Miksi bloggaan - katsaus blogihistoriaani

Olen kirjoittanut blogia ensimmäisen kerran vuonna 2007. Luin silloin Helsingin Sanomista ATC-korteista ja halusin itsekin niitä askarrella ja vaihdella. Sitä varten perustin blogin vuodatukseen. Samaan aikaan lueskelin askarteluaiheisia blogeja. Innostusta ATC-kortteihin ja blogiin kesti neljä kuukautta.

Täältä löytyy tietoa, mitä ATC-kortit on.

Tässä tekemiäni ATC-kortteja vuodelta 2007:

"Aika on rahaa" ja "Aika kultaa muistot".

 

Tässä karhu-aiheisia kortteja, jotka olen tehnyt johonkin vaihtoon.

Sitten seurasikin useamman vuoden tauko, jolloin en lukenut blogeja. Kun tein positiivisen raskaustestin neljännestä lapsestamme loppuvuodesta 2012 olin aikamoisen myllerryksen vallassa. Edessä oli töihin paluu yli kolmen vuoden kotonaolon jälkeen. Samalla jo tiesin, etten ehdi olla pitkään töissä ennen uutta äitiyslomaa. Pää oli muutenkin täynnä kysymyksiä: miten selvitä arjesta neljän lapsen kanssa, mihin autoon mahdumme, voimmeko enää ikinä matkustaa mihinkään, miten aikaa riittää kaikille, pidetäänkö meitä ihan outoina? Raskaudesta kertominen ystäville, sukulaisille, pomolle ja työkavereille jännitti. Googlasin kännyllä sanoilla "neljäs lapsi" ja "suurperhe". Kännykkä antoi vastaukseksi erilaisia suurperheiden blogeja. Alkuun sainkin rohkaisua lukemalla erilaisten perheiden elämästä. Siinä vaiheessa emme vielä halunneet kertoa miehen kanssa muille raskaudesta. Nyt nuo mielessä pyörineet kysymykset tuntuvat aika hassuilta, mutta silloin harppaus kolmilapsisesta perheestä nelilapsiseen perheeseen tuntui järjettömän suurelta.

Pian pelkkä blogejen lukeminen ja niiden kommentointi ei riittänyt. Halusin itsekin alkaa kirjoittaa blogia. Helmikuussa 2013 aloitin vuodatuksessa Kiljusen herrasväki- nimisen blogin. Tässä lainaus ensimmäisestä blogikirjoituksestani:

"Viime päivinä päässä on pyörinyt ajatus blogin aloittamisesta. Tuo ajatus ei ole jättänyt rauhaan, joten tässä sitä nyt ollaan. Opettelemassa blogin kirjoittamista, kuvien lisäämistä ja ties mitä. Ja tämä konekkin (tabletti), millä kirjoitan on ihka uusi. Tätäkin pitäisi opetella käyttämään."

Halusin kirjoittaa anonyymisti niin, ettei meitä voida tunnistaa. Mies oli ainoa, joka tiesi minun kirjoittavan blogia. Lapsista en halunnut julkaista nimiä ja kasvokuvia. Alun perin ajatuksena oli kirjoittaa arkipäivän sattumuksia lähinnä itselle muistiin. Lisäksi halusin talteen kuvat tekemistäni käsitöistä. Samoilla linjoilla jatkan edelleen. Tosin nykyään lasten kasvot näkyvät blogissa. He tosin saavat itse vaikuttaa siihen, mitä kuvia heistä blogissa julkaisen. Eikä tässä enää täysin anonyymejä olla. Omilla facebook-sivuillani olen usein jakanut linkin blogiini, lisäksi linkkailen käsityöpostauksiani joihinkin facebookin käsityöryhmiin.

Blogin kirjoittaminen on jonkinlaista terapiaa ja asioiden käsittelyä. Julkaisemani postaukset eivät ole syvällisiä pohdintoja, mutta silti näitä blogikirjoituksia miettiessä ja kirjoittaessa tulee asioita  pohdittua ja käsiteltyä.

Välillä tulee mietittyä, että miksi ihmeessä minä tätä blogia kirjoitan. Netti on jo täynnä hyviä blogeja. Tuntuu, että onko minulla edes mitään uutta ja erilaista annettavaa. Bloggaamisesta on kuitenkin tullut minulle harrastus, josta en tällä hetkellä ole valmis luopumaan. Hetki omaa aikaa koneen ääressä. Mitään tarkempia suunnitelmia minulla ei ole blogin suhteen. Jatkan niin pitkään kun hyvältä tuntuu ja kirjoitan niistä asioista, jotka sattuvat mieleen tulemaan. No, ehkä sellainen pitkäaikainen haave on, että haluaisin kehittyä valokuvaajana. Sen suhteen ei kannata odottaa vähään aikaan yhtään mitään. Minulla ei ole ollut aikaa perehtyä valokuvaukseen. Eli kuvien räpsiminen automaatti asetuksilla jatkuu. Ja se järjestelmäkamerakin on edelleen ostamatta.

Tämä nykyinen blogi alkoi suoraan siitä, mihin edellinen päättyi. Halusin vain siirtyä vuodatuksesta bloggeriin ja sen teinkin viime vuoden vaihteessa. Muuton jälkeen oli tarkoitus opetella enemmän valokuvausta ja bloggerin käyttöä sekä blogin tekemistä lukijaystävällisemmäksi. Nuo asiat on jääneet tässä kaiken muun keskellä, mutta ehkä joskus.

Nykyään en lue enää pelkästään suurperheblogeja vaan joukossa on myös muita perheblogeja, käsityöblogeja, sisustusblogeja ja lifestyleblogeja. Lukulistallani olevista blogeista voisin kirjoittaa ihan erillisen postauksen. Eli jatkoa tulossa otsikolla Mitä blogeja seuraan? Mutta miksi ylipäätänsä seuraan muita blogeja? Kai minä vain olen niin utelias. Haluan kuulla ja nähdä, miten eritavalla ihmiset elävät ja minkälaisia ratkaisuja he tekevät. Tokihan blogeissa ihmiset näyttävät ja kirjoittavat vain sen, mitä haluavat muille näyttää, mutta silti. Voisin lopettaa television katselun kokonaan ja korvata sen blogien lukemisella. Tällä hetkellä seuraan televisiosta Iholla-sarjaa. Jotain samaa siinäkin on kuin blogien lukemisessa.

Mukava olisi kuulla, miksi te kirjoitatte tai luette blogeja? Ja siitä tuli mieleeni, että kommenttien saaminen on yksi parhaista asioista tässä bloggaamisessa. Ja ei niiden kommenttien tarvitse mitään kehuja olla. Keskustelu ja rakentava palaute olisi parasta. Tätä tekstiä kirjoittaessani vietin mukavia hetkiä lueskellen vanhoja blogejani ja katsellen niiden kuvia.