sunnuntai 1. lokakuuta 2017

#viikonräpsy 38/52

Mies oli viikko sitten viikon työmatkalla Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Minä pyöritin arkea kotona. Äitini oli meillä yhden yön ja aamupäivän sekä miehen äiti yhden illan ja aamun. Pojat saivat kaksiin treeneihin kuljetuksen, mutta kaikki muu jäi minun hoidettavakseni. Viikon aikana nuorin vielä sairasti pikakuumeen.
 
Miehen työmatkaviikolle osui lasten koulun kirpputori. Päätin, että en tällä kertaa osallistu talkoisiin, koska viikossa ainoana aikuisena lasten kanssa oli jo riittävästi. Lähdimme kuitenkin lasten kanssa käymään kirpputorilla asiakkaina.
 
Esikoisen luokka järjesti kirpputorilla arpajaiset. Olimme jo pois lähdössä, kun arpojen myyjä pyysi minua hetkeksi auttamaan yhden palkinnon etsimisessä. Tuo pieni hetki oli lopulta neljä tuntia arpojen myyntiä! Omat lapset olivat myös apuna. Nuorin tosin makasi suuren osan ajasta lattialla mahallaan puhelimestani Netflixiä katsoen. Sekin kyllä auttoi. Me muut saimme keskittyä arpojen myyntiin.
 
 


Kotiin päästyäni tein sitten ruokaa lapsille ja kävin läpi sähköposteja arpajaisten järjestämiseen liittyen. Ihmetytti, kun paikalle ei tullut myyjiä. Oliko kukaan edes lupautunut arpoja myymään? Minä olin jättänyt nuo sähköpostit aiemmin lukematta tarkemmin, koska ajattelin tällä kertaa luistaa vastuusta. Niin oli tainnut moni muukin. Minä vain satuin sopivasta paikalle ja arpanakki napsahti! Toisaalta, jos en olisi ollut paikalla niin olisiko arpajaispalkintojen kerääminen ja niiden laputtaminen ollut ihan turhaa. Olisiko ollut pakko pistää arpapulju kiinni?

Soitin luokan yhdyshenkilölle ja purin kiukkuani tätä arpajaisjuttua kohtaan. Puhelun aikana selvisi, että kaikki loput arpajaispalkinnot, pöytäliinat, rahalippaat (ilman rahoja) ja muuta tarvikkeet oli ehditty jo viedä epähuomiossa paikalliselle kirpputorille toiselle puolen kaupunkia. Kaikki koulun kirpputorilta ylijääneet tavarat nimittäin lahjoitetaan yhdelle kirpputorille. Eli iltapäivästä päädyin vielä toisen äidin kanssa kirpputorin takahuoneeseen penkomaan lahjoitettuja tavaroita ja etsimään luokan omaisuutta. Kaikki muuten löytyi lopulta!

Kesken tämän blogijutun kirjoittamisen mies huomasi, että meidän tiskikoneen tuloletku valuttaa vettä. Putkimies on tilattu. Vakuutusyhtiöön otettu yhteyttä ja huomenna alkaa korjaus ja selvitykset. Toivottavasti vettä on tihkunut vähän.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.


Löytyykö muiden koululaisten luokilta aktiivisia vanhempia osallistumaan erilaisiin talkoisiin? Oletko sinä aktiivinen vanhempi? Kun kaikki tekevät edes vähän, niin yhden ei tarvitse tehdä kohtuuttoman paljon.

14 kommenttia:

  1. Musta on ihana kun vanhemmat osallistuvat lastensa luokkien talkoisiin!

    VastaaPoista
  2. Meillä lapset on vielä sen verran pieniä, että talkoita ei ole ollut mutta kyllä aikomus osallistua kun niiden aika tulee.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei lapsilla ole vielä isompia talkoita ollut. Yksiin myyjäisiin olen leiponut, mutta siinä kaikki. Vanhempainyhdistyksen viesteihin päin en edes katso, sillä siinä menee mun raja. Lasten harrastuksiin liittyen olisi sitten tarjolla kaikenlaista vastuuta ja niitä ollaan otettu silloin, jos ne jotenkin mahtuu aikatauluihin. Mutta väkisin en rupea niillä itseäni uuvuttamaan, kun tiedän omien voimavarojen rajallisuuden... :(

    Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on koulun puolesta peruskoulua enemmän talkoita. Ja sitten on tietysti harrastusten kautta tulevat jutut. Talkoot koen hyvänä monella tapaa, mutta harkiten pitää osallistua. Kolme koululaista ja monta harrastusta. Alkaa tuntua ruuhkavuosilta!

      Poista
  4. Kiva idea tämä postaussarja :-)

    VastaaPoista
  5. Kyllä tuollaisen viikon pyörittämisessä varmasti on hommia! Meilläkin mies oli melkein koko viikon työmatkalla Norjassa - so know the feeling! :D Minä olen mukana meidän vanhempainyhdistyksen hallituksessa. En tiedä miten siihenkin hommaan menin myöntymään mutta voisi siis sanoa, että olen lievästi sanottuna "aktiivinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin olen saanut sinusta kovin aktiivisen kuvan blogistasi. Iloista ja energistä lokakuuta!

      Poista
  6. Onpas teillä piisannu touhua taas kerran!!
    Mä oon aina valmis leipomaan sekä poikien koululle myyjäisiin tai sitten Rasmuksen jalkkispelin kahvioon.se on mulle helppo tapa osallistua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta on kun ihmiset on erilaisia ja jokainen voisi tehdä sitä, mikä parhaiten onnistuu esim. leipoa.

      Poista
  7. Hämmentävää tuollainen arpajaissotku!

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista