tiistai 29. lokakuuta 2019

Saisiko olla sukkia, keksejä, lisää sukkia ja ehkäpä huopaisia säilyttimiä?

Blogini lukijoille sekä instagram-kavereilleni on varmasti tullut selväksi, että meidän koululaiset harrastavat joukkuelajeja. Se tarkoittaa meille vanhemmille treenikuskauksia, harrastusmaksuja ja kentän laidalla kannustamista. Kuljeta, kustanna ja kannusta. Nykyään se tuntuu tarkoittavan myös kaikenlaisten tuotteiden myyntiä sukulaisille ja ystäville. Miten olisi, ostaisitko kannatuksen vuoksi sukkia ja keksejä?



Harrastuksiin pitää maksaa seuramaksuja, turnausmaksuja ja lisenssimaksuja. Miten näihin maksuihin sitten saisi helpotusta? Moni firma on keksinyt auttaa tässä varainkeruussa. Seurat voivat myydä sukkia, keksejä tai vaikkapa pesuaineita. Osa myyntivoitosta tulee seuralle ja (suurin)osa itse firmalle. En ole oikeasti perehtynyt asiaan, en siis tiedä mikä osuus mistäkin tuotteesta menee kenellekin. Olen vain hukkumassa erilaisten myyntikuvastojen alle.

Meidän lasten joukkuuetkin ovat tarttuneet tähän keinoon varainhankinnassa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän kautta voisi ostaa Pilkkoset-merkin sukkia koriksen tai yksityisten perhepäivähoitajien hyväksi. Myös futisjoukkue harkitsee kyseisten sukkien myyntiä. Säbäjoukkue myy Jar-x sukkia ja kotisäkki-tuotteita. Kakkutukun tuotteita voi ostaa yksityisten perhepäivähoitajien hyväksi. Ja mielestäni joku muukin lastemme urheiluseuroista myy kakkutukun tuotteita. Perhepäivähoitajien yhdistys ei normaalisti kerää rahaa, mutta ensi vuonna on Lahden yhdistyksen vuoro järjestää valtakunnallinen koulutuspäivä ja rahaa tarvitaan, eikä jäsenmaksuja tahdota nostaa.




Itse olen surkea myymään yhtään mitään. Tätäkin kirjoitusta varten minun piti tarkistaa monta kertaa, että mitä minun pitäisikään myydä ja kenen hyväksi. Saattoipa jotain unohtuakin. Olen toki saanut vinkkejä myyntiin. Kuvastoja kannattaa viedä työpaikan kahvihuoneeseen. Öö... teen töitä kotona, enkä edes juo kahvia.

Meinasi unohtua, että tarjolla olisi myös Hop Lop-lippuja parin euron alennuksella. Lippujen hinnasta menee 4 euroa pojan korisjoukkueelle. Eli aina ei tarvitse ostaa sukkia. Ja kaikki firmat eivät ole varta vasten varainkeruuta varten perustettuja.



Korisjoukkue osallistuu nyt lokakuussa Mekonomenin harrastustuki äänestykseen, jossa joukkue voi saada 2000 euron suuruisen raha-avustuksen.

Itseäni ahdistaa tällainen myyminen ja ostaminen. Suosikkini on talkoot, joissa rahaa tulee ulkopuolelta, tehdystä työstä ilman että pakko myydään mitään. Toki ajan löytäminen talkoisiin osallistumiseen ei ole helppoa sekään.  



Kuulostaako tutulta?
 
Miten teillä kerätään rahaa lasten harrastuksiin tai koulun luokkaretkiin?
 
Olisiko uusia tuoreita ideoita varainkeruuseen?

tiistai 22. lokakuuta 2019

Viimeinen viikko ennen lomaa



Kerrankin oli hyötyä siitä, että aika tuntuu nykyään kiitävän supernopeasti. Nimittäin syyslomakin alkoi. Vasta hetki sitten latasin puhelimeen lomalaskurin, joka näytti lomaan olevan 110 päivää. Sitten vain hups, loma alkoi! Toki siinä välissä ehdittiin tehdä monta ruokaa, ajaa satoja eikun tuhansia kilometrejä treenikuskauksia ja herätä moniin kellonsoittoihin.



