torstai 10. syyskuuta 2020
Mikä syksyssä on parasta juuri nyt?
Olen ennen tykännyt syksystä. Lapsena kirjoitin ystäväkirjoihin, että lempivuodensikani on syksy. Se johtuu varmasti osittain siitä, että olen syntynyt syksyllä. Synttärithän ovat kiva juttu. Ainakin silloin, kun ei kriiseile liikaa omaa ikäänsä. Viime vuosina kesästä luopuminen on tuntunut aiempaa vaikeammalta, enkä ole innostunut syksystä. Syksyissä olen odottanut eniten perheemme joka syksyistä matkaa Espanjaan. Tänä vuonna emme ole menossa Espanjaan syyslomalla. Minulla ei edes ole lomaa. Meillä ei siis ole koko perheen lomaa Suomessakaan, jota odottaa ja suunnitella. Ilo on löydettävä pienistä arkisista asioista ja hetkessä elämisestä lomasta haaveilun sijaan.
Luin Tuulanneli blogista Mikä syksyssä on parasta juuri nyt? -postauksen. Innostuin Tuulan postauksesta ja halusin haastaa itsenikin miettimään asioita, jotka ilahduttavat syksyssä juuri nyt. Tämän blogipostauksen kuvat ovat parin vuoden takaa lokakuun alkupuolella otettuja. Osallistuin silloin viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden retriittiin. Eilen löysin itseni googlailemassa hiljaisuuden retriittejä.
Mikä syksyssä on parasta juuri nyt?
1. Minä toivon kesällä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Haluan supata, uida, syödä ulkona ja loikoilla riippumatossa. Sadepäivät ärsyttävät ja lamaannuttavat, en saa välttämättä mitään aikaiseksi. Syksyllä sade ei ärsytä ja lamaannuta minua ollenkaan samalla tavalla. Jos sataa puen kumpparit ja otan sateenvarjon mukaan. Välillä sateessa on jopa mukava kävellä.
2. Uuden alku. Minulle syksy tuntuu enemmän uudelta alulta kuin vuodenvaihde. Lapsilla alkaa syksyllä uusi lukukausi. Harrastuksissa alkaa uudet kaudet. Tänä syksynä minulla alkoi myös uusi työ.
3. Illat tv:n ja herkkujen ääressä. Syksyllä televisiossa alkaa uusia ohjelmia. On mukava kokoontua perheen kanssa tv:n ääreen. Tänä syksynä olemme seuranneet yhdessä Tähdet, tähdet-ohjelmaa. Miehen kanssa olen katsonut Sykettä ja Ensitreffejä alttarilla. Eilen katsoin tytön kanssa Harry Potter-leffaa. Aina emme kokoonnu koko perhe saman ohjelman ääreen, koska kiinnostuksen kohteet ja ikärajat asettavat omat rajoituksensa.
4. Syksyn sato. Värikästä ja terveellistä. Tänä kesänä omassa pihassa kasvoi kesäkurpitsoja. Niistä onkin kokkailtu monenlaisia ruokia. Suosikkini on ollut kesäkurpitsalasagne. Kaupasta olen ostanut erilaisia kasviksia ja tehnyt töihin lounaaksi salaatteja. Pari kertaa on tullut tehtyä kaalilaatikkoa.
5. Lukeminen. Syksyllä on ihana kääriytyä vilttiin ja lukea kirjoja. Minun on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen syksyllä. Juuri nyt valitsen mieluummin oikean kirjan kuin äänikirjan. Varsin poikkeuksellista tällaiselle äänikirjojen suurkuluttajalle.
6. Lämmin juoma. Teet maistuvat hyvältä juuri syksyisin. Teen kulutukseni on kääntynyt kasvuun ilmojen viiletessä. Juon pääasiassa valkoista tai vihreää teetä. Iltaisin kofeiinitonta rooibosia. Töissä olen viime aikoina valinnut kahviautomaatista lämpimän kaakaon.
Pirteitä syyspäiviä!
