Edessä uudenlainen arki

 

Tänä kesänä lopetin työni perhepäivähoitajana. Ilmoittauduin työttömäksi ja ehdin olla vajaa pari viikkoa ilman töitä ennen kuin löysin työpaikan loppuvuodeksi. Olen valmistunut sairaanhoitajaksi 2000-luvun alussa. Suurimman osan työurastani olen ollut kirurgisilla vuodeosastoilla keskussairaalassa. 10 vuoden tauon jälkeen paluu vuodeosastolle ei houkutellut. Sairaalassa on paljon muuttunut kymmenessä vuodessa ja minä olen unohtanut paljon. Minun ei edes pitänyt palata keskussairaalaan, mutta toisin kävi. Takana on viikko töitä kahdessa vuorossa. Vuodeosastolle en palannut.  

Lapseni eivät muista aikaa, jolloin olisin ollut kodin ulkopuolella töissä. Ei edes 14-vuotias esikoinen. Töihin paluuni oli siis muutos koko perheelle. En olekkaan enää joka ilta automaattisesti käytettävissä treenikuskauksiin. Minulla voi olla viikonloppuisin töitä. En tee arkisin hoitolapsille lounasta, josta riittäisi ruokaa myös päivälliselle. 

Ensimmäinen viikko uutta arkea sujui hyvin. Ekaluokkalainen viihtyy koulussa ja iltapäiväkerhossa. Lapset pääsivät treeneihin. Mies teki etätöitä kotona, päivisin oli kuulemma ihana työrauha! Minulla on nyt vapaa viikonloppu. Mies ja esikoinen lähtivät jo perjantaina Kokkolaan säbän SM-karsintoihin. Minulla ja kolmella nuorimmalla ei ole suunnitelmia viikonlopuksi. Aloitimme viikonlopun herkuttelemalla jätskeillä. Perjantai-iltana kävimme uimassa ja saunomassa Herrasmannin leirintäalueella.

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua! 

Sen verran on uusi arki vienyt voimia ja aikaa, ettei minulla ole tähän viikkopostaukseen suositella perinteiseen tapaan kirjoja, tv-ohjelmia, ravintoloita tai mitään muutakaan. Uuden työni inspiroimana suosittelen pesemään käsiä, huolehtimaan turvaväleistä ja pysymään kipeänä kotona.