Viime viikolla 


- Ihmeteltiin hoitolasten kanssa kuuraa.
- Leivottiin hoitolasten kanssa pullaa. 9-vuotias teki meille aamulla taikinan. Jätin osan taikinasta jääkaappiin. Niin tyttö sai leipoa itsekin koulun jälkeen. 
- Kuunneltiin Muumilaakson marraskuuta päiväunisaduksi.
- Laskettiin päiviä lomaan.
- Kuuntelin Minä olen Anna Puu-äänikirjan. Kirja on Anna Puun lukema ja se sisältää pätkiä lauluista. Tykkäsin, enkä edes ole Anna Puu-fani. Tai ainakaan en ollut ennen kirjan kuuntelua. 
- Maistettiin erivärisiä porkkanoita. Punajuuren värisistä lähtee muuten samalla tavalla väriä kuin punajuuristakin. Saatiin mielenkiintoisen väristä kalakeittoa. 
- Pesin pyykkiä.
- Syysloma alkoi.
- Lennettiin Espanjaan.




Ruokalista (lounas + välipala)


Maanantai
peruna, porkkana, nakkikastike, kurkku, paprika, "banaanijäätelö"
Välipala: turkkilainen jogurtti + mysli

Tiistai
kanakasviskiusaus, tomaatti, kurkku, raejuusto, pulla
Välipala: omena, päärynä, mandariini, vesimeloni, pulla

Keskiviikko
kalakeitto
Välipala: ruisleipä, hedelmiä, pähkinöitä

Torstai
linssikasvissosekeitto, raejuusto, ruiskrutogit
Välipala: jogurtti + mansikkasose

Perjantai
kierremakaroni, jauhelihakastike, lanttu- ja porkkanaraaste
Välipala: hedelmiä, ruisleipä

Banaanijäätelö on pakastetuista banaaneista sauvasekottimella tehtyä "jäätelöä". Sekaan ei laiteta muuta. Juhlimme yhden hoitolapsen synttäreitä, joten listalla hänen lempiruokaansa sekä jälkiruoka.

Ruiskrutongit ovat paahdettua leipää, jonka voitelen ja pilkon sosekeiton sekaan.

Jos välipalalla on leipää ja hedelmiä, teemme niistä usein lautaselle hassuja naamoja.






Mukavaa tiistaita!


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Matkustaisitko aina samaan kohteeseen lomalla?


Nämä eivät ole kokoelma loman parhaista kuvista. Lentomme Espanjaan lähti vasta vuorokausi sitten ja tässä ovat ensimmäiset tunnelmat lomalta. Kello soi ensimmäisenä lomapäivänä kolmelta yöllä. Vähän ennen neljää starttasi auto kotipihasta. Emme ehtineet ajaa kovinkaan kaus kotoa, kun kuopus jo kysyi: "Eikö se biisi soi?" Kyseessä oli tietenkin Jari Sillanpään Malgaan! Minun on tapana soittaa kappaletta, kun loma Espanjassa lähestyy tai matka Espanjaan alkaa.




Lento lähti ennen seitsemää. Mies oli tehnyt meille ison pinon eväsleipiä ja vesipulloja täytettiin lentokentän vessassa turvatarkastuksen jälkeen. Jossain pitää suuren perheen säästää! Ja vessassa on tarrat, että vesi kelpaa juotavaksi. Limsat ostettiin lentokentältä ja pientä evästä lentokoneesta.




Emme ostaneet Norwegianin maksullista nettiä matkalle. Ilmainen versio toimii huonosti, mutta sillä pärjättiin. Eli käytännössä pystyimme katsomaan vain lentoaikaa ja Norwegianin omia sivuja. Lapset piirsivät, pelasivat ristinollaa sekä netittömiä pelejä puhelimilla. Esikoinen taisi katsoa jotain ennelta ladattua leffaa. Minä torkuin ja luin Pientä elämää. Aika ihanaa, kun lapset ovat jo isompia ja kokeneita lentomatkustajia. Voi keskittyä omaan kirjaan.





