Meillä on muodostunut perinteeksi ottaa lapsista sisaruskuva keväisin kevätjuhlien ja todistustenjaon jälkeen. Useana vuonna kevätjuhlia on ollut useita ja kuvistakin on tullut eri versioita eri vaatteissa ja erilaisilla taustoilla. On ollut koulun, kerhon ja eskarin kevätjuhlia.

Steinerkoulussa pienimmät saavat todistuksen lisäksi oman runon, joka tulee opetella ulkoa kesän aikana. Opettaja lukee runot todistustenjaossa ääneen ja usein arvuutellaan kenelle runo sopii. Nämä tilaisuudet ovat olleet ihania ja olenkin ollut joka vuosi jonkun lapseni luokassa todistustenjakoa seuraamassa. Tänä keväänä ei ollut kevätjuhlia eikä vanhemmilla ollut asiaa edes koulunpihalle, saati luokkiin todistustenjakoa seuraamaan. Sisaruskuva otettiin silti. Tänä vuonna se näyttää tältä. Lapset eivät suostuneet pönötyksiin ja heillä oli jo kiire nauttimaan kesälomasta.




Ensimmäinen keväinen sisaruskuva, jonka löysin on vuodelta 2015. Silloin meillä oli tokan luokan päättänyt, ekan luokan päättänyt ja kerhosta kesälomalle jäänyt sekä taapero. Tästä kuvasta taisi alkaa tämä kuvaperinne.




Vuonna 2016 oltiin miehen kummitytön ylioppilasjuhlissa.




Vuonna 2017 kuvattiin lapset jätskien kanssa todistusten jaon jälkeen omassa pihassa.



Lapset kuvattiin myös edellisenä päivänä kevätjuhlan jälkeen.




2018 oli lämmintä. Kevätjuhlan jälkeen räpsäisin kuvan lapsista vanhan linja-autoaseman edessä.




2019 kuvasin lapset omassa pihassa. Olisin halunnut ottaa kuvan Vesijärven rannassa, mutta se olisi ollut kuulemma liian noloa. Saa nähdä kuinka pitkään lapset suostuvat näiden yhteiskuvien ottoon ja julkaisemiseen.




Minä ainakin haluaisin ottaa näitä kuvia jatkossakin. Kuvista näkee lasten kasvun.

Äitienpäivänä seurasin poikkeuksellisen paljon muiden äitienpäivän viettoa Instagramin kautta. Tänä keväänä Instasta on tullut minulle todella tärkeä, ehkä liiankin tärkeä. Ei ole tainnut kulua päivääkään, etten olisi käyttänyt Instagramia. Laitan päivittäin itsekin kuvia ja videoita instastooriin. Instagramista minut löytää nimimerkillä Minnakil

Tarjoilija, lasissani on lapsi!

1. Parsat uunissa

1. Kuori parsat noin puolesta välistä alaspäin ja leikkaa puumainen osa pois
2. Laita parsat vierekkäin leivinpaperin päälle pellille ja paista 10 minuuttia 175°C
3. Kypsien parsojen päälle ripotellan suolaa ja lorautetaan oliiviöljyä 

Meillä oli parsojen ympärillä äitienpäivän kunniaksi pekonia. Pekoni käärittiin kolmen parsan ympärille. Parsat maistuvat ilman pekoniakin. Jopa mies oli sitä mieltä, että ensi kerralla tehdään parsat ilman pekonia! 

Meidän teini ei ole viettänyt kaverisynttäreitä muutamaan vuoteen. Ei hän niitä tänäkään vuonna olisi viettänyt, ellen minä olisi törmännyt Instagramissa HupaLaatikon mainokseen. Pakko tunnustaa, ettei teini hyppinyt riemusta kuullessaan, että olin tilannut hänen synttäreilleen HupaLaatikon eli kotona pelattavan pakopelin. Teini, kun oli ajatellut jättää synttärit tänäkin vuonna juhlimatta. Minä olen ollut muutaman kerran pakohuoneessa ja kerran järjestänyt pakopelin lapsille ja muille uuden vuoden vieraille valmiiden ohjeiden mukaan. Teinillä on kokemusta pakopeleistä vain minun järjestämän uuden vuoden pelin verran. Emme siis voi sanoa harrastavamme pakopelejä.

