Mihin tämä viikko taas hujahti? Aika kiitää niin nopeasti, ettei perässä meinaa pysyä. Viikko sitten olimme rippijuhlissa. Ihan kuin oltaisiin oltu siellä eilen. Toisaalta kyllä tässä viikon aikana tietää taas kilpailleensa kellon kanssa, kun on pitänyt hakea eskarista, valmistaa lounasta, viedä harrastuksiin, imuroida, pestä pyykkiä, tehdä iltaruokaa, hoputtaa lapsia nukkumaan ja herättää heitä. Kaikki ei aina mene niin hyvin kuin suunnittelee. Huumorilla yritetään selvitä. Niin kuin esimerkiksi siitä, kun lähdön hetkellä juhliin minun ja tytön juhlakenkiä ei löytynyt mistään ja nuoremman pojan juhlakengät olivat jääneet kesän aikana pieneksi. Tyttö lähti feikkicrocseissa, poika mustissa tennareissa ja minä yhdistin vaaleanpunaiset kengät muuten musta-valkoiseen asuun.
Miehen kanssa on useammankin kerran todettu, että kyllä tämä varmasti tästä helpottaa ja rauhoittuu. On meillä vielä kahdenkeskistä aikaa joskus. Miehellä on töidensä lisäksi vielä poikien salibandy valmennus ja omat opiskelut. Muutaman kerran olen ajatellut ja sanonut ääneenkin, että syyslomalla helpottaa hetkeksi tämä rumba. Pääsääntöisesti yritän kuitenkin elää hetkessä ja nauttia siitä. Niin ja ei me ihan oikeasti uskota, että tämä elämä ihan heti hiljenee ja rauhoittuu. Yritämme löytää niitä yhteisiä hetkiä arjen lomassa. Eilen kävimme kahdestaan ruokakaupassa.
Tällä viikolla sain kokea taas liikunnan antavan voimaa. Lähdin väsyneenä lenkille. Tein omaan kuntooni nähden melko rankan hölkkätreenin. Jälkeenpäin olo oli hyvä ja energinen. Treenaaminen ei suinkaan vienyt niitä viimeisiä voimia vaan antoi lisää energiaa. Tämä itsestäänselvyys piti kirjoittaa tänne blogiinkin muistiin. Minun kun on niin helppo jättää liikunta väliin väsymykseen ja kiireeseen vedoten. Voihan sitä väsyneenä treenata vähän kevyemminkin.
Tällä viikolla puhuimme hoitolasten kanssa sadonkorjuusta ja kasviksista. Kasviksista puhuminen oli luonnollista, koska söimme joka päivä lounaaksi kasvisruokaa.
Kasvisruokaviikon ruokalista
Kolmen pavun keitto
Spagetti ja linssikastike
Pinaattiletut ja keitetyt porkkanat
Kasvisosekeitto
On minulla ollut hetki aikaa istuakin iltaisin. Sain tällä viikolla nimittäin valmiiksi yhdet keskeneräiset villasukat. En edes muista milloin olen aloittanut näiden neulomisen. Nämä Novitan Nalle-langasta neulotut sukat on laitettu jo postin mukaan kohti pohjoista.
Lisää kuvia meidän elämästä löytyy Instagramista. Olen siellä nimellä minnakil
Snapchatissa olen myös nimellä @minnakil
Blogi löytyy Facebookista
Mukavaa viikonloppua!
9 kommenttia
Kiitos kun kerroit tyttäresi muiston! Välillä tuntuu, että meidän nuorimman harrastus on penkkiurheilu. Usein syö eväitä kentän laidalla, kun joku isommista harrastaa. Ihanaa lauantaita myös teille!
VastaaPoistaKyllä nuo kiireet ajan myöt todellakin hellittävät - tosin tilalle tulevat toisenlaiset kiireet;) Ja minullakin olivat kaikki juhlakengät joutuneet jonnekin piiloon, kun pakkailin työmatkaa varten viime viikolla. No - hyvin selvittiin ilmankin;)
VastaaPoistaIhanaa syyskuuta sinne vilkkaan elämän keskelle!
Mystisiä nämä kenkäjutut. Ihanaa syksyä myös sinulle!
PoistaIhana kuva teidän perheestä!Kuulostaa tutulta tuo arki teillä,meillä se on just samaa,niin kuin varmasti monessa lapsiperheessä:)
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa!
Kiitos! Tsemppiä teidänkin arkeen ja mukavaa sunnuntaita!
PoistaMä niin muistan nuo ajat, nykyään kun pojat 10 ja 11v on helpompaa....toisaalta tilanne ovat tulleet harrastusroudaukset.
VastaaPoistaIloa arkeen!
Iloa arkeen myös teille!
PoistaKyllä se perusarki on aikamoista rumbaa! Jokaisella on omat puuhat ja harrastukset eikä juuri ole aikaa vain hengailla ja rentoutua <3 Mutta sitä enemmän sitten lomat ja muut vapaat palkitsee kun ne vihdoin sattuu kohdalle! :)
VastaaPoistaJep. Samaa rumbaa tuntuu olevan kaikilla.
Poista