Matkustimme siis Espanjaan. Tämä taitaa olla jo neljäs syysloma peräkkäin, kun tänne lensimme. Muulloinkin olemme täällä käyneet. Minä ja mies kävimme täällä jo ennen lapsia ja minä jo ennen miestä. Yhden joulunkin olemme Espanjassa viettäneet. Miksi aina samaan maahan ja kaupunkiin? Äitini asuu täällä talvet miehensä kanssa ja tottakai haluamme heitä tavata. Valo ja lämpö ovat vain plussaa. Ja onhan tästä tullut tärkeä kaupunki monien lomien myötä.




Äitini oli miehensä kanssa meitä lentokentällä vastassa. He ottivat kolme vanhinta lasta kyytiinsä. Nuorin jäi minun ja mieheni kanssa odottelemaan vuokra-auton saamista. Aamulennossa on puolensa. Jo matkustuspäivänä ehdimme tehdä paljon. Ensin menimme äidilleni syömään. Sitten lähdimme lähirannalle uimaan ja sukeltamaan. Kuopus kokeili ensimmäistä kertaa sukellusmaskia ja näki heti paljon kaloja. Meiltä löytyy neljä alla olevassa kuvassa näkyvää sukellusmaskia. Ensimmäiset maskit on ostettu jo yli neljä vuotta sitten.





Uinnin jälkeen saimme avaimet meidän AirBnB-asuntoon. Kävimme ruokakaupassa ostamassa ruokia ja ihmettelemässä ulkomaisia elintarvikkeita. Etenkin kalatiskillä riitti ihmeteltävää. Kotimaassa ruokakaupoissa käynti on välttämätön pakko, ulkomailla mielenkiintoinen kokemus.




Välipalan jälkeen kävimme uimassa uima-altaalla. Väsymys alkoi jo painaa. Etenkin nuorinta. Toinen poika valitsi uinnin sijaan koriksen. Hän ei ole vielä edes käynyt katsomassa meidän AirBnB-asuntoa. Poika ilmoitti jo Suomessa, että aikoo olla koko loman Mummilla.



Illalla söimme vielä yhdessä äitini ja hänen miehensä luona kattoterassilla. Unta ei tarvinut odotella. Minä tosin  kävin vielä sen verran kierroksilla, että nukahdin viimeisenä ja heräsin ensimmäisenä.


Mukavaa sunnuntaita! 


torstai 17. lokakuuta 2019

Hemmotteluhetki Esse-hoitolassa ( + alekoodi)


 *Kaupallinen yhteistyö

Hoidan ihoani suihkuttamalla kasvovettä, rasvaamalla käteen osuvalla rasvalla ja laittamalla muistaessani jonkun hassun kangasnaamion kasvoille. Yleensä joku eläinkuvioinen kangasnaamio, josta saa hauskan kuvan instaan. Suihkussa saatan pestä kasvot kasvojen pesuun tarkoitetulla tuotteella tai vaikkapa hopeashampoolla, jos sitä sattuu kädessä olemaan. (Nyt toivon, etteivät kosmetologi siskoni lue tätä!)

Hoitometodeistani huolimatta tai niiden ansiosta ihoni oli viime viikolla normaalia huonommassa kunnossa. Näppylöitä oli melkeinpä enemmän kuin murrosiässä. Vilma Mäkelä BD Roomilta (Beauty Designer's Room), Lahdesta arveli, että myös stressi voisi olla syynä ihoni tilanteeseen. Pääsin kokemaan Anti-Ageing Facial-hoidon eli varttuneemman ihon kasvohoidon, joka toteutettiin Esse-tuotteilla. Kierroksilla käyvä mieleni ja kylmistä ilmoista ja kiireisestä arjesta kärsivä ihoni tarvitsivat ehdottomasti hemmottelua ja hoitoa.




