Viikon kohokohta oli kuitenkin sunnuntaina, kun kävimme pitkästä aikaa koko perheen kanssa ystäväperheen luona kylässä. Ennen olimme paljonkin tekemisissä muiden lapsiperheiden kanssa. Teimme jopa pieniä ulkomaanmatkoja yhdessä. Viime vuosina yhteiset matkat ovat jääneet kokonaan. Samoin viikonlopun mittaiset yökyläilyt. Ja nyt viimeiseksi myös pienistä muutaman tunnin kahvitteluista on tullut todella harvinaisia.
Olen miettinyt mistä tämä voisi johtua. Ennen lapset olivat pieniä, heitä oli vähemmän eikä lapsilla ollut vielä omia harrastuksia ja aikuisilla aikataulutettua arkea töiden, kotitöiden ja harrastuskuskausten kanssa.
Omaksi tekosyykseni sanon jälleen kerran myös tämän asumisen ahtauden. Ei tänne voi kutsua ketään. Toisaalta kyllä nämä kyläilyt vähenivät jo ennen kuin muutimme tähän väliaikaiseen asuntoon. Miehen kanssa on jo haaveiltu, että sitten uuteen kotiin voidaan kutsua vieraita. Että tervetuloa vaan! Pidetään kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kahvikutsut, tuparit, lasten synttärit ja nimipäivät ja...
Miten teillä muilla? Tapaatteko säännöllisesti ystäväperheitä? Mitä teette yhdessä?
Ps. Kuvassa on maukas neljäsluokkalaisen tytön leipoma muffinssi. Muillakin herkuilla meitä eilen hemmoteltiin.
#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.
#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.
12 kommenttia
Meillä tavataan ystäväperheitä todella harvoin. Meillä vähän sama, että ei viitsi kutsua, kun koti ei ole mikään lukaali eikä luksusta (kuten aika monilla meillä päin tuntuu noin niinkuin oletuksena olevan). JA sitten ne aikataulut on aina hankalat. Jos meille sopii, niin muille ei, jne... Enemmänkin menee niin, että minä näen omia ystäviäni kaupungilla - ja todellakin mieluiten ilman lapsia, että oikeasti voi puhuakin jotain :D
VastaaPoistaKivaa alkanutta viikkoa!
Tuo omien ystävien näkeminen ilman lapsia on kyllä ihanaa! Ja nuo ristiin menevät aikataulut kovin tuttuja.
PoistaMulla on niin pieni koti, että harvemmin kutsutaan vieraita. :( Välillä kaipaan sitä elämää (ex-miehen kanssa), jossa neliöitä oli melkein tuplat kuin tässä nykyisessä.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa!
Ihanaa viikkoa myös sinulle!
PoistaMe tapaamme ystäväperheitä viikottain. Leikkitreffeillä puistoissa, lastentapahtumissa tai sitten vaan istutaan iltaa jonkun luona. Välillä (eli pari kertaa vuodessa) teemme jopa ihan jonkun matkan jonkun kaveriperheen kanssa. Meillä tosin on vielä pienet lapset joilla ei ole paljon harrastuksia ja ymmärrän todella hyvin, että ne vaikuttaa tilanteeseen. Toinen asia on myös se että isompi lapsi osaa itse hakeutua omien kavereiden seuraan kun taas pienet lapset pitää saattaa yhteen tai tarjota heille mahdollisuuksia tavata samanikäisia kavereitaan.. <3
VastaaPoistaKuvailemasi tilanne kuulostaa ihan meidän entiseltä elämältä! Nauttikaa! <3
PoistaMä treffailen kavereita lapsineen oikeastaan viikottain.Joko meillä tai sitten kavereiden kotona. Ja miehen sisko perheineen on meillä kaikki uudet vuodet,vaput,juhannukset ym yökylässä.ihan parasta!!!
VastaaPoistaKuulostaa mukavalta!
PoistaMe tavataan ystäväperheitä aivan liian harvoin. Asutaan tosi "hajallaan" kaikki pitkien välimatkojen päässä ja kun omaa arkea rytmittää se, että herätys on aamulla viimeistään klo.6, sekä parina arki-iltana on lasten harrastukset ja samoin lauantaina, ei sitä ylimääräistä aikaa ole - VAIKKA hulluahan se on: ystävien tapaaminen on sitä parasta akkujen lataamista :) Mää odotan kesälomaa innoissani, sitten taas voi treffailla väkeä ilman aikatauluja :)
VastaaPoistaMusta tuntuu, ettei kesälomakaan tilannetta paranna meillä. Kaikki on eri aikaan lomalla ja reissaa kuka missäkin.
PoistaHarvoin kutsumme ketään meille. Vain muuttavat tuttavat käyvät meillä. Syynä osittain kaukainen sijainti ja huonot kulkuyhteydet. Silloin, kun asuimme Helsingissä tapasimme jatkuvasti ystäviä kylälimme toisten luona. Osittain kyläilyn harventamisen syynä, että meidän pitäisi olla aina ne, jotka lähtee jonnekin. Mutta ihan hyvä näinkin. Perheen kesken hyvä olla. ��
VastaaPoistaAina ei kyllä jaksa lähteä. Viime vuodet me ollaan oltu aina niitä lähtijöitä ja reissaajia. Josko siihen asiaan tulisi muutosta uudessa kodissa.
Poista