Mikä HupaLaatikko oikein on?

Pääsimme lopulta teinin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että juhlat järjestetään. (tyhmää!) Juhlissa oli tarjolla (ihan sama!) nacho-pelti, mutakakkua ja vaniljacremeä, popcorneja sekä karkkia. Netin kautta tilaamani vuokrattava HupaLaatikko tuli hyvissä ajoin ennen juhlia. Minulla oli mahdollisuus etukäteen tutustua laatikon sisältöön. Avasin laatikon kuitenkin vasta juhlia edeltävänä iltana, mutta se riitti. Ohjeet olivat selkeät. Juhlapäivänä hoitolasten päiväuniakaan valmistelin yhden hereillä olevan hoitolapsen kanssa pakohuoneen juhlijoita varten valmiiksi. Meillä oli hauskaa kun mietimme hoitolapsen kanssa sopivia piiloja muun muassa avaimille ja erilaisille vihjeille sekä pienelle aarrelaatikolle.

Olin valinnut pojan synttäreille Wazzaa-laatikon, jota suositellaan esiteineistä aina aikuisiin saakka. HupaLaatikolla on erilaisia pelejä eri-ikäisille. Pelit on tarkoitettu pelattavaksi pienissä ryhmissä, jotta kaikille pelaajille riittää sopivasti tekemistä ja pulmia ratkottavaksi. Isomman porukan voi vaikka jakaa kahteen osaan ja pelata pelit peräkkäin. Ennen juhlia minun tehtävänäni oli siis piilottaa muutamia asioita peliä varten huoneeseen, jossa aioimme pelata. Pelin alussa kerroin taustatarinan sekä sen, missä pelataan ja mitkä asiat eivät kuulu peliin. Pelin aikana olin mukana seuraamassa ratkaisun edistymistä, sekä tarvittaessa annoin vihjeitä.




Vieraat ja synttärisankari viihtyivät pelin parissa. Heiltä meni noin 40 minuuttia tehtävän ratkaisemiseen. Muutaman kerran annoin vihjeitä. Oli mahtavaa seurata teinien yhteistyötä! Eikä poikia haitannut yhtään, että äiti oli mukana. Olihan minulla rooli pelinohjaajana. Pikkusiskokin sai seurata poikien peliä. Ihan huippua oli myös se, että juhlia oli kestänyt 1h 40 minuuttia ennen kuin ensimmäinen kaivoi kännykkänsä esiin! Ihan jo siitä syystä voin suositella HupaLaatikkoa!




Kun kysyin osallistujilta mielipiteitä pakopelistä vastaukset olivat teinimäisen lyhyitä, mutta erittäin positiivisia! Oli kuulemma ollut kivaa! Tehtävät olivat kiinnostavia ja sopivan erilaisia. Ainakin yhdellä vieraista oli kokemusta myös muista pakohuoneista.




Eräs vieraista oli paketoinut synttärilahjan teeman mukaisesti.


Lisää tietoa:  Hupa.fi

Meillä oli tekemisenä twist-naru sokkelon läpi menemistä, keilausta, minigolfia, erikokoisten pallojen potkimista maaliin sekä kylmenee-kuumenee etsimisleikki.

Kun kaikki tehtävät oli suoritettu laitoimme kirjaimia järjestykseen ja vastaus antoi vihjeen peikon ja aarteen sijainnista.





Joskus kesäjuhlissa on suunnistettu kartan avulla. Tänä vuonna päädyin tällaiseen vihjelappu-ratkaisuun. Otin koululaiset mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tätä hoitolasten kesäjuhla-päivää. Yksi pukeutui peruukkiin sekä karvatakkiin ja sai olla peikko. Kaksi muuta koululaista avustivat rasteilla.

