#viikonräpsy 38/52

Mies oli viikko sitten viikon työmatkalla Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Minä pyöritin arkea kotona. Äitini oli meillä yhden yön ja aamupäivän sekä miehen äiti yhden illan ja aamun. Pojat saivat kaksiin treeneihin kuljetuksen, mutta kaikki muu jäi minun hoidettavakseni. Viikon aikana nuorin vielä sairasti pikakuumeen.

 

Miehen työmatkaviikolle osui lasten koulun kirpputori. Päätin, että en tällä kertaa osallistu talkoisiin, koska viikossa ainoana aikuisena lasten kanssa oli jo riittävästi. Lähdimme kuitenkin lasten kanssa käymään kirpputorilla asiakkaina.

 

Esikoisen luokka järjesti kirpputorilla arpajaiset. Olimme jo pois lähdössä, kun arpojen myyjä pyysi minua hetkeksi auttamaan yhden palkinnon etsimisessä. Tuo pieni hetki oli lopulta neljä tuntia arpojen myyntiä! Omat lapset olivat myös apuna. Nuorin tosin makasi suuren osan ajasta lattialla mahallaan puhelimestani Netflixiä katsoen. Sekin kyllä auttoi. Me muut saimme keskittyä arpojen myyntiin.

 

 

Kotiin päästyäni tein sitten ruokaa lapsille ja kävin läpi sähköposteja arpajaisten järjestämiseen liittyen. Ihmetytti, kun paikalle ei tullut myyjiä. Oliko kukaan edes lupautunut arpoja myymään? Minä olin jättänyt nuo sähköpostit aiemmin lukematta tarkemmin, koska ajattelin tällä kertaa luistaa vastuusta. Niin oli tainnut moni muukin. Minä vain satuin sopivasta paikalle ja arpanakki napsahti! Toisaalta, jos en olisi ollut paikalla niin olisiko arpajaispalkintojen kerääminen ja niiden laputtaminen ollut ihan turhaa. Olisiko ollut pakko pistää arpapulju kiinni?

Soitin luokan yhdyshenkilölle ja purin kiukkuani tätä arpajaisjuttua kohtaan. Puhelun aikana selvisi, että kaikki loput arpajaispalkinnot, pöytäliinat, rahalippaat (ilman rahoja) ja muuta tarvikkeet oli ehditty jo viedä epähuomiossa paikalliselle kirpputorille toiselle puolen kaupunkia. Kaikki koulun kirpputorilta ylijääneet tavarat nimittäin lahjoitetaan yhdelle kirpputorille. Eli iltapäivästä päädyin vielä toisen äidin kanssa kirpputorin takahuoneeseen penkomaan lahjoitettuja tavaroita ja etsimään luokan omaisuutta. Kaikki muuten löytyi lopulta!

Kesken tämän blogijutun kirjoittamisen mies huomasi, että meidän tiskikoneen tuloletku valuttaa vettä. Putkimies on tilattu. Vakuutusyhtiöön otettu yhteyttä ja huomenna alkaa korjaus ja selvitykset. Toivottavasti vettä on tihkunut vähän.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.


Löytyykö muiden koululaisten luokilta aktiivisia vanhempia osallistumaan erilaisiin talkoisiin? Oletko sinä aktiivinen vanhempi? Kun kaikki tekevät edes vähän, niin yhden ei tarvitse tehdä kohtuuttoman paljon.