Perustin blogin alun perin paikaksi, jossa esittelisin neulomani ja virkkaamani käsityöt. Eniten esittelyn arvoiset käsityöni olen tehnyt jo ennen ensimmäisen blogini perustamista. Aloitettuani blogin kirjoittamisen olen neulonut lähinnä villasukkia ja niitäkin hiipuvalla tahdilla.

Elokuussa sain pitkästä aikaa jotain valmiiksi. Viimeistelin jo pitkään kesken olleet villasukat. Siitä innostuneena sain eilen valmiiksi kahdet myös jo pidempään kesken olleet villasukat. Tässä uusimmat valmistuneet villikissasukat. Voisivatko nämä olla tiikerit? Sukat on neulottu Novitan Seitsemän Veljestä Viidakko-langasta. Kärjet ovat valkoista Seiskaveikkaa. Mustalla langalla ja parsinneulalla väkersin nuo "varpaat" jälkeenpäin. Itse en ole keksinyt tätä mallia näihin sukkiin vaan idea on peräisin jostakin Facebookin neulonta ryhmästä. Ja niitähän muuten riittää! Esimerkiksi vaikka Löysäpipoiset neulojat,   Voihan villasukka! ja  Ihania lapasia!

You do enough

You are enough

You have enough

Relax

Osallistun näillä kuvilla Nauran auringolle-blogin Mustaa ja valkoista-haasteeseen. Tällä kertaa aiheena on kontrasti. Sunnuntaina kävin kävelyllä tyttöjen kanssa kodin lähellä. Minä yritin räpsiä mustavalkoisia kuvia, vanhempi tyttö sai kokeilla ensimmäistä kertaa Pokemon-peliä minun puhelimellani ja nuorin touhusi kaikenlaista. Söi aroniamarjoja, keräsi käpyjä ja kukkia.




Minä olen ollut nyt pari kertaa valokuvauksen peruskurssilla ja tuntuu, että mitä enemmän kuulen uutta sitä vähemmän enää osaan mitään. Näistä kuvista kaksi ensimmäistä on otettu kameran mustavalkokuvauksella ja kaksi viimeistä on muutettu tietokoneella mustavalkoisiksi. Niin ja mitään kuvankäsittelyohjelmaahan minä en ole ladannut tälle tietokonevanhukselle vaan klikkasin paria nappia valokuva-albumissa.

Valokuvauskurssilla ei ole puhuttu vielä mitään mustavalkokuvien ottamisesta, mutta hyviä vinkkejä löytyi Nauran auringolle-blogista.

Blogini on liittynyt osaksi Kaksplussan blogiverkostoa. Samat jutut täällä on todennäköisesti kuin aiemminkin. Ei kun siis totta kai täällä on entistä parempia juttuja. Blogistani löytyy nyt oikeasta reunasta linkki Kaksplussan sivuille ja blogeihin. Eniten odotan blogiverkostolta vertaistukea ja tutustumista muihin bloggaajiin.




Olen kohta 38-vuotias neljän lapsen äiti. Olemme tavanneet miehen kanssa viime vuosituhannen puolella. Naimisissa olemme olleet 11,5 vuotta. Meillä on kaksi poikaa, 10- ja 9-vuotiaat. Tyttöjäkin meillä on kaksi, 6-vuotias ja 3-vuotias.




Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut enemmän kotona kuin töissä. Tämän vuoden tammikuusta saakka minulla on ollut hoidossa kaksi lasta neljänä päivänä viikossa. Elokuun alusta irtisanouduin vakituisesta työpaikastani sairaanhoitajana ja jatkoin samojen lasten hoitajana. Minulle mahtuisi tällä hetkellä vielä yksi hoitolapsi.

Asumme väliaikaisesti 79,5 neliön kerrostalokolmiossa. Tätä väliaikaisuutta kestää vielä puoli vuotta. Puoli vuotta tässä onkin jo asuttu. Voisin väittää, että tiedän jotain nyt niin muodikkaasta Konmarituksesta ja tavaroiden kiertoon laitosta. (En tykkää käyttää sanaa hävittäminen. Kaatopaikka on se vihonviimeinen paikka).