Mikä sinun mielestäsi on parasta syksyssä?
perjantai 4. syyskuuta 2020
Kaun kaivattu arkivapaa - mitä tehdä?
Perhepäivähoitajana tein töitä arkisin ja viikonloput olivat vapaat. Minulla ei montaa arkivapaata ollut niiden neljän vuoden aikana, joina toimin perhepäivähoitajana. Silloin kaipasin arkipäivän vapaita. Tuntui, ettei koskaan päässyt hoitamaan asioita, kun oli aina arkisin töissä.
Nyt tekisi mieli kysyä, että mitä asioita olisin hoitanut? Nykyisessä työssäni teen kahta vuoroa maanantaista sunnuntaihin. Vapaapäivät voivat siis osua mille päivälle tahansa. Iltavuoro alkaa yleensä klo 12 eli minulla on myös vapaita aamupäiviä. Arkisin lapset ovat koulussa ja mies tekee etätöitä. Toistaiseksi ekaluokkalainem on halunnut mennä myös minun vapaapäivinäni iltapäiväkerhoon, joten hänkään ei ole päivisin minun seuranani. Arkivapaina ole käynyt ruokakaupassa, pessyt pyykkiä, roikkunut somessa, siivoillut, lukenut kirjoja ja lehtiä, kuunnellut podcasteja, käynyt kävelemässä ja kerran kampaajalla. Ihan kivaa, mutta huomaan kaipaavani seuraa. Muutaman viikon vuorotyöarjen jälkeen huomaam, että en oikein osaa ottaa tästä kaikkea iloa irti. Jotenkin tuntuu, että näistä vapaapäivistä pitäisi osata nauttia enemmän.
Edellisen kerran tehdessäni vuorotyötä minulla oli pieniä lapsia. He olivat kanssani kotona, jos minulla oli vapaapäivä. Silloin ei ollut vaikeuksia keksiä tekemistä. Muistelen kaivanneeni silloin näitä ikiomia vapaapäiviä.
Onko muita vuorotyöläisiä?
Onko vinkkejä arkivapaiden viettoon?
Mukavaa viikonloppua!
Meillä yksi lapsi lähti viikonlopuksi turnaukseen. Mies menee huomenna tytön futisjoukkueen talkoisiin. Kahdella lapsella on tänään treenit. Minä olen viikonlopun töissä niin kuin olin viime viikonloppunakin ja ensi viikolla. Mies alkoi jo kysellä, milloin minulla olisi seuraava vapaa viikonloppu.
perjantai 13. maaliskuuta 2020
Miten korona on vaikuttanut meidän elämään tähän mennessä?
torstai 14. helmikuuta 2019
Huonon ystävän tunnustukset
Aikuisena ihmisiin ei tutustu enää yhtä nopeasti kuin lapsena. Syvälliseen tutustumiseen ja salaisuuksien jakamiseen menee paljon pidempään kuin lapsena. Eikä sellaista edes välttämättä tapahdu ollenkaan aikuisena solmituissa ystävyyssuhteissa.
Ystävänpäivän aattona luin uusinta Kotivinkkiä. Jo otsikko kannessa herätti mielenkiintoni. Lehdessä oli artikkeli "Etkö jaksa tavata ystäviäsi?". Lehtijuttu kertoo sosiaalisesta stressistä. Otsikko kolahti. Minun oli pakko lukea juttu saman tien. Haluaisin tavata enemmän ystäviä, järjestää kotona juhlia ja arkisia teehetkiä sekä viikonloppuisin brunsseja. Nyt ei vain aika ja jaksaminen riitä. Usein tuntuu, etten saa edes viestiä kirjoitettua tai soitettua. Minulle on tullut korkea kynnys järjestää mitään. Kotivinkin jutussa mainitaan negatiiviset ydinuskomukset. Tunnistin niistä itseni. Ydinuskomukset tarkoittavat ihmisen omia käsityksiä omasta arvokkuudestaan ja pystyvyydestään. Itse jään usein jälkeenpäin miettimään ja käymään läpi kohtaamisiani ihmisten kanssa. Välillä vatvon väsymiseen asti sitä, miten tilanne meni ja olisinko voinut toimia toisin. Väsyttävää! Minulla ei ole mitään ystäviäni vastaan. Emme ole vähentäneet tai lopettaneet yhteydenpitoa riitojen tai erimielisyyksien vuoksi. En vain jaksa, ehdi tai saa aikaiseksi. Anteeksi ystävät!