BD Room (Beauty Designer's Room) on Lahdessa vuonna 2012 perustettu hius- ja kauneusalan yritys. Yritys toimii Lahden keskustassa, Rautatienkadulla kauniissa ja vanhassa Aholan talossa. Yrityksellä on kaksi liiketilaa. Toisessa toimii hiussalonki ja Meikkausstudio. Toisessa Esse-hoitola & SPA ja hierontastudio. Minä pääsin kosmetologi Vilma Mäkelän asiakkaaksi Esse-tuotteilla tehtävään kasvohoitoon. Esse on luonnonkosmetiikan Ecocert-sertifioitu, probioottinen hoitolatuotesarja. Yritys tulee reilua kauppaa ja on hiilineutraali. Esse-sarjan tuotteissa käytetään hyvinvointia tukevia probioottisia bakteereja sekä afrikkalaisia villikasveja. Juuri nämä probioottiset bakteerit tekevät Essestä ainutlaatuisen tuotesarjan.





Menin kasvohoitoon perjantaina heti työpäivän jälkeen. Ajatukset olivat työasioissa sekä tulevan viikonlopun aikatauluissa. Olikin ihana aloittaa hoitolakäynti istahtamalla sohvalle ja juomalla kupillinen teetä. Annoin hengityksen tasaantua ja unohdin arjen hetkeksi. Se olikin helppoa, sillä hoidon ajaksi sain kääriytyä pehmeää peittoon ja hoitolassa soi rauhoittava musiikki.



Vilma kertoi Esse-tuotteista, joita valitsi iholleni. Kaikki tuotteet, joita hoidon aikana käytettiin tuntuivat ihanilta eikä mikään tuote ärsyttänyt ihoani. Esse tuotteista löytyy kolme hoitolinjaa Esse Sensitive, Esse Plus sekä Esse Organic. Hoidon lopuksi minulle tarjottiin juotavaa. Sain rauhassa ja kiireettömästi nauttia juomasta ja heräillä todellisuuteen pehmeän peiton alta.


Lokakuun ajan BD Room tarjoaa 15% alennuksen hoidoista. Suosittelen ehdottomasti sekä BD Roomia että Esseä!


Onko Esse sarja sinulle tuttu?
Mitä asioita arvostat käyttämissäsi ihonhoitotuotteissa?

maanantai 14. lokakuuta 2019

Haikeat jäähyväiset, hemmottelua ja ruuhkavuodet eli viikko 41


Viime viikolla

-kävin hoitolasten kanssa joka viikkoisella metsäretkellä
- kuuntelin 3 äänikirjaa
- sain yhteistyönä pojalle ja miehelle kauko-ohjattavan tekniikkalego auton
- kävin kasvohoidossa BD-roomilla Lahdessa, hoito tehtiin luomulaatuisilla ja vegaanisilla Esse-tuotteilla (kasvohoito saatu)
- yksi hoitolapsistani lopetti hoidossa, haikeaa
- lapsilla oli lauantaina koulupäivä, johon minäkin osallistuin 
- tein nuoremman pojan kanssa koulussa keppihevosen joulumyyjäisiin
- söin monen vuoden tauon jälkeen kouluruokaa
- mies ja kolme lasta kävivät Mikkelissä sukulaisilla ja säbäturnauksessa
- minä kävin nuoremman pojan kanssa koristurnauksessa
- kotimatkalla kävimme minun siskon tytön 2v synttäreillä




Paljon kivoja juttuja! Jälleen kerran totean, että vähän liiankin paljon. Vähempikin riittäisi. Täällä lasketaan jo päiviä syyslomaan. Haaveissa on tauko arjesta ja aikatauluista.

