tiistai 11. joulukuuta 2018

Älä koskaan jätä koruasi paikkaan, johon joku alle 120 cm pitkä ylettyy

Minulla oli kaksi paikkaa, joihin jätin kultaketjuni silloin kun se ei ollut kaulassa. Otan ketjun aina pois yöksi. Oli toki muutamia muitakin paikkoja, joihin saatoin korun jättää. En kuitenkaan yleensä jätä korua lasten ulottuville. Meillä kun on omien lasten lisäksi arkisin kolme hoitolasta.



Lokakuun alussa minulla oli useampi päivä, etten käyttänyt korua ollenkaan. Kun sitten halusin laittaa korun kaulaani, en löytänyt sitä mistään. Se ei ollut vakiopaikallaan. Eikä se ollut niissä muissakaan paikoissa, joissa saatoin sitä säilyttää. Minulla oli epämääräinen mielikuva, että olisin laskenut korun kapealle tasolle, jolle osa lapsista ylettyy. En ollut enää yhtään varma siitä, milloin olin nähnyt korun viimeksi ja missä. Pelko alkoi hiipiä mieleeni. Olinko todella kadottanut tärkeimmän ja rakkaimman koruni? Mietin jo, että olisinko sittenkin unohtanut korun Vierumäelle, johon minut vietiin yllätyksenä kasvohoitoon syntymäpäivänäni. Siskoni kuitenkin muisti, miten tiputin korun lattialle ennen kun laitoin sen kaulaani hoitojen jälkeen. Olin siis kadottanut korun meille kotiin.

Korun katoamisen aikaan minulla oli käynnissä keittiön komeron siivous. Keittiössä oli useita pusseja ja paperikasseja, joihin lajittelin paperia, pahveja, pulloja, sekajätettä ja energiajätettä. Pidin todennäköisenä sitä, että koru oli tippunut kaiteelta johonkin roskapussiin. Mies oli tietenkin jo päiviä aiemmin vienyt kaikki roskat asianmukaisiin kierrätyspaikkoihin. Sekopäisenä kävin läpi asuntomme kaikkia mahdottomia ja mahdollisia paikkoja. Tivasin mieheltä oliko hän vain heittänyt roskat kasseineen roskiin vai olisiko voinut huomata kassin pohjalla lojuvan korun. Laitoin sähköpostia kadonneesta korusta poliisin löytötavaratoimistoon. Mietin jo, että onko järkeä ottaa yhteyttä jätelaitokselle.




Pää tuntui sumuiselta ja ihmettelin, miten en voi muistaa mihin olen korun laittanut. Syytin itseäni huolimattomuudesta. Oma muistamattomuus tuntui epätodelliselta. Samaan aikaan selvisi, että minulla oli anemia. Näin jälkeenpäin ajateltuna huomaan miten sumussa olin lokakuussa ja miten tahmeasti aivoni toimivat. Nyt ajatus tuntuu paljon kirkkaammalta. Oletan, että rauta-arvoni ovat kohonneet.

Lokakuun lopulla tai marraskuun alussa istuin eräänä iltana isolla kulmasohvallamme neulomassa. Kadotin sakseni. Aloin etsiä saksia. Ehdin jo ajatella, että mitä jos seuraavana päivänä joku pienistä hoitolapsista löytää sakset. Työnsin käteni sohvaan ja voi sitä riemua! En voinut olla kiljaisematta. Koru löytyi kuukauden kadoksissa olon jälkeen.

En vieläkään ole varma, mihin koruni olin jättänyt ja miten se oli sohvan uumeniin päätynyt. Olihan sohvakin jo käyty läpi korua etsittäessä. Vai olinko sittenkään tutkinut koko sohvaa? Tapauksesta viisastuneena minulla on enää yksi paikka, jossa korua säilytän. Enää ei saa olla niin kiire, että en ehtisi viedä korua oikealle paikalle kun sen kaulasta pois otan.

Olen saanut korun helat lasten syntyessä. Alun perin minulla oli hieman ohuempi ketju, mutta se ei kestänyt enää kolmen helan painoa. Neljännestä lapsesta en ole (vielä) helaa saanut. Kyseessä on siis Kalevala Korun lapsikoru. Korvaamattoman paljon tunnearvoa ja jonkin verran myös rahallista arvoa.