En juurikaan soittele ystävilleni. Puhelut voi laskea tänä vuonna yhden käden sormilla. Miehelle soitan joka päivä, muille en juuri koskaan. Vaikka olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, niin henkilökohtaisissa viesteissä olen huono. Tuntuu, että saan sosiaalista kanssakäymistä tarpeeksi jo työpäivän aikana. Toki töiden jälkeen kaipaisin aikuista seuraa. Vietänhän päivät pääsääntöisesti lastan kanssa. Käyn kuitenkin lähes päivittäin keskusteluja instagramin, oman ja muiden blogien kommentoinnin kautta sekä tietenkin whatsappissa. Etenkin Whatsapp viestiketjut kuormittavat. Varsinkin kun valtaosa viestiketjuja koskevat lasten harrastuksia ja viestit ketjuissa yleensä tarkoittavat, että saan jonkin asian hoidettavaksi tai mietittäväksi. Tämä kaikki kuormittaa tätä introverttia niin paljon, että yhteydenpito ystäviin jää. Illat olen yksin tai lasten kanssa ja vain haaveilen ajasta ystävien kanssa, tekemättä asian eteen mitään.
Milloin elämästä tuli näin "kiireistä", ettei ehdi nauttia elämästä?
Miksi elämä täyttyy yhteydenpidosta somen kautta ja oikea kohtaaminen jää välistä?
Ps. Nyt lopetan tämän tilityksen ja lähden lenkille ystävän kanssa. :)
lauantai 14. lokakuuta 2017
Silloin kun tekemistä on liian paljon...
On aika pysähtyä. Hengittää rauhassa. Käydä pienellä kävelyllä. Keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Miettiä, mikä on oikeasti tärkeää.
torstai 16. helmikuuta 2017
Lihansyöjän syyllisyys
Ehdin tuon annoksen somessakin jakaa. Kuva on instagram-tililläni, Blogin Facebook-sivulla ja tietysti täällä blogissa.
Ei mennyt montaa päivää kuvan julkaisemisesta, kun törmäsin Facebookissa mtv:n uutiseen: "Satoja pikku kilejä tapetaan juuston vuoksi - liha ei mene kaupaksi." Lihansyönti minun on pakko hyväksyä, koska sitä itsekin syön. Viime aikoina olen vain alkanut yhä useammin miettimään lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta. Se, että lihaa heitetään roskiin, tuntuu kyllä miljoona kertaa pahemmalta kuin lihan syöminen. Kilien liha nimittäin päätyy poltettavaksi, koska ihmiset eivät sitä halua syödä, mutta vuohenjuusto taas maistuu. Ruotsissa teurastetaan vähintään 6000 kiliä vuodessa vuohenjuuston tuotannon yhteydessä. Arvion mukaan Suomessa kilejä teurastetaan 300 vuodessa.
Tähän saakka tavoitteenani on ollut tehdä pari kasvisruokaa viikossa. Tammikuussa tilasin vegaanihaasteen uutiskirjeen ja sain joka päivä vegaanisia ruokaohjeita sähköpostiini. Itse en haasteeseen mukaan lähtenyt, mutta muutamia vegaanisia ruokaohjeita tuli testattua.
Nyt olen miettinyt, että pitäisikö haastaa itseään ja aloittaa laskiaisena lihaton kokeilu. Ei ehkä suoraan vegaaninen, mutta kasvisruokaa pääsiäiseen saakka. Lihan jättäminen kokonaan tuntuu vaikealta, mutta toisaalta ei tämä syyllisyyskään lihansyönnistä mukavalta tunnu.
mtv.n uutinen löytyy täältä!














