Joulukuiset päivät ovat kuluneet nopeasti. Aivan kuin aika kiitäisi nyt nopeammin. Harrastusten ja muiden arkisten menojen lisäksi on juhlittu Suomen satavuotista itsenäisyyttä, pikkujouluja ja ristiäisiä. Iltaisin olen neulonut ja katsonut Netflixiä. Joulukortit jäivät tänä vuonna lähettämättä ja joululahjat ovat vielä ostamatta.

Päivät ovat olleet harmaita. Auringonpilkahdukset ovat olleet harvinaisia hetkiä.


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta. Tällä kertaa tosin kuvat kahdelta viikolta.

Miten sinun joulukuusi on sujunut? Ihanan tunnelmallista vai pikemminkin ahdistavaa? Minä yritän ottaa rennosti vaikka välillä turhauttaa se, etten ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisin. Adventtikynttelikötkin ovat vielä kadoksissa. Eivät ehkä löydy täksi jouluksi. Tärkeintä olisi, että löytyisi joulurauhaa ja aikaa olla perheen kanssa.

Voimia ja iloa loppuviikkoon!

Viime viikonloppuna oli perinteiset myyjäiset ja lastenjuhlat lasten koululla. Menimme heti, kun ovet aukesivat ja lähdimme pois vasta, kun myyjäiset olivat jo loppuneet. Meillä oli miehen kanssa viimeinen myyntivuoro ekaluokan myyntipöytään sekä piparipajaan.


Ennen omia myyntivuoroja ehdimme lasten kanssa käydä onkimassa, seikkailuradalla, peliluolassa, kasvissosekeitolla, Wieniläiskahvilassa, ostoksilla eriluokkien ja ulkopuolisten myyjien myyntipöydissä, oppilasnäyttelyssä ja nukketeatterissa.

Jotenkin tämä joulun lähestyminen on yllättänyt tänä(kin) vuonna. Joulu lähestyy hurjaa vauhtia eikä mitään ole oikein tehty tai edes suunniteltu joulua varten.  Ensin ajattelin, että on ihan liian aikaista ja nyt yhtä-äkkiä onkin jo joulukuu! Tänään aion illalla siivouksen jälkeen kaivaa joululaatikon esiin ja kurkata, mitä koristeita meillä onkaan.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Oli aika, kun halusin lapsille ehdottomasti jouluksi kuvakalenterit. Ei todellakaan mitään suklaa- tai karkkikalentereita!

Oli aika, kun pidin legokalentereita järkyttävän kalliina ja sanoin, ettei meille ikinä, koskaan, milloinkaan sellaisia osteta.


Ja sitten tuli vuosi 2017.

Ensin ostin kauniin kuvakalenterin Lahden Kätevä ja Tekevä käsityömessuilta. Sitten ostin lasten kavereilta Partiolaisten joulukalenterin.

Ja sitten lähtikin kalenterihommat käsistä.

7-vuotias tyttö sai Barbie-kalenterin (32€). 10-vuotias poika sai Lego-kalenterin (19,90€). 4-vuotiaalle tytölle ostettiin Lego Friends-kalenteri (19,90€). 11-vuotias poika sai Fazerin suklaakalenterin (7,90€).

Lapset eivät olleet itse mukana kalentereita valitsemassa, vaan me vanhemmat ajoimme viime lauantaina pitkin Lahtea kalentereita ostamassa. Emme tietenkään yhdessä vaan molemmat vuorotellen. Kalenterit löytyivät lopulta kolmesta eri kaupasta. Lasten toiveita ja haaveita on kyllä kuulosteltu tarkkaan kalenteriasioissa.

Voisin olla enemmänkin järkytynyt omasta toiminnastani tässä kalenteriasiassa. Sitten muistan viime joulun. Silloin ei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut.

Emme nähneet viime jouluna ketään sukulaisia. Me olimme kaikki kipeitä. Ensimmäinen sairastui sinä päivänä kun joululoma alkoi. Muistaakseni kolmella oli antibioottikuuri. Nuorin oksensi syliini, kun jaoimme paketteja jouluaattona. Joulupukki ei käynyt. Eskarilainen itki aatonaattona, kun meillä ei ollut joulukuusta. Minä tein hänen sänkynsä yläpuolelle washiteipistä kuusen. Meidän kuusihenkinen perhe asui väliaikaisesti kerrostalokolmiossa. Päivä kerrallaan odotettiin parantumista, että oltaisiin päästy joulun viettoon äitini luokse. Ei päästy. Uudenvuodenaattona vein vielä yhden lapsen päivystykseen allergisen reaktion (antibiootista) takia.

