Eräänä sunnuntai-aamuna sain ihanan idean koko perheen metsäretkestä! Edellisestä metsäretkestä laavulle olikin jo vuosi aikaa.
Kuultuaan metsäretkestä kolme lasta vinkuivat, että eivät ainakaan/TODELLAKAAN/missään nimessä lähde mukaan. Siinä alkoi jo oma tunnelma kärsiä. Metsään oli kuitenkin päätetty lähteä yhdessä. Siis minä ja mies päätettiin. Samalla kun miehen kanssa siivoilimme aamupalan jäänteitä keittiöstä kehotimme poikia petaamaan sänkynsä. Hetki meni ennen kuin sängyt oli pedattu. Seuraavaksi seurasi vääntöä vaatteista. Sormikkaat, ulkohousut, takit... Miksi niitä muka lokakuussa tarvitsisi käyttää?!
Alkumatkasta yksi lapsista jäi puistoon potkimaan jalkapalloa. Häntä houkuteltiin mukaan, mutta päätimme sitten lähteä kipuamaan rinnettä ylös. Onneksi jalkapalloilija seurasi meitä lopulta. Tosin välillä hän heittäytyi maahan makaamaan.
Jonkin aikaa metsässä käveltyämme lapsetkin innostuivat ja heillä oli ihan mukavaa. Yksi tosin olisi halunnut laavulle ja yksi ei missään nimessä halunnut laavulle. Jossain vaiheessa poikien kaveri soitti. Odotteli meidän oven takana poikia leikkimään. Päätettiin yhteistuumin lähteä kotiin. Tosin reittivalinnasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Minä ja ekaluokkalainen kävelimme kahdestaan kotiin eri reittiä kuin muut. Neljävuotias olisi halunnut tulla meidän kanssa. Hänet saatiin kuitenkin suostuteltua muiden mukaan. Sain hetken kävellä ja jutella kahdestaan pojan kanssa.
Kotiin päästyämme pojat jäivät ulos pelaamaan jalkapalloa ja tytölläkin oli oma kaveri. Kaikki olivat hyvällä tuulella.
Vääntö ja vinkuminen, suostuttelu ja pakottaminen - niistä on riittävän hyvä metsäretki tehty. Miten muilla?
4 kommenttia
Kuulostaa kyllä tutulle! :) Meidänkin perhe on muutamaankin otteeseen päättänyt lähteä metsään retkeilemään ja metsään on mennyt koko homma. Kun on monta lasta, niin tuntuu että aina jollakin on jokin marina päällä. Itsellä on hyvät muistot omista lapsuuden metsäretkistä, äitini mukaan kitisin, itse en muista semmoista ollenkaan. Lohduttavaa siis tietää, että aikuisina lapset muistaa enempi yhteiset tekemiset kuin yksittäiset rutisemiset. :)
VastaaPoistaNäin se varmasti on! Meidän lapset muun muassa muistelivat jokin aika sitten viime kesän hansapäiviä Pärnussa. (Oli kuulemma ihan parasta!) Sanoin heille, että muistatteko kun ette edes halunneet mennä koko hansapäiville, mutta minä pakotin ja narinan kanssa mentiin. Kukaan ei muistanut. :) Pitää siis itsekin yrittää unohtaa kaikki turhat narinat ja muistella vaan niitä hyviä hetkiä! Jotain pitää kyllä laittaa muistiin niistä huonommistakin hetkistä. Voi sitten lohduttaa omia lapsiaan, jos he sattuvat joskus narisevia lapsia saamaan. ;)
PoistaTutulta kuulostaa - vaikka meillä noista retkistä onkin jo aikaa;)
VastaaPoistaKivaa viikkoa ja riemukkaita retkiä - jos ei metsään niin jonnekin muualle sitten<3
Kiitos! <3 Mukavaa viikkoa myös sinulle!
Poista