Takana on tapahtumarikas vuosi, jonka aikana tunteet menivät välillä vuoristorataa. Vuoteen mahtui paljon ihania hetkiä, mutta myös terveyshuolia ja väsymystä.

Tammikuussa neuloin paljon. Blogiin tulikin kirjoitettua vain käsityöpostauksia. Neuloin pitkästä aikaa lapaset ja toisetkin lapaset, jotka kävimme kuvaamassa alla olevassa kuvassa näkyvällä Kiikunlähteellä. Innostuin neulomaan vielä kolmannetkin lapaset tammikuun aikana. Sen jälkeen tein jo jotain muutakin. Virkkasin leikkialustan aamupiiriin ja hoitolasten leikkeihin.



Helmikuussa kirjoitin huonosta omastatunnosta, joka vaivaa minua minun tai perheeni sairastaessa. Olen yksityinen perhepäivähoitaja, eikä hoitolapsillani ole varahoitopaikkaa. Kerroin blogissa Ekopaastosta eli siitä, miten aion olla 7 viikkoa kasvissyöjä. Kävimme luistelemassa Vesijärven jäällä. Nuorimman kanssa kävimme teatterissa katsomassa Viirun ja Pesosen. Kerroin siitä, miten kaksi ensimmäistä viikkoa ekopaastoa oli sujunut ja mitä minä söin muiden syödessä lihaa tai kalaa.  Kuvan jääveistos on Heinolasta. Kävimme siellä katsomassa jääveistoskilpailuun osallistuneet veistokset. Kuvassa on venäläisen Konstantin Evdokimovin teos She. Teos voitti yleisöäänestyksen.



Maaliskuussa kerroin kokemuksistani Hiljaisuuden retriitissä. Kerroin myös siitä, millaista on saada neljä lasta seitsemässä vuodessa. Haastattelin 8-vuotta täyttänyttä kolmatta lastamme blogiin. Tämä saattoi olla viimeinen Prinsessahaastattelu hänen kohdallaan.



Huhtikuussa kerroin hurahduksestani tuorepuuroihin. Kerroin, miten löysin rinnastani patin ja kehotin kaikkia Tutkimaan tissinsä! Jos olen huolestunut tai stressaantunut puran oloani neulomiseen. Odottaessani vastauksia rinnan patin laadusta neuloin Marisukat. Unohtaakseni huolet hetkeksi matkustin miehen kanssa Tallinnaan. Osallistuin Yllätysisku jääkaappiin haasteeseen.


Toukokuussa yksi blogipostaukseni valtasi ajatukseni muutamaksi päiväksi. Kirjoitin Lidlin pullonpalautusarpajaisista blogiin. Tuohtumuksen lisäksi minua kiinnosti lähinnä se, että kuinka paljon arpojen tuotosta todella menee hyväntekeväisyyteen ja kuinka moni muu painaa vahingossa arvontanappia, niin kuin lapseni teki. No, kun molemmat iltapäivälehdet jakoivat postaukseni, niin siitähän seurasi pieni henkilökohtainen somemyrsky. Mainostin tulevaa seikkailuristeilyä Enonsaareen. Ensi keväänä muuten risteillään taas ja lipunmyynti on jo alkanut! Saimme nauttia helteisestä toukokuusta. Ystäväni synttäreitä juhlittiin kiipeilemällä Pajulahdessa. Pääsin muutaman lahtelaisen bloggaajan kanssa tutustumaan sisustuskauppa Boppikseen.



Kesäkuussa kuvasin juhannuksen kukkaloistoa. Minä ja lapset vietimme juhannuksen Hartolassa minun mummolassa. Mies oli Pietarissa jalkapallon MM-kisoissa. Pidimme Kaksplus blogiverkoston ihanien bloggaajien kanssa kesäjuhlat Helsingissä. Kävin ensimmäistä kertaa pakohuoneessa.



Heinäkuussa teimme budjettimatkan Helsinkiin Barbie-näyttelyyn. Julkaisin kuvia lapsuuden kesien maisemista. Löysin pitkästä aikaa vesikameran ja kuvasin uimahyppyjä. Melkein 5-vuotias kuopus hyppi järveen kahden metrin korkeudesta. Hänellä oli käytössä Speedon kelluttava uimapuku. Kuopus oppi myös uimaan. Neuloin Kirsikkasukat. Matkustimme Pärnuun ja otin siellä yhdet tämän vuoden lempikuvani miehen puhelimella.



Elokuussa lähdin mukaan raivausrientoihin. Palailimme pikku hiljaa arkeen.



Syyskuussa kerroin blogissani Sulo-tuolista, joka on vähän kuin suomalainen tripp trapp. Paljon parempi vain. Kirjoitin miksi blogi on ollut hiljainen. Toinen lapsemme täytti 11 vuotta. ja mies täytti 40. Lapset kertoivat totuuden minusta.