Kun lapset olivat nukuttaneet peikon heittämällä hänen päälleen unihiekkaa avasimme aarrearkun. Lapset saivat ottaa muistoksi muutaman kultaisen sydämen sekä yhden värillisen jalokiven.




Koululaiset avustivat myös lounaan valmistamisessa. Esikoinen paistoi meille makkaraa ja maissia. Jälkiruuaksi meillä oli jäätelöä keksin ja kinuskikastikkeen kera.




Minulla jäi vasta yksi hoitolapsi lomalle, joten työt jatkuvat vielä. Juhlistamme vielä jotenkin sitä, kun jäämme kaikki hetkeksi lomalle.

Mukavia kesäpäiviä!

Oletko järjestänyt lapsille aarrejahteja?
Kerro vinkkisi ja ideasi kommenttiboksissa.

Reilu viikko ennen juhannusta mieheltä murtui jalka. Olen kirjoittanut siitä blogiin: Kun kesäsuunnitelmat menevät uusiksi. Murtuneesta jalasta huolimatta päätimme lähteä mökille. Keskiviikkona kävimme katsomassa mökkiä. Sitten alkoikin raivokas pakkaaminen. Mökille piti ottaa ruokien, vaatteiden ja uimalelujen lisäksi myös patjat, peitot ja tyynyt. Kuuden hengen tavarat eivät todellakaan mahtuneet tila-autoon vaikka laitoimme kaikki neljä lasta takapenkille. Lainasimme kaverilta vielä peräkärryä. Menomatkan tappiot olivat yksi kyydistä lentänyt patja. Sitä ei löytynyt. Toivottavasti patja ei aiheuttanut vaaratilanteita liikenteessä.





Meillä mies on aktiivinen ja puuhakas. Minä olen paljon laiskempi. Meillä on vuosien mittaan tullut melko vakiintunut työnjako. Mies leikkaa nurmikon, imuroi ja pesee lattiat, pesee auton ja tekee ruuat viikonloppuisin. Minä taas pesen ja viikkaan pyykit, teen arkiruuat ja pesen vessat. Nyt mies ei voi tehdä asioita, jotka normaalisti tekee. Niinpä minulle kasaantuu paljon tehtäviä.

Mökillä mies olisi normaalisti nauttinut puuhastelusta ruuan ja saunanlämmityksen parissa. Nytkin hän teki ruokaa, kun me kannoimme tuolit ja muut tarvikkeet hänelle. Kantaminen jäi meille muille. Kantamista riittikin, kun mökki ja saunamökki sijaitsivat rinteessä jonkin matkan päästä toisistaan.






Meillä oli juhannuksen vietossa kuusi lasta. Ikähaarukka oli 6-13. Lapset viihtyivät hyvin vedessä. Meillä oli mukana yksi kumivene, 1 tuplauimapatja ja 3 uimarengasta. Oli ihana nähdä lasten riemu. Sääkin suosi torstaina ja perjantaina. Lapset olivat vedessä lähes koko ajan. Meillä oli mukana myös useita pelejä, joita lapset pelasivat ison pöydän ääressä mökissä. Koska mökissä oli 3 pitkää pöytää, niin yksi oli varattu syömiseen, yksi piirtämiseen ja yksi peleille.





Mökkieloa helpottaaksemme teimme jo kotona pari ruokaa valmiiksi. Kaverini teki kasvossosekeiton ja me teimme makaroonilaatikon.




Muuten ruokalistalla oli makkaraa, lihapiirakkaa, kasvislihapiirakkaa, grillattuja kasviksia, uusia perunoita, kanaa, kuivakakku ja juustokakku. Mukana oli paljon hedelmiä, karkkeja, sipsejä, kasviksia ja dippejä. Aamupala valikoima oli myös runsas.







Kivaa oli, mutta aloin haaveilla all inclusive-lomasta, en omasta mökistä.