Lapset te todellakin olette kalenterinne ansainneet!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Ps. Tämän kuvan lähetin vanhimmalle, kun hän pohti minkä suklaakalenterin valitsisi.

Minkälaisia joulukalentereita teillä on? Kommenttikentässä saa myös jakaa omat kamalimmat joulumuistonsa.

Piti käydä itsekin lukemassa miten meidän joulu viime vuonna meni. Sairastuvan joulu

Sen verran vauhdikas on ollut tämä paluu arkeen loman jälkeen, että nyt vasta julkaisen #viikonräpsyn viime viikolta. Tässä kuvassa lapset ovat Alicanten lentokentällä. Odotamme koneeseen pääsyä aamulla ennen seitsemää.


Viime sunnuntaina meidän piti luovuttaa vuokra-asunnon avaimet klo 3.30. Kentälle piti lähteä ajamaan neljän jälkeen. Olimme sopineet, että miehen vanhemmat lähtevät viemään minua ja tyttöjä. Mies ajaisi poikien kanssa meidän vuokra-auton kentälle. Hieman pähkäilyjä aiheutti se, että kelloja siirrettiin tunti taaksepäin meidän lähtöyönä. Päätimme laittaa kellot soimaan klo 3.55. Viisi minuuttia ennen kuin kellot siirtyvät kesäajasta talviaikaan.

Aamuyöstä heräsimme siihen kun ovikello soi. Oven takana oli vuokranvälitysfirman ihminen hakemassa avaimia. Kello oli 3.30. Epäilimme ensin, että hän oli tullut tuntia liian aikaisin. Ei ollut! Meidän kellot eivät olleet soineet! Kello oli 3.30 talviaikaa. Matkalaukku levällään. Tavaroita siellä täällä. Aikaa avaintenluovuttamiseen 5 minuuttia!

Saimme onneksi sovittua, että avaintenhakija ottaa vain sähkölukemat ylös ja miehen vanhemmat tuovat hänelle avaimet sitten, kun ovat vieneet meidät lentokentälle. Pikaisesti saimme tytöille vaatteet päälle ja hampaat pestyksi sekä pakattua tavarat kasaan. Monta kassillista tavaraa pakattiin myös äitini asunnolle. Mies lähti viemään niitä tavaroita ja hakemaan poikia kyytiin. Pojat olivat viimeisen yön äitini ja hänen miehensä luona. Onneksi soitimme miehen vanhemmille. Heidänkään puhelimensa eivät olleet herättäneet. Kentälle kuitenkin ehdittiin ajoissa. Mukana matkalaukku ja 6 käsimatkalaukkua täynnä tavaraa.

Äitini oli googlettanut tätä kellonsiirtoasiaa. Suomessahan aika siirtyy kello 4 yöllä siten, että viisareita siirretään tunti taaksepäin. Espanjassa siirto tapahtuukin jo kello 3.

Minä googlasin kellonsiirron terveysvaikutuksia tätä postausta kirjoittaessa. Yhtään positiivista vaikutusta en löytänyt. Kohonnutta sydäninfarktiriskiä, univelkaa, väsymystä ja sekaantumista aikatauluissa kylläkin. Minun puolestani kellojensiirtely voitaisiin lopettaa. Venäjä on näin tehnytkin.

Mitä mieltä sinä olet kellojen siirtämisestä? Onko se aiheuttanut sekoilua?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Ei tämä lomailu silkkaa onnea ja iloa ole. On täällä ollut myös vastoinkäymisiä. Astuin uima-altaalla omien aurinkolasieni päälle ja ne hajosivat. Onneksi olivat halppislasit.


Mies on haaveillut merkkiaurinkolaseista jo pidempään. Olen kieltänyt hankkimasta. Tai siis suositellut halppisversioita, koska hän kuitenkin hajottaisi lasinsa melko nopeasti. Eipä taida minustakaan olla huolehtimaan kalliimmista aurinkolaseista.

Tietääkö joku viisaampi, että tuhoutuuko meidän silmät, kun käytetään tällaisia ei-merkki laseja?!

Mukavaa viikkoa!

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

Aika moni viime aikainen blogikirjoitukseni on koskenut jollain tavalla kiirettä ja toivetta pysähtymisestä. Viime viikot ovat olleet kuormittavia ja täynnä menoja. Omat hetkeni ovat olleet lyhyitä kävelyjä luonnossa sekä viikottaiset kuntokoristreenit. Perheen yhteistä aikaa on ollut kovin vähän. Ainoa pidempi yhteinen hetki, joka mieleeni tulee oli käyntimme Pajulahden seikkailupuistossa.