Kaksplus.fi

tiistai 3. toukokuuta 2016

Olisiko jo viimein aika lukea Konmari?

Kaikki ovat varmasti ainakin kuulleet puhuttavan Konmarista. Minullakin se kirja on lojunut yöpöydällä viime syksystä saakka. Kovin montaa sivua en ole kirjaa lukenut vaikka ensimmäistä kertaa sain kirjan käsiini jo vuosi sitten keväällä. Enemmän kuin Konmari meidän tavaroiden karsimiseen on vaikuttanut reilu kuukausi sitten tapahtunut muutto pienempään asuntoon. Vaikka asuminen pienemmässä kodissa on vain väliaikaista, näimme miehen kanssa tässä mahtavan tilaisuuden vähentää tavaroita.



Meidän kuusihenkinen perhe asuu  nyt 79 neliöisessä kerrostalo kolmiossa. Meillä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone ja sauna sekä erillinen wc. Niin ja onhan minulla kaksi hoitolastakin hoidossa neljänä päivänä viikossa, joten kodin pitää olla turvallinen ja toimiva. Ilman hoitolapsia asuisimme ehkä edelleen pahvilaatikoiden keskellä. Ei sillä, että hoitolapset olisivat täällä järjestelleet ja siivoilleet, vaan en vain olisi voinut ottaa hoitolapsia vastaan pahvilaatikoita täynnä olevaan asuntoon.


Tavaroista luopuminen on ollut yllättävän hidasta ja henkisesti rankkaa. Kaikki ei ole sujunut niin nopeasti kuin ehkä etukäteen kuvittelin. Toisaalta mitään, mistä olen luopunut en ole kaivannut jälkeenpäin. Ennemminkin olen yrittänyt olla kiitollinen niistä tavaroista, joista olen ollut valmis luopumaan. Aikamoinen kasvunpaikka tämä projekti on ollut. Vieläkin olisi varaa karsia, vaikka vaatteita, leluja ja muuta tavaraa onkin kiertoon, kierrätykseen ja kaatopaikallekin lähtenyt.



Alun perin lähdimme myymään kotiamme, että saisimme ostettua isomman kodin. Rivitaloasuntoa etsittiin. Missään nimessä ei haluttu omakotitaloon. Nyt vanha asunto on myyty. Asumme vuokralla vielä pienemmässä asunnossa ja etsimme sitä oikeaa. Tässä matkan varrella etsintöjen kohde on muuttunut rivitalosta omakotitaloksi. Tärkeänä kriteerinä on tulevan kodin sijainti. Alue, josta kotia etsitään on aika pieni. Nyt tässä kerrostaloasumisesta on löytynyt hyviä puolia. Iloa tuottaa roskakatos. Enää metalleja, laseja, nestekartonkeja ja muita ei tarvitse kiikuttaa yhtään sen kauemmaksi kuin sekajätettä, energiajätettä ja biojätettä. Myös kuivaushuone ja pesutupa ovat olleet ajoittain kovassakin käytössä. Mankeliakin opettelin käyttämään.


Ja mitä ihmettä nämä kuvat sitten ovat? Kuvia meiltä. Saunaan piti ruuvata naulakko seinaan, jotta voi kuivattaa siellä henkari-vaatteita. Saunassa kuivuvat parhaiten myös salibandyn ja jalkapallon varusteet. Onneksi kukaan ei pelaa lätkää! Koska makuuhuoneita on vain kaksi, niin minä ja mies nukumme olohuoneessa. Sohva myytiin pois. Miehen ja minun vaatteet ovat ritiläkoreissa olohuoneen nurkassa. Televisiota katsotaan yleensä meidän sängystä. Lähes kaikki taulut laitettiin seinille, kun ei niitä voi muualla säilyttää. Onneksi taulukoukkuja oli jo valmiiksi vähän siellä ja täällä. Ja kyllä me niitä lisääkin seiniin naputeltiin.


Mielelläni kuulisin mielipiteitä Konmarista, asumisesta ja ihan kaikesta, mitä mieleen vain tulee.
 
Mukavaa viikkoa! 
 
Minulla olisi nyt pari vapaapäivää. Ehkä tämä kirjoitus oli jonkinlainen tsemppaus itselle, että saisi taas siivottua ja järjestelyä ja karsittua.
 
 
Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookiin, Instagramiin, Blogloviniin, Blogipolkuun ja Snapchattiin nimellä: minnakil

2 kommenttia:

  1. Minä sain KonMarin viime syksynä arvostelukappaleeksi, mutta en ole ehtinyt sitä vielä lukea. Tavaran vähentämistä ollaan tehty talven ja kevään aikana paljonkin. Kodissamme ollut iso remontti innoitti käymään läpi kaappeja ja myin tavaraa kirpparilla ja myös kierrätyskeskukseen lähti tavaraa monta kassillista. Nyt on vaan into hiipunut eli tavaraa pitäisi käydä läpi ja olisi ihanaa saada tyhjennettyä lisää, mutta remontin valmistuttua ollaan haluttu hetki hengähtää. Sitä tsemppausta tarvitsisin siis minäkin.

    Itse olen täysin omakotitaloasuja. Olen kerrostalossa asunut 10 vuotta (eli opiskeluvuodet ja sitten muutaman vuoden ajan tavattuani mieheni ja esikoinen ehti syntyä silloin kun vielä asuttiin kerrostalossa) enkä missään vaiheessa niinä vuosina tottunut kerrostaloasumiseen. Ehkä joskus vanhana sitten uudelleen, mutta nyt on oma tila ja oma piha arvossa.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä siis teillekin tavaran karsimisen jatkamiseen! Minä en ole ikinä asunut omakotitalossa. Lapsuus meni kerrostalossa ja rivitalossa. Opiskelut kerrostalossa. Lapset syntyivät rivitalossa ja paritalon (kolmessa eri kodissa). Nyt lapset asuvat ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Ei niin kamalaa kuin etukäteen pelkäsin. Katsotaan, miten kauan tätä kestää ja miten meidän päät kestää.

    VastaaPoista