*tuote saatu

*kasvohoito saatu

Oli mukava viettää aikaa yhden lapsen kanssa. Vuosi sitten kävin esikoisen ja hänen kaverinsa sekä kaverin äidin kanssa Tukholman risteilyllä ruotsin kielen opiskelun aloituksen kunniaksi. Nyt nauroimmekin nuoremman pojan kanssa, että hänet vein italialaiseen ravintolaan, koska historiassa käsitellään Roomaa. (Ai, miten niin esikoinen saa enemmän?) Pojalla on samanlainen huumorintaju kuin minulla. Monta hauskaa hetkeä siis koimme, kun olimme yhden yön kahdestaan kotona ja ajelimme vauhtimobiililla turnaukseen, synttäreille ja pari kertaa kodin ulkopuolelle syömään.



Syyslomalaskuri raksuttaa!!!!

Ihanaa viikkoa!

Mitä sinulle kuuluu?

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Syyskuu 2019

Syyskuussa


- Meillä oli ainakin kuusi vanhempainiltaa
- Yhtenä viikonloppuna kenelläkään perheen lapsista ei ollut turnausta
- Muina viikonloppuna turnauksia oli yleensä kaksin kappalein
- Otin tytöistä valokuvia numeroilmapallon kanssa - toinen on täyttänyt tänä vuonna 9 ja toinen 6 (syntymäpäivät olivat kyllä jo talvella ja kesällä)
- Toinen poikamme täytti 12
- Sama poika innostui piirtämään tusseilla, hän käyttää monta tuntia viikosta piirtämiseen
- Kuuntelin 5 äänikirjaa ja luin yhden kirjan
- Kävimme Flamingossa ja Jumbossa oman perheen kesken sekä yövyimme hotellissa
- Minulta jäi useampi "viikkoraportti" kirjoittamatta blogiin
- Telkkarista katsoin miehen kanssa muutaman jakson Sykettä
- Olen alkanut miettimään ensi syksyn työkuvioita (oi, miksi en osaa elää tätä hetkeä?)





Syyskuun kirjat


 
Tara Westover, Opintiellä
Kristiina Saha, Minäpäivät
Mikko Toiviainen, What's up elämä
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia
Tuomas Kokko, Tosi kivat juhlat
Aino Vähäpesola, Onnenkissa

 
 
Syyskuun parhaaksi lukukokemukseksi valitsin Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavian. Tara Westoverin Opintiellä on vahva kakkonen.
 
 
Kirjoitin kirjoista näin edellisessä kirjoituksessani Kolmen kuukauden kirjat - heinäkuusta syyskuuhun :
 
Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia kertoo maahanmuuttajaperheestä, mahdottomasta rakkaudesta, kuolemanpelosta ja kauniista kissasta. Kävin katsomassa kirjasta tehdyn näytelmän vuosi sitten Kansallisteatterissa. Näytelmä oli vaikuttava kokemus. Nyt luin kirjan ja vaikutuin lisää.

Tara Westoverin Opintiellä kertoo Idahossa asuvan seitsenlapsisen mormoniperheen nuorimman lapsen uskomattoman tarinan. Perhe odottaa maailmanloppua ja valmistautuu siihen säilömällä persikoita, varastoimalla aseita ja kätkemällä bensiininä maahan. Perheen lapset eivät käy koulua eikä perhe käytä terveydenhuollon palveluja vakavimmissakaan vammoissa. Perheen psyykkisesti sairas isä pitää niitä hallituksen salajuonena. Kirjassa on paljon kuvausta Taran väkivaltaisesta lapsuudenperheestä. Tara pääsi lopulta Cambridgeen ja Harvardiin. Fiktiona tämä kirja olisi ollut epäuskottava ja omituinen, mutta tositarinana tämä pysäytti ja jäi pitkäksi aikaa mieleen. Myös Barack Obama on tätä kirjaa suositellut.





Kirjoitin syyskuussa vain kuusi blogikirjoitusta. Se on vähiten tänä vuonna. Oman ajan käytin kirjojen lukemiseen ja kuuntelemiseen. Saatoin jopa miettiä, että onko blogin kirjoittamisessa edes mitään järkeä. Tuntuu, ettei minulla ole aikaa ja taitoja tehdä blogista sellaista kun haluaisin. Tätä olen miettinyt ennenkin. Aina päädyn jatkamaan blogin kirjoittamista ja päätän, että se on riittävän hyvä sellaisena kuin on.