Lokakuussa minä täytin 40. Osallistuin toisen kerran tänä vuonna hiljaisuuden retriittiin. Kerroin minua vaivanneesta väsymyksestä ja muista oireista, joiden syyksi epäilin alhaista ferritiini-arvoa. Ferritiiniä minulta ei mitattu, mutta terveyskeskuksessa otetuissa verikokeissa löytyi anemia. Nyt syö rautaa ja uusi verikoe olisi tammikuussa. Minua kiinnostaa syy anemian takana ja se paljon puhuttu ferritiiniarvo. Aiheesta tulen kirjoittamaan tammikuun aikana. Matkustimme perheen kanssa viikoksi Espanjaan syyslomalle. Kerroin lukemistani kirjoista ja osallistuin Neljä asiaa minusta - haasteeseen.



Marraskuussa teimme äiti-poikaristeilyn Silja Serenadella, juuri ennen kuin laiva lähti telakalle. Muutamaa viikkoa myöhemmin minä pääsin tutustumaan uudistettuun laivaan bloggaajatapahtumassa. Muistelin syyslomaamme Espanjassa ja kerroin, mistä asioista perheenjäsenemme halusivat ottaa lomaa. Ystäväni perusti kasvatuspiirin. Blogissa kerroin, mitä kasvatuspiiri tarkoittaa.



Joulukuussa kerroin fanittaneeni Kaija Koota jo vuodesta 1993 ja käyneeni ensimmäistä kertaa Kaija Koon Keikalla vasta tänä syksynä. Tunnustin lähettäväni vahingossa typeriä tarroja Messengerissä. Osallistuin blogiperjantaihin kertomalla tähtihetkeni bloggaajana. Kadotin lapsikoruni kuukauden ajaksi ja muistutin siitä, että ei kannata jättää koruaan lasten ulottuville. Osallistuin kestotyylihaasteeseen. Joulukalenterin luukussa esittelin lasten kanssa tehtyjä kuusi-aiheisia askarteluja. Joulukuussa vietettiin Kaksplus blogiverkoston pikkujouluja Tampereella. Meidä perheen "joulukiireistä" kerroin Mistä tunnistaa todelliset ruuhkavuodet jouluna? postauksessa. Myös tänä vuonna kirjoitin mietteitäni joulusta. Tämän vuoden oivallus oli "Joulu on täydellinen kun siitä ei yritä tehdä täydellistä" Alla oleva kuva on Tampereelta yökerho Naiman ikkunasta otettu.


 

Olen tehnyt samanlaisia postauksia aiemminkin.

Herkuttelimme koko perhe leivoksilla.




Kävin kahdestaan taidenäyttelyssä 6-vuotiaan kanssa. Sillä aikaa muu perhe pelasi jalkapalloa puistossa.

Takana mukava mahtava loma. Kuvia on taas kameroiden täydeltä. Instagramiin latasin jo reissussa yli 150 kuvaa meidän lomasta hastagilla #kiljusetespanjassa. Vedenkestävällä Olympuksen pokkarilla otimme yli 300 valokuvaa. Canonin S110 kameralla otoksia tuli otettua pari sataa. Kuvien räpsimisen lisäksi lomalla ehdittiin tehdä myös muutakin. Mitä me sitten tehtiin, kun lämpömittari näytti reilun kahden viikon ajan joka päivä vähintään 30 astetta?




Tässä kuvassa on sukellusmaski. Loman paras ostos. Me ostettiin pojille yhteinen ja minulle ja miehelle yhteinen. Maski on Decathlonista (suuren suuri urheilukauppa). Maskilla pystyy hengittämään vedessä. Valokuvien ottaminen vedessä on helpompaa ja tällä reissulla avautui vedenalainen elämä ihan uudella tavalla.



Meidän 5-vuotias oppi uimaan pienen matkan. Hän uskalsi taas sukeltaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Lisäksi hän oppi kilpikonnakellunnan ja tekemään kuperkeikan vedessä.




Harkitsimme vesipuistoon menoa, mutta lopulta päädyimme ostamaan kaksi uimapatjaa ja yhden ison uimarenkaan. Niistä riittikin iloa moneksi lomapäiväksi.


Näitä kaloja näkyi kaikilla rannoilla.


Keskellä kuvaa joku monnin tyyppinen kala.



Yhdellä rannalla oli paljon merisiilejä.














Pojat pelasivat jalkapalloa lähes joka päivä. Rannalla, läheisen koulun pihalla, tekonurmella... Muutaman kerran mukana oli myös espanjalainen poika. Jalkapalloa pystyi pelaamaan joko aamulla tai kahdeksan aikaan illalla. Vaikka silloinkin oli kuuma!



Äitini oli miehensä kanssa samaan aikaan Espanjassa. Heidän ansiostaan loma oli todellakin LOMA meille kaikille. (Heille taas ehkä enemmänkin työleiri aktiiviloma. Pojat olivat koko loman muutamaa yötä lukuun ottamatta yökylässä mummilla ja tyttökin useamman yön. Pojat pääsivät monta kertaa skootteriajelulle äitini miehen kyydissä. Viimeisenä päivänä molemmat pojat pääsivät melomaan. Äitini ja hänen miehensä ansiosta minun oli mahdollista käydä myös mieheni kanssa kahdestaan pyörälenkillä, ostoksilla ja syömässä. Aika luksusta!




Tämä päivä on totuteltu kylmempään ilmaan. Mies lähti töihin me muut ollaan fiilistelty lomakuvia ja purettu matkatavaroita. Tavaroiden järjestelyä ja totuttelua kylmään vielä riittää...