotellille. Olisihan se ollut mukava iltaa vielä jatkaa, mutta seuraavana aamuna hotellin aamupalalla väliin jääneet jatkot eivät harmittaneet yhtään. Kotona ehdin vielä katsomaan tytön futiskoulun lopputurnausta.

 
 



Illan aikana arvottiin muutamia palkintoja. Pääpalkintona oli Aarni Woodin puinen rannekello. Aarni Wood suunnittelee kestäviä luonnollisia desing-tuotteita. Useissa tuotteissa käytetään kotimaista puumateriaalia kuten visakoivua, tammea, saarnia, jalavaa ja tervaleppää. Muutamassa on hirvennahasta tehdyt rannekkeet. Arpaonni ei minua tällä kertaa valitettavasti suosinut, mutta kaikki saivat onneksi mukaansa runsaat Goodie Bagit.


Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille!
 
Kiitos myös ihanille bloggaajille, jotka järjestitte tämän hauskan päivän meille
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannuksen kukkailoittelua

Tänä vuonna miehen juhannussuunnitelmat selvisivät jo hyvissä ajoin. Hän oli torstaista lauantaihin Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa. Minun ja lasten juhannussuunnitelmat varmistuivat vasta perjantaina hieman ennen puoltapäivää. Useasta eri vaihtoehdosta päädyimme valitsemaan mahatauti-uhkan väistyttyä vuorokauden Hartolassa minun mummolassani. Mummola on nykyään tyhjillään, koska mummo asuu muualla.
 
 

 
 
Mummoni rakastaa kukkia ja onkin ollut taitava viherpeukalo. Nyt kun mummoni ei ole enää vuosiin ollut hoitamassa lukuisia kukkapenkkejään, niin upein ja runsain kukkaloisto on himmennyt. Luonnonkukat ovat vallanneet kukkapenkkejä ja rikkaruohot mansikkapeltoa.
 
 



Kaivoin pitkästä aikaa kamerani esiin ja kuvasin juhannuksena mummolan ja mökin rakkaita maisemia sekä yksityiskohtia. Tässä postauksessa on kukkakuvia juhannuspäivältä. Kameran esiin kaivamiseen ei mennyt muuten ollenkaan niin pitkään, kun kameran johdon etsimiseen. Meinasi jo epätoivo iskeä. Kuvien siirtopiuha löytyi lopulta kuopuksen ulkovaatelaatikosta ja minä sain siirrettyä kuvat koneelle.


Meidän juhannukseen kuului saunomista ja uimista mökillä. Vain hurjimmat (lue lapset) uivat. Kävelyretki metsätiellä. Hyvää ruokaa ja seuraa. Tuulista ja kylmää ilmaa sekä sadekuuroja.
 

Juhannusyönä yritin nukkua, mutta ikkunaa raapiva puu, puolentunnin välein soiva kello, heräilevät lapset, naamaa nuoleva koira ja kova patja eivät tehneet siitä ihan helppoa. Yötön yö sai uuden merkityksen. Aamulla yksi lapsistani kysyi, mitä mustaa minulla on silmien alla.


Ehdottomasti kannatti lähteä, vaikka silmän alusten sävy tummeni ja juhannus sai varmasti aikaan myös muutaman uuden naururypyn. Tunnin ajomatka ja aivan järjetön pakkaaminen yhden yön takia olivat pieni vaiva siitä, miten mukava juhannus meillä oli.


Ihanaa oli nähdä, miten lapsetkin viihtyivät ja keksivät tekemistä. Netti toimi huonosti, mutta se ei haitannut.


Minä tajusin yhtä-äkkiä juhannusaattona, että olen ollut suurimman osan elämääni aikuinen. Joskus lapsena toivoi, että aika kuluisi nopeammin. Nykyään sitä toivoo pääsääntöisesti, että aika kuluisi hitaammin.




 
Osallistuin näillä kuvilla Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoittelua-haasteeseen. Juhannuksen kukkailoittelua haasteen linkki on auki maanantai-iltaan saakka, joten nopeimmat ehtivät vielä osallistua. Käykäähän ainakin ihastelemassa kukkakuvia!
 
 
 
Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!