Vakuutus ei olisi korvannut korvannut korun katoamista. Toki vakuutukset korvaavat vahinkoja, mutta koru ja muutkin tavarat tulee säilyttää siten, etteivät esimerkiksi pienet lapset pääse niihin käsiksi.


Oletko sinä huolellinen korujen säilyttämisessä?
Mikä on rakkain korusi?

14 kommenttia:

  1. Todella mukavaa, että löysit korusi ja vielä ihan sattumalta. Itseltäni oli pitkään hukassa yksi helmikorvakoru, jota myös etsittiin ihan kaikkialta kotoa. Yksi imurin roskapussikin käytiin läpi kumihanskat kädessä etsien kadonnutta korua mutta turhaan. Mietin jo olisiko koira voinut syödä sen ja pitäisi minun alkaa tutkia myös sen jätökset. Kyseinen korvakoru oli isoäitini perintöä ja siksi minulle äärimmäisen rakas. Lopulta se löytyi kun tehtiin joulusiivotusta ja kaikki vuodevaatteet tuuletettiin. Siellä se oli ollut patjojen välissä. Se riemu oli todella kiljuva silloin! Hyvää joulun odotusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imurin pussi käytiin meilläkin läpi. Siikin huolimatta, että oli erittäin epätodennäköistä, että koru olisi ollut imurissa.
      Hienoa, että sinunkin korusi löytyi!

      Poista
  2. Mä meinasin tässä yksi kerta marraskuussa hävittää kihlasormukseni isänpäiväkortteja tehdessä - onneksi se lopulta löytyi ja ihan omilta jäljiltä :D

    VastaaPoista
  3. Ihana kun koru löytyi. Mulla on sama koru neljällä helalla❤. Tarvitsisi vaan puhdistuksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun korua on välillä putsattu ultraäänipesurilla. Äidilläni ja hänen miehellään on sellainen. Kirkastuu koru kummasti.

      Poista
  4. Josko kolmas kerta toden sanoisi? :--D

    Mutta tosiaan, asiaan. Jos yhtään helpottaa, niin minä lahoilen kyllä täällä päässä sen verran lahjakkaasti, että pääkin takuulla kyllä jäisi hukkaan, jos ei kiinni olisi... Onni onnettomuudessa, että tärkeä ja rakas koru kuitenkin löytyi! Voin vain kuvitella sydänmentykytysten määrän... Huh!

    Ihanaa joulun odotusta teidän perheellenne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo säikähdin, että onko blogini asetuksissa jotain vikaa. En ehkä olisi osannut ratkaista ongelmaa.
      Laho on minun päänikin. Ennen rautakuuria meni vain väsymys ja lahopäisyys ihan mahdottomaksi.
      Ihanaa joulun odotusta!

      Poista
  5. Rakkain koruni on vihkisormukseni ja se on koko ajan sormessa. Kerran minulla oli yksi suosikki korvakoru pari viikkoa kateissa, mutta se löytyikin lopulta lakanan vaihdossa sängyn uumenista.
    Mukavaa tiistaita sinulle Minna ja ihanaa, että löysit korusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihkisormus on minullakin aina sormessa. Kihlasormus ei mahdu, enkä ole tullut sitä suurentaneeksi.
      Ihanaa, että sinunkin korusi löytyi!

      Poista
  6. Ihanaa, että löysit korusi. Varsinkin kun korussa on mukana noin paljon tunnearvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin erittäin onnellinen, että löytyi! Ja lupaan olla huolellisempi jatkossa. :)

      Poista
  7. Voi kun kiva että koru löytyi :)
    Minun koruistani merkityksellisiä ovat meidän vihkisormukset, "syntymäsormukseni", rippiristini, mummoltani saamat yli 100-v vanhat kultaiset korvakorut sekä kultainen kaulakoru riipuksella. Kansallispuvun "rintarossi" ja ylioppilaslahjaksi saamat Kalevalakorut kuuluvat myös näihin speciaaleihin koruihini.
    Muutoin korut ovat vaihtuvia asessoreita asun ja fiiliksen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa sinulla paljon tärkeitä koruja! Minulla käytössä oikeastaan vain lapsikoru ja vihkisormus. Kihlasormus on liian pieni ja korvakoruja en ole käyttänyt vuosiin.

      Poista