Syyskuun luetuimmat blogikirjoitukset

1. Illalla pelataan Afrikan tähteä

Ikivanha blogipostaus vuodelta 2014, joka taitaa oikeasti kiinnostaa vain robotteja.

2. Viisi vanhempainiltaa ja yhdeksät treenit

Syyskuun kuudesta vanhempainillasta viisi oli samalla viikolla. Viikkoihimme kuuluu paljon myös lasten vientiä treeneihin. Tämä kirjoitus on viikkoraportti.

3. Helpot eväät metsäretkelle

Kävimme lähes koko perheen kanssa metsäretkellä. Retki ei vaatinut juurikaan suunnittelua tai valmistelua, koska helpot ja terveellisetkin eväät löytyivät menomatkalla kaupasta.

4. Viikko, jolloin en mennyt katsomaan elokuvaa lempisarjastani

Tämäkin blogikirjoitus on viikkoraportti. Elokuva on tietenkin Downton Abbey, jota en ehtinyt katsomaan koko syyskuun aikana.

5. Pupusukat + linkki ohjeeseen

Ihmiset ovat ilmeisesti kaivaneet puikot ja langat esiin syksyn tullen, koska tämäkin vanha postaus on noussut luetuimpien kirjoitusten joukkoon. Olen neulonut pupusukat kahdelle kummitytölle. Ovat kyllä söpöt sukat, varsinkin pienessä koossa.



Millainen oli sinun syyskuu?

Ihanaa lokakuuta!

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kolmen kuukauden kirjat - heinäkuusta syyskuuhun

Viime vuonna alkanut luku- ja etenkin äänikirjainnostukseni jatkuu edelleen. Aiemmin olen listannut tänne blogiin kolmen kuukauden kirjat tammikuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta kesäkuuhun. Huomasin, että olen sattumalta lukenut ja kuunnellut 21 kirjaa molemmissa kolmen kuukauden jaksoissa. Arvatkaa miten kävi vuoden kolmannessa kolmanneksessa?

Kirjat tammikuu-maaliskuu


3 luettua kirjaa
18 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä


Kirjat huhtikuu-kesäkuu


6 luettua kirjaa
15 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä


Kirjat heinäkuu-syyskuu


5 luettua kirjaa
16 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä


Jälleen 21 kirjaa! Ja tämä siis täysin sattumalta. Tosin nyt aloin miettimään, että pitäisikö loka-joulukuun kirjatavoitteeksi asettaa 21 kirjaa.

Heinäkuun kirjat


Kirjat heinäkuu-syyskuu

Luetut

Aino Leppänen, Positiivinen yllätys
Kati Tervo, Punainen pata - kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta
Marisha Rasi-Koskinen, Eksymisen ja unohtamisen kirja
Hannele Pokka, Piritta
Tara Westover, Opintiellä


Kuunnellut

Saara Turunen, Sivuhenkilö
Anna-Leena Härkönen, Kenraaliharjoitus
Laura Lähteenmäki, Ikkunat yöhön
Kati Tervo, Iltalaulaja
Antti Halme, Saattaen vaihdettava
Agustina Bazterrica, Rotukarja
Helmi Kekkonen, Olipa kerran äiti
Maja Lunde, Sininen
Inka Nousiainen, Kirkkaat päivä ja ilta
Leena Paasio, Melkein äiti
Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei
Kristiina Saha, Minäpäivät
Mikko Toiviainen, What's up elämä
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia
Tuomas Kokko, Tosi kivat juhlat
Aino Vähäpesola, Onnenkissa


Elokuun kirjat
 

Syyskuun kirjat

Mitä jäi mieleen kirjoista?


Aino Leppäsen Positiivisen yllätyksen luin lähes yhdeltä istumalta. Kirja kertoo 17-vuotiaan lukiolaisen yllätysraskaudesta. Vaikka kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, niin se sopii myös aikuiselle. Leppänen on Kempeleläinen äidinkielenopettaja ja omakohtaisuus teki kirjasta uskottavan. Kirja on varmasti hyvää vertaistukea nuorille äideille ja yksinhuoltajille. Suosittelisin tätä ehdottomasti myös nuorille miehille. Vakavaa aihetta on käsitelty ironisen huumorin keinoin.

Agustina Bazterrican kirjassa Rotukarja ihmiset syövät toisiaan. Ihmisiä tappava virus on iskenyt eläinkuntaan, eläimet tapetaan ja hallitus laillistaa ihmislihan syömisen, jalostamisen ja prosessoinnin. On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka syövät ja niitä, joita syödään. Tosin syötäviä ihmisiä ei kutsuta ihmisiksi vaan päiksi ja tarjolla ei ole ihmisenlihaa vaan erikoislihaa. Kirja oli vaikuttava kuuntelukokemus ja se herätti tunteita ja ajatuksia. Ihmislihan kasvatusta ja prosessointia kuvattiin yksityiskohtaisesta ja väkisin tuli verrattua kuvausta siihen, mitä me teemme tällä hetkellä tuotantoeläimille.

Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on maaginen, traaginen ja yllättävä. Kirjassa kolmen ihmisen elämät yhdistyvät yllättävällä tavalla. Täytyy myöntää, että minäkin olin hieman eksyksissä kirjaa lukiessa.

Inka Nousiaisen Kirkkaat päivät ja ilta on kauniisti kirjoitettu ja surullinen tarina rakkaudesta ja suvun salaisuuksista. Tapahtumat alkavat vuonna 1938, kun Iida on päässyt lapsuudenkotinsa otteesta, opettajaksi vieraaseen kylään. Kaikki muuttuu, kun Iida kohtaa sillalla vieraan miehen. Vuosia myöhemmin Iidan sisko Edla on jo valmis jättämään tämän maailman, mutta menneisyys saa hänet vielä kerran kiinni. Kirja on unenomainen, yllättävä ja osittain itsestään selvä. Tämän kirjan myötä aion ehdottomasti lukea muitakin Nousiaisen kirjoja.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia kertoo maahanmuuttajaperheestä, mahdottomasta rakkaudesta, kuolemanpelosta ja kauniista kissasta. Kävin katsomassa kirjasta tehdyn näytelmän vuosi sitten Kansallisteatterissa. Näytelmä oli vaikuttava kokemus. Nyt luin kirjan ja vaikutuin lisää.

Tara Westoverin Opintiellä kertoo Idahossa asuvan seitsenlapsisen mormoniperheen nuorimman lapsen uskomattoman tarinan. Perhe odottaa maailmanloppua ja valmistautuu siihen säilömällä persikoita, varastoimalla aseita ja kätkemällä bensiininä maahan. Perheen lapset eivät käy koulua eikä perhe käytä terveydenhuollon palveluja vakavimmissakaan vammoissa. Perheen psyykkisesti sairas isä pitää niitä hallituksen salajuonena. Kirjassa on paljon kuvausta Taran väkivaltaisesta lapsuudenperheestä. Tara pääsi lopulta Cambridgeen ja Harvardiin. Fiktiona tämä kirja olisi ollut epäuskottava ja omituinen, mutta tositarinana tämä pysäytti ja jäi pitkäksi aikaa mieleen. Myös Barack Obama on tätä kirjaa suositellut.


Oletko sinä lukenut näitä kirjoja?
Saa suositella uusia kirjoja!
 
 
Siitäkin huolimatta, että olen tallentanut Bookbeatiin jo lähes 100 kirjaa odottamaan kuuntelua. Tällä hetkellä kuuntelen Olga Kokon Munametsää ja luen Hanya Yanagiharan Pientä elämää.
 
