Lokakuussa...
Meillä sairastettiin enterorokkoa koko perheen voimin. Nuorin ja mies kaikista runsaimmin näppylöin.
Sain valmiiksi polvisukat kahdesta yllätyskerästä.
Luin kirjoja. Rankkoja ja ajatuksia herättäviä. Kirjoja, jotka luovat uskoa, että järkyttävistäkin asioista voi selviytyä. Nämä kirjat saivat minut miettimään omaa asennoitumistani pieniin vastoinkäymisiin.
Kävimme metsäretkellä koko perheen kanssa. Siitä miten idyllistä se olikaan voi lukea lisää täältä.
Kävin ensimmäistä kertaa kirjaston neulekahvilassa.
Tein elämäni ensimmäiset villahousut. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Oikeasti näiden pitäisi olla legginssit. Ehkä ne ovatkin. Jo vuoden päästä, kun neiti vähän kasvaa. Lisäksi tappelin jonkin aikaa eripituisten lahkeiden kiinnittämisen kanssa.
3 kommenttia
Mä näin viime yönä unta että sä tulit meille kylään :D
VastaaPoistaToivottavasti ei ollut painajainen. ;)
PoistaHah, ei ollut :D
Poista