Parisuhteeesta ja parisuhdekursseista

Lähestyvän 10-vuotishääpäivämme innoittamana olen miettinyt meidän parisuhdettamme. Jotain tahdon täällä blogissakin jakaa. Innoitukseksi tai varoittavaksi esimerkiksi. Ihan miten vain. Meillä on kuvia häistä ainoastaan hääkuva-albumissa. Kuvat häistä ja häämatkasta ovat kadonneet vanhan tietokoneen mukana. Tämän postauksen kuvien huonolaatuisuus johtuu siitä, että räpsin kuvat valokuvista.

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli 14 vuotta. Naimisissa olemme olleet kohta 10 vuotta. Erilaisia parisuhdekursseja olemme harrastaneet 5 vuotta.

Suuri muutos meidän parisuhteessa tapahtui 5 vuotta sitten 5-vuotishääpäivänämme. Osallistuimme silloin ensimmäiselle viikonlopun pituiselle perheleirille. Meillä oli silloin 4 ja 2,5 vuotiaat pojat ja kolmannen lapsen laskettuun aikaan oli muutama viikko. Leirillä oli muutaman tunnin osuus vain aikuisille. Paikalla oli tavallinen pariskunta, joka oli tullut puhumaan parisuhteesta omien kokemustensa kautta. Huomasimme silloin miehen kanssa, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä ja keskustella kahdestaan muustakin kuin lapsista. (Ihanaa oli myös leirikeskuksen valmis ruoka.)

Sitten alkoikin vauvavuosi. Rankin koskaan. Meillä oli kolme pientä lasta. Lisäksi vauva sairasteli paljon. Oli korvatulehduksia ja epäonnistuneita unikouluja. Vauvan korvat putkitettiin jo puolivuotiaana. Sen jälkeen oli muutama munuaisaltaantulehdus. Antibioottitiputuksia ja vuodeksi antibioottiestolääkitys. Huolta ja oman ajan puutetta sekä rikkonaisia öitä. Parisuhde jäi taas kaiken muun jalkoihin.

Vuoden päästä perheleiristä osallistuimme Virtaa välillämme-parisuhdeviikonloppuun. Menomatka meni jännityksessä riidellen, mutta viikonloppu oli mahtava. Valmis ruoka, lastenhoito ja kaikkein tärkeimpänä vertaistuki. Keskustelut muiden leiriläisten kanssa yhdessä sekä oman miehen kanssa kahdestaan. Kun kotiuduimme leiriltä tuntui, etteivät jalat kosketa maata ollenkaan. Teimme yhdessä monta ruokaa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Soittelimme kavereille ja hehkutimme Virtaa välillämme-viikonloppua. (Itseasiassa pari kaveripariskuntaa on sittemmin tuon viikonlopun käynyt.) Näin jälkeenpäin ajateltuna tuosta viikonlopusta jäi tärkeimpänä elämään se päätös, että haluamme molemmat hoitaa ja vaalia meidän parisuhdetta. Meille tuntuu sopivan tämä, että osallistumme ainakin kerran vuodessa johonkin leiriin tai tapahtumaan. Tulee edes silloin pysähdyttyä ja päivitettyä omat ja toisen kuulumiset. Siis sellaiset syvällisemmät. Arjen hulinassa ei aina ehdi ja jaksa. Hädin tuskin kun kuulee niitä omia ajatuksiaan, saati että kertoisi niistä toiselle ja kuuntelisi mitä hänellä on sanottavaa.

Miten teillä? Huolletaanko autoa useammin kuin parisuhdetta? 




Viimeiset kuvat joulukuulta 2012.