 
 
Instagramista kirja-aiheinen tilini löytyy nimellä minnankirjahylly


tiistai 1. lokakuuta 2019

Koko perheen irtiotto arjesta



Välillä tuntuu, että työpäiväni alkaa sillä hetkellä, kun aamulla avaan silmäni ja loppuu vasta illalla nukkumaan käydessä. Olen perhepäivähoitaja ja teen töitä kotona. Omat lapset ovat kotona työpäivän alkaessa ja loppuessa. Päivällä kolme vanhinta on koulussa ja nuorin on eskarissa. Työpäivän jälkeen kuljetan lapsia treeneihin. Harrastuksia riittääkin jokaiselle arkipäivälle ja viikonloppuisin on usein turnauksia. Lisäksi iltoihin kuuluu siivousta, ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Koko perheen yhteinen aika on siis valitettavan harvinaista sekä rajoittuu ja ajoittuu usein loma-aikoihin.



Viime kesänä meiltä jäi välistä jo perinteeksi muodostunut parin viikon Baltian matka. Kesälomamatkalla olemme olleet oman perheen kesken ja viettäneet paljon aikaa yhdessä. Kotona lapsilla on usein kavereita ja omia menoja ja me vanhemmat teemme kotitöitä. Viime kesänä miehellä oli jalka kipsissä 10 viikkoa ja se rajoitti koko perheen yhteisiä menoja. Mies ei esimerkiksi päässyt meidän kanssa uimaan ja Lintsillä hän istuskeli ja katsoi, kun me kävimme laitteissa.




Tänä syksynä olen kaivannut perheen yhteistä aikaa. Viime viikonloppuna otimme pienen irtioton arjesta ja vietimme vuorokauden Sokos hotel Flamingossa, kylpylä Flamingossa ja Jumbossa.


Lauantaiaamuna ajoimme Flamingoon ja olimme yhdentoista aikaan jo uima-altaassa. Viihdymme koko perhe kylpylöissä. Ennätyksemme taitaa olla 6,5 tuntia Jurmalan kylpylässä toissa kesänä. Flamingossakin viihdyimme useamman tunnin. Välillä söimme Hesburgerissa ja taas jaksoimme laskea liukumäkiä. Ihmisiä tuli koko ajan lisää. Meidän kokemuksemme mukaan Flamingoon kannattaa mennä heti kymmeneltä kun kylpylä aukeaa.




Uinnin jälkeen saimme avaimet hotellihuoneisiin. Varasimme hotellin vasta edellisenä päivänä, joten vapaana oli vain erilliset hotellihuoneet. Toisessa huoneessa oli vuoteiden lisäksi kerrossänky. Pienen levon ja välipalan jälkeen lähdimme Jumboon ostoksille. Iltapalalle haimme eväät Sittarista ja söimme hotellihuoneessa.




Hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme sateiseen ja harmaaseen aamuun. Kuopus katsoi Pikku kakkosta. 



12-vuotias piirsi. Poika on innostunut piirtämisestä muutama viikko sitten. Hän piirtää tusseilla muun muassa kenkiä. Poika sai Jumbosta tusseja ja luonnoslehtiön. Niitä hän käytti illalla ennen nukkumaan menoa ja aamulla heti herättyään. Minä hykertelen onnellisena. Ihanaa, että hänellä on muitakin kiinnostuksen kohteita urheilun ja kännykän lisäksi.





Hotelliaamiaisen jälkeen kiipesimme nuorimman kanssa 12. kerrokseen. Nousua tulee 254 porrasta. Minä räpsin muutamia valokuvia ja kirjauduimme ulos hotellista. Vielä muutama kauppa piti kiertää Jumbossa. Sitten lähdimmekin kotimatkalle. 


Me emme useinkaan käy pääkaupunkiseudulla ilman, että pistäytyisimme Ikeassa. Tällä kertaa söimme Ikeassa ja mukaan lähti vain pari pientä ostosta. Bambuinen tablettiteline nettilehden lukemista varten sekä telineeksi piirtävälle lapselle ja piirustuspaperia.



Mukavaa uutta viikkoa! 

Instagram