Kolmen kuukauden kirjat - heinäkuusta syyskuuhun

Viime vuonna alkanut luku- ja etenkin äänikirjainnostukseni jatkuu edelleen. Aiemmin olen listannut tänne blogiin kolmen kuukauden kirjat tammikuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta kesäkuuhun. Huomasin, että olen sattumalta lukenut ja kuunnellut 21 kirjaa molemmissa kolmen kuukauden jaksoissa. Arvatkaa miten kävi vuoden kolmannessa kolmanneksessa?

Kirjat tammikuu-maaliskuu

3 luettua kirjaa
18 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä

Kirjat huhtikuu-kesäkuu

6 luettua kirjaa
15 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä

Kirjat heinäkuu-syyskuu

5 luettua kirjaa
16 äänikirjaa
21 kirjaa yhteensä


Jälleen 21 kirjaa! Ja tämä siis täysin sattumalta. Tosin nyt aloin miettimään, että pitäisikö loka-joulukuun kirjatavoitteeksi asettaa 21 kirjaa.

Heinäkuun kirjat

Kirjat heinäkuu-syyskuu

Luetut

Aino Leppänen, Positiivinen yllätys
Kati Tervo, Punainen pata - kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta
Marisha Rasi-Koskinen, Eksymisen ja unohtamisen kirja
Hannele Pokka, Piritta
Tara Westover, Opintiellä


Kuunnellut

Saara Turunen, Sivuhenkilö
Anna-Leena Härkönen, Kenraaliharjoitus
Laura Lähteenmäki, Ikkunat yöhön
Kati Tervo, Iltalaulaja
Antti Halme, Saattaen vaihdettava
Agustina Bazterrica, Rotukarja
Helmi Kekkonen, Olipa kerran äiti
Maja Lunde, Sininen
Inka Nousiainen, Kirkkaat päivä ja ilta
Leena Paasio, Melkein äiti
Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei
Kristiina Saha, Minäpäivät
Mikko Toiviainen, What's up elämä
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia
Tuomas Kokko, Tosi kivat juhlat
Aino Vähäpesola, Onnenkissa

Elokuun kirjat
 

Syyskuun kirjat

Mitä jäi mieleen kirjoista?

Aino Leppäsen Positiivisen yllätyksen luin lähes yhdeltä istumalta. Kirja kertoo 17-vuotiaan lukiolaisen yllätysraskaudesta. Vaikka kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, niin se sopii myös aikuiselle. Leppänen on Kempeleläinen äidinkielenopettaja ja omakohtaisuus teki kirjasta uskottavan. Kirja on varmasti hyvää vertaistukea nuorille äideille ja yksinhuoltajille. Suosittelisin tätä ehdottomasti myös nuorille miehille. Vakavaa aihetta on käsitelty ironisen huumorin keinoin.

Agustina Bazterrican kirjassa Rotukarja ihmiset syövät toisiaan. Ihmisiä tappava virus on iskenyt eläinkuntaan, eläimet tapetaan ja hallitus laillistaa ihmislihan syömisen, jalostamisen ja prosessoinnin. On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka syövät ja niitä, joita syödään. Tosin syötäviä ihmisiä ei kutsuta ihmisiksi vaan päiksi ja tarjolla ei ole ihmisenlihaa vaan erikoislihaa. Kirja oli vaikuttava kuuntelukokemus ja se herätti tunteita ja ajatuksia. Ihmislihan kasvatusta ja prosessointia kuvattiin yksityiskohtaisesta ja väkisin tuli verrattua kuvausta siihen, mitä me teemme tällä hetkellä tuotantoeläimille.

Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on maaginen, traaginen ja yllättävä. Kirjassa kolmen ihmisen elämät yhdistyvät yllättävällä tavalla. Täytyy myöntää, että minäkin olin hieman eksyksissä kirjaa lukiessa.

Inka Nousiaisen Kirkkaat päivät ja ilta on kauniisti kirjoitettu ja surullinen tarina rakkaudesta ja suvun salaisuuksista. Tapahtumat alkavat vuonna 1938, kun Iida on päässyt lapsuudenkotinsa otteesta, opettajaksi vieraaseen kylään. Kaikki muuttuu, kun Iida kohtaa sillalla vieraan miehen. Vuosia myöhemmin Iidan sisko Edla on jo valmis jättämään tämän maailman, mutta menneisyys saa hänet vielä kerran kiinni. Kirja on unenomainen, yllättävä ja osittain itsestään selvä. Tämän kirjan myötä aion ehdottomasti lukea muitakin Nousiaisen kirjoja.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia kertoo maahanmuuttajaperheestä, mahdottomasta rakkaudesta, kuolemanpelosta ja kauniista kissasta. Kävin katsomassa kirjasta tehdyn näytelmän vuosi sitten Kansallisteatterissa. Näytelmä oli vaikuttava kokemus. Nyt luin kirjan ja vaikutuin lisää.

Tara Westoverin Opintiellä kertoo Idahossa asuvan seitsenlapsisen mormoniperheen nuorimman lapsen uskomattoman tarinan. Perhe odottaa maailmanloppua ja valmistautuu siihen säilömällä persikoita, varastoimalla aseita ja kätkemällä bensiininä maahan. Perheen lapset eivät käy koulua eikä perhe käytä terveydenhuollon palveluja vakavimmissakaan vammoissa. Perheen psyykkisesti sairas isä pitää niitä hallituksen salajuonena. Kirjassa on paljon kuvausta Taran väkivaltaisesta lapsuudenperheestä. Tara pääsi lopulta Cambridgeen ja Harvardiin. Fiktiona tämä kirja olisi ollut epäuskottava ja omituinen, mutta tositarinana tämä pysäytti ja jäi pitkäksi aikaa mieleen. Myös Barack Obama on tätä kirjaa suositellut.

Oletko sinä lukenut näitä kirjoja?

Saa suositella uusia kirjoja!

 

 

Siitäkin huolimatta, että olen tallentanut Bookbeatiin jo lähes 100 kirjaa odottamaan kuuntelua. Tällä hetkellä kuuntelen Olga Kokon Munametsää ja luen Hanya Yanagiharan Pientä elämää.

 

 

 

Instagramista kirja-aiheinen tilini löytyy nimellä minnankirjahylly