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen tammikuussa 2013. Alkuperäinen tarkoitukseni oli esitellä blogissa neulomiani ja virkkaamiani käsitöitä. Lasten kasvokuvia en aluksi julkaissut. Nykyään käsitöitä valmistuu harvakseltaan ja lasten kasvot näkyvät blogissa. Isommilla lapset saavat itse päättää, että mitä kuvia heistä blogiin laitetaan. En käytä blogissa lasten oikeita nimiä, mutta en ole myöskään keksinyt heille bloginimiä. Yleensä kirjoitan blogipostaukset nopeasti suurempia suunnittelematta ja tekstiä hiomatta. Aiheen olen saattanut keksiä jo aiemmin, mutta sanat sitten vain näpyttelen ruudulle.




Olen kiinnostunut valokuvauksesta. Eilen aloitin valokuvauksen peruskurssin kansalaisopistossa. Kuvankäsittelystä en tiedä mitään. Ja valokuviakin otan lähes aina automaattiasetuksilla. Toivottavasti näihin asioihin tulee parannus. Toinen "ikuinen" haaveeni on oppia blogin kirjoittamisesta enemmän. En ole ollenkaan tyytyväinen blogin nykyiseen ulkoasuun, mutta en osaa tehdä asialle mitään (vielä).

Juoksemisen olen aloittanut lukemattomia kertoja ja yhtä monta kertaa harrastus on hyytynyt alkuvaiheessa. Tänään kävin hölkkäämässä. Toivottavasti pian tulee seuraava lenkki.

Niin ja onhan minulla vielä yksi "harrastus". Toimin lapsille harrastuskuskina. Meillä pojat pelaavat jalkapalloa ja salibandya. Tyttökin aloitti jalkapallon tänä kesänä. Onneksi on myös toimiva kimppakyytiverkosto.

Elokuussa on varmasti enemmän kuin 31 päivää. Siltä ainakin tuntuu nyt kun jälkeenpäin muistelee, että mitä kaikkea elokuussa tapahtuikaan.



Meidän kolmas lapsi aloitti esikoulun tutussa talossa. Myös isoveljet ovat käyneet saman eskarin. Nyt nuo isoveljet aloittivat kolmannen ja neljännen luokan.



Minä jatkoin kesätauon jälkeen perhepäivähoitajana. Samalla irtisanouduin vakituisesta työpaikastani sairaanhoitajana.



Elokuvissa kävin katsomassa elokuvan Bad moms. Täytyy kyllä myöntää, että traileri oli parempi kuin itse elokuva. Toisaalta taas kuohuviini ja hyvä seura korvasivat elokuvan puutteet.

Enemmän kuin elokuvaa voin suositella Netflixistä katsomaani suomalaista 6 osaista sarjaa Toisen kanssa. Sekä tällä viikolla löytämääni norjalaista sarjaa nimeltä Dag.

(Kuva lainattu: www.imdb.com)

Elokuussa luin loppuun Ulla-Lena Lundbergin kirjan Jää. Se on ainoa aikuisten kirja, jonka elokuussa luin, mutta saa ehdottomasti suositukseni.



Elokuussa juhlimme serkkuni häitä Turussa. Miehen vanhempien ansiosta saimme juhlia häitä ilman lapsia.



Miehen ja tyttöjen kanssa vierailimme Olgan farmilla Iitissä.



Neulepuikotkin olen taas kaivanut esille. Kolmet keskeneräiset villasukat on tarkoitus saada valmiiksi lähiaikoina. Lisäksi yhdet villasukat on tarkoitus tehdä ystävälle, kunhan hän ensin kertoo minkälaiset sukat haluaa. Annoin nimittäin hänelle syntymäpäivälahjaksi villasukka-lahjakortin.

Perhekalenteri oli täynnä menoja elokuussa. Kolme lasta pelaa jalkapalloa ja kaksi lapsista salibandya, joten harrastuskyydityksiä on monelle illalle. Syyskuukin näyttää jo täyttyvän aika vauhdikkaasti. Onneksi kalenterissa on oma sarake jokaiselle perheenjäsenelle. Ja minä olen saanut kirjoittaa kalenteriin myös ikiomia menoja.